Harmittaa ihan kamalasti. Omat lapset ko. koulussa ja kohta sitten Mansikka-ahon homepesässä kohisemässä. Onneksi voimme valita koulun missä haluamme lapsiemme opetusta saavan jos huhu todella paikkansa pitää.
Koulujen yhdistymis/lopetus esitelmät ovat vain silmänlumetta. Siihen malliin Torkkaria eilen vanhempainillassa mollattiin.
Ei voi muuta sanoa kuin että ottaa aivoon ihan perkeleesti. Meinasin ottaa tänään kovan kännin!
Koulujen yhdistymis/lopetus esitelmät ovat vain silmänlumetta. Siihen malliin Torkkaria eilen vanhempainillassa mollattiin.
Ei voi muuta sanoa kuin että ottaa aivoon ihan perkeleesti. Meinasin ottaa tänään kovan kännin!
Vastaukset 558
Vanhimmat
Mikä heitto se tuo oli?
no, huhua tällä hetkellä. Kiinalaisille myyty. Tarviihan ne kinut asuntoja lähelle meijeriä. Siksi muka torkkari pitää lopettaa. Lapset muka vähenee alueelta ja samaan aikaan päiväkodit pullistelee lapsia ja tulijoita on kokoajan lisää. Ei kukaan opettaja halua opettaa 30 oppilaan luokkia joissa opetuksen taso kärsii aivan kamalasti. Ja sitten valitetaan opettajapulaa. Kouvolalaiset nyt pitää herätä!
Perkele nyt ollaan pulassa. Kantapää ei ilmeisesti kestä. Ensikesän yhdentoistatonnin soranlevitystä. Pitääkö tästä oikein vielä lähteä lääkäriin?
Kuinka hän pitääkään minusta ja sodan tuomasta sekasorrossa. Tuossa nyt väittelee kanssani sodan tuomista voitoista. Ymmärtämättä sodan tuomista tuhoista.
Taian omaista elämän kulku. Jostain itselle merkittävästä tapahtumasta aina vuosi joita et saa takaisin. Heittääkkö tarinansa omaan alkuun vai loppuunsa, niin väliin jää aina yksi eletty elämä.
Parhaat ystävät kuoli jo nuorina noin viisikymmenvuotiaina. Minustakaan kenellekkään enään ystävää vanhana ukon turilaana. Ärsyttää nyky maailmanmenossa siis ihan kaikki.
Ei pitänyt. Kolmekuukautta huhti touko ja kesä meni. Autokorjaamolla.
Mikä heitto? Ihmiset vihaavat läpi elämänsä itseään nuoruutensa virheistä. Anna niitä koskaa anteeksi itselleen. Itsellä niistä on kokemusta. Mutta myös siitä että ymmärtää paremmin nykyään muitten kuin myös omia virheitään. Ja ymmärtää sanojen päätteiden lauseistaan.
Kukaan verpaalisesti aikaansa seuraavaa uskalla hastaa tarinoimaan tuota keskenään. Lyödämme myös sieltä kuntamme menneitten aikojen julmimman miehen sukunsa mielestä. Miehen joka letitti tyttärensä pitkät hiukset hänen ala-asteen ajoilla. Aamusta kouluun vei ja iltapäivästä kotiin toi yläkoulunkin aikaan. No tulihan sitten tästä passoitettu taisemaalari.
Onneksi kiinalaist tulevat Kouvolaan! Hallelujaa!
Muuten kuoleva paikkakunta saa tarvittavan piristysruiskeen!
luuletteko sen olevan hyvä asia... pankaahan ne rakkinne liekaan, kohta ne syö niitäkin. jos nitä tulee monta tuhatta, joutuu kouvola laittamaan alueensa kaksinkieliseksi. lappeenrannassa tuo venäläisten 10 prossan kohalla on ajat sitten ylitetty, missä sielä saa palvelua kahdella kielellä?
hometta? Eihän sinne sitte voi torniomäkeläisiä siirtää?
Kaunistelemalla varmaan huorastakin saa Yhteiskunta kelpoisen. Ihminen on ajatuksia täynnä. Joskin vaan vituttaa menneisyytensäkin.
Joskus.
Hyvä että loppu. Tulis jo purku samointein koko typerälle H:n esikartanolle. Jäi vain traumoja narsistisista opettajista ja jatkuvista jälki-istunnoista mihin en ollut syypää mutta luokkaa joka päivä istutettiin. Luokka-retken jälkeenkin opettaja vielä viitti vinkua että miksette jääneet auttamaan kantamaan bussista tavaroita pois. Sitäkin varten olisi olleet ne vanhemmat ja itse bussikuski jonka tehtäviä nekin on. Hyi hitto. Oksennusrefleksi tulee vaan kun muistelee tornion mäen ala-astetta.
Aika kamalaa, vielä tämä koulu saa kylmänväristyksiä joillekuille, kuten edelliselle kommentoijalle. Onneksi aloittajan lapset varmaan ovat päässeet viimeisen 18 vuoden aikana pois peruskoulusta?
Minunlla oli opettajana 60 luvulla narsisti Pertti Salonen.Pirullisesti vainosi minua koko luokassa oloni ajan.Joten eipä hyviä muistoja siitä koulusta jäänyt.
Nuoruudesta jäi mieleen Tornimäen itsejään tyrkyttävistä pojannulikosta, etteivät ne koskaan tosissaan tyttöjä ottaneet tuleviksi kumppaneikseen elämänsä varrelle. Ihme sakkia.
Itte muistelen noita aikoja, en niinkään kaiholla. Eräänkin kerran baarissa vei torkkarin hurmuri tyttöseni, jolla omin silmin todistettavasti aseenaan jalkojensa välissä vain viiden sentin pätkä.
Oliko se puolenmetrin punttimies, joka nosteli painoja irti maasta ja tyttöset hurmioossaan? Kuuluu olevan aortan repeemäsin vuoksi jo kymmenenvuotta mullalla allan
Puntti pätkä ei ollut missään tekemisissä torninmäkeen. Eleli aikoinaan kymijoen rannalla vähän idenpänä Tornionmäestä. Nykyään torninmäki täynnä velliperseitä. Kuten koko kouvola.
Näinpä. Mitään entistä tyyliä paikalla, enään kymmeniin vuosiin. Väitän viiteenkymmeneen.
Omanlaatuinen ihminen. Rakasti etupäässä muitten rouvia.
Sitten eräänä päivänä yksinäisyydessäni minä menin täysin sekaisin. Voi muuta kuin pyytää anteeksi silloisia kirjoituksiaan. Vanhana miehenä tietää. Naapurin naiset muita ole kuin naapureita.
Joskus päänsä sisällä irti täysi helvetti. Vanha mies lopulta ymmärtää nuoruutensa tyhmyydet.
Myös Lasu Äyrysen kyttää siellä .. Joutais polttaa koko koulu.
Joo. Tuleen kaikki nuoruudestax. Ketään jauhopää politiikko tule kiinnostamaan, kenenkään rahattoman nuoren kivut nuoruudessani.
Onks normaalia, kun hävettänyt läpi elämän nuoruuden tempaukset. Taida kukaan ymmärtää, että hermothan siinä on saattanut menne, kun yksi monista nuoruuden rakkauksista lähtee äkin sataviisikymppisenttisen adoniksen mukaan omasta siitä ihan oikeasta luotettavasta nuoruuden rakkaudesta. Toivottomana ajelee hän talveen ympäri kuun valaisemia kymenlaakso pikkuteitä romu Obel Kadetillaan. Mutta koskaanhan hän ei ollutkaan keltään pois. Hän on jälleen taas täällä tänään.
Ihan normaalia on. Ketäpä ei hävettäisi vanhemmalla iällä typerät nuoruutensa virheet? Paitsi politiikkoja.
Paljon kiinnosta kuka kestäkin ja mitä ajattelee. Vuosiin ollut missään tekemisissä kenenkään oloistani kiinnostuneen kanssa. Nyt kyllä ärsyttää kun itte pitää nurmikkonsa leikata, vaikka sukua riittää ympäri laajaa Suomenmaata. Ilmeisesti olekkaan niin kylmänviileä erakko kuin ounaillaan.
Tiedetään sun nuoruuden rakkauden tuskat. Oot ainua tyyppi, joka on saanut, ikuisen porttikiellon kouskin napakka palstalle.
Ja mistäs tuon tiedon lähde? Torkarissa edes nykyään ole mitään porukkaa. Itsekkään enään mikään nuorukainen ole. 1970-luvun alussa siellä oli vielä jotain meininkiä. Nykyään vain sen ajan meininkiä muisteleviä vanhuksia.
Yhden Taten tunsin sieltä aikoinaan sieltä teidän nyky torkkarista. Ihme äijä kyllä. Mun mielestä kyllä oikea senajan torkkari-ilmentymä. Nyrkit aina pystyssä, vaikka mestari, mun mielestä ei painanut viittäkymmentä kiloa enempää. Joo, oh, mitä näistä pappojen muistoista.
Ei kait? Ilmankos se kouski alkaa olla jo kahdensivun mainospainotuote.
Muista Taten,täts kusipää jätkä oli,kuoli sittemmin moottoripyöräonnettomuudessa.
Kusipäisin jätkä oli,ja on edelleen Junnu S.
Valoisan kesän jälkeen. Ensimmäinen täyteläinen kuu valaisi kahta toisiinsa nojaavaa hahmoa puusillalla puron yllä. Tiheän lehväpuuston ympäröiminä. Miten romanttinen kohtaus. Näin jälkikäteen yli viisikymmentävuotta, sitten tapahtuneeksi. Tuota, tosi ikävä nuoruutta
Kuten tästä ilmeisesti ymmärrätte. Ei sananvapautta voi kieltää. Jostain raosta se kuitenkin taas jotenkin putkahtaa esiin. Aina on olemassa älyjä, joita kontroolin raotkaan, eivät voi tilkitä.
Aloitus vuodelta 2006 yhden uuden sukupolven ikä. Mites niitten kiinalaisten kanssa on käynyt?
Muuten, mikä ihme tuo "kouvolansanomapalsta" on. On kuulemma suljettu ja silti se vaan ollaköllöttää yli 11000:n katsojakerran ylivoimalla näillä sivuilla?
Kouvola palstalla muusta voi väitellä kuin huumeista ja rikollisuudesta. Siis niin täysin huumorintajutonta porukkaa, kuin olla voi.
Näähän yleistäkouvolasta ovat täysin vanhoja avauksia. Kaikki on ilmeisesti tullut keskusteltua loppuun jo ajat sitten?
Tornio mäen koulussa lapset ei saa opiskella normaalisti. Kaks kyttä porukkaa kyttää. Puusta tehty palaa hyvin
Kaikilta löytynyt kulmaa alkaa väitellä sukkelasanaisimpien kanssa. Ja jos on köyhän ihmisten asialla, niin sehän ei käy.
Syöpä. Uskalla vaimoaan päiväuneltaan herättää. Kyllä se siitä paranee. Kunhanhan vain uskotaan ja toivotaan.
Siintä lähti alamäkeen sukkelaan luisuun. Äitini rakastama mies potkaisi minua persukseen noin nelivuotiaana keskellä yötä. Turvaa hänestä yön painajaisista haettuani 1960-luvun alussa. Ja sitten tarina jatkuu teini-iällä. Tulee selittelemään kolmelle pojalleen eroaan vaimostaan. Aivan kuin untaan höpisisi. Olkaa keskenänne hyviä veljiä. Sen jälkeen isästä ei enään paljon mitään kuultu. Helppoa se joittenkin elämä kun sen oikein osaa elää?
Sodan tuottamat umpivintit. Toisella kertaa tuli heinäseipäällä selkään. Kovia aikoja elettiin ja lapsuus siitä kärsi.
Mitään toivon pilkausta edes. Onni on edes, ajallaan kuolla pois tämän sairaan monikulttuurin keskeltä.
Torkkaris monikulttuuria? Hommaa silmälasit.
Torkkarissa näkynyt mitään monikulttuuria ja tuskin koskaan tulee näkymäänkään? Mukava seutu olla ja elää.
Paasaaja on näköjään siirrellyt luitaan suljetulta napakka sivustolta?
Vaan trumppipa se nykyään kuulemma hyökkää kaikkea kansainvälistä vastaan. Tarzani saattaa viitakossaan tuosta tiedosta nyt norsuineen vapista? Valkoinen mies vìitakosta kyllä kaivetaan lopulta esiin. Vastaamaan rasismi rötöksistään. Norsuja, tiikereitä ja alligaattori vastaan.
Kouvolan ihmiset ovat kuivahkoja. Vihaavat toisin mielisiä. Hyvin omaan sisäänsää asioissaan käpertenyitä. Mikä pahinta pettävät toisiaan. Ilman omantunnon tuskiaan. Siis huomio. Vain omaa kokemusta elin aikoinani näistä mie ja sie ihmisistä.
Kaikki pahimpia ovat sukuun ulkopuoleta tulleet, jotka haluavat vain hallita ja hajoittaa. Narsistit, jotka jättävät sinut, eivätkä koskaan, pääse eroon sinusta.
Vaari miettii. Millainen romahdus rakkauteen uskovalle. Nuoruuden rakkaus lähtee vähänylipuolimetrisen matkaan. Olisi nyt edes vaihtoehdokseen valinnut minua päätä pidemmän miehen. Kantapää halki. Tästä rakkauden tilasta, enään paljon edemmäksi, enään liikuta.
Yleistä Kouvolan baareissa noin viisikymmentävuotta sitten. Rouva tuli alakertaan ja kysäisi. Katsoitko vaarallisia suhteita.
Vaikka kantapää halki täytyy jaksaa ja yrittää vielä, ettei joutuisi asumaan rivi taikka kerrostaloon.
Kantapää halki kantsi mennä kenellekkään vaivojaan Kouvolan komiassa uutukaisessa terkkarissa valittamaan. Resetpiksi tulee. Koita paksukainen laihduttaa.
Syö kiltisti burana ja kivun aihettamaa unettomuuteen kirjoitamme 800 sadan milligarramman reseptin buranaa.
Unohtui vaan kertomatta, että kantapää halkesi lumitöissä tammikuulla ja vieläkään kipuja käyty itkemässä yhdellekään ulkomaan tohtorille. No enhän minä voi tietää, mistä kantapääni kanssa on kysymys? Mutta ei täällä narista turhista.
