Tulevaisuudessa tietotekniikan merkitys lääketieteelle tulee kasvamaan. Mallinnettavat kohteet ovat kuitenkin monimutkaisia, minkä vuoksi tulevaisuuden tutkimus tarvitseekin valtavasti laskentaresursseja. Supertietokoneilla on resursseja, mutta ne ovat kalliita ja niiden aika on rajallista.
SETI@Home-projekti osoitti jo vuosia sitten, että verkkoon on kytkettynä vajaakäyttöistä laskentakapasiteettia monen supertietokoneen edestä, ja kiitos tietotekniikan nopean kehityksen, tämän vajaakäyttöisen kapasiteetin määrä kasvaa kovaa tahtia.
Tutkijat, niin lääketieteen kuin monella muullakin tieteen alalla tarvitsisivat laskentakapasiteettiä, ja verkostahan sitä löytyisi... Mutta, tutkijat eivät hyödy mitään vielä siitä että sitä kapasiteettia on, tavallisten ihmisten vallassa on päättää antavatko he tutkijoiden käyttää omia "laskentaresursseja", vai eivät. Siksi pyydänkin teitä, arvoisat lukijat, ainakin harkitsemaan ylimääräisen laskentakapasiteetin luovuttamista tieteellisten projektien edistämiseen, esim. BOINC-alustan avulla.
BOINC on lyhenne, joka tulee sanoista Berkeley Open Infrastructure for Network Computing, ja käytännössä se on ohjelma, jonka kautta voi osallistua useampaankin tieteelliseen projektiin, joista monet käsittelevät biologiaa ja lääketiedettä, mutta mukana on myös projekteja monilta muilta aloilta, kuten vaikkapa SETI@Home, joka analysoi radioteleskooppien nauhoittamia signaaleja.
BOINCin kotisivut löytyvät osoitteesta:
http://boinc.berkeley.edu/
Itse kuulun "Universe Examiners" tiimiin, joka oli jo alkuperäisen SETI@Home-projektin aikaan ehdoton ykkönen Suomen listoilla, ja vieläkin S@H:n maailmanlistalla löytyy UE sijalta 16.
http://www.universe-examiners.org/
SETI@Home-projekti osoitti jo vuosia sitten, että verkkoon on kytkettynä vajaakäyttöistä laskentakapasiteettia monen supertietokoneen edestä, ja kiitos tietotekniikan nopean kehityksen, tämän vajaakäyttöisen kapasiteetin määrä kasvaa kovaa tahtia.
Tutkijat, niin lääketieteen kuin monella muullakin tieteen alalla tarvitsisivat laskentakapasiteettiä, ja verkostahan sitä löytyisi... Mutta, tutkijat eivät hyödy mitään vielä siitä että sitä kapasiteettia on, tavallisten ihmisten vallassa on päättää antavatko he tutkijoiden käyttää omia "laskentaresursseja", vai eivät. Siksi pyydänkin teitä, arvoisat lukijat, ainakin harkitsemaan ylimääräisen laskentakapasiteetin luovuttamista tieteellisten projektien edistämiseen, esim. BOINC-alustan avulla.
BOINC on lyhenne, joka tulee sanoista Berkeley Open Infrastructure for Network Computing, ja käytännössä se on ohjelma, jonka kautta voi osallistua useampaankin tieteelliseen projektiin, joista monet käsittelevät biologiaa ja lääketiedettä, mutta mukana on myös projekteja monilta muilta aloilta, kuten vaikkapa SETI@Home, joka analysoi radioteleskooppien nauhoittamia signaaleja.
BOINCin kotisivut löytyvät osoitteesta:
http://boinc.berkeley.edu/
Itse kuulun "Universe Examiners" tiimiin, joka oli jo alkuperäisen SETI@Home-projektin aikaan ehdoton ykkönen Suomen listoilla, ja vieläkin S@H:n maailmanlistalla löytyy UE sijalta 16.
http://www.universe-examiners.org/
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Tutkijat, niin lääketieteen kuin monella muullakin tieteen alalla tarvitsisivat laskentakapasiteettiä, ja verkostahan sitä löytyisi... "
Yleensä tutkimusryhmä ovat yliopistolla ja yliopistoilla on pääsy tarpeeksi järeään laskentakapasiteettiin muutenkin. Mallinnettavat kohteet ovat monimutkaisia, mutta usein prosesseja yksinkertaistetaan siten, että ne valmistuvat sopivassa ajassa, jotta julkaisuja saadaan maailmalle.