totta vai tarua?
Mies, luomakunnan kruunu
Mamma Mia
391654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ainaski leijonil ja riikinkukoil...
mies on mies vaikka voissa paistais.
Ja naisen euro on 80 stn
Sananl. 12:4 Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
Sananl. 14:24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
Tapasin eilen suomen tyhmimmän naisen.
Tiijäkkään mittään,ei pijä paikkaansa.
Viäpel se viimesen sanan aina pittää saaha aikaseksi.
vaan olevansa :/
myös luulla. Sitten kaiki menee nappiin.
ymmärtää.Täytyyhän sen antaa olla paras, ainakin teoriassa.
sanoivat: "Kellä se, sillä valta"..... Mitähän tarkoittivat....
kautta maailman ajan ollut. M O T, mies on luomakunnan kruunu.
sentään nainen presidenttinä.Mitäs siihen sanot?
sanoo Bella, mistä saadaan uusi ???? herroissa ei ole potentiaalia :-(
niin nainen on sen kruunun kalleimmat jalokivet.
Kummastakaan ei ole mihinkään ilman toistaan.
näinhän asia tietenkin on.
Puhutaan usein aikuisuudesta ja aikuisesta miehestä.
Olen miettinyt usein,että mikä on se ikä,että
voidaan sanoa,että nyt pojasta tuli aikuinen
mies? Onko siinä joku naisen kaato syndrooma?
Olen tullut siihen päätelmään,ettei ole
mitään maagista ikää.Elämän kokemukset ja miten niihin suhtautuu,miten ne suhteuttaa elämäänsä ja mitä niistä ja miten,ottaa opiksi,se on se
kypsymis prosessi.Joku mies voi olla 25 vuotiaana
aikuinen mies.Toinen vielä 50 vuotiaana poikanen
Ajatelklaan vaikka avio eroa.Se on prosessi joka voi valtavasti kypsyttää ymmärtämään monia
asioita ja uudella tavalla.Mutta se voi myös murtaa,särkeä,miehen.Olen aivan liian monta
luomakunnan kruunua nähnyt murtuneena.
rähjäisessä tilassa,siltojen alla.Patologinen usko johonkin ylimaalliseen miehisyyteen,päättyy liian usein mystiseen romahtamiseen!
eron tultua yksin jääneet miehet ovat usein aivan hukassa.Kun ei ole enää vaimoa huolehtimassa kaikesta.
Eron jälkeen naiset voivat yleensä paremmin.Heillä on esim sosiaaliset tukiverkostot kunnossa ja sitä kautta pärjäävät paremmin.
VIISAITA SANOJA!KIITOS! Nainen on luonnostaan
sosiaalisempi kuin mies ja naisilla on todella
tukiverkosto,josta hän saa apua avioeron yhteydessä.Hän ei jää yksin.Tämä nyt ei ole
naisen paapomista,vaan tosiasia.Miehissä toki on eroja ja harrastusten kautta toisinaan hyvinkin
vahva verkosto.Ja toki luonne ratkaisee.Itse olen huomannut että positiivisuus auttaa.Jtkkö se
periaate on tärkeä,että avioliittoon mennessä pitäisi säolyttää ne siteet ystäviin ja yleensä olla molemmilla elämää liiton ulkopuolella.Kyllä
sitä kautta tulee avioliittoonkin terveitä
tuulia.Kiitos viisasita sanoistasi vieä ja
mukavaa iltaa!
nuo jutut on yksilökohtaisia; räpätätit ja ummikkomiehet ovat vain verhoja ...
Oikeassa olet.Ei saisi hirveästi yleistää tai syyllistää,vaan ajatella asioita aina yksilönä.Jokainen avioero pitää sisällään oman
tarinan ja aina parempi kun sen tarinan lukisi vain ne kaksi ihmistä.Kipuja tulee siitäkin kun apet ja anopit tulee viisastelemaan ja syyllistämään.
Ja paljon eroa tukee sekin jos ystävyys
säilyy.Todetaan tosiasiat,suhde ei toimi,mutta
säilytetään ystävyys.Riidat repivät,mutta
ystävyys on sellainen pehmeä vaihtoehto.