Kantapää vittuilee yhä. Herätty sillä talvihorroksesta uuteen kevääseen. Semmoista ja tämmöistä jo tehty. Kaadettu muutama puu, ensitalven lämmönlähteeksi.
Menneisyyden ystävät. Onko kello jo noin paljon?
Mennä tapaa erakkona sukuaan, ennen kuolemaansa. Liian kova paikka.
Tapamaan vittu. Varmaan ilman päätettä kirjoita mitään.
En tiedä, mitä paskaa puhuvat toisistaan?Erakko elämää jo neljännessataavuotta.
Kadun ihmis suhteitten kömpelyyttä nuoruudessani.
Hirvisalmi. Mitään kauniinpa koskaan kädestä kiinni pitänyt, kuin hetken nuoruudestani silloin.
Alta nelikymppisenä vaihtaisin jokainen päiväni pois. Olen ollut idiootti, niinä vuosinani. Voitteko antaa anteeksi.
Voimme,jollet ole Lamposaari Jari.
Hankalaa bannata heitä, jotka tuottavat tuottajalleen tiliä. Muuten kiinnosta kenenkään murheet.
Pitävät täysi pellenä ja sitten vielä täytytyisi mennä heille kylän. Kuin rakkaus nuoruudesta. Kunhan, tollo uskotvaan. Ihminen voi muuttua ajallaan.
Se syö tuossa hiljakseen ja kuuntelee tarinoitani. Varmaan pidä minua täysin tollona. Kuten en minäkään häntä. Kuvittelen yhteisen onnen
olevan, jotain tuollaista onnen?
Ikuisesti eräs tyttönen jäänyt mieleen. Jotain tavalla harmittaa jatkuvasti, kun nuorella iällä tyttön suhteen oli niin saamaton.
Höh. Jollain.
Höh. Olit kai, niin saamaton.
Palvelun tuottajalle tulee heti hätä, kun totuuksia aletaan latelemaan.
Ole siitä kiinni. Kaikki vain eivät pidä totuuksista.
Kukaan kestä kouvolalaisten omahyvyyttä. Muuta saaneet aikaiseksi, kuin keskeistä kateuttaan.
Minuu sit yhtään harmita, kun tulee herrojen lupaama sota, koska tullaan liittymää halvempaa bensiini kulttuuriin. Vanha bösö.
Ei ne ala sotimaan. Lupailevat vaan. Harjoittelevat sotimista ja kansa lystin kustantaa.
Mää Ukrainaan. Kaltaisia torveloita siellä kaivataan.
Me kirjoittelemme vaan. Kykenemättä vihaamaan ketään.
Siihen mitään pyssyjä tavit, jos aikoo ottaa ihmisen hengiltä. Pelkureitten hommaa. Aselaukaukset.
Lihakirves vaatii varmaan enemmän kanttia, kuin yksi luoti?
Alamaailma kouvolassa on ollut aina. Se tappaa tänäpäivänä jollain uudella huumeella. Mun törmäys siihen alkoi setkytluvun lopulla. Istuin väärään pöytään. Tututun kapiasen armeija ajaltani. Turpaanhan siinä sitten tuli hämärällä katukujalla. Saatanoita nuo kappaletta.
Satuilua. Kapiaiset istuvat upseerikerhossa.
Vittumaisin yliluti siihen aikaan Kouvolan kasarmilla. Mitään valehtele. Lieneekö vielä elää? Kuppi ainakin maitti ja isänmaallsuus.
Jos se on se kultakauppia jolle joka perkeleen päivä postia kannoin päivää sanoen eikä se koskaan päivää sanonut.
ANNA OLLA. SIIRYMME LIEKSA SIVUTOLLE.
Mennessä tyttöystävän sukua tarkkailin.
Mitäköhän on se suvun välinen rakkaus? Välillä kurkku suorana huudetaan toisilleen. Ja eräänä jouluaattona laitetaan mies yhteis tuumin sitten kävellemään pois ,,
,suvustaan.
Se on sitä parempaa sukulaisrakkautta, mikä ei anna mikään anteeksi.
Totta tosiaan. Olisittepa omin silmi nähneet sen touhun.
.
Tätäpä ole vielä selvittänytkään. Tanssi taitoani. Olipa kerran olemassa torkkarissa tanssikapakka ja minä mielestäni kymmenennen aa-kaljan jälkeen sen tanssiparketille valmis valenttiino voittamaan vienneilläni jokaisen tyttösen. Jaksa enään kohtaloani muistella hurmurina, Tanssi tyylini oli pöytyseurueeni mielestä laahustava ja naisia pois luotaan työntävä.
Parhaat kärsimättömmättöt selvittykset. Keskustelimme baari tuttavan kanssa yötä myöden Jeesuksesta.
Jesuksesta kuulemma puhelivat pitkin yötä ja kun kävin epäilemään heidän uskoaan. Olin maailman anteeksiantamaton sontiainen.
Korjailua. Käsittämättömät. Hik!
Vittuu veisaan, vaikka tarinoitani yritetään muokata.
Noh. Luojan kiitos ne eivät ole enään. Pikku huppelissa kirjoittamassani muodossa enään.
Olen tyhmä. Minun mieleeni on helppo vaikuttaa.
Ruokin lintuja talvisin. Kukapa järkevä sellaista menisi tekemään omalla kustannuksellaan?
Älä nyt osta vaan vanhaa kadettia ja hajotessaan myy sitä
mustatalaisille vaihdelaatikon hajottua.
Viimeisillä voimilla tekisi mieli ostaa moottoripyörä. Muttahan akkani, senkin unelman minulta kieltää.
.
Kaksi vaihtoehtoa aina niin se on aina mennyt. Mutta nyt tyttären taidetta esillä kaapelitehtaalla. Kouvolan kiusamailta muutti itseään arvostavammille maille. Surku vaan, ettei koskaan tule synnynseudulle palaamaan.
Mun suvussa kaikki ovat pitäneet meikää idioottina. Kuvitelkaas
itsellenne moista kohtalo,
.
Melko erikoisia oivalluksia idiootilta.
Kiitos.
Täydellinen oivallus. Keskustelemmehan, nyt suvustasi.
Jaa.
Sitä niitten on vaikea ymmärtää omaa tulevaa loppuaan. Niin kukapa sen ymmärtäisi kun kerralla riistetää kaikki pois
Kuolemaa ne pelkäät enemmä , kuin elämäänsä.
.
Vanha totuu.
Nyt muista kenen tokaisu tuo? Kuolemaa minä enemmän pelkään kuin elämää ja mistä yhteydestä? Elämää minä enemmän pelkään, kuin kuolemaa. Muistaakseni löytyy Saarikosken runoista?
Älä sönkkää. Saarikoski on kuollut. Syksyn alkua hernepellossa. Nainen jättänyt, mitään toivoa enään jäljellä.
Joo. Oikein.
Ohoh. Nainen on jättänyt. Lautaset lentelevät Norjassa viimein vuonna 1983. Pentti on ymmällään pienestä aikaan saamasta hälystään. Pakenee Suomeen muina miehinä. Tuttujensa luokse, joita tuntenut läheisikseen vuosikymmeniin.
Kuolee verisyöksyyn. Maksansa on antanut elämänsä aikanaan kaikkensa. Pääsiskös vielä joskus ruotsista suomen vihreään kuusten kesään, että pääsisi kunnolla vielä kerran liikuttumaan suomen metsistä?
Olen aina miettinyt, että yhdellä rynnäkkökiväärillä saa mitään aikaiseksi sota tilanteessa. Paisuttelematta sodat lopettava atomipommi.
Sodat lopettaa atomipommi.
Siihen loppuu sitten johtopossujen ökytulotkin. Voi, voi, kuinka sellainen kohtalo, saattaakin surettaa.
Ne millään atomipommeilla ala pelata. Pitävät vaan niillä alamaisiaan pelossa. Seitsämänkymppinen kansansaa johtava mieskin kun saattaa rakastaa vielä kovin elämäänsä.
Totta.
Takuu varma kun ukrainan sota loppuu. Aletaan tekemään kauppaa taas. Vihatun ryssän kanssa mustaamerta myöden.
Totuutta suomessa ei saa sanoa
Aika aina kuluessaan, näyttää tulevan totuuden.
orpolle hyvä säästövinkki lopettakaa tukien maksu saamelaisille ja poromiehille
säästöt soteen
yle lopettakaa saamelaiset uutiset sillä on vihapuhetta suomen valtaväestöä vastaan
saamelaiset taide ja käsityöt pois museoista
jos näet saamelaisia käsitöitä kysy missä päin kiinaa ne on valmistettu
alakoulunoppikirjoista saamelaisia käsittelevät kuvat ja tekstiypois
jos jostain syystä joudut autolla lappiin yritä tappaa mahdollisimman monta poromiehen poroa aja suoraan tiellä olevaan porolaumaan jätä kitumaan siihen ei kuulu sinulle
revi lappalaisten kuvat pois kirjoista ja polta ne
kun poika tulee ilmakivääri ikään käytä lappalaista miestäkuvaavaakuvaa maalitauluna
kerro näitä puolitoistametrisiä poromiehiä halventavia vitsejä missä liikut
opeta lapsille että lappalaisetsaamelaiset ovat raakoja pedofiilejä
Trumppi rauhanvillitys vielä edennyt Kouvolaan asti. Baarissa vanha ukko vouhkasi kuinka ukrainan sotaa ei kannata lopettaa koska se olisi rebukliinejen juonia Eurooppaa kohden. Niin jatkui se rauhan omainen päivä valomerkkiin asti. Sitkeä ukko muuten juomaan wissukoskistaa .
Trumppi hoitavaan saatto hoidossa olevan kovolan asioita ::::Jonka feministit on ryssiny
Tornion koulu poltettava jossa lasu feministi porukat poliisin kanssa kyttää tää on totuus.. Kotkasta ja Haminasta tuli näitä kyttääjiä 100 varmaa.
Onks se vielä nykyään edelleen toiminnassa?
Kas tässäpä mies, jolta koskaan ei onnistunut mikään. Ja jolta sukunsa jatkumisen vuoksi kuulemmamukaan menee perintönsä kissojen ja koirien hyväksi, kauan kuolemansa jälkeen.
Laadukasta tekstiä torkkarilaisista. Ihan seitkytluvun alussa ylittivät rautatie risteyksen jawoineen täysin umpisokkoina todeten ei siltä eilenkään tähän aikaan junaa tullut.
Sieltä.
Fantsuu porukkaa. Meidä kylän haaviauki maajusseilta. Veivät tytöt Kouvolan iltalumoihin. Valmetti yritettiin unhoon jättää. Mutta aina vaan mielessä. Tornionmäen hurmureitten hurmaamat tyttösemme .
Ketä lohduttaa? Kolmenveljen sukuhaara tulee johtamaan lisääntymättään sukuun. Niin ja nuorten perinnötkin näkyvät menevän kissoille ja koirille.
Nainen tuo. Saanut aina kaiken periksi pikku elämässään. Taikka. Pikkunainen tuo saanut aina periksi kaiken elämässään.
Mikä ihmetyttää. Kuin joiltain voi mennä noin nuppi sekaisin, joistakin politiikkojen puheista, jotka yleensä, eivät edes ole totta. Sodan ne puheillaan saavat sukkelasti aikaiseksi, sen ne ainakin osaavat. Sitten kun edes joku yrittää rauhaa tehdä, niin koko eu on pöyristynyt.
Se siitä. Turhapa kai näitä kauemmin on mietiskellä, kun ei edes tykkää kampawiinereistä.
Jotenkin söpöä. Kaksikymmentävuotta sitten kaikki me oltiin kaksikymmentävuotta nuorempia. Laskelmieni mukaan. Meikäkin vasta viisikymppinen. Ihme touhua kyllä nykymeno kaikki puhuvat sodasta. Mun nuoruudessa puhuttiin sodanvastaisuudesta. Mitä nyt joskus nakkipuljun jonossaa sattoi saada turpiinsa.
Rouvani jumaloi Zeleä. Perheemme sisällä on siis käynissä kaksintaistele, joko minä tai Zele.
Tälle unelmansa prinssille kyllä sovussa luovutan. Kunhan vaan pääsen hankalasta elämäntilanteestani lopulliseen eroon.
Ihmeellistä ja kummallista, että se sotasankarin kuvitellaan olevan aina rakkain ja turvallisin. Vittu muistan lapsena nämä kyläni sotasankarit toisesta maailmansodasta. Kakaroina oltiin kotona hiljaa rivissä, kun se läpikäyty sota oli heille niin kamala.
Aina yksin sodanvastustajana.
Pelkäävät sotaa ja silti varustautuvat siihen.
Vanhat ukot. Vaikka nyt ihan uskokkaan tuohon.
Vaimoni hautaan mennyt suku täynnä sdp: eetä. Kapinaa vuodesta 1917 vuodesta asti. Vanhalla iällä alkanut huolestutta hänen aate suuntansa.
Totuushan on nykyään näin. Mistä eroittaa Zelen tai Stubin poliittisen kannan. Niin ei yhtään mistään.
Hän käy pitkin kyliä kyselemässä ukrainan mahdollisuutta voittaa sota. Niinkuin se jotenkin hänelle kuuluisi koko sota. Vaikeeta elää elämäänsä ihmisen kanssa, jolle sodan loppu olisi katfrooffi.
Miksi? Olet ilmeisesti kameliotti?
Kaikki mikä ei toteudu hetkessä on tuhoon tuomittua. Mutta kaikki mikä pysyy paikoillaan on sotaisa voitto.
Mitä luultavammin sukuni mitään sodasta tietämättömät rouvat vihaavat sotaa ja kuinka sitä käydään. Rouvat luulevat ilmeisesti, että pahaa, ei ole kaikkialla. Vähiten heidän perheittensä sisällä. Jaksa enempää selittää totuuksia.
Tuutte näkemään kuinka siinä käy jos taas käydään ryssien kanssa sotimaan. Ovat raakalaisia, eivätkä kysele, kuinka siviilien ka nssa tulisi käyttäytyä. Ihme hommaa, jos joku kaipaa noitten kanssa sotaa.
Zelen lumoissa. Pikkumies osaa näytellä. Eläköön Ukraina. Valhe ja totuus.
Sodat loppuvat aikanaan, niinkuin kaikki teatteri näytöksetkin. Sodat kylläkin aina voittajapuolen kumarteluun. Viha vaan jää pitkiksi ajoiksi pinnan alle tappiosta kytemään. Ikuinen kierre.
