Tuli rätisi kivitakassa.Emir kiiruhti laittaamaan
takan luukut kiinni,jotta palavat kekäleet eivät lentelisi lattialle.Emir istuitui puusta tehdylle
pehmustetulle tuolille,katsomaan kuinka tuli paloi
iloiseti takassa,lämmittäen koko huoneen.
Hän otti pöydältä paksun kirjan,jossa oli koko
Xandarianin ja kaikkien sen pienten
kuningas kuntien kartat.Emir oli viisitoista kesää
nähnyt ja ainoa paikka missä hän oli ikinä ollut,
oli usvaniityt.Täällä hänet oli kasvatettu ja täällä hän oli pysyvä,tai niin hän ainakin luuli.
Ovi aukesi ja litimärkä mies astui sisään.
Hän oli Emirin setä,Dokos.Hän oli huolehtinut Emiristä siitä lähtien,kun hänen isänsä lähti ja äidistä ei tiedetty mitään.
-Sataa kaatamalla,setä valitti ja aivasti.
-No,eikös sinun pitäisi olla nukkumassa tähän aikaan,setä ihmetteli.
Sitten vasta Emir muisti,että huomenna olisi suuri päivä,jolloin pääsisin ensimmäistä kertaa kaupunkiin,aivan usvaniittyjen laidassa.
-Menen ihan kohta,Emir mumisi kartastoon syventyneenä.
-Menisit nyt,setä rupesi inttämään.
-Huomenna sinulla on pitkä matka edessä.
-Emir nousi ylös ja toivotti sedälle hyvää yötä,koska tiesi ettei sedän kanssa kannatanut väitellä.Emir otti kartaston mukaansa ja jätti setänsä kuivaamaan märkiä vaatteitaan takkahuoneeseen.Hän käveli portaat ylös ja meni omaan huoneeseensa.Hän mietti sängyssä millainen
matka huomisesta tulisi ja häntä ei väsyttänyt yhtään.Vähitellen Emirin silmäluomet alkoivat tuntua raskailta ja uni tuli väkisinkin.
Koko yön hän näki unia lohikäärmeistä,haltioista ja mahtavista sotureista.
Yllättäen unet olivatkin painajaisia...
No kyllä huomaa,että olen aloittelija tässä hommassa!=)Kaikki palautteet ovat tervetulleita!
takan luukut kiinni,jotta palavat kekäleet eivät lentelisi lattialle.Emir istuitui puusta tehdylle
pehmustetulle tuolille,katsomaan kuinka tuli paloi
iloiseti takassa,lämmittäen koko huoneen.
Hän otti pöydältä paksun kirjan,jossa oli koko
Xandarianin ja kaikkien sen pienten
kuningas kuntien kartat.Emir oli viisitoista kesää
nähnyt ja ainoa paikka missä hän oli ikinä ollut,
oli usvaniityt.Täällä hänet oli kasvatettu ja täällä hän oli pysyvä,tai niin hän ainakin luuli.
Ovi aukesi ja litimärkä mies astui sisään.
Hän oli Emirin setä,Dokos.Hän oli huolehtinut Emiristä siitä lähtien,kun hänen isänsä lähti ja äidistä ei tiedetty mitään.
-Sataa kaatamalla,setä valitti ja aivasti.
-No,eikös sinun pitäisi olla nukkumassa tähän aikaan,setä ihmetteli.
Sitten vasta Emir muisti,että huomenna olisi suuri päivä,jolloin pääsisin ensimmäistä kertaa kaupunkiin,aivan usvaniittyjen laidassa.
-Menen ihan kohta,Emir mumisi kartastoon syventyneenä.
-Menisit nyt,setä rupesi inttämään.
-Huomenna sinulla on pitkä matka edessä.
-Emir nousi ylös ja toivotti sedälle hyvää yötä,koska tiesi ettei sedän kanssa kannatanut väitellä.Emir otti kartaston mukaansa ja jätti setänsä kuivaamaan märkiä vaatteitaan takkahuoneeseen.Hän käveli portaat ylös ja meni omaan huoneeseensa.Hän mietti sängyssä millainen
matka huomisesta tulisi ja häntä ei väsyttänyt yhtään.Vähitellen Emirin silmäluomet alkoivat tuntua raskailta ja uni tuli väkisinkin.
Koko yön hän näki unia lohikäärmeistä,haltioista ja mahtavista sotureista.
Yllättäen unet olivatkin painajaisia...
No kyllä huomaa,että olen aloittelija tässä hommassa!=)Kaikki palautteet ovat tervetulleita!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuulosti AIVAN Taru sormusten herrasta-stoorilta!ei kai olis hieman matkittu?muuten hyvä,paitsi OMA mielikuvistus käyttöön niin ensi kerralla onnistaa!
Joo,kieltämättä tuli vähän turhan samanlainen.
No pitää ensi kerralla käyttää vähän enemmän mielikuvitusta =)
Kerro ihmeessä kannattaako jatkaa?
Hmm !
