Uusi yritys

Itse jouduin eläkkeelle melko pian diagnoosin jälkeen ja eläkepäätökssen saatuani itkin mutta nyt joitakin vuosia myöhemmin se oli ainut oikea ratkaisu - mm lääkitys on stressittömässä elämässä helpommin hallinnassa ja pienemmillä panoksilla.
Pitää huomoida myös työnantaja ellei nyt satu olemaan "suojatyöpaikassa".
Eläkkeellä ollessa voi vielä nauttia hyvistaä hetkistä ja tehdä kumminkin työtäkin jos kunto sallii.

eläk. kirjoitti:

Itse jouduin eläkkeelle melko pian diagnoosin jälkeen ja eläkepäätökssen saatuani itkin mutta nyt joitakin vuosia myöhemmin se oli ainut oikea ratkaisu - mm lääkitys on stressittömässä elämässä helpommin hallinnassa ja pienemmillä panoksilla.
Pitää huomoida myös työnantaja ellei nyt satu olemaan "suojatyöpaikassa".
Eläkkeellä ollessa voi vielä nauttia hyvistaä hetkistä ja tehdä kumminkin työtäkin jos kunto sallii.

Minä jäin( pääsin) eläkkeelle 1.8.2007 ja aiemmin olin ollut jo sairaslomalla vuoden. Minulle se oli pääseminen sillä olin hyvin vastuullisessa työssä ja stressinsietokykyni meni olemattomaksi joten työssä olo oli niin raskasta, että viimeiset kuukaudet ennen sairaslomaan kävin työssä ja nukuin.
Nyt olen erittäin tyytyväinen siitä, että saan tehdä asioita omaan tahtiini. Kuntoni on tällähetkellä hyvä ja se näkyy päällekkinpäin. Joskus tuntuu siltä, että entiset "ystävät" ovat jotenkin kateellisia tästä vapaudestani.