Epäilemättä kaikki sodan vastaiset ovat kirjoituksiani vastaan. Täysi tuho kun kaupungeilleen on ilmeisesti messevää herkkua, sitten sodassa.
Turha uskoa, että Eurooppa voittaisi ukrainan kanssa sodan. Venäköt ovat parpaareja. Veren himoista porukkaa. Stumpinkin tarttis mietiä kahteen kertaan ennenkuin noille sota alkaisi julistamaan.
Totta. Tuommoinen susilauma jos tänne pääsee, niin kenelläkään ole enää kivaa. Hyvähän sitä Nakkilasta sotaa uhota, kun eivät asu itärajan tuntumassa.
Sota laittaa niveliin liikettä ja ehkäisee niin ennenaikaista jäykistymistä ikään katsomatta.
Älkää unohtako veljiänne. Ihminen ei muistanut edes nimeäni.
Kumma juttu. Paljon uusia avauksia ole, kun kaksikymmentävuotta vanhaa avausta pitää palstalla roikottaa. Nyt jotkut torkkarin tontut ilmeisesti alkaneet pitää palstaa yllä?
Lopulta ihmispolo ole muuta, kuin perillistessi riitelyn kohde. Koskee kyllä tuleviakin sukupolvia.
Ajatelkaas millainen maailmanne olikaan kaksikymmentävuotta sitten. Nyt täytyy alkaa oikein miettimään. Luojalle kiitos, kuten ennenkin, niin nykyäänkin kaupungimme on puhtaan lumen valkoinen. Siinäpä ne hyvät puolemme. Huonoihin ota enemmin kantaa, jossainhan sitä on elämänsä loppujen lopuksi asuttava huolimatta paikan hyvistä tai huonoista puolista. Aamenta ja kumartelua.
Seitkyt ja kahdeksankymmentäluku oli parasta aikaa. Silloin vielä osattiin arvostaa rauhaa. Tämä nykymeno nykyään ole muuta kuin riidan haastamista josta lopulta hyödy kukaan. Ja se on taivaan tosi. Sotiminen käy terveyden päälle. Nuoret miehet alkakaa vastustamaan omaa kuolemaanne turhissa sodissa.
Politiikko haistaa tilinteon mahdollisuuden kaikissa maailmantilanteissa, eikä joudu koskaan eturintamille.
Niin ja voittavat kaikki sodat poliittisin puhein ilman kenenkään apua sotarintamilla.
Hyvä että alkaisi 3 maailman sota. Femistit tätä haluaa menkää itä rajalle
Teidät saa aina hereille, kun aletaan rupattelemaan sodasta. Minkä uhrin olisitte valmiina sen puolesta laittamaan?
Jotain miljoonan Pohjois-korealaista.
Ruotsalaiset voisi kyllä jostain sodista joutua kärsimään. Viimeiksi varmaan, jonkun pölhökustaan takia 1700-luvulla kärsineet? Aivan varmaa tietoa, kyllä tästä.
Ne tulevat kuin kotihin, niin mitäs sitten, jos tulevat tuhoamaan ja raiskaamaan. Sotaurhot jouda naisten puolesta ajattelemaan.
Toisenlaisen elämänkin olisin voinut saada. Mutta siinä, kuka olisi puhunut puolestani? Kiukkuin rouva, ehkä kiukkuisemmin sukuineen?
Yhden Jukan kanssa eleli nuoruutta 1970-luvun alussa. Kansalaiskoulut käyty. Kaikkemme tehtiin Mitään tulevaisuutta edessä jos tähän aikaan duunareina oltaisiin synnytty.
Tornionmäen koulua ei ole vielä purettu, sillä se on perushyvässä kunnossa ja siitä saa remontilla ihan kunnollisen koulun.
Ollunna äskettäin kova puheripuli päällä. Tuohon enään mitään lisättävää.
Kouvolan lasun ja poliisin kyttäys paikka
Olemme hukassa omine aatteinemme kuin hyttynen valtameressä. Ja kuka oikeastaan päättää, mitä meidän on soveliasta ajatella, ja kuka rohkea heittää pelastusrenkaan keskelle merta?
Kuka rohkea heittää meille pelastusrenkaan keskelle myrskyävää merta...
En tiedä? Eläneitten sankaritarinat kerrotaan vasta pitkän ajan jälkeen heidän kuolemastaan, jos joku sattuu ne vielä henkilökohtaisesti totena muistamaan.
Eläessään ennen kuolemaansa tarinat alettaisiin arvostaa vähän enemmän mennyttä aikaa joka loi kyvyn istua näytepäätteelle tekemättä mitään fyysistä ja silti palkasta nauttia.
Tai vähän silleen, että vaikeeta uskoa, että joku voi paikallaan istumisesta nauttia, kun itte on tullut kierrettyä, jopa läpikotaisin Sippolan mettiä.
Noh tuli taas vähän paisuteltua, kuten tyylini on. Mutta parhaita kotka ruokailu paikkoja talvisin sippolassa, kaikki tohtorit varmaan tiedä. Olisivat talvibongailupisteineen varmaan häiriköineen katafrooffi kotkien talviruokinnalle.
Mutta älä usko Jussiin. Jussi puhuu paskoo. Tuulihaukka.
Jussi joka osasi rakastaa vain itseään. Liekö enään hengissä meistä viiskytäluvulla syntyneistä. Taidokas lintu täyttäjä ja tuntia. Tuli taas tuplapukista mieleen. Tää herkkyys menneisiin, saa ajattelemaan, että loppu on lähellä.
Kukaan ei heitä pelastus rengasta....Lasu teki poliisin kanssa erittäin vakavan rikoksen lasta kohtaan mansikka- ahon koululla poliisi piti rikosta yli 5v että meni vanhaksi.. Tää on 100 totuus . Suomi on lasten raiskaus valtio
Ei siinä mitään. Mukava aika, jossain vaiheessa elämää. Harva saa kokea elämänsä aikana yli 150 lintulajia keväässään.
Liekö ajatellut pitäneen minua täytenä idioottina. Mutta minua hänen seurassa kiinnosti vain hänen opetus linnuista. Tänä talvena kaikki kuusi tiaislintulajia nähty pihassani, mitkä voi ilman viita ja lapintiaista täälä nähdä. Kuinkas siellä sinun pihassasi?
Röyh. Korppia, eivät paljaalla silmällä erot kanahaukasta puolenkilometrin päästä. Mistä tiedän? Joskus tuli noissa bonkari joukoissa koluttua.
Erota kanahaukasta kyyhkystä, kuten minä en yhtä omaa kirjainvirhettäni.
Kirjekyyhkystä viestini viejäksi lopulta aika turha. Saatetaan ampua alas. Kesken viestiäni.
Suomi on sekuaalisesti sairas saatto oleva valtio ... Mansikka-- ahon koulu Feministi kyttää
Täysin varmaa, jos alan seittämänkymmpisenä ja satakolmekymmentä kiloisena nyrkkejäni heilutella nuorukaisten tiloissa, niin kaikki nuoret mestarit pakenevat tik takin tiloihin.
Se on aivan varma, etten keltään kakaralta ota koskaan turpaan. Huumehörhöt musut joukkoineen toinen asia.
Parempi kun putin tulee hoitaa nää femisti kannturoitten sotkut.....Lapset ei tiedä mitä suku puolta kun ne koulusta lähtee.
Kautta aikain paskimpia kylämme ihmisiä maajussit, jotka maansa ovat saaneet lahjaksi perinnöillään.
Hyvä kun edes itsensä hyväksyvät laajoille perintömaillaan. Saati sitten sinne ilvestä.
Minkäänlaista hajua luonnon eläimien oloista. Kaikki luonnossa elävä pitää tappaa talven kylmyyteenkin. Tosi outoa porukkaa maineen.
Muuttuu hetkessä käyttökelvottomaksi suvulleen, kun se saa tietää sairautesi syyn. Eilen tai huomenna, olit aivan erilainen.
Se on sota loppu ny. Minä suomenruotsi porvari, ottaa nyt piripintaan mannerheimin ryyppy ja lukea päiväkäsky.
V*ttu ohoh, meni vika palstalle. Sitä nää näköjään tekee Mannerheimin piripintaan täyteen ladatut ryypyt. Kontrolli menee.
Nyt puhutaan Tornionmäen koulusta. Ei mistään muusta ja siitä kun penskat sairastui homeen haittavaikutuksista. Koulu on vielä niin hyvässä peruskunnossa, että siitä saa pikkuremontilla jälleen toimivan koulun. Siksi sitä ei ole purettu. Tämä ihana ajatus ihastuttaa meitä kaikkia tornionmäkeläisiä.
Puhutaan mistä puhutaan. Aloitushan on jo vuosia sitten tehty. Mitä on tullut tehtyä?
Ja Helmipöllö luurasi kolostaan kohti uutta kevättään. Mielessään ikuinen elämä, muniensa suhteen. Toive kuoriutumisen ihmeestä, joka loisi tuntra-alueen täyteen uusia pöllöjä. Kuluttamaan sopulilaumat loppuun, joilla nykyään ole muuta käyttöä kuin yleisradiossa.
Kenen runo opettajat? Yön pohjaan moneen kertaan olen elänyt päivän ja yön. Tullut ja mennyt ja nyt olen tässä.
Saarikosken.
Noi torkkarin lapset vuodelta 2006 alkavat olla jo kohta ikämies-sarjaa. Muutama jo ehtinyt kuollakkin. Kauhea kiirus ilmeisesti homeongelman kanssa.
1970 luvulla rämistelivät, jopa kohti kuolemaansa. Huippu sakkia viisikymmentävuotta sitten.
Moottoripyörineen suhteessa raiteilla tulevaa kiskoilla junaa. Mie nyt joskus ollut silloin vaan joskus isojen poikien tempauksien ihmettelijä.
Pikku tyttö reppu selässään tulee kohtalokseen kuolemaan ennen meitä vanhoja paskoja. Uppoa minkään oppitien läpi käytyä kaaliin.
Ihmisen osa on kummallinen. Totuttelemista ympäröivään kuolemaan. Kovemmalle tietysti ottavat nuorempien kuolemat.Luja täytyy olla ihmisen jos oman lapsensa kuoleman kestää muuttumatta omana persoonanaan.
Kova paikka se miehelle jopa on, jos muija lähtee lukutaidottoman matun mukaan. Ihmettelen mitä hyvää joku länsimaalainen sivistynyt nainen voi nähdä jossain savimajakulttuurissa?
Tälleen veljen puolesta, mutta minulla ei ole mitään rakkaussuhdetta Ukrainaan.
Kesä oli jo heinäkuun lopuilla. Pikku tyttö kohti varmaan torkkarin kotiaan. Viimeinen havainto hänestä. Näin sen pikkutytön viimeisen matkansa koti kotiaan. Elämä on sellaista. Kaikki paskempansa se säästää nauttimaan elämäänstään satavuotiaisiin vanhoihin päiviinsä asti.
Kohti kotiaan. Täysin varma havainto ja sitten tuon pikkutytön hautajaisiin. Kova paikka hänen kuolema luomansa synnyttäjilleen.
Ihmetellyt sinä päivänä koht kaksikymmentävuotta sitten. Hänen viimeisenä päivänään ennen kuolemaansa, näin pienen reppuselkäisen lapsen polkevan kohti kotiaan.
Torinmäen koulu. Torkkarissa enää näe liikkuvan oppia ahmivan, kuin Amis oppilaita K-torkkarissa.
Totuus viestejä poistetaan. Ollaanko jo putinin tossun alla
Latelin nuoruudessani viisauksia, että elämä on vain hetki, tällä telluksella. Elokuun aamusta iltaan hämärästä...hämärään.
Jaksa enään valehdella, että ihmiset osaavat valehdella toisilleen.
Ja tule koskaan ymmärtämään lausetta. Toiselta veljeltään. Liikenne onnettomuuksissa kuolee kaiken ikäisiä.
Pienen tytön kuolema junnaa päässä välillä olutta otettua vuodesta toiseen. Laskuri päässä tähän päivään.
Kyttä naapurit soittaa aiheettomia puheluita Ainakin Kouvolassa
Olen hieman huppelissa. Ajattelen nyt sukuani. Ajattelevatko he vain rahaa? Näiden keski-ikä alkaa huidella jo yli setsämääkymmentä. Ilmeisesti viimeiset ajat alkaa olla rikastu toistensa perinnöillä.
Joskus oli jaksavat jalat nuoruudessa. Tänään tuskaa tekevät askeleet. Omin vanhenevin jalkoineen.
Omin vanhenevien. Ajan lyhyhentäneitten askelin.
Sosialiset suhteet, ovat teatteria, yritystä silmää iskemällä hyötyä tyhmemmästään. Haavi aukki tullut katseltua. Sosialisesti taidokkaiden kujertelu touhuja ihan vierestä.
Kun puhelin pirisee, niin siihen pitää vastata.
Totta kai. Epäillään petokseksi. Tattista.
Jossa opetetaan vasuri politiikkaa. Pekka Lipiäinen rehtori
Sodan jälkeisistä lapsista tehtiin täysiä erakoita toisilleen sotaa käyneitten miesten suvuissa. Kai se jokaiseen heti sodan jälkeen syntyneeseen lapseen jokaiseen tavallaan vaikutti? Kun vanhenpansa olivat sodan jälkeen. Luulosairaita aivan kaikesta.
Opetus tehtävä elämälle. Ihminen tulee lopulta jäämään hetkeksi täysin yksin. Viimeiseksi ottelee itsensä kanssa ja kyselee, miksi juuri näin minulle kävi?
Kuu alkavaan yöhön on taas samanlainen, kuin kauan sitten. Mestarin tien näyttäjänä tietystikkään itselleen. Vain itseensä sukuhaaran loppuun.
Muuttuvat vuodenajat ovat aina samanlaisia. Keväällä perhoset syntyvät ja syksyllä puut tiputtavat lehtensä. Ja sitten kuoleman jälkeen odottaa taivas.
Taivas maanpäällä vanhalle hampaattomalle kulkialle. Tutulle miehelle, jota oikeastaan tuntenut kukaan. Oma vaimonsakaan. Kuka tietää? Ja kaikki luulevat, että kirjoitin itsestäni?
Se, että elämä on niin lyhyt, yritetään korvata monisanaisesti lausumalla aivan turhia sanoja. Tästä sen enempää.
