Kaisan syntymäpäivästä tuli Vapun vieton päivä

Catharina (Caisa) Wahllund, 1800-luvun alun teatterikrouvin mamselli, on suomalaisen kulinaarisen kapakkakulttuurin äiti. Keisari Aleksanteri I myös toivoi saavansa, ja sai , nimittäessään vuonna 1812 Helsingin Suomen pääkaupungiksi, kunnollisen teatterin. Carl Ludvik Engeliä kutsuttiin teatteritalon arkkitehdiksi. Puinen teatteri, joka oli uusklassista tyyliä pystytettiin nykyisen Eino Leinon patsaan viereen, Eino Leinokin tunnettiin hyvän ruoan ja varsinkin juoman ystävänä. Teatteri vihittiin käyttöön 9 maaliskuuta 1827. Teatteri osoittautui kuitenkin lämmityksen suhteen epäonnistuneeksi. Asia yritettiin jälkeenpäin korjata asentamalla 5 vuotta vihkimisen jälkeen kaakeliuunit teatterisalin käytäville.

Kaakeliuunit eivät kuitenkaan toimineet tyydyttävästi, teatterisalissa saattoi talvella olla peräti -20°C pakkasta. Näissä olosuhteissa kävi Caisa Wahllundin lämmin punssi hyvin kaupaksi. Caisa tarjosi teatterin väliajalla öljylamppujen loisteessa punssin lisäksi ruokaa puhvetistaan. Sen ajan ylioppilaat olivat innokkaita teatterivieraita, mutta köyhiä. Caisassa heillä oli ystävä. Caisa antoi monen sen ajan aikalaisen syödä ja juoda velaksi, jonka takaisinperintä Caisalta usein unohtui. Mamsellista tuli suosittu, peräti niin suosittu, että sen ajan ylioppilaat alkoivat viettää mamselli Caisan syntymäpäiviä. Caisan syntymäpäivä oli 1. toukokuuta. Näin syntyi Suomessa Vapun, tai oikeastaan Caisan, vietto. Caisan puhvetin vedet tuotiin vesikelkalla kaupungin kaivosta, nykyisen Svenska teatterin vierestä. Puhvetin likaämpärit tyhjennettiin Esplanadi-puistoon. Caisan kapakassa sai polttaa sikareita, mutta ei teatterisalissa eikä teatterikäytävillä. Joulukuussa 1829 jäi 3 ylioppilasta kiinni sikarinpoltosta teatterikäytävällä. Tupakanpoltosta tehtiin ilmoitus Uudenmaan ja Hämeen läänin hyvämaineiselle herralle Carl Klick:lle. Mamselli Caisalla oli samat huolet kuten tämän päivän kapakoitsijoillakin, "TUPAKANPOLTTO". Oliko se tupakanpoltto tai liiaksi nauttineet "teatterin ystävät", mikä sai Caisan rakentamaan uuden ravintolan kuolinpesä Edbomin tontille Töölönlahden rantaan. Myös tämän lasiverannoilla varustetun paviljongin piirsi Carl Ludvik Engel. Tämäkään ei riittänyt mamsellille, vaan kaksi vuotta myöhemmin eli vuonna 1839, vihittiin uusi ns. meripaviljonki, myös Engelin piirtämänä, käyttöön. Ylioppilaat olivat innoissaan ja samana vuonna, vappuna 1839 he lauloivat serenadin 68-vuotiaalle mamsellille, uuden paviljongin lasiverannalla. Vuotta voidaan pitää vapun vieton synnyinvuotena. Ylioppilaiden tapa juhlia Caisan syntymäpäivää oli saanut vakituiset muodot. Koko kapakka-alue tunnetaan tänään Caisan mukaan Kaisaniemenä. Engelin teatteri pysyi kylmänä vaikka kaakeliuunimuurari Andsten oli haettu Tukholmasta vuonna 1834 korjaamaan uunit. Helmikuussa 1845 kirjoitti Zacharias Topelius, Helsingfors Tidningarin, päätoimittaja seuraavasti, kun juuri uusi kiertävä teatteri oli saapunut kaupunkiin. "Toivomme uudelle ryhmälle ja sen katsojille lämmintä mieltä, koska helsinkiläinen taide-elämä on jäässä, mittari osoittaa teatterisalissa -25°C".
Lue lisää:
http://www.saunalahti.fi/rog/ravintolateatteri2.htm

Magnus Rögård Nurmijärvi