Tässä pieni ote kirjaa jota olen kirjoitellut. Jos herää jotain mietteitä niin olisi mukava kuulla. Ja teksti on tarkoituksellisesti puhekielellistä, että siitä turha sanoa. Kiitos!
-Se mun pieni oma maailma romahti sillon ihan täydellisesti. Kaikki mihin olin koskaan uskonu ja johon olin koskaan luottanu hävis sillä hetkellä täysin. Käsitys rakkaudesta, ystävyydestä ja yleensäkin ihmissuhteista katos kokonaan. En luottanu mihinkään, enkä kehenkään ja nyt vuotta myöhemmin en luottanu vieläkään. Mulla kesti niin kauan korjata kaikki palaset yhteen ja nyt kaikki oli vaarassa taas romahtaa ja vielä saman asian takia. Tasan vuos sitten olin tuntenu itteni pahoinvoivaks ja meinannu purskahtaa itkuun koko ajan ja nyt se ihan sama olo oli tullu takas. Se sama häpeä jonka tunsin sillon oli taas tässä. Mun itsetunto oli kadonnu sillon ja nyt kun olin saanu sen takas, se oli häviimässä. Tunsin itteni jälleen idiootiks. Ja kauhein tunne ikinä oli tuntee ittesä tyhmäs, huonoks ja riittämättömäks. Ja tiesin että mulla ei todellakaan ollu enää voimia kasata kaikkee uusiks, mutta pelkäsin et romahdus oli tosi lähellä.
-Se mun pieni oma maailma romahti sillon ihan täydellisesti. Kaikki mihin olin koskaan uskonu ja johon olin koskaan luottanu hävis sillä hetkellä täysin. Käsitys rakkaudesta, ystävyydestä ja yleensäkin ihmissuhteista katos kokonaan. En luottanu mihinkään, enkä kehenkään ja nyt vuotta myöhemmin en luottanu vieläkään. Mulla kesti niin kauan korjata kaikki palaset yhteen ja nyt kaikki oli vaarassa taas romahtaa ja vielä saman asian takia. Tasan vuos sitten olin tuntenu itteni pahoinvoivaks ja meinannu purskahtaa itkuun koko ajan ja nyt se ihan sama olo oli tullu takas. Se sama häpeä jonka tunsin sillon oli taas tässä. Mun itsetunto oli kadonnu sillon ja nyt kun olin saanu sen takas, se oli häviimässä. Tunsin itteni jälleen idiootiks. Ja kauhein tunne ikinä oli tuntee ittesä tyhmäs, huonoks ja riittämättömäks. Ja tiesin että mulla ei todellakaan ollu enää voimia kasata kaikkee uusiks, mutta pelkäsin et romahdus oli tosi lähellä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tekstiäsi on ainakin helppo lukea. Koska tuossa on vain pieni osa sun kirjoitusta, siitä on vaikea sanoa kovinkaan montaa sanaa.
Tuossa tuot melko hyvin esille tilannetta ja siihen liittyviä tunteita. Osaat kuvata ainakin tunteita melko kivasti ja aika monella sanalla.
Hyväksi kirjoittajaksi tulee juuri tuolla tavalla, kirjoittamalla ja sitten vielä kirjoittamalla enemmän ja enemmän. Muiden kirjoituksia lukemalla saa niitä ajatuksia ja ilmaisuja, jotka ovat kirjoittamisessa tarpeen.
Siinäpä mun kommentin ydin onkin. Itseäni heti alkoi kiinnostaa, mitä tälle ihmiselle on tapahtunut ja kuinka hänen elämänsä tulee jatkumaan.
Ei kovinkaan vakuuttavaa. Ilmeisesti olet 12-vuotias tyttö, ainakin vähän semmoinen olo tuosta tillityksestä minulle tuli. Mutta kyllä tuo varmaan menee ohi kun kokemusta karttuu enemmän.
Jos löydät jostain 12-vuotiaan, joka kirjoittaa tuolla tasolla niin kerro minullekkin. Ei huono pätkä, ei yhtään. Mutta vaikea arvostella noin pientä otetta.
siltä se näyttää. Ote päiväkirjasta. Surullista vuodatusta. Toivottavasti kirjassa on enemmän sisältöä. Tota on jo hei nähty aika paljon. Jos haluaa kirjoittaa hyvin, on syytä ensin lukea paljon.