Mist vitus kolmansi polvi voi tietää, mitä pahaa esi-isänsä ovat tehneet. No jos se niin menee, niin neljännellä polvella ilmeisesti ole mitään hätää? Ihminen siis onnekkaasti sattumalta syntyy neljänteen polveen? Mikähän se ensimmäinen polvi sitten on, kun se menee niin, että kaikki tullaan kostamaan, toiseen ja kolmanteen polveen asti.
Ensimmäinen polvi on kokkareita ja persuja. Jumalan ja mielen rauhaa.
Kun on oikein hyväsydämminen ihminen, niin sitä kusetetaan ensimmäisenä. Tän takia minulla enään ole ihmissuhteita. Vähän niinkuin ilmoitus luonteisesti.
Sydänystäviä.
Annan teille toivoa. Ylensäkkään ihmiset toisistaan pidä mitenkään. Missä mielessä toivoa? Olet samanlainen, kuin kaikki muutkin.
Kovaksi elämä muuttuu vasta kahdeksankymppisenä, jos siihenikään sattuu elämään. Tapsaa lainaten ja tämä tarina on tosi.
Ei se kyllä noin mene jokaisen kohdalla. Tunnen nuoria ihmisiä, joilla on kaikenlaista sairautta suvussaan. Näistä vaan ei puhuta. Leimautumisen pelossa.
Nyt ikämiehenä tuota tullut mietittyä. Ihan pelkästä auttamisen ilosta olisin halunnut sukulaisia joskus auttaa. Olen tullut siihen lopputulokseen suvuissa on eroja. Mutta sitten vielä avioliiton kautta sattui kohdalle suku, jota pitäisi kyllä passata, ilman millaistakaan kiitosta. Lopetan tämän nyt tähän. Ilman kysymysmerkkiä. Ei kait näihin koskaan vastausta saa.
Niin ei omanpuolen sukuni siitä mitenkään pitänyt. Kun heitä yritin auttaa. Luulivat kai jäävänsä jotain velkaa. Tollouksissani muutaman kerran heiltä pyytänyt apua. Vanhana miehenä vasta tajunnut. Sellainen ei sovi, käy, meidän suvussa. Nytyisin kun muuhun ole aikaa, kuin menneitten muisteluihin. Tulee mietineeksi joutavia.
Nykyisin.
Sukujenvälisissä ollaan aina jostain mustasukkaisia toisilleen. Se sen kummempaa ole. Ollaan olevinaan hyviä siskoja ja veljiä keskenään, mutta pinnanalla aina kytee, kuka meistä on se paras äiteelleen. Isähän on vain elämän siittiöllään antanut lisuke elämänpolulle.
Se siinä kärsii vieläkin eniten, että riskinä miehenä silloin joskus, oli aina valmis kaikessa auttamaan. Näille kelpasi joukko suvusta, jotka hymisivät keskenään, jos niiltä jotain erehdyit kysymään. Mitä nyt aletaan tekemään talkoilla?
Luullakseni kaikki tietävät, kuka on se, joka viimeiksi vierelle jää. Jotkut jopa väittävät, että olisi, joku satuolento. Tiedä näistä, kun ei ole vielä kokemusta. Pakanoitahan me ollaan. Elämän toivoa täynnä. Viimeiseen päiväämme asti.
Pitäis passata näitä kuin jotain taivaan kappaletta ja ikää ja vaivaa ittelläkin alkaa olla. Ja teidän rahoistanne koskaan ollut mitenkään kiinnostunut. Jos niistä olisin ollut riippuvainen. Tuskin olisin enään tänään hengissä.
Joskus tulee mittari täyteen kaikelle ymmärtämiselle, se vaan nyt on silleen. Ei sinua kukaan puolusta missään asiassa , jos olet suvullesi pelkkä roska. Tule kuoltua haittaamaan kyllä millään tavalla. Tuli varmaan vain ajateltua tästä asiasta muitten tälläisten kokeneitten puolesta?
Sairas lasu kyttää . On se tauti tuokin.
Elämäntoveria kaatuu rinnalta. Miten epäreilua.
Jähmettyy jotenkin, niiden ylipirteyteen.
Nyt on hiljaisempaa. Ennen sanat soljuivat, kuin kivipohjainen puro. Lohien matkassa kutien, kohti uutta elämää.
Jälkikäteen kaiken jahkailu on on aivan turhaa. Mutta Elämäni naisen taisin menettää
pelkurivetelyksenä Hirvisalmessa. Rakkaus jätti. Tarinahan nyt on tälläinen. Ilman viinaa ja viinankin kanssa, aina niinä aikoina täysin yksin. Kovia aikoja kyllä. Oma muorikulta varmaan niitä todeksi uskoisi, jos hänelle niistä alkaisin kertoilemaan.
Oma nuoruuden ihastus saattaa jatkaa omaa rataansa läpi elämänne. Unissanne.
Ja sitten jäit lopulta ensirakkauteen pettyneeksi poikamieheksi? Luulisi noilla kynäily taidoilla, olleen hurmaavan neidon, kuin neidon?
Turha runoustaitojaan on yrittää upottaa neitoon, jolle kaikki nuorykais adonikset, ovat yhtä samaa kaksilahkeista, joita vain vaihtamalla seurusteluelämä, siitä vaan paranee. Kirjoitellaan lisää näistä. Kun siltä alkaa tuntumaan
Tätä haave utopiaa menneistä ajoista eräs heinäkuun päivä alasti kanssasi kuumalla kariluodolla. Nykyään vauhdikas elämämme. Hyvää huomenta ja hyvää yötä. Niin ne väittävät, etteivät päivääkään vaitaisi pois.
Käymme välillä tarkastamassa viimeisiä elämän kulkujamme. Läpi elämämme olemme olleet tarkkailijoita luojan armosta. Päivystäjiä kaksilahkeisten tekemisistä. Tarpeen vaatiessa, hetken mykkiä feministejä.
Sosiaalinen kanssakäynti on yhtäkuin valpas kiinnostus muitten rahoista.
Valveilla olohan on yhtä ajattelemista ja sen päälle otetaan yöunet. Aforismiko. Ei vaan täyttä totta.
Caplin oli kuolemassa nälkään vuorimajan pakkasiin. Mikä avuksi. Näki ison lihavan kumppaninsa kengän pihvinä. Kadotin johtoajatukseni. Niin, paljon kenenkään elämät kiinnosto, kun vain itse hyvin voi.
Orvon osahan on orpous. Kukaan orvoista lopulta huolta pidä. Orvon asenteesta itsestään juontuu orpopojan valssi, miten lopulta häneen käyttöksensä muita kohden tulee hänen loppu elämäänsä vaikuttamaan.
No monikohan ihminen pitää pyyteettömästi toisestaan. Tulevat kylille ja alkavat selän takaa haukkua sukuaan. Varma tae rauhalliselle yksinäisyydelle, kun tuosta kylälle käyneille huomauttaa. Muistaakseni, jotkut sukuni veijarit kylässä käyneet kolmeenkymmeneenvuoteen.
Pitävät pyyteettöminä toisistaan perinnönjako tilanteeseen asti. Sen jälkeen heitä näy, eikä kuulu enään toistensa elämässään.
Kateuteen suvun keskellä on monta syytä. Harva meistä kyllä tietää, mitä kadehtivat toisistaan? Jonkun lapsesta asti kärsimää astmaa tai jatkuvaa orpoa yksinäisyyden tunnetta sukunsa keskellä. Tai tajuntaa. Mennäppä näistä kertomaan kenellekkään suvusta.
Jos sattuu elämään aikalaisiaan pidemmän elämän niin lopulta ihminen jää kuitenkin täysin yksin, vaikka elämänsä aikana olisi kokenut kuinkamonta ihmissuhdetta. Kiva kuunnella selityksiä elämän aikaisista ikuisista ihmissuhteista.
Femisti ja komunistien ämmien rikollisten koulu... Jossa pekka opettaa tätä putinin aatetta...
Koskaa ollut yhdenkään naisen kanssa missään tekemisissä. Kauhistuttaa jos se tekeminen, minut äidistäni eroittaisi.
Määkun kirjoitin puolesta ainetta huvin kuvataiteelisesti lahjakkaan tyttäreni puolesta. Niin ihmettelivät tyttärestäni tulevan Ruuneberkki, vaikka siitä tulikin kuvataiteilija.
Jätä nuo määkin. Minä kun kirjoitin lahjattoman kirjoitustaidottoman tyttäreni puolesta aineen hänen puolesta, joskus sitten ja opettaja sitä mieltä, että oma tyttö melkoinen Leino. Mutta siitä taisi tulla kuitenkin, vain Eedelfeltti. taidemaalari.
Vanhaa ukkoa huvittaa. Tytön aineen kirjoituksesta ei alkanut tulla yhtää mitään. Nyt häneltä onnistuu jopa kuvataiteilijana revontulten maalaus.
Kun ihminen on täysin lopussa, se takertuu menneisiin. Menneitten aikojen takaa, sen luokse kukaan palaa. Istuu vain lopulta yksin paikoillaan.
Nää kommareitten viimmeiset rikollis pesäkkeet tuhottava kouvolasta... Koulut jossa aivo pestään ala ikäsiä..... Minun lapselle tää PEKKA LIPIÄINEN YRITTI TÄTÄ KOMUNISTIN AATETTA OPETTAA
Äitinsä paras poika. Tarina alkaa elokuulta. Yksin jätetystä pojasta tulevaan kylmiin oloihinsa tulevaan syksyn ilmoihin. Tällä paatoksella v* tun vaikeeta kirjoittaa jotain kolmesataa sivua. Osaan olla ilmeisesti armokkaampi itselleni, kuin sukuni.
Nyt nämä ovat tänään yhtä yksin, kuin minä heistä. Nuoruudestani asti. Miltä tuntuu?
Joku uuno kaipuun runossaan kirjoitti muuten, että rakkaan matka itseensä on yhtä pitkä molempiin suuntiin. Vuoden joskus funsailin tuollaisia ja nyt jo armaallani alkavaa muistisairautta.
Itsensä luo on yhtypitkä jne...
Ollaan nyt leskimies. Tykkäisin kovasti jos metsiä omistava leski alkaisi väittelemään keskenäni. Moottorisahan omistan, jolla tarpeen vaatiessa kaataa kaikenlaisia perintömetsiä.
Niin ja lemmestä osaan luritella ilman alkoholia. Tuo hopeatiuku pallolintu. Huhtikuun ensi kirkas sävel punanarinta. Runosta kyllä lähtee. Voipi jättää kyllä ottamattakin. Rasitteena kun sattuu olemaan. Vanha rouvani.
Kouvola n kaikki koulut tuhottava
Harva uskovainen edes mitään hyvää vapaaehtoisesti toisten puolesta tekee. Tulevat onnellisiksi uskomalla valheita. Vedättämällä hyväuskoisia.
Tämän palstan aihe torniomäen koulu. Vai joku raamattu kerho . Kyttääjä joku femisti huora..
Ensimmäinen pihakyyhkynen haavassa maaliskuun puolivälissä ja nyt jo huhtikuu mennyttä. Toukokuu. Sitten tulevat satakieli äitienpäivä ja valkovuokot.
Nyt on nälkä tikalla talipötköllä. Takonut koko alkukevään koloaan haapaan.
Saada iloiseksi vihervarpunen. Antaakko sille kymmenenkiloa kolikoita, vai vielä toukokuun ajan murskattuja maapähkinöitä.
Käen kukuntaa kesän alkuun. Ole luonto linnunpoikasillesi pesässään koko alkukesän sammalenpehmeä kuppi nokka kohti tulevaa kesää.
Punarinta tiuku pihan omenapuusta ensimmäinen viesti istujalle puutarhatuolissaan pihassaan alku keväästää huhtikuulla..
Lapsen lennokas mieli. Harmaana lapsuuden toukokuun aamupäivänä . Taivas täynnä pohjoiseen muuttavia hanhiauroja. Mikä teki sinusta maanpinnalla silloin pienestämiehestä lintumiehen? Kylmä harmaa toukokuun päivä hanhiaura 1960-luvun alussa.
Jaahas, jaahas. Semmoisiakin, on tullut pikkumiehenä havaituksi. Tarinat ovat itselle menneen ajan muotoisia. Linnutkin.
Lokakuu. Hanhiaurat Sippolassa vyöryävät etelästä vasten harmaita pohjoisen pilviä. Syksyn harmaista päivistä rinnallaan kaljuuntuva kaikkien tuntema lintumies ja toverinaan nautiskelemassa kuuluisa Tuplapukki.
Aikoja sitten. Lintukokemuksistaan vieläkin nautiksiva lintumies.
Myllykosken kaljupäät jo niin vanhoja, että niille linnuista, mitään aivan turha alkaa havainnoida. Kuulemma enään ei juntti rajanaan lintuhavannoideen enään Valkeala ja muutkaan entiset kunnat ympärillään. Mutta tietysti turpaan tulee heiltä, kuin prinsensalta Immulle.
Viimeinen niitti oppia suomenlinnuista edes jotain. Sen aikaisen opettajani pilkallinen suhtautuminen silloisiin pienenpojan havatsemiini Laulujoutseniin.
Tyyppi joka kesken oppituntia leikkeli kulmasaksineen nenäkarvojaan katraalissaan. Luokkalastensa edessä.
Katetraalissaan kuin paavi kaikkien lampaittensa edessä estotta leikkeli nenäkarvojaan.
Unet harvoin valehtelevat. Voisin öisiä unia ladella pitkiä metrejä elämäni varrelta. Mutta harva niistä jälkeen niistä mieleen niin jääneet. Kuin törmäämiset nuoruuden tyttösiin. Unet siis.
Olet maailman julmin moraaliton ihminen. Kaikkiin rakastunut. Paitsi et itseesi...
Maailman julmin ihminen. Nuoruuden rakkauden pois vievän häneltä näki ikkkunan takaa ajat sitten.. Me emme tajua nuorten naisten ajatusmaailmaa. Yksi niistä juoksee malttamattonasti sukkasillaan romeonsa perään. Romeonsa häntä hetken rakastaa. Ja eron jälkeen yksin nuoruuden rakkaudelle tuli lähtö hierojaksi Helsinkiin
Outoja ovat ihmissuhteet nuorten miesten välit vanhaan appiinsa nykyään. Istuu tuossa pöydänpäässä aivan mykkänä. Kymmeneenvuoteen uhrautunut puhumaan kanssani mistään.
Alkuun unet olivat sellaisia. Harmaa suo
yllään usvaa ja kasvuun pystymätöntä kuivaa sammalta.
