Elin 23-vuotiaaksi ihan normaalisti. Sitten sairastuin skitsofreniaan. Olin mielisairaalassa 27-vuotiaaksi asti, kunnes paranin. Sitä aikaa en edes halua muistella. Se oli kauheaa. En toivu siitä koskaan.
Elämäni käännekohta oli kurjinta koskaa elämässäni
Huono elämä
31111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ite elin 24-vuotiaaksi tervettä ja kaunista ulospäin hienoa elämää kunnes kaikki muuttui ja sairastuin psykoottisuuteen joka kylläkin on mennyt ohi. Jäljet vaan näkyvät vieläkin arkielämässä.
itse sairaus.
Vaan se hoito.
Nyt, kun olen vapaa, niin kaikki, jotka näkevät tiedoistani sen, että on tullut oltua vähän huonommassakin kunnossa suhtautuvat minuun, kuin sarjamurhaajaan.
Ajokorttiakin hakiessa se lääkäri, jolta todistusta ajo-kunnostani hain, kysyi oitis että "minkä vuoksi sinä haluat ajaa?"
(Sitä ei varmaan kysytä tavallisesti, tai ei ainakaan sillä sävyllä, kuin minulta sitä kysyttiin)
Kun vastasin, että syy on ihan normaali.
Kyseli muitakin outoja juttuja, ja nuo kysymykset tunsin loukkaaviksi.
Käyttäydyin kuulemma "tavallisesta poikkeavasti", vaikka ikinä en ole käyttäytynyt epänormaalisti.
Sairauteni kun oli vain se, että sulkeuduin, lakkasin puhumasta, elämästä ja halusin kuolla.
leimaaminen ja luokittelu on pahinta mitä on seurannut tyhjyys mikä on jäänyt kaikesta yksinäisyys suhtautuminen, pelkät ilmeet kertovat paljon. Pidetään kykenemättömänä normaaliin elämään.