Kyllästyneenä maailman pahuuteen Reino seisoi synkkänä vessassa narunpätkä kädessään. Hän tunsi epäonnistuneensa elämässään. Jo lastentarhassa häntä oli kiusattu, ja lelut viety kädestä. Armeijassa häntä oli simputettu. Työpaikalla oli jatkunut sama meininki, kunnes hän oli saanut kenkää. "Nyt riittää", Reino ärisi ääneen. Onneksi rahat olivat riittäneet naruun. Se oli köyhän viimeinen toivo.
Sillloin pytystä loikkasi ruskea pikkuruinen hahmo. Se huusi: "Seis! Älä tee sitä. Nimeni on Pertti Pökäle. Olen uusi ystäväsi!"
Reino tuijotti hölmistyneenä pökälettä. Näkikö hän harhoja, vai puhuiko tuo oli todellakin?
"Mitäs tuijotat, mitäs tuijotat? Lähdetään täältä huussista lähimpään kapakkaan, ja heitä tuo naru pois! Nyt on viinin, laulun ja naisten aika! Elämä on elämistä varten!"
Reino heitti narun vessan roskikseen. Pökäle oli oikeassa. Nyt alkaisi uusi elämä!
Sillloin pytystä loikkasi ruskea pikkuruinen hahmo. Se huusi: "Seis! Älä tee sitä. Nimeni on Pertti Pökäle. Olen uusi ystäväsi!"
Reino tuijotti hölmistyneenä pökälettä. Näkikö hän harhoja, vai puhuiko tuo oli todellakin?
"Mitäs tuijotat, mitäs tuijotat? Lähdetään täältä huussista lähimpään kapakkaan, ja heitä tuo naru pois! Nyt on viinin, laulun ja naisten aika! Elämä on elämistä varten!"
Reino heitti narun vessan roskikseen. Pökäle oli oikeassa. Nyt alkaisi uusi elämä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Puhuva pökäle ja Reino lähtivät patikoimaan iloisina kohti kapakkaa. Mutta se olikin suljettu, sillä oli pitkäperjantai. Silloin Reino huomasi olevansa nälkäinen. Nälkäisempi kuin koskaan aiemmin. Hän katsoi pökälettä silmät kiiluen ja huuliaan lipoen. Yhtäkkiä Reinon päässä pimeni. Hän syöksyi pahaa aavistamattoman Pertti Pökäleen kimppuun, päästi hirvittävän karjahduksen ja nielaisi Pertti-paran yhtenä suupalana!
Se oli Pertti Pökäleen loppu. Mutta vain tilapäisesti, sillä kolme päivää kapakkareissun jälkeen Reinolle tuli kauhea kiire vessaan. Asiansa toimitettuaan Reino pesi kätensä ja teki lähtöä, kun pytystä loikkasi tuttu ruskea hahmo - aivan kuin uudestisyntyneenä.
Silloin Reino oivalsi elämän tarkoituksen. Hän lankesi polvilleen ja huudahti ääneen:
"Mestari!"