Syd Barrettin sekoamisen ja Dark Side of the Moonin megahitteyden välillä Pink Floyd teki tosi KUMMAA PASKAA jota ainakin minä kuuntelen mieluummin kuin mitään myöhempää basisti Watersin uikutusta sodassa kuolleesta isästään tai lihavan Gilmourin ylipitkiä kitarasooloja jotka eivät musiikillisesti koskaan kulje mihinkään.
Heitän pommin: mielestäni Ummagumman studiolevy on hyvää musiikkia ja Atom Heart Mother on suorastaan loistava! Ja huom: se oli jopa listaykkönen Englannissa Herran vuonna 1970. Ne ajat eivät enää palaa... Surullista. Eläköön pitkä rasvainen tukka ja tekotaiteellinen proge. Sellaista musiikkia ei enää tehdä.
Heitän pommin: mielestäni Ummagumman studiolevy on hyvää musiikkia ja Atom Heart Mother on suorastaan loistava! Ja huom: se oli jopa listaykkönen Englannissa Herran vuonna 1970. Ne ajat eivät enää palaa... Surullista. Eläköön pitkä rasvainen tukka ja tekotaiteellinen proge. Sellaista musiikkia ei enää tehdä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meddle ja Atom Heart Mother ovat Pink Floydin parhaat albumit.
"Meddle ja Atom Heart Mother ovat Pink Floydin parhaat albumit." väitettiin.
No jaa, sehän on maku asia, mutta minusta ja aika monesta muusta parhaat levyt olivat alkaen Dark side of the moon ... ja päättyen The wall tuplaan.
Taisi hiljattain tulla Teema-kanavalta dokumentti DSotM LP:n teosta, jossa PF:n jäsenetkin tuntuivat olevan samaa mieltä.
1. the wall
2. animals
3. wish you were here
4. dark side
1. Piper at the Gates of Dawn
2. Ummagumma
3. Atom Heart Mother
4. Saucerful of Secrets
5. Meddle
6. Dark Side of the Moon
7. Animals
8. Wish You Were Here
9. More
10. Obscured by Clouds
Animalsin jälkeisiä Pink Floyd-levyjä ei voi oikein ottaa mukaan, eivät ne kyllä sitä ansaitsekaan. Joka tapauksessa Roger Watersin ja David Gilmourin soololevyjä ne vain ovat.
Pink floyd oli parhaimmillaan Dark siden jälkee:
wish you were here
animals
the wall
Pink föydin 3 paras levyä ikinä-
beatles pink föydiä ei pirukaan jaksa kuunnella, torvia ja jousia ja hoilotusta lsdssä.
Oikeat musadiggarit tietävät, että Dark Side of the Moon oli erään hienon aikakauden LOPPU, eikä minkään uuden alku. Pink Floyd, Gong ja Soft Machine olivat niitä harvoja ei-saksalaisia bändejä, jotka 70-luvun vaihteessa olivat teutonisen "Krautrockin" tasolla musiikillisesti.