Jari Sillanpään "Luotu kulkemaan" -kappaleen alkuintro yllättää. Alkunintrossa funky-sävyin helmeilevä kitara komppaa aurinkoisesti cm7- ja F7-sointuja usean tahdin. Näitä seuraa fanfaarein kruunattu orkesterin sointu G-duurissa. Tältä siirrytään kertosäkeen Es-duuriin, joka on kappaleen sävellaji.
Alkuintron huipentava G-duuri osin lieventää alkuintron jännitteet. Neutraloinnin syyn hahmottaisi, jos alkuintrossa kuultaisiin vaikkapa monimutkainen kitarasoolo. Liennytys estäisi varhaisen tietoähkyn vaaran. Toisaalta kitarasoolo sopisi neutraloivan G-duurin osaksi. Tällöin soinnulla olisi kaksoistehtävä. Liennyttäessään G-duuri tyrkkäisi samalla kertosäkeen vauhtiin. Nyt välittyy vaikutelma, jossa kertosäe joutuu itse räjäyttämään itsensä liikkeelle.
Sointujen pohjasävel kulkee alkuintrolla c- ja f-sävelissä ja kertosäkeen alussa es- ja b-sävelissä. Siirtymä c-mollista f-nuotin kautta sävelaskelta matalampaan kvarttiin olisi melko symmetrinen. G-sävel ja -sointu lieventävät tätäkin jatkuvuuden vaikutelmaa alkuintron ja kertosäkeen välillä.
Eräältä kannalta neutraloiva G-duuri vahvistaa kappaleen yhtenäisyyttä. Kertosäkeiden puoliväleissä ja päätöksissä kajahtelee fanfaarein toinen liennyttävien sointujen kulku: C-Es-F-Es-F-Es-C. Alkuintron loppufanfaari G-duurissa varmistaa, etteivät kappaleen myöhemmät fanfaarit kuulosta irrallisen yllättäviltä kohdilta.
Säkeistöjen soinnut kulkevat ansiokkaan monipuolista ja johdonmukaista rataa. "Luotu kulkemaan" ei kuitenkaan avautune radiosoitossa värikkäimmin. Alkuintron neutraloiva G-duuri liennyttää luontevasti konserteissa edeltävien ohjelmanumeroiden jännitteitä.
Alkuintron huipentava G-duuri osin lieventää alkuintron jännitteet. Neutraloinnin syyn hahmottaisi, jos alkuintrossa kuultaisiin vaikkapa monimutkainen kitarasoolo. Liennytys estäisi varhaisen tietoähkyn vaaran. Toisaalta kitarasoolo sopisi neutraloivan G-duurin osaksi. Tällöin soinnulla olisi kaksoistehtävä. Liennyttäessään G-duuri tyrkkäisi samalla kertosäkeen vauhtiin. Nyt välittyy vaikutelma, jossa kertosäe joutuu itse räjäyttämään itsensä liikkeelle.
Sointujen pohjasävel kulkee alkuintrolla c- ja f-sävelissä ja kertosäkeen alussa es- ja b-sävelissä. Siirtymä c-mollista f-nuotin kautta sävelaskelta matalampaan kvarttiin olisi melko symmetrinen. G-sävel ja -sointu lieventävät tätäkin jatkuvuuden vaikutelmaa alkuintron ja kertosäkeen välillä.
Eräältä kannalta neutraloiva G-duuri vahvistaa kappaleen yhtenäisyyttä. Kertosäkeiden puoliväleissä ja päätöksissä kajahtelee fanfaarein toinen liennyttävien sointujen kulku: C-Es-F-Es-F-Es-C. Alkuintron loppufanfaari G-duurissa varmistaa, etteivät kappaleen myöhemmät fanfaarit kuulosta irrallisen yllättäviltä kohdilta.
Säkeistöjen soinnut kulkevat ansiokkaan monipuolista ja johdonmukaista rataa. "Luotu kulkemaan" ei kuitenkaan avautune radiosoitossa värikkäimmin. Alkuintron neutraloiva G-duuri liennyttää luontevasti konserteissa edeltävien ohjelmanumeroiden jännitteitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jo liian hienoa. Putosin kärryiltä ja edes perävalot eivät enää näy.
tuota tuo on täyttä potaskaa,,,ihan provojuttu.C-mollia ei kappaleessa ole, ja "alkuintron g-duuri". No jaa saimmepa porukassa kipakat naurut, lähetä toi Jarillekin!
myös muilla palstoilla. Tekstit on täyttä potaskaa, mutta annetaan tämän Eeron "päteä". Tuntuu olevan hänelle niin kovin tärkeää.
Aivan sama mitkä duurit ja mollit kappaleen rakenteen muodostavat.
Kuuntelijan kannalta mielestäni on tärkeintä se, minkä fiiliksen musiikki saa aikaan. Tunne, että tuon haluan kuulla uudelleen.
Se alku siinä kappaleessa on parasta. Alun jälkeen tunnelma lässähtää ja ulkoilmakonsertissa ei edes kuulu vaan haihtuu jonnekin taivaan tuuliin. Se liennytysidea on liiaksikin hieno, tavalliselle kuulijalle saisi olla vähän moukkamaisempaa ja tasapaksumpaa. Harjaantumaton korva (ja etenkin ilman kuulokojetta) kun ei erota kaikkia sointuja. Toisaalta se lyyrinen baritoni on niin pehmeä ja monin paikoin hento äänilaji, että soisi sitä enemmän korostettavan, keinolla millä hyvänsä.