Halkaistu peruna, voita tilliä ja aromisuolaa väliin ja sitten tunniksi uunniin. Veittävät, ettei apusanoilla, olisi väliä.
Aina se käy silittämässä päätäni. Kun jää kiinni omista tyhmyyksistään sukuineen. Paljon iloa ole vanhallemiehelle naisestaan ja sen suvusta.
Intopäällä sukuaan tavatessaan unohtaa kuka sen lähin elämänsä aikana on ollut. Potevat sukunsa kesken kaikenlaista puhelinviesteineen. Väitän että se lopulta jää omaan piiriin kuitenkin omimpiensa loppu.
Tyttö pelastetaan tuleviin aikoihin. Vaimoni on sellainen. Kestää tyttön kukkamaalauksia, mutta ei miehensä runo herkkyyttä.
Hittojako se siinä alkaa kiljumaan. Vasten alkavaa yötä. Tulee mieleen paluu aikaan kohta jotain neljäkymmentävuottaviisi sitten. Kun kukaan ei ollut oikein tyytyväinen elämäänsä mitenkään. Oli vain tyyni leski, joka osasi ottaa kaiken rennosti.
Meidämpä tyttö taidemaalari taitoineen tuli enempi anoppini suvun keskiluokkaiseen elämäntyyliin, kuin isänsä. Mujanikin mielestä heidän sukuun sopii, vain yksi lääkäri ja yksi taiteilija.
Kolmessavuodessa nainen sai muutettua mieleni kaksisuuntaiseksi. Ylensäkkin kaikki kanssakäymisten viat löytyvät miehistä
Tää suku on niin perseestä kuin olla ja voi. Siihen kaikenlaista muuta tulijaa, niin soppa oli valmis. Kukaan ei halunnut enään tuntea toisiaan.
Tai ei se kyllä niinkään oikeastaan ollut. Pitäneet alkuaankaa kyllä toisistaan ja siihen siipeen mitä eriskummallisia puolioit.
Voit olla oikeassa. Mistä suvusta, sitä sitten ei voi löytää? Kateellisia ovat lapsesta asti toisilleen. Huipennus suvun keskeisiin koitellaan perinnönjako tilanteessa, jossa kaikki edes yrittävät olla, kylmän viileitä.
Yrittää selvittää minun olevan hänen suurin suurin rakkaus pokkana. Vaikka kumpikin tiedetään sen meille kummallekin olevan tyttäremme.
Seurannut ruuduntakaa oravan touhuja viimeisillä talipötkön rippeillä. Varsinainen portinvartija pikkulinnuille. Pylly levällään aamusta asti istui oksalla ja ajoi pois kaikki. Uskomaton määrä tähän jyrsijään upposi talven viimeisiä taleja. Fotoa ei todisteeksi ole.
Ajoi kaikki pois. Pieni nyanssinen muoto korjaus.
Paritteluvietti. Moniko päässyt naimisiin (ensimmäinen) nuoruuden rakkautensa kanssa? Aika kulki ja teki. Naishurmurista diabeetikko impotentin. Funtsinut, että viimeiseen tulevaan elämäni kymmeneenvuoteen. Jotta antaa mennä vaan hurmurina.
Kummusta mustan maan. Isät katsovat poikiaan. Johan on ihme. Jos näillä mietteillä, ei tämä sivusto lopahda?
Joutunut katselemaan perseaukisena rikkaitakin ihmisiä, jotka ovat olleet riippuvaisia toistensa perinnöistä. Saanut ihmettelemään. Mistä rikkauksista puhuvat. Omistaan varmaan?
Omaa elämää muille todellisena kokemuksenasi. Alappa omana kokemuksenasi muille selvittää. Inttiä en ollut käynyt. Vuosi oli setsämänkymmennen alkua. Uimahalli. Sen silloinen kassa rouva. Nykyinen anoppini. Juttu lähti siitä. Muistaakseni. Yhen Sepon kanssa lähettiin Uimahallin. Outoja kyllä elämän kulut. Tää silloinen uimahallin kassa on nykyään nyt anoppini.
No et puhu siitä mitään kun lojuit kolmeviikko kuusaanmäellä sydänpussitulehduksen kanssa. Semmoisia tauteja sattuu elämänvarrelle, joka nuorukaiselle.
Siis ensimmäisiä vuosiani baarissa käyneillä uimahallin puhtaana. Kaljoissani vanhana miehenä joskus innostun tarinoistani.
Vuosi 1924 suvun häät. Pitkä marssi junarataa kävellen häistä Meksikosta Monttuun marssi Meksikosta monttuun. Saarikoski kynineen Kouvolan Montussa, sitten odottelemassa juniaan vuonno 1974..
Noh. Kesä 1974 oli, eikä suinkaan 1924. Häät olivat ja menivät. Olen ajatellut eri aikoja, elämäni varrella. Tota noin. Matkaa enään varmaan kuin kymmenenvuotta jäljellä. Kuinkahan sen taipaleen kirjoitellen mahtaisi munata lopullisesti?
Tarinani Saarikoskesta on tosi. Sillä kylläkään mitään väliä, muille kuin minulle? Ruskea kauluspaita päälläni. Lappasin askelta toisen jälkeen Mexsikosta, monttuun. Nämä on tälläisi muistoja, kun juontuvat yllättäen, joskus vanhemman henkilön mieleen.
Se vuosi oli 1974. Kumman näköinen ukko partoineen ja mustakantisine vihkoineen. Odottamassa kai junaa Pieksämäelle. Toisen tulevan kansallisrunoilijamme luo. Tänne jäin tänne jäin.
Tullut koskaan tuntemaan, niin sanottua läheis-sosialista lähimmäiskokemusta. Rehellisenä itselleni voisikaan ympärillen kerätä itsestäni vähän omituisena puhuvia valehtelijoita.
Diabetes on. Verenpainetauti on. Kolesterolia tietysti on, ja suvussani kuulantyöntöä harrastaa. Äitini, isäni, veljeni, siskoni,tätini, setäni,serkkuni,kälyni, vävyni,mummoni,ukkin ja minä.
Suvussani kaikki aina harrastanut kuulaantyöntöä. Äitini on isäni on veljeni on siskoni on tätini on setäni on kälyni on vävyni on sekä joukko serkkujani.
Feministi suomi ämmä on suomen hoitanut saatto hoitoon .. Sammuva vanhusten hoito koti.....suomi
Outo sivusto. Aloittaja purnaa Tornimäen koulusta ja nyt tänne tyrkytetään kaikenlaista tarinaa asian vierestä. Minustakin nykyään, joka tarkkailen vain euroviisumaitten piisejen sanoituksia. Tärkeintä on niihin osallistuvien artistejen/kanditaattorien pulleat ahteriin. Omistan hyvin huonon sävelkorvan ja sanoitukset mulle ovat täyttä hepreaa.
Korjaus. Pulleat ahterit. Voi jospa minäkin leski rukka, vielä joskus pullean ahterin, loppuelämäni iloksi löytäisin.
Aloitus vuodelta 2006. Kaksivuotta esim. Thaimaan shunamin jälkeen. Monelta varmaan jäänyt huomaamatta?
Suvussa. Tikanheitto mestareita on. Neljänsadan aitureita on. Pilkkimestareita on. Auton jakopäänkorjaaja mestareita on. Kesäkin meidän perheessä, nyt on. Mitäpä meillä ei olisi. Lääkäri puuttuu.
Bongarit, mikä lintu? Tuo maahamme jo maaliskuussa muuttava kevään ensimmäinen hopeatiuku.
Vieraan vallan agentit ovat kaapanneet tämän keskustelun salakielellä kirjoitettujen viestien vaihtoon. Nyt moderaattori, tämä ketju on poistettava ja välitettävä Supolle.
Ohhoh! Siksiköhän nuo Utin helikopteri menninkäìset ilman vihollista jo viikon myllänneet ilman vihollista. Myllänneet ilmasta vastustajaa Utin maita.
Kopteriensa sisällä lienee nuorukaisi, joilla ihanteena, Sankariteot sodissa. Näin se on käsitettävä.
Pitäneet kyllä huolta toistensa perinnöistä, ja, että totuuden puhuja on heille kauhistus.
Isäni etujaossa kuolemansa jälkeen perintönä kaikki muut saivat kymppitonnin. Minä rikkinäisen haitarin. Vielä kehtaavat urputtaa, jos jotain vuokseni joutuneet tekemään
Niille tule mieleenkään auttaa ketään, kun oma pesä. Kerran on kunnossa. Olet valinnut oman kurjan tiesi. Miten se voisi, meitä kiinnostaa?
Jonain päivänä se sydän kuitenkin lopahtaa. Oli se elämänsä aikana, millaisen tahainen.
Sukunsa vanhoja miehiä kaikessa oikeassa olevia kehtaa enään, kuin sanallisesti lyödä. Sukuni nerot. Nyt niihin ei saada yhteyttä, kun tykkäävät olla enempi omissa oloissaan, kuin kymmenenvuotta sitten äiti vainaansa kanssa.
Kymmenenvuotta sitten kuoleen äiti vainajan kanssa.
Raihnainen tyyppi oli sitä mieltä, että elämä alkaa vasta kuoleman jälkeen. Ja unet ovat esikartano uuteen elämään kuoleman jälkeen astua uuteen arkipäivään ilman kuolutta äitiään.
Unessa näin veljeni eron ajat sitten, Punatiilinen pitkä kerrostalo suunta rintansa kohti koilista ja selkänsä kohti naltaan rakennettu rinteeseen
Ennustaja povasi vuonna 1987. Rehellesyytesi takia tulet kuolemaan sukulaisesi aseen kautta Ilman luonnollista kuolemaa. Jännä nähdä kuka minusta lopulta sai tarpeekseen.
Unessa lähimmäis rakkautta Juostaan perässä käsiase tanassa ja ammutaan selkään. Veljen ero unen näin. Ja toteen tuli. Mullahan siis oikeestaan mitään ole veljeäni vastaan. Äiteekin häntä enemmän rakasti, kuin meikäläistä.
Tarvi kenenkään perintöjä. Se verran rahaa tilillä jos nuori mies olisin saisin tältä istumalta moottoripyörän alleni. Potuttaa vaan kun en ole enään se nuori mies.
Ikänsä kiertäneet minua, kuin piru kirkkoa. Jotainhan pahaa niille ilmeisesti on tullut tehdyksi?
Taida edes tietää mitään yksinäisyydestä. Ketään vanhana miehenä kyllä siitä enään rinnalleni ottaisi selvittämään. Juu tietysti kaikki vanhat kylän naiset. Etten olisi kenenkään mielestä sovinisti possu.
Itse olen ja kahdeksankyppisyys häämöttää. Vaimon kanssa seksi elämää viisikymmentävuotta. Vaimoa kiinnosta enään seksi elämä. Tiiättekö mitä? Mulle vanhalle miehelle, melkoinen helpotus.
Mullakaan enään mitään suurempia himoja. Vaimolla hemoklaaniverisyöpä . Paljon kiinnosta seksi hauraan naisen kanssa. Omat halutkaan kummoisia.
Kertoilla juttujaan itsekseen. Miehenä, joka tietyissä suvuissa. Tunnetaan vaativiltaan rakkauden kyvyiltään. Maailman julmimmaksi.
Eräs elokuun hämärä kostea ilta. Rakastan alkavaa syksyä. Taidan käydä nyt nukkumaan. Palaan asiaan tuonenpana.
Hyvin kuvaa tämän paikkakunnan luonnetta. Mitään uutta ei keksitä. Pyöritään jatkuvasti kaiken vanhan keskellä. Tosiaankin vaikkapa vain Nuorena viisikymmentävuotta sitten täällä voi baarissa törmätä nuoreen Harri Marstio Peetro Hietaseen. Tietysti tiesivät täällä elo on mitä on. Suppeaa ja kateellista. Noh ikävä kyllä noita persoonia. Tyyppejä jotka kuin maamme ykkös hiihtäjät joskus suksivat ajallaan täältä kauas ja pois muihin seuroihin.
No otitko? Krapula 19 vuodessa taitanut alkaa ainakin korjaantumaan?
Ja sitten minä nuorena törmäsin baarissa elämäni naiseen, jonka suku tietää vieläkin minut, maailman julmimmaksi ihmiseksi.
Joskus silloin tällöin palaa kuitenkin mieleen veljeni jotka varmaan yhtäkään ajatusta minun suuntaan heitä? Mitä noista yön yksinäisistä. Kamalampaa veljeä itsellesi kyllä voi löytää joka läpi elämänsä
käyttää hyväkseen äitiään.
Asiaansa syventynyt katsastusmies jätti parkkivalot päälle ropeloidessaan muttereita ja peltejä. Nyt sitten aamuselle akku tyhjänä. V*ttu mikä pösilö. Mihkäs voi valittaa?
Savolaisen katsastusmiehen mielestä. Sepä onkii auton omistajan vastuulla tarkkailla, mitkä valot kulloinkin on päällä, kun pitkin teitä kuljetaan.
Maailma on täynnä sääntöjä, joita kaikkien ei täydy noudattaa.
Pim. Pahiten ne hermostuvat siitä, kun huomaavat, niiden kuukauden uhka-aika korjaus kehoitukselle ole toteutunut. Sitä ajaa vanhempi henkilö vuoden sisällä parituhattakilometriä kaupan ja kotinsa väliä, niin lakivaatii, ettei erheen erhettä suvaita kulkupelissä. Maanantai aamupäivisin ne ovat ikävimmillään. Miten lie viikonloppunsa viettäneet?
Totta. Toiset ajelee uusilla peleillään satatuhatta vuoteen. Vähän tuntuu siltä, että vanhat toimivat kulkupelit halutaan katsastuksen kautta pois liikenteestä jos niissä tippakin öljyä havaitaan moottorinsa ulkopuolella katsastuksessa.
Mittatikku näyttää moottorin kunnon ja öljynkulutuksen. Tajunnut koskaan kun katsastusmies alkaa väittämään, että öljyä vuotaa konestaa. Mulla oli pissapojan letkussa vuoto ja kas se olikin öljyvuoto. Ottaa joskus kyllä nämä aikamme älyköt todellakin ohimoon.
Maalima pillaantuu jos tippa öljyä vanhasta bensiinikoneesta tippuu raakkujen luontoon. Noille katsastusmiehille vois kyllä opettaa myös raakaa reaalimaailmaa.
