Bändi nimeltä Riders on the Storm esiintyi eilen Helsingin Kulttuuritalolla. Keikka alkoi Carl Orffin `Carmina buranan` soidessa introna, ja kaiken kaikkiaan esitys kesti kaksi ja puoli tuntia. Kaikki oleelliset hitit tuli käytyä läpi. Reiska (Raymond Manzarek, kosketinsoittaja) ja Roope (Robert Krieger, kitaristi), olivat laatineet hyvin maltilliset ja tyylikkäät sovitukset, eikä kovin rajua improvisointia kuultu. Hyvä niin, sillä tynkä-Doorsin pitääkin olla jukeboksi, joka toistaa biisit sellaisina kuin ne alunperin tunnetaan. Sitähän kansa haluaa.
Olen käynyt kohtuullisen monen bändin keikalla, mutta harvoin olen nähnyt niin haltioitunutta yleisöä kuin Riders on the Stormin eilisellä keikalla. Kuulijakunta koostui todellisista the Doors-faneista.Yleisön äänimyrsky, aplodit ja kannustukset olivat suorastaan valtavia! Bändissä oli uusia jäseniä, he saivat hiukan vaisummat aplodit kun heidät esiteltiin, mutta kun alkuperäisjäsenet Ray ja Robert esiteltiin, he saivat aivan massiiviset aplodit, kuulijat nousivat seisomaan ja osoittamaan suosiotaan aivan täydestä sydämestään.
Entä sitten laulaja? Hänen osaltaan esitys kuullosti lähinnä the Doors-karaokelta. Jimin saappaat ovat liian suuret täytettäväksi. Aivan liian suuret. Ei siitä sen enempää. Itse keskityin Manzarekiin ja Kriegeriin.
Olen käynyt kohtuullisen monen bändin keikalla, mutta harvoin olen nähnyt niin haltioitunutta yleisöä kuin Riders on the Stormin eilisellä keikalla. Kuulijakunta koostui todellisista the Doors-faneista.Yleisön äänimyrsky, aplodit ja kannustukset olivat suorastaan valtavia! Bändissä oli uusia jäseniä, he saivat hiukan vaisummat aplodit kun heidät esiteltiin, mutta kun alkuperäisjäsenet Ray ja Robert esiteltiin, he saivat aivan massiiviset aplodit, kuulijat nousivat seisomaan ja osoittamaan suosiotaan aivan täydestä sydämestään.
Entä sitten laulaja? Hänen osaltaan esitys kuullosti lähinnä the Doors-karaokelta. Jimin saappaat ovat liian suuret täytettäväksi. Aivan liian suuret. Ei siitä sen enempää. Itse keskityin Manzarekiin ja Kriegeriin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...todellakin, yllätyin! En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta keikka oli loppujen lopuksi täydellinen: solisti ei yrittänytkään olla Jim, vaan oma itsensä ja oli vähän taka-alalla.
Taisi bändin pojatkin yllättyä, Robby ainakin, näytti vähän jo nololta kun jengi huusi täysiä "Robby, Robby"
Tosi hyvä fiilis tänään.
Kyllä nyt niitä harmittaa, jotka epäilivät :)
Kaikissa kulttuureissa tulevaisuus on aina ollut vanhojen äijien varassa. Äijät ovat siirtäneet perinnettä eteenpäin nuoremmille sukupolville. Rockin kohdalla se tarkoittaa mm. Ray Manzarekia ja Robert Kriegeriä. Sekä Mick Jaggeria ja Neil Youngia.