Mutta toki se vaatii sitä aikuisuutta ja
näkemystä.Jos on lapsia,niin silloinlasten kannalta etenkin tuo riidaton ystävyys on hieno
vaihtoehto.Vaikka yhteinen rakkaus on kadonnut,
voidaan yhdessä lapsia Rakastaa.Tästä asiasta
liian harvoin puhutaan.Helpommin etsitään vain syyllisiä ja virheitä.Kuka lopulkta on
täydellinen ja syytön? No,ehkä
eräs Kissanainen on.Ainakin minusta!!!!!
vain, että olet harvinaisen empaattinen ja ajattelevainen mies. Paneudut todella asiaan, pohdit ja vastaat.
Sanoisin, että hieno mies. Harvinaisuus miesten joukossa.
Tuli suorastaan tippa silmään kiitoksestasi!Kiitos!
Kyllä minusta aina påitää ensin lukea ja miettiä,mitä toinen kirjoittaa ja tarkoittaa.
Ja vielä mietin etukäteen,että miten on hyvä vastata.Kyllä toisen ihmisen kunnioittaminen noin
on minusta asiallinen tapa.Onneksi kuitenkin kun suurin osa ajatuksella ja mielestään tärkeästä asiasta kirjoittaa.Sitä helposti loukkaa toista ihmistä tahtomattaan,jos ei huolella lue ja mieti toisen kirjoittamaa.Sinulla on aina hyvä ja terveen naisen mielipiteet ja ihailen niitä.Vaatii rohkeutta naiselta laittaa itsensä peliin.
Ihailen sinun älyäsi ja että myös ajattelet mitä kirjoitat.Olenkohan mukavalla tavalla sinuun
ihastunut? Vähän tuntuu siltä.Oikein mukavaa iltaa sinulle!!!!!
ja ihmisillä pitäisi olla henkinen selkäranka. Toisilta se puuttuu vaikka kaiki hyvä ja arvokas on ympärillä. Toisilla se on vaikka kuinka rähjäisen ja ankaran todellisuuden sisälle olisi syntynyt.
Jos illuusio särkyy ja kannattelija katoaa eikä uutta saa tilalle niin monelle se on katastrofi. Osalle kasvaa selkärenka vasta silloin. Toisille ei.
Mitä on elämä ja mikä saa valitsemaan elämässä sen minkä valitsee?
herran tiet.
Mikä saa valitsemaan elämässä sen minkä valitsee?
Ikuisuus kysymys.
Ehkä kaiken arvon huomaa vasta kun on menettänyt sen kaiken.
Tuo on viisas näkökanta.Olen myös pannut merkille ,että usein hyvin vaikeasta kodista,missä on alkoholismia,riitoja,rikkinäisyyttä,kasvaa hyvin ehjä ja vahva lapsi.Ja taas huippu olosuhteissa,on tilaa ja rahaa,taustat kunnossa,kasvaa huumeiden käyttäjä ja itsemurhaan päätyvä nuori.
Onko niin että vaikeat olosuhteet synnyttää taistelihan joka luonnostaan tekee itse ja
vahvat valinnat? Ja pehmeissä olosuhteissa sitten aina joku muu tekee valinnat,kaikki tulee hopea lautasella ja aikuisena ollaaankin hukassa.Ei ole välineitä joilla otat elämän haltuusi?
Miten sitten tehdään valinnat ja millä
perustein? Kyllä varmaan lapsuuden
merkitys on suuri.Sieltä jotenkin se vahvuus tulee.Toki ihminen voi vielä 50 vuotiaana kasvaa ja kasvaakin,mutta se on vaativampaa,kovaa
työtä.Miten paljon media,mainokset,televisio ym vaikuttaa valintoihin?Varmaan vahva yksilö
säilyttää itsenäisyyden,mutta johdateltavissa oleva ihminen tekee valitoja aina itsensä ulkopuolelta.Mutta todella minä uskon,että
lapsuus ja lapsuuden henkinen maisema on äärettömän tärkeää aikaa ihmisen kannalta.
Kyllä kai nelämä on pyrkimystä täyttää ne
sisäiset henkilökohtaiset tarpeet,mitä on.