Pellet ajelee sähköpeleillään ja kuvittelevat pelastavansa ympäristörikkeistä maapallonsa. Lapset laulaa mineraalikaivoksissa. Ain laulain työtäs tee. Pennin tuntipalkalla. Lännen akkuteollisuuden eteen.
No. Semmoista tänään. Näkemiin ja hyviä vointeja.
Sitäpaitsi olisi varaa ostaa uusikin auto. Mutta ekologiaa kannattavana tuntuu siltä, että järkevintä on kuluttaa vanha toimiva aivan loppuun asti.
Oikein. Tarvi uuttaa HD-telkkaria, kun on vanha jemmassa ollut dikipoksi. Muista nyt kyllä enään. Mikä juttu tämä dikipoksi oli ja minkä takia ja aikaa ja vuosia kun boksi aikoja elettiin. HDeeton telķu toimii vielä kuulemme vieläkin kun lykkää boksin antennin ja kivikautisen telkkunsa väliin.
Maailma muuttuu paljon vaaralliseksi kun tippa öljyä tippuu vanhasta kaksikymmevuotiaasta koneesta maantiehen. Kuin, että akkuauton akku hyytyy kymmenessävuodessa keskelle ruosteettomia peltejään.
Vaarallisemmaksi, kun..
Luullakseni olen joku läheisriippuvaisongelmikkojen autoni korjaamolle vijeä, jotta pääsevät hyvin huolta pitämällä saabillani oikein porukalla pitkin kyliä sukulaisiin ihmettelemään kiintymystäni autooni.
Viejä.
Hommaa moottoripyörä. Motoo ei tarvi katsastaa. Ja tuskin sillä joudut pelkääjän paikalla ketään prätkän ajotaidotonta pyytäjää kauppaan kuskaamaan .
Mikshän nämä useimmat sähköautot on varustettu takuulla, joko 100000 kilometriä tai 8vuotta. Ton 100000 kilsaahan ajaa vuodessa jos on, vaikka kaupparatsu. Mullekin tulee bensakoneella ajetuksi vuodessa kymmeniätuhansia työ matkoilla, vaikka en olekkaan kaupparatsu.
Niin ne liisaa ne sähköautonsa ja sitten joku onnellinen ostaa sen ilokseen loppuun ajetulla akulla naapureittensa kateuden aiheeksi.
Että oonko kyllästynyt perheeni läheisriippuvaisongelmaisiin. No oon. Niille pitää olla aina auto lähtövalmiina ja kunnossa, että pääsevät hoivaamaan sukulaisiin riippuvaisuus vammaansa. Hitonko autokorjaamolla aikaani kuluttava, minä niille olen? Tätä miettinyt usein ja hartaasti.
No sie se et taida olla mitenkään perintöjen perään? Harvinaista.
Yli toisiaan rakastava suku. Näkis vaan. mistä sellaisen löytää? Ihminen on, mikä on. Aina ajatuksissaan toistensa paras.
Alkuun katsoin kaksikymmentävuotta sitten. Ikkunani takana tuulessa heiluvaa Vahterantaimea. Siinä se on puuksi muuttunut. Silmieni edessä. Ajatellut sitä katsellessani. Pysyvämmät juuret vaahteralla omaan paikkakunta uskollisuuteensa on kuin kuin ihmisellä.
Tuo, että kun sanotaan, ennenkuin ajatellaan. Teki minusta erakon. Kaikki kultakutrit sitä sietäneet. Milummin lukivat sanomalehtiään seurassani.
Vanhan miehen ainut tehtävänsähän on pitää autonsa kunnossa. Melkein yhtä vanha kuin itsekin on. Viedä paikasta toiseen autonsa kunnosta huolta pitävää vanhaa miestä. Vanhan miehen ja autonsa väliin ei pitäisi tulla muita suhteita, koska vanha mies pitää niitä kolmantena osapuolena josta vanha mies tulee mustasukkaiseksi omasta rakkaasta autostaan.
Vanha mies kurjuutta autoaan. Sillä on vain päivän morkkis. Vanha mies ei kirjoituksiaan ehdi enään vuosia katumaan.
Täydellinen nolo estynäisyys aamulla taas kirjoituksien lukuun nettiin. Kolmen päivän päästä kulkua ihmisten keskellä kuin ei mitään. Vähän tuo kahta villakoiraa taluttava paksu rouva silti voi vielä minua tarkkailla.
Siis tuota täysin käsittämättömiä äijiä toisenmaailmansodan veteraanit. Kuusaankosken sairaala vielä toiminnassa ja vuosi 1974. Sydänpussin tulehdus minulla. Siis tähän vanhan veteraanin vieri vuodepotilaan juttuihin. Älyttömän kaukainen muisto sodan läpi käyneestä positiivisesti ihmisestä. Kai haittaa ketään?
Sitten ryyppäsin 1993 itseni mäelle. Petivuode kaveriksi oikealle sain haimatulehdusta potevan paperimiehen ja vasemmalle vanhahkon ukkelin jonka taudinkuvasta en ottanut selvää. Diapameja siltä meni purkki päivässä sen ehdin viikon siellä vietettyäni huomaamaan.
Se jutteli. Oli tullut otettua viikonloppuna vähän liikaa. Mutta sen usko tulevaisuuteensa tulppansa jälkeen oli jotain uskomatonta. Siksi kait tämän kirjoitin.
Kyseessä vuosi 1974 siis.
Toisaalta niin ja jonkunlainen opetusmatka itsellekin bamien salattuun maailmaan. Syyttämättä ketään.
Melko varma, että kaikki nykyään teeskentelevät onnellisia parisuhteissaan. Mikskään ajat sitäkään muuttaneet. Sitten tuossa naapurissa menee kuolemaan nuori nainen alkavaan kevääseen. Kaikki tajua, myös tuntematon voi surra naapurinsa kuolemaa.
Se nyt sitten Jeesus tulee kuitenkin kun ei muistanut toisenmaailmansodan keskelle tulla? Israel tappaa gaasalaisia omiin avustamiinsa ruuan jakelu paikkoihin. Varmaan jessus tuosta tempauksesta hyppelee riemusta taivaissaan tasa jalkaa. Lämpöisiä terveisiä muuten sinne taivaisiin täältä maanpäällä.
Älytön hinku alkaa kirjoittaa kaikenlaista. Viidennen oluen jälkeen. Alkanut epäilyttää kirjoittelun kaljoittelun hyödyllisyys omille ihmissuhteille, joita muita ei ole, kuin villapaitaa minulle kutovat naisihminen.
Se on kylmää kyytiä, kun narsistit suvulla joukolla alkaa hylkiä ulkopuolista suvustaan. Rakkaus vaihtuu jää kylmäksi tylyydeksi hetkessä. Yhteiskunnallinen kraama. Tarinani on puolenvuosisadan takaa. Mitään asiaa kunnanvaltuutetun tyttären aittaan. Yötä myöten. Ympäri kylää ajaa hevospelillä umpirakastunut nuorukainen mielessään vain ainut oikea kumpikin toisilleen lapsuutensa rakkaus. No kuinkas tarina päättyi? Ilmeisesti. Tähän tarinaan.
Laajenna noita sun pikkujuttuja todellisista henkilöistä , vaikka ottamalla niihin mukaan joitain fiktiivi henkilöitä. Tikku-ukkokin fiktiifisenä, voi näyttää fiktiiviseltä.
Kuuskytluvulla viimeiseksi ajeltiin hevosella. Se oli äkkinopea vaihe hevosesta tratkoriin. Naapurin Eemeli hevosreellään talvella vei kouluun viimeisen kerran alkutalvesta 1964. Tiedä olisiko lapuus olisi voinut osua onnellisempaan aikaan?
Lapsuus.
Äiskä ja iskä oli köyhiä. Sitä ajateltu. Eemelin reessä istuessa. Oltiin rikkaita.
Tän alotuksestakin on jo kakskytvuotta. Alkaa tajuta vanhenemisesta sen verran kuinka yksinäiseksi sitä lopulta jää. Aiheet vääntäytyvät niiden viimeisten ystävien kanssa aina yleensä omiin sairauksiin. Sitten joku keksi nuoremmalla iällään, jotta sellaista elämä on. Hämmästyttävä oivallus. Ei tuollaista ikämies olisi voinut keksiä. Joo taisi olla Junnu ja kuukahti vähän yli nelikymppisenä.
Mikä on uskollisuutta? Katsella päiväpäivältä syöpään nahistuvaa puolisoaan? Tietäen kuitenkin oman kuolevaisuutensa siinä hänen rinnallaan. Olla kertomatta, kun sen koko suku kuitenkin tietää. Paitsi tunteita sen läheltä näkijälä. Loppuun asti vierellä eläjällä.
Kakarana muuta sotaa käyneiltä osakseen saanut muuta kuin jatkuvaa komentelua ja kaikkea piti osata oikein hävetä. Toivottavasti koskaan tulevaisuudessa Suomi joudu sotaan? Toisaalta kyllä harmittaa nyky lapsienkin puolesta kun niiden opiskeluja häiritsemään pitää tuoda oikein monikulttuurisista syistä porukkaa merten takaa. Siitä mitään hyvää seuraa kenenkään lapsuudelle.
Täyttä paskaa kuvitella, että meidät olisi kuvakseen luonut, meitä rakastava Jumala. V*ttu muuta luvassa taas kuin sotaa. Ovat niin erikoisia nämä tämänpäivän päättäjämme.
Euuun piti tullessaan tuoda tasapainoa ja vakautta. Usko aivan siihen, että venäjä on ainut syyllinen nykyiseen maailmantilanteeseen. Pääasia, että kampawiineri leipomot ympäri eurooppaa tee konkursseja.
Hyvää yötä. Kyllöittää nykeinen maailman tilanne. Jos aamulla on pihani vieraan vallan pommien jäljitä kuoppia täynnä. Niin usko ei mene hyvin hallittuun maailman tilanteeseen ja usko jokalähdön sotaan uskovaan johtajan.
Päivästä toiseen kaikki kulkee sairauden ehdoilla. Omat tautinsa saa nurkkaan heittää, kun kyseessä on rakkaansa sairaus. Kulkeva aika parantaa kaiken. Luultavasti harhaluulotkin kuolemanhetken kivuliaisuudesta.
Mikään elämässä ole varmaa. Kunhan kirjoittelen. Tämän vuoden heti masentavin kokemus nuoren naapurin naisen kuolema. Kukaan ei näe tätäkään murhetta. Mutta niin se vaan on.
Melkein samana päivänä tammikuussa kuoli tyttäreni miehen äiti. Siinä se tulevienvuosien jäljellä olevien elettävien vuosien epäreiluus.
Kirjoitin tarinan murheellisesta hevosesta. Joku senkin poisti. Toisaalta koskaan hevosen ajatuksiin kylälläni edes päässyt.
Nää surua sinussa.
Rohkenen ajatella. Hänen hevostensa mieli madantunut jo kuukausia alle tallinsa kaviotten lattian tasolla?
Jos jonkun nyt pitää harmittaa niin harmittaa kun ajat vanhana kulkevat paljon sukkelammin kuin nuorena. Aloitus tehty kohta kaksikymmentävuotta sitten 2006. Kaikenlaista mahtunut noidenkin menneitten vuosien sisälle. Naurua, itkua, syntymää, kuolemaa. Tuumii vanhempi henkilö.
Paljon havaintoja pääskysistä alkukesään mennessä. Podettinkohan siellä eteläeuroopassa viimetalvena makaryyni pulaa?
Yksin elänyt koko elämän läpi. Kenenkään juorut vittuu kiinnosta. Ja jos muuta ette osaa, niin kosketelkaa edes toisianne.
En mie paljon tuosta rakkaudesta tiedä mutta kovasti tullut kyllä kiinnittyä vuosikymmenten aikojen kuluessa vaimoon ja lapseensa. "Ollakko tuolleen vai niinnäkkeen" jotta suhteesta täydellinen tulloo?
Meillä jokaisellahan on varmasti kymmenen sormea ja varvasta, emmekä kuole koskaan. Aikaa istua rappusilla, läpi elokuun hämärät illat, jossain nuoruudessa tulevan elämän.
Muisto kahdesta veljestä joista toinen kuollut oli elokuun kuun yön romantiikko ja toinen rumpuineen realisti. Ikävä kummakin elämäntapaa.
Kummankin tyyliä elää.
Romantikolle elämä aina ollut kova. Luotettavimmat tytöt nuoruudestaan häneltä aina menneet mitä itsekeskeisimmille kerskailijoille. Nuijille jotka nyt leipää osaa itselleen kaupasta hakea. Ilman rouvaansa vanhana jäisi leipä niiltä kaupasta hakematta. Laittoiko rouva sinut asialle kauppaan. Kerran kyllä uteli eräs minuun ilmeisesti nuoruudessani ihastunut. Jumalauta koskaan tarvinnut ketään puolestani käymään kauppaostoksilla. En akkaa enkä ukkoa.
Kunhan vanhuksena kirjoittelen nykyaikani harmeja pois. Nykyään elämä täysin reilassa. Toisin oli nuoruudessa. Käsittämätön into riidellä ihmisten kanssa hallitsemattomien hormooniryöppyjensä keskellä. Ajattelen nykyään. Nykyään kun woge on muotia. Naisetkin pääsevät vähemmällä kun kaikki hetero nuorukaiset jokapäivä ole heiltä vonkaamassa piparia. Kun nuoret miehet heitä yksinkertaisesti kiinnosta.
Joo, kerrankin järki vastaus kysymyksiini.
Samalla viisi hän ne homotkin työstään veroja maksavat, mutta tuottavatko koskaan uusisa veronmaksajia maailmaan?
Tai toisaalta minun kohtalo nuoruudessani oli se etten tarpeeksi aina palautunut entisestä rakkaudestani kun jo hyökkäsin seuraavaan. Oli kuin olisi elänyt jatkuvasti aikaa jonka keskellä tullut edes eläneeksi. Tämä on nyt tuo ja huomenna sukunimi voi vaihtua?
Jaa elämän suurin rakkaus? Kait se on hän jonka sairauksia tuntee omikseen hoivata hänen hautaan saattamiseen asti?
Kirota ja rakastaa elämää. jonka ajallaan hänen kanssaan maanpäällä sai viettää. Kirota kuolemaa ja rakastaa elämää.
