Henning Mankellin kirjathan on hirmuisen hyviä mutta mikä teistä on kaikista paras?
Itselleni Palomuuri kolahti parhaiten, mutta se olikin ensimmäinen jonka luin ja siksi ehkä elämyksellisin. Valkoinen naarasleijona oli aika pelottava ja tää uusin, Ennen routaa ehdottomasti huonoin.
Itselleni Palomuuri kolahti parhaiten, mutta se olikin ensimmäinen jonka luin ja siksi ehkä elämyksellisin. Valkoinen naarasleijona oli aika pelottava ja tää uusin, Ennen routaa ehdottomasti huonoin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Pyramidi" oli ehkä, "Ennen routaa" oli kiva sekin.
Huonoin on joko "Tanssinopettajan kotiinpaluu" tai "Valkoinen naarasleijona".
"Tanssinopettajassa" viimeiset sivut pilasi kaiken. Näytti äkkiä tehdyltä lopulta.
"Naarasleijonassa" oli liikaa höpinää esi-isien hengistä ja jumalista.
..alkaa TV-sarjana sunnuntaina ykkösellä. Kai olit tietoinen?
Mankellin kirjat on hyviä. Huonoin ehkä mielestäni Riian verikoirat ( tuli mieleen vanhat agenttitarinat..) mutta muut ovat ollet hyviä. Suunnitelmissa on lukea Mankellin muitakin kirjoja... jos vaan kirjastosta löytyy :)
Samaa mieltä kanssasi.
Kovasti ovat lainassa. Eilenkään ei löytynyt kirjastosta ensimmäistäkään. :)
Kannattaa muuten lukea ainakin Wallander kirjat järjestyksessä; sillä niissä viitataan aina aikaisempiin... samoin se Tanssinopettaja myös oikeassa välissä, eli milloin Mankell sen kirjoitti.
Eikö sinua sitten Palomuurissa lainkaan vaivannut sen tietty epäuskottavuus? Kuten se, että poliisilaitokselta voi aivan kevyesti kävellä ulos, kun tyhmät jepet ei katso perään? Tai se, että tietokonenero pikkupoika muutamassa sekunnissa "kopioi" kaiken datan parille levylle, jonka pyörittämiseen kuitenkin tarvitaan massiivinen kone? Mille levylle se datamäärä mahtui aikana ennen usb-muisteja? Tai se, että kirjailija on itse joutunut liittämään siihen jälkipuheen sävyyn "olisi se näinkin voinut olla".
Ansioksi on sentään luettava tietty varoitus yleisestä yhteiskunnan haavoittuvuudesta, ilman sähköjä esim. Mutta noin täysin vailla varalaitteita ei juuri olla - vaikka Helsinkikin tässä jokin aika sitten oli osittain ilman sähköjä ylikuormituksen vuoksi.
Nappasin tänään kirjaston 4 päivän pikalainojen hyllystä Mankellin uusimman eli Savuna ilmaan. Valmistauduin viettämään rattoisan yön Mankellin seurassa, mutta pettymys oli niin suuri, että oli pakko googlettaa jokin keskustelu, jossa saa vähän purkaa pettymystään.
En juurikaan katso televisiota tai elokuvia, kun koen niiden kerronnan niin puutteelliseksi kirjoihin verrattuna; mies kävelee kadulla, menee kauppaan ja ostaa litran maitoa jne eli kaikki ajatusten ja tunteiden kuvailu jää kerronnasta pois. Kirjassa tuon saman voisi esittää tuhansin sanoin kuvaillen miehen mietteitä, tunteita, pelkoja, aavistuksia jne. Juuri niihin perustuu rakkauteni kirjoihin. Paitsi että saan itse kuvitella paikat ja henkilöt pääsen myös kurkistamaan heidän sielunmaisemaansa.
Nyt tämä kirja, joka on siis alunperin tv-käsikirjoitus, riisuu Mankellin mahtavan sielukkaan ja monitahoisen kerronnan juuri tuolle tasolle. Siinä kerrotaan, kuka menee minne ja kenen kanssa jne aivan kuin ohjatttaisiin näyttelijöiden liikkeitä. Lauseet, virkkeet ja kappaleet ovat kaurimäkimäisen lyhyitä ja töksähtäviä. En kertakaikkiaan jaksa lukea tuota tönkkötönkköä muutamaakymmentä sivua enempää. Tuli ihan paha mieli. Kuinka yksi vankkumattomista suosikkikirjailijoistani on voinut antaa vetää itsensä tuollaiseen tv-käsikirjoituksella romaanina rahastamiseen!
Askeleen jäljessä on jäänyt ikuisesti mieleeni. Se oli ensimmäinen Mankellin kirjoittamista kirjoista, jota aloin lukemaan. Todella suositeltava teos. Viimeksi sain luettua loppuun Viides nainen-kirjan, joka oli myöskin jännittävä ja se tuli luettua pikavauhtia. Nyt luen Wallander-sarjan Ennen routaa, jonka jälkeen aion vielä lukaista Hymyilevä mies-kirjan. Sen jälkeen olen lukenut kaikki Wallanderit ja paljon muitakin Mankellin kirjoittamia kirjoja. Voin myös kehua Kennedyn aivot-nimistä kirjaa.
Afrikkaan sijoittuvista Mankell-kirjoista paras on ehkä ollut Leopardin silmä. Kaksi hutia olen tähän mennessä lukenut Mankellilta. Ne olivat Panokset ja Nimeltään tea-bag. Näissä kahdessa kirjassa oli niin hölmö tarina, että ei jaksanut kovastikaan kiinnostaa. Muilta osin Mankell kirjoittaa erinomaisia kirjoja, joiden parissa saa kyllä ajan kulumaan nopeasti.