Kuinka rakastuit HIMiin?

Niin että mulla on nyt kaikki himin levyt, rakastan sitä ja sitä on tultu kuunneltuu nyt aika paljon, mä kuulin ekan kerran himin biisin ku olin tulos mökiltä ja radios alko soida himii ja mä rakastuin siihen musaan! :D

Oli vuosi 96 kun kuulin ekan HIMin biisin radiosta. Kasetille nauhoitin sen ja kuuntelin useita kertoja vain sitä yhtä raitaa, kunnes sitten julkaistiin ensimmäinen levy =D olin tuolloin 17v.
Nyt monia vuosia sen jälkeen.. yhä rakastan yhtä paljon kuin alussakin. Levyjä löytyy useita satoja, mappihyllyllinen ja ylikin lehtijuttuja

=)

Valon karisma vei huomion ja sillä tiellä ollaan :)

Minä olin juuri täyttänyt 17v kun GLS julkaistiin, mutta ennen sitä näin Him:in Jyrki tv:ssä jolloin he esittivät For You kappaleen, ja heti rakastuin Villen ääneen.

Nousee ihan kyyneleet silmiin, kun ajattelen tätä.
Olin jo rustaamassa tässä jo jotain runollista muistokirjaa, mutta niinhän siinä kävi, että 1.1.2005 sain mp3-soittimen ja pari HIMin biisiä sinne tuli, silloin ymmärsin että tämä on elämäni bändi.
Jo 2003 (9.v) olin pari Ville Valon kuvaa nähnyt, meillä oli serkkuni kanssa kiivas leikkimielinen tappelu, onko hän maailman komein vai karsee. ^^

Häpeäkseni on myönnettävä etten ole ollut HIM-fani kuin vasta kaksi ja puoli vuotta, loppukesästä 2004. No, enpähän sitä aiemmin paljon musiikkiakaan ollut kuunnellut, todennut vain että radiosta tulee enimmäkseen p*skaa, eli olin jäänyt tilaisuuksitta kuulla hyviä bändejä. HIM sai minut tajuamaan, että hyvääkin musiikkia on olemassa, niin oudolta kuin se kuulostaakin - mutta en siis todellakaan ollut kuunnellut aiemmin musiikkia, mitä nyt kuulin mielestäni 'huonoja biisejä' ostoskeskusten radiosta tai jostakin.

Sitten meillä oli koulussa levyraati, ja joku soitatti Funeral of Heartsin. Ette ehkä usko tätä tai kuvittelette että liioittelen, mutta tärisin puoli tuntia sen kuulemisen jälkeen enkä saanut sitä viikkokausiin pois mielestäni (onko ihmekään kun en ollut kuunnellut hyvää musiikkia vuosiin?). Pakkohan minun oli ostaa se levy, ja siitä se sitten lähti. ( Villen juttujen perusteella lainasin musakirjastosta Black Sabbathia ja ihastuin siihenkin.)

HIMistä pitäminen tuntuu nykyään hyvin luonnolliselta. Vaikken kauheasti DL:iin ihastunutkaan, tuntuisi omituiselta olla olematta HIM-fani.

Se taisi olla yläasteen 8. luokalla eli muistaakseni vuonna 1998. Meidän luokalla oli sellainen rokkarityttö, joka soitti kannettavassa cd-soittimessaan greatest lovesongs-levyä. Katselin levyn kantta ja mietin, että onko tuossa kuvassa oleva ihminen mies vai nainen. Sain kuunnella levyltä your sweet six six six -biisin ja olin heti koukussa bändiin, vaikka äiti paheksuikin laulajaa, jolla on kädessään kamala tatuointi ja aina suussaan tupakka.

Eli sain tietää HIM:istä mun siskon kautta, noin kymmenen vuotta sitten kun HIM aloitti uransa. Siitä hetkestä lähtien olen ollut Him -fani, ja siitä saan kiittää siskoani :D Minulla on ihan kaikki HIM:in albumit, ja odotan jo innolla uutta kesällä ilmestyvää albumia :)

Nelisen vuotta sitten olin kirjeen vaihdossa Japaniin ja sit tuli vain sellainen idea että tehdään levyvaihtokaupat, lähetän suomalaisen bändin/artistin levyn ja saan vaihdossa vastaavasti japanilaisen bändin/artistin levyn. No, päätin sitten että ostan HIM:n Deep Shadows & Brilliant Highlightsin koska HIM:hän on kenties menestynein suomalaisbändi ikinä. Tuli sitten ohimennen kuunneltua levy muutamaan kymmeneen kertaan ennen kuin lähetin sen kirjeenvaihtokaverilleni ja jäin koukkuun bändiin niin kovasti että oli pakko ostaa itsellekin DS&BH. Nyt tässä neljän vuoden aikana on tullut kerättyä jokainen mahdollinen albumi erikoisversioineen päivineen suomessa ilmestyneet sinkut, tosin 666 ways to love - prologue ei kuulu kokoelmaani:(