Laskeskellen. Kasvokkain viiteentoistavuoteen kasvokkain jutellut sukuni toisenpuolen kenenkään kanssa. Jonkinlainen ennätys kai sekin? Se että ne tietää ettei meidän ulkosaunassa ole valoja vaikka onkin saa mielen negatiiviseksi siihen suhteeseen. Norsuilla on norsujen muisti.
Vaimon äidillä on vähän omaisuutta. Sitä ne nyt porukalla kyttäävät. Kuka heistäkin hänellekkään tänään paras lienee. Outoa porukkaa. Vanhoina ihmisinä vielä toisten rahat ja perinnöt.
Muisteltua kainkenlaisia. Kun tietää omiaan aina lopulta tulee muistelleeksi.
Enempi enään kohtaamisia sukunsa kansa. Nainenkin taitaa paeta kohta omaa miestään omaan sukunsa turviin. Ilkeää yksilöä . Rakkaan sukunsa turviin.
Muuten ne käy toistensa luona kuin pakosta toistensa luon perinnön toivossa. Todella ihmisiä jotka rakastavat lähimmäistä vasta lihavan suvultaan saamansa perinnön jälkeen.
Tajunnut koskaan miten ihmistä voi pitää ystävänään vain aineen kautta. Toisaalta, eihän minulle ainuttakaan niin sanottua ystävää maan päältä löydy. Vaimo vain jolla on hyvin harvinainen hemoglobiininen syöpä.
Syöpä veressään.
Hämmästelen kyllä ihmisten eron kaipuuta toisistaan. Vanhin veljeni osaa varmaan rakastaa muita kuin itseään. Tulla koskaan asioita joita ei edes välillämme ole puimaan keskenämme loppuun. Näin tälleen.
Luullakseni oltaisiin nykyäänkin aivan eripuolilla. Meillehän koskaan sopinut samalla puole teillä oli autonne ja minulla tuhatkuutioinen mopedi. Taisitte uneksia miltä tuntuisi lentää sen selässä .Jonkunlainen kaipuu vieläkin vanhaan kotipihaan. Mutta sinne ei ole asiaa. Ylpeys ei salli mennä vanhoja rakkaita kottaraispönttö koivujaan katsomaan. Liekö edes enään pystyssä?
Eniten meidän äiti rakasti vävyään. Öitä ja aamen.
Outo sivusto. Yhden tarina sopii moneen kohtaloon.
Ensin hävisivät kylän kesäisestä ilmatilasta räystäspääskyt ja vielä viimekesänä lenteli maisemissani vikkelä haarapääsky pari. Tänä kesänä nähnyt kylän yllä arkisten aherrusten lomassa tähän asti 14:ta tervapääskyä. "Kun pääskyset hävisivät". Ei se eräs Sohfi tainut ollakkaan aivan väärässä?
Että jumalauta pitää vaan kirjoitaa kaikenlaista heti kun kaljapulloon tarttuu. Omista jotka ketään kiinnosta. Aivan kaikesta täysin turhasta. Joskus niin kyllästynyt itseensä, että lupailee jopa itselleen lopettavansa kaljoittelunsa noin kuin ykskas vaan käymättä koskaan enään K-kaupassa.
Sivustolla joku muistelee vain menneitään. Kuinka voi mitenkään liittyä nyky maailman menoon?
Näille kylän rintamille aivan liikaa jos joku tuntematon suree muitten menetyksiä enemmän kuin heidän oma hevonen.
Tarvi paljon maita ilmeisesti omistaa. Kun luullaan jo liikoja itsestä. Aika on tullut muuttaa omakotitalosta lähiöön. Toivottavasti tulevat naapurinne ovat eläinrakkaita.
Yrittää koettaa ymmärtää vaimonsa tulevan kuoleman ennen itseään. Kun vuosi on mennyt ymmärtää edes kahdeksan vuotiaa KUOLEMAA.
Korjaus. Vuotiaan kuolemaa pikku arkussaan hautuumaallaan.
Unissani näen aina veljieni vievän minulta tarkoitusiinsa kotipihastani FiASTANI. Yleensä uni jatkuu niin. Toiselle mitään väliä mistä unessani autoani etsin. Järkyttävin eräs uneni loppu oli veljeni ampui minua käsiaseella..
No jos se tuumasi, että kerralla pääsee eroon kiusallista perijöistään.
Ei siitä ollut kysymys muistaakseni? Unessa veljeni oli enemmän jakomielitautinen minua. Näin veljeni eron vaimostaan jo kaksikymmentövuotta sitten ja pitkän punaisen kerrostalon josta katsoo veljeni nyt metsää jonka tuntenut aina enemmän omaksi enemmän kuin erossaan mennettäneen vaimonsa.
Sen tota noin näin unessa kyllä etuseinän puolelta. Kai se tulee joskus vielä minut ampumaan, kun minusta unen näkijänä ole tuon parempiin suorituksiin?
Kaareva punainen tiilitalo unessa kallion päällä. Harvat unet mieleen jäävät. Tämä uni tulee mieleen usein.
Kukaan voi väittää, että tiedän, missä veljeni nykyisin asuu.
Vievän minun kotipihalta oman Fiestani. Sitä ajan määrää, kuinka rakastavatkaan vielä toisiaan. Paksu
Ööö. Näitä pitää kädestä pitän aina neuvoa..
Minusta maailman huvittavinta kun joku luulee, että kuolemaa voi väistää. Istuminen nuoren tytön kanssa Äitinsä rappusilla, jolla oli unelma elää ikuisuuksiin. Toisaalta rakastastan vieläkin heitä joidenka tiedän vieläkin vihaavan minua. Julma ja kova mies edelleen. Karhunsuku Juoppoineen haukkui maamme julmimmaksi ihmiseksi. Titteli lienee sekin?
Luulen ainut ystäväni on kuollut. Ainut joka ei edes tiennyt Nimeämättä minustakaan yhtään mitään . Kaunis nainen kieltämättä. Liian kaunis yksinäiselle orvolle
Heidän valta viehättevin kehoineen ärsyttää seksuaalusesti jätettyä jonka tiesivät jääneen kaipaamaan heitä rakkaudell
Rakkaudella kehoon jolta mitää koskaan osakseen saanut. Nuoruuden rakkauksia. Tyttö kultìa jotka kuitenkin päättivät mennä toisille.
Lapsen vahtina niille sai olla. Lempeään jakoivat kaikille muille paitsi minulle.
Minusta hurmaavaa. Meikä oli viiskymppinen tämän aloittajan tekemisen aikoihin ja nyt kohta seitsämänkymppinen. Kukaan koskaan usko, että niiden aika kuluu vanhenemiseen.
Ikinä anna itselle anteeksi omaa luottavaa tyhmyyttä naisiin. "Jaa sinä olet se paikkakunnan julmin ihminen"
Www
Ihme aikaa. Lempeään he jakoivat mielellään kaikille muille kuin tästä kirjoittaneelle. Todella outo joukkio.
Oo koskaan ollut röyhkeä alfa uros. Saman naisen kanssa kyllä jo tullut oltua yhdessä yli neljäkymmentävuotta.
Tänne minä nyt tämän tungen. Ensimmäistäkään haara taikka räystäspääskystä koko kesänä nähnyt muutaman tervapääskyn kyllä. Ja sitten mansikanviljelijöille myönnetään lupa ampua rastaita niiden pesintä-aikaan. Mennään aina vaurastumisen mahdollisuus edellä kohti totaalista lintumaailman loppua.
Tietysti makuasia jos kevään luonnosta enemmin täysin mykkänä tykkää. Vasta nytten tuonkin tulin ikämehenä oivaltaneeksim
Meil on fakebuukki ja ympärivuoden ollaan aina ikälopuiksi asti jonkuntason kauneusvaikuttajia. Ihmetteleppäs sitä loppuusi asti lintutieteilijä.
Tää nyt oli vaan vaatimaton kokeilu kummalla tyylillä jatkaa eteenpäin, että kannustetaan jatkamaan eteenpäin samalla tavalla.
Lintubongareille katsottavaa vielä riittää parhailla rantojen kosteikkoilla ynnä muulla alueilla jotka ovat lintujemme viimeiset kevään ja koko kesän suppeanlajistoa viimeisintä pesimisaluetta. Sisämaamme alkaa kesäisin olla jo pesivistälintulajeista melko tyhjä.
Pöllön poikaset pöntöihinsä ammutaan jos haittaavat omistajansa kuusimetsän avuhakkuuta. No mitä väliä, kunhan enhän minä niitä pöllön poikasia mennyt ampumaan, enkä edes omista kuusimetsiä. Silleen vaan jotenkin vituttaa niitten pöllön poikasten puolesta.
Ahneus saa ihmeitä aikaan, siskoseni tai veljeni?
Kun ihminen alkaa vanhana funtsimaan sisartensa syntymävuosia taitaa tulleen täysin eräitäkin aikakausia elämän aikana täysin ohitetuiksi. Nyt väsyttää kun tietää yhden aikakauden olevan taas pian ohi.
Eläneen aikakausia...
OOT JOKU NOITA. SULLA ON AINA NOI UNESI. JOTKA KETÄÄN KIINNOSTA. EIKS KOSKAAN KYLLÖITÄ TARINOIDA UNISTASI,
Terveys syistään eläkelläiselle annetaan paljon anteeksi jos hän osaa nätisti käyttäytyä tunnin pari odotettuaan vastaanotolla vuoroaan.
Oli ne vuosia. Juovus päissäni pihamökissä pakkasellakin töppöset jäässä kirjoitin maailmanmenoa ja sitten tuli sukuun kauttani taidemaalari joka vähän niinkuin pakotti polttamaan koko juovuspäissäni kirjoittamani elämänkokemukseni vuosilta 1983-2019. Mitäpä sitä ei tekisi lapsensa vuoksi?
On kait liian vanhanaikainen tähän nyky maailmaan? Osaan kyllä kirjoittaa näillekin palstoille mutta en ymmärrä sitä tuleeko tekstistäni parempaa kuin niistä joita tuli poltettua toisten tahdosta?
Elimäen moottoritiellä vaimo oli törmätä kraktoria ohittaessaan vastaan tulevaan autoon. Kylmän viileästi totesi jos nokka kolari olisi tullut oltaisiin nyt pelkkiä liha klönttejä. Aivan uusi näkökulma vaimostani.
Kukaan Suomessamme pääse niin helpolla kun tänne muuttanut "sotapakolainen". Jotenkin niin outoa, kuin olla ja voi.
Niitten maissa edes suuremmin mitään soti ole. Matkailevat takaisin maihinsa miten sattuvat tykkäämään. Outoa että jotkut sossu tontut uskovat niitten satuja.
Kysymys on siitä, ettei kukaan sossutonttu pysty tunnustamaan tulleensa kusetetuksi.
Jatka samalla linjalla ja jätä nuo turhat höpinäsi.
Mitkä? Vihaan ainakin kommunistejä.
Postinkantaja ollut 15 vuotiaasta asti aluks oli kuusipäiväistä polkupyörä viikkoa. Siis moneen kertaan tullut maapallo ymäpäri pyöräiltyä ja sitten jouduin armeijaan. Kiinnostanut oikein se touhu. Kun voitin komppaniani purujuoksurata kilpailun juoppo kapteeni epäili minun oikaiseen.
Jaahas.
Pakko joskus purkautua. Kun koko iän pidetty täytenä vetelyksenä ja penkiltäkin tullut punnerrettua vaan joskus vaatimattomat 172,5 kiloa.
Alku keväällä vitun kova kunto aina ollut ilman tulevaa allergia loppu keväästä joutui intissäkin sillä vähän etumatkaa muille antamaan. Kylläkään tohtorilla silloin 1970-luvun siitä hengityselinten sairaudesta mitään havaintoja varmaan niinä vuosina. No kapteeni kehui koteuttamis ryhdikkässä komppaniarivissä kotoutumispäivänä. Eräät nahjuksetkin läpäisivät sotilasvelvollisuutensa. Semmoista tuostakin ajasta lopulta jäi mieleen.
Vaimon puhelua linjoillaan äidilleen . Minähän se aina olen joutunut päättämään milloin mennään mitäkin talouskonetta uuteen hommaamaan. Päät jo molemmilla niin harvoja ettei kauppaan kannattaisi lähteä.
Yritti olla runoilija. Tajuamatta aikansa dokumentointi olisi voinut olla huonoa runoa parempi vaihtoehto.
Kaikki silti mieleen jää nuoruudesta, jopa tytön lyhyet etusormet ja sanansa alkusyksyn iltaan, ettei vanhene koskaan.
Kukaan yrittänyt edes hiihtää ilman eläin allergiaa meidän suvussa ainut joka joka hiihdin talvisin. Koska kesällä olisin tukehtunut jo silloin ilman allergialääkkeitä omaan räkääni. Täytyyhän sitä etumatkaa muille osata ANTAA.
Mikä on muistisi laita ja omistatko ajokortin? Muisti kohtalainen. Melkein kun norsulla joka ei unohda koskan mitään. Aina epäillään kun olet diabeetikko. Paljon kello tähänaikaan päivästä?
Ihmetellyt aina miten vähällä saa taiteilijan viitan harteilleen. Nykyään siihen kai riittää se kun osallistuu farmi tai maajussi ohjelmaan?
Ilman lääkitys minun elämäni ollut kummoista. Olen kuulemma vihkisormestani paiskailut peltoon jopa avioliittoon edellyttäviä sormuksia. Ne tietää kaiken vaikka nuoruudestaan niille mitään tullut puhuneeksi.
Naiset ne tietävät kaiken.
Joku kirjoitti noista pääskysten vähenemisestä. Mätkähteeks vielä tuulilasiin hyönteisiä niinkun joskus neljäkymmentävuotta sitten. Niitähän silloin sai pestä iltaisin autonsa tuulilasista ettei niistä kertyisi ajoa haittaavaa likakerrosta tuulilasiin. Sitä vaan että ensin hävisivät hyönteiset ja sitten vasta pikkulinnut.
Tuli oltua moottoripyöräiliä noihin samoihin aikoihin. Keskellä kesää lenteli älytön määrä hyönteisiä kypärän pieneen klepsiin. Kuin ne osasivat osua siihen ja pahemmassa tapauksessa parikertaa kesässä eksyi ampiainen ajosaappaaseen.
Odottaa Lipposlaista kommentia, että mihin hittoon me hyönteisiä tarvitaan?
Yritän ajaa alas tämän palstan joka tuottaa minulle pitäjämme kovimman morkkiksen.