Näitä biisejä kuultiin muistaakseni eilen, tosin kaikesta en ole 100% varma (korjatkaa, jos olen väärässä) ja järjestys ei ole oikea:
- Light My Fire (viimeinen biisi)
- The Changeling
- Riders On The Storm
- Indian Summer
- When The Music's Over
- Strange Days
- Touch Me
- Moonlight Drive
- Love Me Two Times
- Alabama Song (Whisky Bar)
- Been Down So Long
- L.A.Woman
- Spanish Caravan
- Five To One
- Wild Child
Täältä parit (ei niin laadukkaat tosin) kännykällä saadut kuvat keikasta:
http://koti.welho.com/omarkkan/rots/
Hyvä keikka oli tosiaan eilen, tosin henk.koht. jäi harmittamaan Roadhouse Bluesin poissaolo, mutta muuten. Jätkillä oli myös Finland t-paidat päällään, mistä lie saaneet.
Millaisia muistikuvia muilla eilisestä?
Aika tarkka luettelo. Henkilökohtaisesti pidän `Spanish caravanista` hyvin paljon, ja olin tyytyväinen, että soittivat sen. Huvittuneena totesin, että herrat jättivät Roopen heittämään introa `Caravanin` alkuun -tietysti ennalta sovitusti- samalla kun itse menivät takahuoneeseen, arvatenkin polttamaan piipulliset. `Roadhouse bluesin` puuttuminen jäi minuakin vaivaamaan; ` Keep your eyes on the road and your hands upon the wheel...`
Tarkennusta biisilistaan, eli nämäkin soitettiin:
Break On Through (tuli toisena),
Horse Latitudes (Rayn lausumana),
Peace Frog ja Love Her Madly
Mahtava oli keikka. Mielestäni Ian Astbury oli parempi ROTS:in laulajana kuin Bret Scallions, mutta fiilis oli mahtava keikalla. Ei näistä kumpikaan kuitenkaan saa täytettyä Morrisonin jättämää aukkoa tuossa bändissä. Yritin ottaa ylös biisilistaa keikalta esitysjärjestyksessä ja sain sen seuraavanlaisena:
- Love me two times
- Break on trough (tämän biisin aikana Ray esitti myös biisin Dead cats, dead rats)
- Love her madly
- Indian summer
- Blue sunday
- Piece frog
- Strange days
- When the music's over (tosi pitkä jammailu tässä biisissä)
- Moonlight drive (tämän biisin aikana Ray esitti Horse latitudes runon)
- Wild child
- Spanish caravan (hieno monen minuutin flamenco intro Robilta tähän biisiin)
- Alabama song
- Been down so long
- Five to one (ennen biisin alkua Ray kertoi oman mielipiteensä George Bushista ja Dick Cheneystä)
- The changeling
- Touch me (ennen tätä biisiä Ray ylisti sex bombeja mm. James Brown ja Jim Morrison. Myös joku eturivistä antoi lavalle lipun jossa oli Morrisonin kuva ja se teipattiin loppukeikan ajaksi rumpuihin näkyville)
- LA woman
sekä näiden jälkeen encorena vielä
- Riders on the storm
- Light my fire
Näin minä sain biisilistan ylös. Oliko jollakin muulla muunlaisia mielipiteitä listasta?
Eikös siinä "sexbomb"-lorussa lueteltu myös muitakin bändiä jäseniä vai muistanko oikein? :)
Täältä lisää infoa:
http://manzarek.thedoors.com/index.php?showtopic=937
Oli todella positiivinen yllätys tuo eilinen keikka! Kovasti minäkin jännitin, miten Brett Scallions osastaan suoriutuu, mutta eipä ollut lainkaan niin paha kuin olisi voinut olla. Omanlaistansa karismaa löytyi hänestäkin ja ulkomuoto kyllä oli ainakin minulle (naisena siis) mieleinen ;) Tosi hieno fiilis jäi keikasta!
Nyt se on sitten ohi, onko elämää tämän keikan jälkeen? onko elämällä enää mitään annettavaa? Keikka oli mahtava, jopa itkeä tirautinkin kaksi kertaa. Voi kun pääsisi vielä toisenkin kerran heitä katsomaan/ kuuntelemaan!Laulaja oli seksikäs kyllä!