Hei!
Olen juuri saanut Parkinsondiagnoosin. Neurologin mukaan se on lähes varma. Joitakin tutkimuksia on tehty sulkemaan pois muita mahdollisia sairauksia, mutta lähes varmaa siis on jo tässä vaiheessa, että tauti on parkinson. Vapina toisessa kädessä alkoi viime syksynä ja se on vain pahentunut. Nyt se on lähes kokoaikaista ja käsi on jäykempi kuin toinen. Elämä tuntuu vaikealta, kun olemme mieheni kanssa yrittäneet perheen perustamista ja asuntolainaa on riittämiin. Onko olemassa tämänikäiselle parkinsonia sairastaville jotain tukiryhmää, kun sen aika tulee, että henkinen puoli on kovemmalla koetuksella. Mitään lääkityksiä ei vielä ole aloitettu, vaan sanottiin, että pitää pärjätä mahdollisimman kauan ilman lääkkeitä.
Olen juuri saanut Parkinsondiagnoosin. Neurologin mukaan se on lähes varma. Joitakin tutkimuksia on tehty sulkemaan pois muita mahdollisia sairauksia, mutta lähes varmaa siis on jo tässä vaiheessa, että tauti on parkinson. Vapina toisessa kädessä alkoi viime syksynä ja se on vain pahentunut. Nyt se on lähes kokoaikaista ja käsi on jäykempi kuin toinen. Elämä tuntuu vaikealta, kun olemme mieheni kanssa yrittäneet perheen perustamista ja asuntolainaa on riittämiin. Onko olemassa tämänikäiselle parkinsonia sairastaville jotain tukiryhmää, kun sen aika tulee, että henkinen puoli on kovemmalla koetuksella. Mitään lääkityksiä ei vielä ole aloitettu, vaan sanottiin, että pitää pärjätä mahdollisimman kauan ilman lääkkeitä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olet kovin nuori parkinson-sairauteen.Tietääkseni se on todella harvinaista jos näin on.
Olet kyllä niin nuori että tuntuu uskomattomalle .Tosin nuorin tietämäni on 26 vuotta.
Miksi lääkkeitä ei saa vielä käyttää?
Lukemieni artikkelien ja juttujen perusteella olen ymmärtänyt, että lääkkeiden teho ajallisesti on rajallinen eikä ole siis kovin hyvä aloittaa niitä kauhean aikaisin, jos muuten pärjäilee.
Kiitos kaikille vastauksista ja neuvoista tähän mennessä!!!
http://www.tupary.fi/www/page.php?cat=19&PHPSESSID=da69f32f70ea3cbf1a5684268b1cc086
,,sairastuit nuorena, mutta lohtua tuo ehkä se tieto, että mitä nuorempana sairastuu, niin sitä hitaammin tauti etenee, ainakin uskoisin.
itse sain diagnoosin 35 ja olen sairastanut jo 12 vuotta, ja olen viellä "ihminen",ts yritän pystyä viellä elämään omilla avuillani ja melkeen ilman apuja.
Ja jos luit tuon kantasolujutun niin toivoa ei kannata menettää, näin ajatellen on hyvä että oot nuori.
Tukiryhmiä löytyy niinkuin tuossa jo tuli ilmikin.
Elikkä kantasoluja odotellessamme,viettäkäämme ilosta aikaa ja nauttikaamme tulevasta kesästä,murehtimatta liikoja.
Elä täysillä , älä anna tiedon rajoittaa elämääsi enenpää kuin se luonnollisesti pikkuhiljaa hankaloittaa tekemisiä.
Liiku ahkerasti ja säännöllisesti. Se on tärkeää! Pidä mieli avoimena ja puhu sairaudesta ihan luonnollisena asiana läheisillesi ym.
Suvituuli on ihana paikka Turussa ,jossa on Parkinson potilaitten kuntoitus ja kaikki tarvittava tieto sairaudesta . www.parkinson.fi
Liity jäseneksi johonkin pakallis osastoon niin saat tietoa ja lehden kotiisi,suvituulesta saat ohjeita.
Sopeutumis kursseja järjestetään eripuolella Suomea erilaisille ryhmille .
Hae sinne heti, kun itse olet hemkisesti kypsä osallistumaan .
