KANTAKAA TOISTENNE KUORMIA
Gal. 6:1-10
--
6:1 Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.
6:2 Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.
6:3 Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.
6:4 Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on;
6:5 sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.
6:6 Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa.
6:7 Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
6:8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.
6:9 Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.
6:10 Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.
--
Lukumme alkuosa (j. 1,2) korostaa hengellisen huolenpidon tärkeyttä.
Me kestämme huonosti toistemme luonteen vikoja ja heikkouksia. Tämä on suuri este yhteishengen syntymiselle.
Ja kun meitä itseämme ojennetaan, niin alamme helposti puollustelemaan itseämme.
Saatamme jopa sortua itsekehuun (3).
Itsetutkistelu on tarpeen, sillä kunkin on kannettava oma taakkansa (5).
Keskinäisen sielunhoidon lisäksi kristityn vastuuseen kuuluu myös uhrata ja jakaa omastaan (6-10). Usko ei näy vain näkymättömän, vaan myös näkyvän elämän alueella.
Usko näkyy käytännön pienissä ja arkisissa asioissa.
Tämän kevään ja kesän kylvötyöt on jo tehty pelloillamme ja puutarhoissamme.
Itselläni tomaatin, paprikan ja eri vihannesten taimet ovat jo hyvässä kasvussa. Parissa viiniköynnöksessäni on jo pienet rypäleen alut. Kasvaakseen hyvin taimet vaativat vielä paljon hoitoa ja vie kauan, ennenkuin saan niistä satoa.
Tietystä kylvöstä ja kasvusta kasvaa aina tietty sato. Se on elämän laki.
Jos hoidan tainta huonosti tai jopa lopetan hoidon kokonaan, voi sato jäädä heikoksi tai se voi jäädä jopa kokonaan tulematta.
Näin on hengellisessäkin elämässämme. Jos lannistun hyvän tekemisessä (9), ei ole mitä niittäisin.
Paavali kehoittaakin meitä: ”...älkäämme lannistuko.....Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille” (9,10).
--
Virsi 434:3
”Sydämen, suin ja kätten töin avuksi kiiruhtakaamme. Rukous nouskoon päivin, öin, Herralta Hengen me saamme. Hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa.”
--
Loppujakeissa (11-18) Paavali vielä muodostaa eräänlaisen tiivistelmän edellä kirjeessään esitetyistä pääajatuksista.
Gal. 6:1-10
--
6:1 Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.
6:2 Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.
6:3 Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.
6:4 Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on;
6:5 sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.
6:6 Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa.
6:7 Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
6:8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.
6:9 Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.
6:10 Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.
--
Lukumme alkuosa (j. 1,2) korostaa hengellisen huolenpidon tärkeyttä.
Me kestämme huonosti toistemme luonteen vikoja ja heikkouksia. Tämä on suuri este yhteishengen syntymiselle.
Ja kun meitä itseämme ojennetaan, niin alamme helposti puollustelemaan itseämme.
Saatamme jopa sortua itsekehuun (3).
Itsetutkistelu on tarpeen, sillä kunkin on kannettava oma taakkansa (5).
Keskinäisen sielunhoidon lisäksi kristityn vastuuseen kuuluu myös uhrata ja jakaa omastaan (6-10). Usko ei näy vain näkymättömän, vaan myös näkyvän elämän alueella.
Usko näkyy käytännön pienissä ja arkisissa asioissa.
Tämän kevään ja kesän kylvötyöt on jo tehty pelloillamme ja puutarhoissamme.
Itselläni tomaatin, paprikan ja eri vihannesten taimet ovat jo hyvässä kasvussa. Parissa viiniköynnöksessäni on jo pienet rypäleen alut. Kasvaakseen hyvin taimet vaativat vielä paljon hoitoa ja vie kauan, ennenkuin saan niistä satoa.
Tietystä kylvöstä ja kasvusta kasvaa aina tietty sato. Se on elämän laki.
Jos hoidan tainta huonosti tai jopa lopetan hoidon kokonaan, voi sato jäädä heikoksi tai se voi jäädä jopa kokonaan tulematta.
Näin on hengellisessäkin elämässämme. Jos lannistun hyvän tekemisessä (9), ei ole mitä niittäisin.
Paavali kehoittaakin meitä: ”...älkäämme lannistuko.....Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille” (9,10).
--
Virsi 434:3
”Sydämen, suin ja kätten töin avuksi kiiruhtakaamme. Rukous nouskoon päivin, öin, Herralta Hengen me saamme. Hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa.”
--
Loppujakeissa (11-18) Paavali vielä muodostaa eräänlaisen tiivistelmän edellä kirjeessään esitetyistä pääajatuksista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saat minun kuormat kannettavaksi, siirsin ne juuri uskon kautta sinulle!