Eli siis, näköni on heikentynyt (oikea 0,4 vasen 0,8 yhteis 0,8) ja ensimmäinen silmälääkärikäynti edessä. Haluaisin siis tietää, mitä silmälääkärissä tehdään/tutkitaan. Olisi mukava saada vastauksia melko nuorilta ihmisiltä, jotka ovat lähiaikoina käyneet silmälääkärissä ihan perustarkastuksessa. (nuoria siksi, etten taida kaivata kokemuksia kaihi yms. tutkimuksista)
Jotkut tipat kai ehkä laitetaan? Miltä niiden laittaminen tuntuu, kirveleekö? Miten/mihin vaikuttavat? Miten silmiä tutkitaan? Miten mahdollista hajataittoa tutkitaan? Katsotaanko jotain numeroita/kirjaimia/merkkejä niin kuin esim. terkkarilla näkötarkastuksessa?
Kärsin jonkinlaisesta lääkärikammosta ja kammoani helpottaa, että tiedän etukäteen mahdollisimman hyvin mitä lääkärissä tehdään. (Näin kestän pyörtymättä :'D)
Jotkut tipat kai ehkä laitetaan? Miltä niiden laittaminen tuntuu, kirveleekö? Miten/mihin vaikuttavat? Miten silmiä tutkitaan? Miten mahdollista hajataittoa tutkitaan? Katsotaanko jotain numeroita/kirjaimia/merkkejä niin kuin esim. terkkarilla näkötarkastuksessa?
Kärsin jonkinlaisesta lääkärikammosta ja kammoani helpottaa, että tiedän etukäteen mahdollisimman hyvin mitä lääkärissä tehdään. (Näin kestän pyörtymättä :'D)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olin just tuossa noin viikko sitten silmälääkärissä ja homma on muutenkin melko tuttua. Yleensä silmälääkäri tekee ihan normaalin näöntarkastuksen, mittaa silmänpaineen ja tutkii silmien terveydentilan.
Näöntarkastus tapahtuu samalla tapaa kuin optikon vastaanotolla.
Silmiin tiputetaan normaalisti kahta eri tippaa: toinen puuduttaa silmän pinnan ja toinen suurentaa mustuaisen sekä lamauttaa silmän akkommodaatiokyvyn (eli siis kyvyn tarkentaa lähelle). Toinen tipoista kirvelee hieman (en muista kumpi), mutta kirvely on vähäistä ja kestää vain muutaman sekunnin. Mustuaisen laajeneminen ja akkommodaatiolama kestää ihmisestä ja tipoista riippuen muutamasta tunnista koko päivään. Joskus mustuainen saattaa olla laajentunut vielä seuraavanakin päivänä, mutta lähelle pystyy jo tarkentaa normaalisti. Mustuainen laajennetaan, jotta silmään nähdään mikroskoopilla kunnolla sisälle.
Tapoja mitata silmänpaineita on monia erilaisia. Yleisimmin silmälääkärissä silmänpaineen mittauksessa silmän pintaan painetaan sellaisella pienellä tavallaan kartion, josta huippu on katkaistu, muotoisella laitteella, joka on kiinnitetty silmämikroskooppiin. Silmänpaineen mittaus ei tunnu miltään, koska silmän pinta on puudutettu tipoilla.
Tärkein tutkimus, jonka silmälääkäri tekee, on silmänpohjien tutkiminen silmämikroskoopilla. Siinä käytetään apuna sellaista pientä linssin tapaista, johon laitetaan kirkasta geeliä ja joka painetaan silmän pintaan kiinni. Tämäkään ei luonnollisesti tunnu miltään, koska silmän pinta on puudutettu. Geeliä vain saattaa pikkuisen valua poskea pitkin, mutta ei muuta.
Epämiellyttävintä koko silmälääkärissä käynnissä on ehkä se, että mikroskoopin valo on aika kirkas. Eli siis silmälääkärissä käynti on kaiken kaikkiaan hyvin miellyttävä tilanne! Ei mitenkään verrattavissa hammaslääkärissä käyntiin!:)
Kontaktilinssiä harvemmin tarvitaan perustarkastuksessa eli pärjätään silmälasilinssin tapaan silmän edessä pidettävällä linssillä.
Ymmärrän gynekologin ensikäyntikysymykset mutta ei kai moni silmälääkäriä arastele...
prisma, jota silmänpohjantutkimuksessa käytettiin. Muistelen niin, mutta en ole varma.
on kolmipeili mitä todennäköisimmin.
Ei varmaan kovin moni, mutta minä arastelen. Olen pyörtynyt jopa ultraääni-tutkimuksessa, enkä todellakaan ollut niin heikossa kunnossa että se siitä olisi johtunut.
Jopa terveydenhoitajalla käyminen on minulle vaikeaa, hänen papereissaan lukee, että olen jokaikinen kerta ollut huonovointinen.
Tiedän että peloilleni ei ole mitään järjellistä syytä ja yritän päästä niistä eroon.
Kävin tänään silmälääkärissä, ihan helppo muuten mutta tipat veivät likinäköisyyden (en näe vieläkään lukea), mutta parissa tunnissa pitäisi näön palata ennalleen. Inhottavin ehkä oli vaihe, jossa lääkäri tutki silmät kirkkaan valon avulla. ei mitenkään kivulias toimenpide.
Tipat veivät akkommodaatiokykysi, ei likinäköä.
kiitos tarkennuksesta!:)
I hear U. Pelkään ihan kaikkia lääkärikäyntejä, viimeksi pelko koronstestaukseen sai voinnin hyvin tukalaksi.
Papa koe on kamalin tähän asti.
Hammaslääkäriin uskaltauduin 20 vuoden jälkeen ja jouduin hammasröntgeniin ja viiisaudenhampaan poistoon, mutta hyvin meni kun sai esilääkituksen, olisipa se mahdollista kaikkiin toimenpiteisiin.
Nyt pitäisi mennä silmälääkärille, optikolle uskaltauduin eikä siinä tehty mitään ikävää. Lasit sain.
No hammasröntgenhän se kamalaa onkin! Siinä sattuu ja meinaa tukehtua ja kuolla. Minä en suostuisi!
Tarkoittanet varmaankin yhden hampaan kuvaamista hammaslääkärin tuolissa. Se on pikku juttu, vähän hankalaa on sovitella se filmipidike suuhun hampaan taakse, mutta ei se haittaa hengitystä yhtään. Toivottavasti et joudu koskaan ottamaan mallia hampaista (tekohampaat tai muu työ). Se vasta on hankalaa ja koko ajan yököttää.
Ei yhtään hätää muottien ottamisessa enää nykyään. Tekniikka on kehittynyt ja ihanasti vain kuvattiin hampaat pienellä kameralla kiskojen tekoa varten. Ei siis enää muottien valua kurkkuun valuvalla mössöllä ja tukehtumisen tunteella. 1000 kertaa mieluummin kuvattavalsi.
Muuten menen minne vain tutkimukseen mutta magneettituubiin mua ei ihminen saa pää edellä menemään.
Ei se päänkään magneettitutkimus ole mikään pelättävä asia. Kunhan ei yllytä itseään paniikkiin ennakkoon, kuvaus ei tunnu missään. Itse ainakin tunsin pään kuvauksen helpompana kun tilaa on enemmän kuin koko vartalon kuvauksessa (siinä olkapäät ja käsivarret liukuvat pitkin putken pintaa). Hassua että kun rentouttaa itsensä niin kovasta metelistä huolimatta meinaa nukahtaa kuvauksen aikana.