Mielestäni Barrett oli loistava säveltäjä ja sanoittaja. Ilman päihteitä ehkäpä parempikin. Tosin voi olla, että jossain määrin huumeet auttoivat tätä hullun nerokasta säveltäjää tuottamaan mitä sekopäisempiä kappaleita.
Silti tuntuu, että Barrett on täysin yliarvostettu. Olihan hän Pink Floydin ydin silloin alussa ja ilman häntä Pink Floyd ei olisi koskaan päässyt mihinkään. Arvostan häntä siis ja pidän hänen tarinaa kiehtovana, mutta häntä tuntuu että häntä arvostetaan ylitse muiden Floydien.
Itse siis pidän Barrettia arvossa, mutta arvostan ehkäpä enemmän Roger Watersia joka jaksoi vetää Floydin kaivosta Barrettin sekoamisen jälkeen. Pidän Watersin ideoista paljon enemmän kuin Barrettin. Tuo on nyt täysin mielipideasia, mutta mielestäni yhdistelmä Waters & Gilmour toimi paljon paremmin kuin Barrett.
Waters toimi täysin tarinan kertojana ja keksi aina loistavaakin loistavemmat sanoitukset jossa oli selvä juoni ja idea. Gilmour ja ennen Animalsia (77') Wrightin kanssa sitä vastoin hoiti musiikillisen puolen. Tämä kolmikko toimi erinomaisesti, paljon paremmin kuin heikko Barrett yksin.
Siis mainitsen vielä kerran ARVOSTAN Barrettia, mutta minusta hän on yliarvostettu. Piper levyllä soundit ovat vain kohtuulliset ja Barrettin lähdettyä bändistä soundit alkoivat mennä parempaan suuntaan osittain myös Gilmourin ansiosta.
Jotkut ovat aivan tosissaan sitä mieltä, että Pink Floyd ei ole sitä itseään ilman Barrettia mutta mielestäni Pink Floyd oli sitä itseään vasta Barrettin lähdettyä, kun Floyd alkoi toimimaan bändinä. Vai mitä olette mieltä?
Tämä saattaa herättää aika paljon ajatuksia...
Silti tuntuu, että Barrett on täysin yliarvostettu. Olihan hän Pink Floydin ydin silloin alussa ja ilman häntä Pink Floyd ei olisi koskaan päässyt mihinkään. Arvostan häntä siis ja pidän hänen tarinaa kiehtovana, mutta häntä tuntuu että häntä arvostetaan ylitse muiden Floydien.
Itse siis pidän Barrettia arvossa, mutta arvostan ehkäpä enemmän Roger Watersia joka jaksoi vetää Floydin kaivosta Barrettin sekoamisen jälkeen. Pidän Watersin ideoista paljon enemmän kuin Barrettin. Tuo on nyt täysin mielipideasia, mutta mielestäni yhdistelmä Waters & Gilmour toimi paljon paremmin kuin Barrett.
Waters toimi täysin tarinan kertojana ja keksi aina loistavaakin loistavemmat sanoitukset jossa oli selvä juoni ja idea. Gilmour ja ennen Animalsia (77') Wrightin kanssa sitä vastoin hoiti musiikillisen puolen. Tämä kolmikko toimi erinomaisesti, paljon paremmin kuin heikko Barrett yksin.
Siis mainitsen vielä kerran ARVOSTAN Barrettia, mutta minusta hän on yliarvostettu. Piper levyllä soundit ovat vain kohtuulliset ja Barrettin lähdettyä bändistä soundit alkoivat mennä parempaan suuntaan osittain myös Gilmourin ansiosta.
Jotkut ovat aivan tosissaan sitä mieltä, että Pink Floyd ei ole sitä itseään ilman Barrettia mutta mielestäni Pink Floyd oli sitä itseään vasta Barrettin lähdettyä, kun Floyd alkoi toimimaan bändinä. Vai mitä olette mieltä?
Tämä saattaa herättää aika paljon ajatuksia...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllähän Barrettin kynästä lähti hyviäkin biisejä(esim. See Emily Play ja Arnold Layne), mutta parhaat albumikokonaisuudet syntyivät kyllä Watersin kaudella (The Dark side of the moon, The Wall ja rikollisen aliarvostettu The Final Cut). Vastaavasti Gilmourin kausi on mielestäni vähän aliarvostettu, tekiväthän äijät vielä silloinkin joitakin hyviä biisejä (esim. Learning to fly ei häpeä yhdenkään Barrettin tai Watersin biisin rinnallla).
Itse kyllä pidän Pink Floydin ensimmäisestä levystä yli kaiken. Kaiketi Barrettin ansiota?
makuasiahan se on: toiset tykkää psykeledeliasta, toiset progesta, toiset AOR:stä. Siinähän ne Pink Floydin vaiheet ovat.
Barrettin jälkeen Pink Floydin musiikillinen tyyli vaihtui spacerockiin. On mielipideasia kolahtaako psykedelia vai proge. Moni pitää Barrettin aikaista Floydia täysin eri bändinä kuin Gilmourin aikaista, tämän takia bändin ajanjaksoja on mielestäni turha verrata keskenään. Mielestäni Barrett ei ole yliarvostettu, olihan hän yksi merkittävimpiä taiteilijoita psykedelian aikaan, Beatlesien ohella.
Välillä hymyilyttää ajatus äijästä joka oli niin sekaisin että räimi studiolla kieletöntä skittaa tuntikaudet kuullen äänet vain päässään.*Huoh* Katosi sitten mustan timantin sisään.