Keinot vaihtelee ja se miten suora yhteys on tarpeisiin ja miten omistautuu vain omille tarpeille.Siitä jotenkin muodostuu se oma
persoona.Mitä luontevampi ja suorempi yhteys omiin tarpeisiin,sitä itseensä luottavampi on ja
sitä todennäköisemmin tekee itselleen myönteisiä valintoja.Mitä vaivaloisempi yhteys omiin tarpeisiin,sitä enemmän on muiden armoilla.
Kyllä se selkänrankaisuus on ennen muuta varmaan sitä,että tiedät kuka olet ja tiedät rajasi,
tunnistat ne.Ja pystyt olemaan itsellesi rehti rajojesi suhteen ja realisti.
mutta kiva kuitenkin, että ilahdutin Sinua.
Elämän parhaita iloja on loppujen lopuksi toisen ilahduttaminen, ei niinkään itselle ilon saaminen.
Saanko arvata, olet jollain sosiaalialalla?
En minä innostu,,liikaa.Minustakin suurin ilo on,kun koittaa olla toisen túkena,tuottaa iloisen hymyn ja huomaa onnistuvansa.Tulee tunne,että on omaa positiivisuuttaan saanut pisaran annettua toiselle.
Toki tällä hetkellä,kun on ollut puutos elämässä sellainen ihminen jota kohtaan tuntisi jotain,on löytynyt.Kyllä se on elämässä iso voima.
Vaikka tuntuu ehkä oudolta,mutta kun voitunteita jollekkin kohdistaa,se vahvistaa itseä.
Teen vapaaehtois työtä sosiaali alalla.
kaikenlaiseen ihmissuhdetyöhön.
Jaksat paneutua ja ajatella.Olet suorastaan luontainen kyky.
Mitäpä muuta lisäisin ajatuksiisi, ovat niin totta.
Minä ihmettelen oletko sinä oikein olemassa?
Voiko noin mukavaa ihmistä olla.Olen kovasti
otettu ja äärettömän iloinen,että sinunlainen on olemassa.En osaa sanoa miten tuosta ihmissuhdetyöstä.Kun on elänyt ja on ikää,
niin jotain on oppinut.Ihmiset on minulle
tärkeitä ja aina olen tukena jos voin.Mutta
kaikkihan me voidaan tehdä samaa.Riitely ei pyhitä mitään.Mobasti se yksi kaunis sana,hymy,pieni
kosketus voi pelastaa toiselta koko päivän.
Jopa koko elämän.Ei koskaan tiedä,mikä hätä voi toisella olla.ja miten pienestä se hätä
häviää ja elämä taas voittaa,Pienimmät teot voi olla juuri niitä suurimpia.Rakkaus toista ihmistä kohtaan ei vaadi paljon.Rakkaudettomuudessa voi mennä henki.Se on kallis hinta.
Ihailen sinua ja ajatuksiasi.Olisi
mukava jutella kaikesta.Kiitos että olet olemassa.Kovasti hyvää yötä!
olen aivan hämilläni tuosta kehuryöpystä.
nojaudut autettaviesi olkapäähän.
Häivy!!
Ihmisenä ollessa joutuu nojautumaan moneen
suuntaan,mutta tärkeää tehdä sitä,olla sitä,
minkä tuntee omakseen.
Sinulle sopinee erään tunnetun henkilön lausuma:
Me olemme useimmiten itsemme suurimpia vihollisia!
John F Kennedy
mutta onhan siinä omat vastuunsa ja vastuksensakin
olla luomakunnan kruunupäänä, mutta en valita;)
Taitaa olla tarua. Osa niistä on selkärangattomia
tarua, ihan selvästi.
Kun ajatellaan miestä, sehän on aivan avuton ja selkärangaton , jos ei nainen ole huolehtimassa.Hunningolla mies on ilman naista. Mistään luomakunnan kruunusta ei ole puhettakaan.
eihän tuohon muuta voi sanoa.
sitä kruunua yrittää pitää kaljussa päässään-
vaikka maitoliimalla kiinni-
vaan se valtikka pysyy naisen kädessä-
ilman apukeinojakin !
mies on täysi naisen tossun alla.
Ps.naisellahan on se valtikka.
on sellainen valtikka, että siinä kyllä mies kuin mies nöyrtyy.Sorry vaan miehet.