Uskon vielä näiltä syömisiltä, että riittävä fyysinen liikunta ja terveelliset elämäntavat
vähintään helpottaisivat yli puolta masentuneistamme.
Eihän omakaan depressioalttiuteni KOSKAAN TULE POISTUMAAN. Kuitenkin masennustilojeni
hallitseminen, niistä ylipääseminen ja palautuminen
fyysisesti hyväkuntoisena on helpompaa.
vähintään helpottaisivat yli puolta masentuneistamme.
Eihän omakaan depressioalttiuteni KOSKAAN TULE POISTUMAAN. Kuitenkin masennustilojeni
hallitseminen, niistä ylipääseminen ja palautuminen
fyysisesti hyväkuntoisena on helpompaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen kyllä osittain ihan samaa mieltä. Huonot elämäntavat eivät ainakaan auta masennuksen hoidossa. Itse olen huomannut että kun mulla on muutenkin ongelmia hemoglobiinin kanssa joka on liian matala, samoin rautavarastot (vaikka syön rautalääkkeitä), olen kuukautisten aikana ja jälkeen todella väsynyt ja apaattinen. Masennuskin tuntuu paljon pahemmalta.
Jostain kumman syystä just rauta häviää verestäni, vaikka söisi miten monipuolisesti.
Veren alhainen rautapitoisuus aiheuttaa hyvin voipuneen olon.
Käytän säännöllisesti purkkivitamiineja. Myös B-ta ja depiksien aikana kromia.
Vahvin ase taistelussa depressioita ja henkistä lamaa vastaan itsellä on reikimeditaatio.
Se on eräs näistä kokonaisvaltaisista menetelmistä mielen tasapainon ylläpidossa.
Niin on totta tuo.
Itse ennen olin jatkuvasti masentunut enkä jaksanut tehdä mitään. Sitten päätin ottaa itsestäni kiinni entisenä urheilijana ja aloin taas harjoittamaan lihaskuntoani ja polttamaan rasvaa. Voin sanoa, että nyt kun keho näyttää silmissäni paremmalta niin voin itsekin paremmin vaikkei suurta muutosta olekaan tapahtunut. Ei vaan saa olla liian itsekriittinen.
Ja vaikkei tavoittelisikaan mitään laihtumista tai kehonmuokkausta niin kyllä liikunta pistää hyvänolon hormooneja liikkeelle.
Kokeilkaapa joskus ottaa kevyt treeni jos ette harrasta usein liikuntaa ja menkää sen jälkeen suihkuun/saunaan ja hemmotelkaa itseänne.
Olo paranee ja mieli virkistyy hiukan.