...rupesin tässä vain miettimään, että mistä se johtu, ettei ihminen osaa nähdä sitä mitä hänellä jo on, vain näkee vain sen mitä häneltä puuttuu?
En tällä tarkoita kampittaa sukupuolenkorjaukseen hakeutuvia, vaan puhun näin yleisellä tasolla.
Itsekkin olen prosessissa aloittamassa, mutta silti kun kaikki päivät kuluvat surkutellessa sitä, mitä minulta puuttuu, en osaa tehdä mitään, enkä saa mitään aikaan.
Jos edes jollain tasolla osaisi iloita siitä mitä minulla jo on, kuten muutamia ystäviä, harrastuksia tai sitä että menen joka tapauksessa kadulla läpi naisena, oli sitten tissit aidot tai ei.
Tämä kaikki tulee tuohon klassiseen kysymykseen, oletko pahoillasi siitä, että lasisi on puoliksi tyhjä vai iloinen siitä, että sitä juomaa on kuitenkin vielä puolet juomatta.
En tällä tarkoita kampittaa sukupuolenkorjaukseen hakeutuvia, vaan puhun näin yleisellä tasolla.
Itsekkin olen prosessissa aloittamassa, mutta silti kun kaikki päivät kuluvat surkutellessa sitä, mitä minulta puuttuu, en osaa tehdä mitään, enkä saa mitään aikaan.
Jos edes jollain tasolla osaisi iloita siitä mitä minulla jo on, kuten muutamia ystäviä, harrastuksia tai sitä että menen joka tapauksessa kadulla läpi naisena, oli sitten tissit aidot tai ei.
Tämä kaikki tulee tuohon klassiseen kysymykseen, oletko pahoillasi siitä, että lasisi on puoliksi tyhjä vai iloinen siitä, että sitä juomaa on kuitenkin vielä puolet juomatta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aloitin elämiseni naisena heti kun siihen pystyin, eli olin riittävän läpimenevä. Mielestäni tämä oli lasin täyttämistä, sillä elämänolosuhteet parani niin paljon. Kyllähän sitä on monta kertaa hermostunut tämän prosessin hitauteen, mutta yllättäen vuodet vierähtävät sittenkin nopeasti. Eikä aikaakaan kun huomaa prosessin olevan ohi ja voi keskittyä pelkkään omaan elämäänsä.
Tiedät oletko juonut paskavettä koko elämäsi. Oikeasti kyse ei ole ruumiinosista vaan tunteesta että elämä alkaa
Ajattelen koko ajan (siis AIVAN kokoajan) tätä, että mitä minulta puuttuu, mutta en siltikään unohda elämän hyviä asioita. Kuitenkin itsekkäästi (?) kateuden ja häpeän (?) vuoksi en oikein ihmisiin tutustu, joten tavallaanhan menetän koko ajan sitä lasintäytettä...?
Pitäisi saada itseni rohkaistua puhumaan perheelle tätä asiasta, pääsisin sen jälkeen edes hiukan sitä lasia täyttämään tutkimuksiin.
Olen yleensä kaikkien asioiden kannalta pessimisti. Silloin ei ainakaan pety, jos joku ei onnistu kertaheitolla.
jos se on puoliksi tyhjä niin se on vain tekojeni seuraus ja vastuu mikä on mun kannettava. Tyytyväinen olen enemmäkseen tilanteeseeni. Ikäviä asioita sattuu, ja tiuhaan tahtiin, mutta koetan pysyä vahvana ja auttaa muita.
kiihtyvällä vauhdilla.
Kiinan kielessä on hanzi-merkki, joka luetaan "muu", ja se tarkoittaa "ilman", "toisella tavoin", "ei tiedossa" tai "ei näin". Itse asiassa se tarkoittaa melkein samaa kuin suomen sana "muu", ja sitä käytetään usein vastauksena silloin, kun vastaus jäisi muutoin epämääräiseksi. Oikea vastaus kysymykseen "Oletko lakannut jo lyömästä vaimoasi" on "muu".
Se on antanut myös aihetta erääseen zen-koaniin:
"Voiko lehmillä olla buddha-luontoa?"
"Muu."
Eli vastaus kysymykseen, onko lasi puoliksi tyhjä vaiko puoliksi täysi, on "muu".
Äh. Ei lasi ole puoliksi tyhjä eikä puoliksi täysi. Se on vain kaksi kertaa liian iso nestemäärään nähden.
Kysymys on mitä tunnemme.Järjellä ajattelu on eri asia, mutta järkevälläkin on tunteita.