Tiedän itsestäni ,että ajatukset velloo jonkinaikaa kun dg:n saa ,mutta elämä jatkuu ja ystävistä ja kohtalotovereista on suuri apu.
Msn:n sivuilla on foorumi jossa voit käydä lukemassa parkinson potilaitten keskusteluja ja rekisteröityä itsekin ,jolloin pääset osallistumaan keskusteluun ihmisten kanssa joilla on samat ajatukset ja vaivat.
hakuun : Parkkispaikka
Reippaasti vain kesää kohti, eikä surra tulevaa.
Jospa ehtivät saada meille apua kantasoluhoidoista joka on nyt hyvässä vauhdissa.
Hyvää kesää Sinulle ja kaikille PARKIKSILLE!
Sain itse parkinson diagnoosin viikko sitten ja vahvistuksen omille epäilyilleni. Olen 47 v, enkä aio sairauden antaa synkistää mieltäni. Itkenyt toki olen ja monet kerran tulen vielä itkemään. Tätä asiaa en voi kuitenkaan muuttaa, siis turha surra vaan elää päivä kerrallaan ja kuntoilla ja kuntoilla...
Hei! Mieheni sairastui Parkinsoniin noin 3 vuotta sitten eli 37- vuotiaana.Aluksi oli aika vaikeaa kun ei tiennyt miten sairaus etenee.Olihan tuo sairaus aika tuntematon kun ei tuntenut ketään jolla sairaus oli.Mutta kaikki alkoi menemään hyvin, yritin parhaani mukaan tukea miestäni.Ja hyvin ollaan pärjätty, mieheni rupesi yksityisyrittäjäksi noin vuosi sitten ja töitä riittää. Ei kannata jäädä maahan makaamaan vaan mennä täysillä niin kauan kun pystyy ja jaksaa.
Hei !
Olin juuri Härmän kuntokeskuksessa sopeutumis ja kuntoutus valmennus kurssilla. Tietoa tuli, elämää vain jatkaa eteenpäin. Nuorin oli 47 itse olen 51. Diagnoosi tuli huhtikuulla 2006.
Työssä olen 50% työ 50% eläke helmikuun alusta. Kehotettiin pitämään voimat kunnossa nostelulla ja liikkumaan hyöty ja terveys liikunnalla. Kulkea ulkona niinkuin ennenkin. onneksi tutkimus etenee koko ajan. Tampereella on tutkimus meneillään. Lääkäri kehoitti syömään B vitamiinia jossa on foolihappoa ja kalanmaksaöljyä ja rypsi tai rapsi tai muuta öljyä 1 rkl/ päivässä. vastaa omega kapseleita.
Suonenvetoon magnesiumia tai karkea suolarae kielen alle ( koska helposti on suonenvetoa.) Kuituja popsia ( hedelmiä ja viljatuotteita)
Taudin aiheuttajaa ei ole saatu selville. Epäillään iskua päähän, häkämyrkytystä.Luin artikkelin torjunta-aineista jonka arveltiin syyksi. Tätä sairautta on miehillä enempi ja maaseudulla. Jos haluat kirjoitella sähköpostiini, niin ilmoita.Nuorella etenee hitaasti, yleensä.
Mene Parkkispaikka sivuille, sielläkin on tietoa jonkin verran.
Tunnen yhden jo ikääntyneen miehen, jonka parkinson-oireet lievittyivät selvästi, kun hän alkoi syödä tiettyjä antioksidantteja mm. sinkkiä.
Sitä ennen hänellä kädet vispasi niin, ettei kahvin juonnista tullut mitään. Kun häntä näin kuurin aloitettuaan oli vapina lähinnä hienoista värinää ja kahvin juonti onnistui hyvin.
Ensin kannattaa otattaa testi, mitä hivenaineita ja vitamiineja puuttuu, testejä tehdään ainakin Helsigisssä esim, Kaarlo Jaakkola ja on muitakin.
Terve!
Jos haluat kuulla omakohtaisia kokemuksia nuorella iällä sairastumisesta niin ota yhteyttä. Mieheni oli 29v. kun sai diagnoosiksi parkinsonin tauti.
viulisti@jippii.fi