Oon ite treffaillu miehiä vaikka kuinka kauan, ja poikaystäviä on ollut riittävästi. Jossakin vaiheessa kuvittelin olevani jotenkin tunnevammainen, koska en kyennyt rakkauden tunteisiin, joskin osittain syynä on se, etten ole ollut kovin valikoiva kumppaneiden suhteen: olen aina pelännyt yksinäisyyttä.
Mutta nyt se rakkaus on iskenyt ihan täysillä. Ensin useita turhanpäiväisiä suhteita ja lennosta uusia miehiä ja nyt sain kokea, että kykenenkin rakastamaan. Ja samankaltainen tarina on miespuolisella leijonakaverillani: tyttöystäviä joka sormelle aina, mutta nyt on leijona mennyttä miestä eräälle naiselle, löytänyt sen kuningattarensa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia leijonista
?
Mutta nyt se rakkaus on iskenyt ihan täysillä. Ensin useita turhanpäiväisiä suhteita ja lennosta uusia miehiä ja nyt sain kokea, että kykenenkin rakastamaan. Ja samankaltainen tarina on miespuolisella leijonakaverillani: tyttöystäviä joka sormelle aina, mutta nyt on leijona mennyttä miestä eräälle naiselle, löytänyt sen kuningattarensa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia leijonista
?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on aivan sama juttu, ja oon kuvitellu olevani jo samperin ronkeli! Mutta ehkä toivoa vielä onkin....mäki vihaan yksinäisyyttä ja siks ajaudun heti seurustelemaan mikä on väärin. Sitten ite haluan eron,kun toinen ei ollukka mitä odotin...että näin!
wow... sama täällä..
mut mun tapauksessa päätin treffata myös muita että ei tuntuisi itseni pahalta
luulin olevani vahva, mulla on ollut miehiä joka lähtöön, mut ihastuin leijonaan, kuka on ollut ilkeä mulle ja tunteton...
en vieläkään tajua mikä tässä on.. tosi harvoin hän otta yhteyttä .. vaikka pyysin poista mun numeroni hänen kännykästä...
miksi hän kiusaa mut en tie.. mut menen kuitenkin hänen luo kun hän kutsuu... voi eeeeei... ( tiedän että hänellä on muita naisia).. mutta tein lähiaikoina tasapelin.. mullakin nyt on monta miehia...
niin..
TUHMA TIPU.!!!!
niin joskus olenkin... mut se on parempi kun olla loukantunena vain kotona ja odottaa jotain mitä ei koskan tapahtuisi..