Olen elämäni kolmatta vuosikymmentä elävä, syntyjäni luterilainen. Teologisesti olen aina kokenut itseni kuitenkin etsijäksi, ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vääremmäksi luterilaisen teologian olen kokenut, vaikken mitenkään kiihkoisesti luterilaisuutta vastustakaan. Yli vuosi sitten aloin vakavissani pohtia kääntymistä katolilaiseksi, minkä takia olen lukenut monia katolisia uskonoppikirjoja, katolilaista teologiaa ja katekismuksenkin lähes kokonaan.
Syksyn onformaatiokurssille en aikanaan saanut mentyä, mutta nyt olen pohtinut tosissani ottavani yhteyttä kotikaupunkini katolilaiseen srk:aan. Millaisia asioita katekeesiin kuuluu? Onko esim. jotakin muuta ryhmäopetusta kuin informaatiokurssi, vai voinko omatoimisesti lueskella kirjallisuutta?
Olen myös pelännyt sosiaalista painetta, koska pelkään, etten mahtuisi ns. "hyvän uskovan muottiin", enkä siten hyödyttäisi kollektiivista uskoa. Olen kuitenkin sisäisesti harras ihminen, ja katolilainen moraaliteologia on erittäin lähellä omaa sydämenmaisemaani.
Oikeastaan suurin oman mieleni mahdolliselle kääntymiselle tekemä este on ollut se, että pelkään Elämänkumppanin löytämisen olevan vaikeampaa katolilaisena. Tilastollisesti mahdollisuus on surkea, varsinkin kun olen jo nuori aikuinen. Minkä ikäisinä katolilaiset miehet yleensä/keskimäärin vihitään avioliiton sakramenttiin? Entä päätyvätkö monet katolilaiset seka-avioliittoon? Tiedän, että pitäisi vain luottaa Jumalaan, ja olen hartaasti rukoillutkin Elämänkumppanin löytymisen puolesta.
Syksyn onformaatiokurssille en aikanaan saanut mentyä, mutta nyt olen pohtinut tosissani ottavani yhteyttä kotikaupunkini katolilaiseen srk:aan. Millaisia asioita katekeesiin kuuluu? Onko esim. jotakin muuta ryhmäopetusta kuin informaatiokurssi, vai voinko omatoimisesti lueskella kirjallisuutta?
Olen myös pelännyt sosiaalista painetta, koska pelkään, etten mahtuisi ns. "hyvän uskovan muottiin", enkä siten hyödyttäisi kollektiivista uskoa. Olen kuitenkin sisäisesti harras ihminen, ja katolilainen moraaliteologia on erittäin lähellä omaa sydämenmaisemaani.
Oikeastaan suurin oman mieleni mahdolliselle kääntymiselle tekemä este on ollut se, että pelkään Elämänkumppanin löytämisen olevan vaikeampaa katolilaisena. Tilastollisesti mahdollisuus on surkea, varsinkin kun olen jo nuori aikuinen. Minkä ikäisinä katolilaiset miehet yleensä/keskimäärin vihitään avioliiton sakramenttiin? Entä päätyvätkö monet katolilaiset seka-avioliittoon? Tiedän, että pitäisi vain luottaa Jumalaan, ja olen hartaasti rukoillutkin Elämänkumppanin löytymisen puolesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen aikoinani tuntenut aivan samoin, kuin sinä.
Suomessa katsottiin ainakin 15 vuotta sitten katolilaisia kieroon, en tiedä, miten tänään suhtaudutaan. (Olen asunut 12 vuotta ulkomailla, käännyin vasta aikuisena katolilaiseksi)
Usko vain Jumalan johdatusta! Käännyin itse katolilaiseksi pohdiskeltuani niitä asioita, joita sinä mietit nyt.
Elämänkumppani tulee vastaan, kun sen aika on. Aika hyödytöntä on leikkiä jotain muuta, kuin itse on vain siksi, että löytäisi jonkun.
Dominus tecum.
Omatoimi höpö,höpö "lääkäri" täällä jauhaa sitä itseään 👎👎👎! Kyseinen henkilö luulee olevansa lääkäri vaikka tällä jäppisellä ei ole minkäänlaista terveydenhuoltoalan koulusta!!
Monet uskonsa tosissaan ottavat katolilaiset ovat naimisissa alkujaan ulkomaalaisen kanssa. Siinä voi olla omat ongelmansa, mutta taatusti myös rikkautensa.
Katolilaiselle puolison löytäminen on yhtä helppoa tai vaikeaa, kuin kelle tahansa muullekin. Suuri osa suomalaisista katolilaisista on seka-avioliitossa eli puoliso on yleensä luterilaisen seurakunnan jäsen.
Omatoimisesti voit lukea katolista kirjallisuutta ja ehkä kannattaa ottaa yhteys lähimmän srk:n kirkkoherraan, miten kohdallasi uskonnonopetus voitaisiin järjestää.
Itse en ole koskaan kokenut sosiaalista painetta muiden taholta. Jos jotain on ollut, se on ollut omaa häpeääni, johon muut eivät ole olleet syyllisiä. Esim. kun olen ollut pidempiä aikoja pois kirkosta. Nyt taas käyn säännöllisesti.
Puolisoasia varmasti ratkeaa Jumalan tahtomalla tavalla olit sitten luterilainen tai katolilainen. Jumala kuulee rukouksesi. Jokainen on elävä kivi kirkossa, myös sinä. Älä siis pelkää!
Kiitos kaikille hyvistä vastauksista! Parasta olla nöyrä ja muistaa, että Jumala kuulee rukoukset elämänkumppaniasiassakin. :)
samaa toivetta täällä elätän, eli katolista puolisoa toivoisin . kirjoitellaanko sokeri.muru@kolumbus.fi
On kuitenkin muistettava se, ettei mikään kirkko tai seurakunta pelasta. Vain Jeesus pelastaa.
Valen
Ihan samahan se on onko luterilainen vai katolinen, vaan että löytää paikkansa yhteiskunnassa.
Ettei jää tyhjäksi höpisijäksi.