Sitten diabeetikko hoitaja tutkii varpaani välit ja muistaa kysyä kuinka on muistisi laita?
Myönnän tullut liikaa luettua P Saarikoskea ja hänen aikalaisiaan?
Tuskin uskaltavat alkaa kommunistiksi haukkumaan vapaata taiteilijaa joka ei ole kenenkään vanki. Tekstiä tulee ja kerrytettyä elämänkokemusta riittää. Putkahtaa esiin vaikka yliopistoja tullut käytyä. Ottaa kyllä koville näsäviisaat.
.
Tarina tytöstä joka koskaan ei saanut mutkikkaan luonteensa vuoksi unelmiensa prinssiä. Tuon sadun poltin muuten tuhkaksi oman tyttäreni taiteen vuoksi. Saas nähdä tuleeko senkään taiteesta isäänsä kummoisempaa? Eli ei yhtään mitään.
Joo taisi ihan ite tulla lapsukaisensa koulutettua. Olisiinä mukana niitten äiteekin. Ikinä joutuneet mitään tekemään kenenkään puolesta. Nyt niihin suhde vain heidän syntymäpäivänään. Voi kyllä itseään onnitella luotuaan minä, minä ja minä ihmisiä piiriinsä jotka käteisen toivossa vaan vierailevat.
Aika kun ihmisestä loppuu niin ei sitä koskaan tule lopulta näkemään, ketkä ne pyyteettömimmät itselleen lopulta olivat?
Miusta nää lintubongarit ovat mielenkiintoisia tapauksia. Kukaan ota kantaa hyönteissyöjien katoamiseen. Taitaavat viimeisten pajulintujen perässä kaukoputkineen tarkkailla niitä parhaissa merenranta pusikoissa viimeisten hyönteisten kanssa?
Yhdelläkin lintubongaus pisteellä voi menettää koko läänin lintutarkkailijan mestaruuden.
Juusolla jos on laji enemmän joulukuun lopulla niin sehän on aivan kauheaa.
No onhan se ihme jos sorsan vielä näkee. Mutta kohtahan niidenkin alasampumisen aika taas koittaa. Voi tarkkailla lajia vähän tarkemmin.
Kädessä pitäen lajia vähän tarkemmin. Olen istunut kolmevuosikymmentä pihallani keväästä syksyyn. Onnen tunne valtasi minut kun eilen näin vaimoni kukissa yhden mustan herhiläisen. Alkukesä oli sateinen ja kylmä. Päätelkää siitä itse loput.
Viimeiksi oli hyvä hyönteissyöjien alkysyksyn muutto omenapuupihassani 2022. Tottakai hyönteissyöjä muuttaa lihavammille laitumille. Vaikka Venäjälle jos Suomen keskitetystä maataloudesta loppuvat kärpäset. Tuo on kyllä täyttä potaskaa että joku lintulaji loppuu syystä että maassamme harrastetaan suppenevaa maataloutta.
Loppuu siis meiltä, kesän tuulet olleet sellaisia. Saatetaan nähdä taas punajalkahaukkojen infaasio. Tarttee kattoa mikä on loppukesän sudenkorentojen tilanne.
Lämmintä ollut. Ensimmäistäkään sudenkorenan havaintoa. Alku kesä ollut suotuisa? Katellaan sitten tilannetta ensi kesänä.
Ollut ja mennyt katsellut luonta omaksi ilokseni pitkin metsiä. Sirittäjän siritys muuten tänä keväänä kuultuna puulehti metsikössä jäi kuulematta.
Mikä ottaa kovimmalle? Kun kukaan ei väitä vastaan.
Ei nää huippubongarit koskaan ole kouvolassa jaksaneet kerrostaloistaan muualle liikkua kuin saksanaholle sitä sirittäjäänsä kuulemaan. Seitkytluvulla niillä oli ne latinankieliset nimet sorsilleen joiden tuntemuksella pelasivat kun minulle. Telkkä oli ainoastaan Telkkä.
Vuodesta toiseen niillä on ikuinen kisa päällä. Kuka näki eniten tämänkin vuoden aikana sirittäjää.
Mitäs torkkarilaiset? Aika kuluu. Vaimoni alkaa olla syöpänsä kanssa yhtä hauras kuin minä. Oskun ranen ja reiskan jälkeen käyskiin laskevan joen yökalastuksen jälkeen lapsena ja sitten suoraan sieltä heti aamusta Aholan Väiskin heinätalkoisiin. Kukaan kysellyt kun ruokapöytään nukahdin. Tulikohan ylitettyä liian varhain työnormit?
Kesä oli 1969 ja ikää oli kolmetoistavuotta.
Nykyisin vanhempien kautta tulee vanhemmille syyte mitä lapset ennen innolla porukan kesken vapaaehtoisesti suostuivat tekemään.
Varhaiset nykyajan työnormit yksitoistavuotiaan?
Älä valehtele olit vasta kolmetoistavuotias silloin joskus vuonna 1969.
Joskus vaan muistuu mieleen lapsuus ja menneet ajat, joita koskaan takaisin saa. Väitti muuten yksi neropati kapakassa, että elämä alkaa tuntemattomasta ja päättyy tuntemattomaan ja saatu elämä niitten kahden välillä on sattumus, jota tarpeeksi emme osaa arvostaa.
Tai kehkosyöpäinen mies vanhan linja-autoaseman edes penkillä meitä tupakkaan opettelemassa. Pojat te ette tiedä mihin tupakointi johtaa. Nuhjuinen vanha mies. Mulle ensimmäinen tupakasta varoittaja. Silloin edes mainostettu malboroa ja sen erinomaisesta naisiin vaikuttavaa ratsastus meininkiä tetson hattu päässä.
Joo 62 ketjusta poistettua viestiä. Juice lauloi. Sotakin loppuu aikanaan. Mutta viha ei lopu koskaan. Varsinkaan jos asiosta on omaa mieltä.
Torninmäki varmaan nykyään rauhoittunut, kai sielläkin nykyään istutaan vain nenä kiinni tietokoneessa?
Torkkareista en tiedä. Minun muija istuu sohvalla ja kutoo tarkkaillen oluen juomisiani.
Aina kaikki mitä kohdalleni olen rukoillut on kääntynyt minua vastaan. Tuosta myöhemmin.
Sivuutan tämänhetkisen elämäni viisikymmentävuotta sitten tapahtuneeseen ensimmäiseen nuoruuden rakkauteen yhdessä polkupyöräillen päivärippileirille noin kolmekymmentä kilometriä päivässä äkäisen pastorin koeteltavaksi ties mistä. jumalansa oikuistaan. Ja tietysti sen tyttösen minulta muut veivät.
Täytyy uskoa. Varsinkin ne kivuliaat nuoruuden rakkauden ajat ovat jo kaukana takana. Hellariin unessa törmäsin työpaikkani kulmilla, ei ollut tuntevinaankaan, kun se koskaan maanpäällä kenellekkään ole mistään velkaa.
Hym! Työ elämästä kylliiksi saatuani pyytelin ylimmiltä tahoilta kohtalo toverikseni tuplapukkia. Missä lienee joskus tuokin tuntemani elämäni toveri nykyisin heiluu.?
Mitähän se luoja minunkin kohdalleni mietti kun järjesti kohdalleni täysin yksinäisen elämän?
Pikku tyttö ei tiennyt, että näin Kuningaskalastajan murheissani hämärtyvässä kesäillassa yksin ilman häntä jokirannassa.
Semmoisia poikia ollaan jotka tunne muutaa kuin vihaa toisiaan kohtaan. Iskä lähti ja opetti. Yrittäkää tulla toimeen keskenänne.
Varmaan he enään niin ilakoi toistensa kanssa autojensa muttereistaan kun ikää alkanut tulla? Olen varma ettei pettymystä tule vaikka ennen minua kuolisivat ja rahansa testamentasivoisivat toisilleen. Kukkaisrahasto kuolemani suhteen arkkuineen tullut jo säästettyä.
Porukkaa, joita hyvin vaikea oli lähestyä.
Sanojen muodosta
Veljen suruun annettu osallistua mitenkään.
Aloitettu noin kaksikymmentävuotta sitten. Tuossa välissä mun suvusta kuollut sekä nuorta ja vanhaa ja muutama naapurikin. Mutta jäähän meidän jälkeen kotiseutumme. Valkeala.
Vaimo taas alkanut motkottamaan kalliiksi tulevasta linnunpaskaa tuottavasta lintujen talviruokinnasta. Annetaan motkottaa. Hyvyyttä maailmassamme nykyään ole koskaan ketään kohtaan liikaa.
Tiedä vieläkin kuka on Kouvolan taiteellisin mestari. Kovimmilla pakkasillakin uhrauduin tyttäreni eteen. Kaljoittelemaan menin nöyrsti mökkiin, jossa talvipakkasilla viihdettä löytynyt muusta kuin Juicen. Nyt katsokaa tätä suurta murhe kraamaa.. Hänestä nuorena kyllä jo tajusin tulee olemaan pitkä tie kenenkään nykyään taiteelleen löytää etsijäänsä.
Nöyrästi.
Kuvataiteilijat ilmeisesti muuttavat täältä jo muihin maisemia nuoruudessaan havaittuaan kykynsä näyttämisen täysin turhaksi näille kulmille?
Mitään ikävöintiä ketään kohtaan ja silti koko suku pitää omituisena. Olikos tämä se palsta jossa mieltään saa heitellä laidasta laitaan?
Mie vaan olen sellaisen alan asiantuntija jos rouvani kanssa en ole kaikesta samaa mieltä niin elämäni muuttuu hankalaksi. Saas nähdä julkaistaanko minulle tärkeä henkilökohtainen mielipiteeni?
Elä valehtele. Rokkikukko ZistZist se on. Ainakin paikallislehti väittää. Ja patsaskin sille on jo pystytetty ulkomaille maailmanmainetta lähtöä varten niittämään Kouvolan rautatieasemanvarteen pystytetty.
Vaikka olisi elämänsä aikana mielestään millainen neropatti tahansa, nIin loppujen lopuksi kaikki oli täysin turhaa.
Kakskytvuotta sitten muuten tulin tähän lopputulokseen pienen tytön hautajaisissa. Pauķapäät kuoppaan saatellessaan sukuaan miettivät vain ainoastaan naama mutrullaan hautajaisissa, nyt ettei vaan perinnön jakotilaisuudessa kellekkään luvata enempää.
Oot raaka. Mitä perittävää jää lapselta? Pelkkä suru vanhemmilleen.
No kun muiden naamalla syvää järkytystä nähnyt vain kuin äidin ja pientä arkkua kantavana sylissään pitelevän isän. Monet hautajaiset läpi käytyä ja kovin paikka nuo hautajaiset.
Yhden sukuhaaran nimi tulee sammumaan. Olihan sekin jonkunlainen saavutus.
Lasten kaltaisille on luvassa taivaan valtakunta. Murehdi ja kadu ennemmin omia syntejäsi.
Vieläkö siinä nipanrilliä vastapäätä toimii se se koulu? Kouvolahan on nykyään kova lakkauttamaan kaikkea. Olin oppilaana siinä 2000 asti. Nyky Iittiläinen. Lakkauttaisi varmaan Iitinkin jos siihen rahkeet riittäisi.
Kaksikymmentävuotta sitten alkaneeseen aiheiseen tekee tiukkaa pysyä aina aiheessa. Tämmöistä havaintoa vaan aiheentuottajalle. Hyvin ymmärrän, että tämä on aiheeton kommentti.
Sen ajan silloin koulua käyneet lapsetkin alkavat jo hipoa keski-ikää.
Aluksi kolmella veljellä oli kyky valita elämänsä kumppaniksi, mitä hankalimmat naiset. Surettaa näiden kolmen kohtalo alkutaipaleella naistensa kanssa. Vanhinta ymmärtänyt mitenkään. Keskimmäistä, jopa ihailin täsmällisyydestään. Nuorinta en muista tunteneeni ollenkaan . .
Tosta Rokkiroistosta jo vuosikymmeniä jo yrittänyt suku kirjoittaa kirjaa. Tällä palstalla näyttää olevan jollakin nähdä asiat inhimmillisemmällä tavalla. Kannattaisiko kahdenkymmenenvuoden jälkeen tästä eteenpäin yrittää kirja kirjoittaa siitä jotenkin jos jossain sattuu silloin törmäämään onneen .
Pidetty Rokki kunkku. 63 Rokkia kunkkua on poistettu palstalta.
Mitä aikoja sitten telineiltä tippunut kuuluu jokaiselle Kouvolan palstalle? Veikkaan, että itsarin siihen aikaan teki huumevelkojensa vuoksi? Toisaalta huvittavaa pitää yllä keskustelua paikkakuntamme kuuluisimmasta henkilöstä jonka tunteneetkin alkavat olla jo lauluineen elää viimeistä sotakuoroaan.
Umpi mielistä Narsisti porukkaa, jotka mielellään edes keskenään halunneet tulla toimeen. Nykyään niitä enään nää edes K-Torkkarissa.
Entis yhteisyydeltä tuhottu paikkakunta. Tai no joo aina yhtä sulkeutunut. Muutamia väriläisköjä lukematta.
Yrittää pitää isolleveljetään, jonka narsisti silmien alla ole yhtään mitään.
Tästäkin näyttää tulevan taas palsta, jolla saa keskustella vain itsensä kanssa. No mutta meiltähän sekin käy.
Yrittää pitää isona veljenään. Yritys taistelle oikein kirjoitusta vastaan.
Keksikää nyt jo viimein uusia aloituksia yleistäkouvolasta palstaan.
Tai alkaa vaikuttaa siltä, etteivät yleensäkkään kouvolalaiset ole mitään ns. ruudinkeksijöitä.
Kirjoita sellainen tarina, johon ylläpito vastaa. "Jatka samaan malliin". Palsta katoaa kaikkien ihmeteltävistä välittömästi.
Asiaa et sitä rokkipalstaa enään ole. Vittumaisin narsisti näillä kulmilla mitä koskaan elänyt.
Aika kulkee. Muistot vain lopulta meistä kaikista jälkeen lopulta jää. Hyvänä tai pahana.
Kuka eristi ja kenet ja kenen suvusta?Vanhana lähde enään mitään paikkailemaan. Saattaisi saada vielä enempi tuhoa aikaiseksi.
Hirmu syyllisyys. Olenhan alkoholisti ja silti kuskaan sairautensa vuoksi ajokortinsa menettänyttä vaimoani päivittäin paikasta toiseen.