En nyt menisi väittään että olisi matkittu TSH:ta. Tekstin voisi rinnastaa lähes mihin tahansa fantasia kirjallisuuteen. Kaikissa fantasia-kirjoissa esiintyy tiettyjä samoja piirteitä. Siksipä niitä myös kutsutaan Fantasiakirjallisuudeksi.
ja jos KIRJOITTAJA sattuu tämän lukemaan, niin laske ajankuluksesi monestikko käytit hän -sanaa. Tuo pisti ikävästi "silmään" tekstissä. Mut joo tietenkin jatka kirjoittelua. Ei sitä muuten kehity...
Joo...siis olihan tuo aika perinteinen fantasia pätkä.En sitten ole mikään kokenut kirjoittaja, joten suokaa anteeksi jotkut virheeni.
Hyvä silti,että huomautit tuosta hän sanan käytöstä. =)
keksit varmasti itsekin hyvän fantasia tarinan. Tuo oli liiaksi taru sormusten herrasta- kirjan kanssa samanlainen. Olet ilmeisesti lukenut sen? Ei hyvää tarinaa saa vain silää, että vähän muuntelee toisten kirjoituksia, mutta siitä voi olla hyvä aloittaa joissain tapauksissa. jatka vaan jos siltä tuntuu.
Joo,siis olen lukenut kyseisen teoksen ja tulihan siitä vähän turhan samanlainen...
No pitää käyttää jatkossa vaan vähän enemmän omaa mielikuvitusta! =)
Minä en kyllä näe tuossa mitään erityisempiä yhtymäkohtia TSH:n kanssa...Paljon enemmän muistuttaa kirjoitusasultaan jotakin Eddingsin tuotantoa...Joka tapauksessa melkoisen perinteinen fantasiapätkän alku. Yksi syy siihen, miksi itse en edes yritä, on se, että niistä tahtoo tulla liian perinteisiä.
En taaskaan käsitä, miksi kiusaan sinua, Rêveuse, näillä viesteilläni. Sinä kiehdot minua.
Mutta, mutta. Aiheeseen. Minusta tämä on aivan huvittava kalabaliikki siitä, että onko stoori matkittu Sormusten herrasta vai ei. Ei se nyt mikään järisyttävän omaperäinen ollut, mutta älkää viitsikö heti teilata yrittäviä ihmisiä.
Mitä nyt olen fantasiakirjallisuutta lukenut, niin vaikuttaa, että kirjallisuudenlajin nykyisessä valtamuodossa kliseiden kierrätys on välttämättömyyttä. Onko fantasia muka liian tarkkaan rajattua?
Mutta nyt mahtipontinen haasteeni kaikille, jotka tämän lukevat. Kirjoittakaa jokainen jokin fantasia-aiheinen novellinpätkä tai aloitus tälle foorumille. Pyrkimyksenä tuottaa jotain uutta. Ottakaa kykynne käyttöön ja äänestäkää parhaita. Katsotaan, kuinka perinteisiä niistä mahtaa tulla.
Kuka ottaa haasteen vastaan? Leikkimieltä mukaan, älkää häpeilkö. Palkintona mainetta ja kunniaa. Ihan mukaan vaan.
Kaipa tuon voinee ottaa kohteliaisuutena? *hymy*
Ei, en minä ketään halunnut kommentillani teilata. Ainoastaan muistuttaa, että tuo oli jotakin ihan muuta kuin Sormustenherra, joka hyvin pitkään kuului suosikkeihini. Suurimmaksi osaksi siksi, että Tolkien on monipuolinen kirjoittaja. Sellainen, joka minäkin tahtoisin olla. Jonakin päivänä.
Ja toisekseen, minä olen kirjoittanut fantasiaakin. Mutta en sen tasoista, että se olisi julkaisukelpoista. Ei, ei todellakaan.
Joten minä en uskalla ottaa hastettasi vastaan.
Tai. Katsotaan...
just kivaa vai?
Miekkamestari
Punapukuinen ja valkopukuinen mies vaanivat toisiaan miekat iskuvalmiina. Väistö, hyökkäys, torjunta. Ottelija iskivät yhteen kerta toisensa jälkeen. Muoviset miekat viuhuivat ja paukkuivat toisiaan vasten. Valkoiseen asuun ilmaantui kerta toisensa jälkeen punaisia pisteitä ja viiltoja. Punaista pukua koristi, kantajansa mielestä aivan turhan monta mustaa merkkiä.
Suuren urheiluhallin ilmatila oli täyttymässä hedelmänraadoista, paperitolloista, juomapulloista, pikaruoka-annoksista ja muista käsitavaroista, joita paiskottiin sekä kattoa kohti että naapurin naamaan. Ilmaa väreili äänistä kun väki tuuletti keuhkojaan karjuen minkä kurkuista lähti. Kamerat tallensivat näkymiä ja satakunta selostajaa oli läkähtyä sanoihinsa.
Ottelu oli kestänyt jo kaksi tuntia ja kävi erä erältä raivoisammaksi. Yllykkeenä oli miljoona prisiä, seitsemän safiirin kaulakoru sekä ennenkaikkea planeetan laajuinen mainen ja mainossopimukset
tuossa yllä alku tarinaan joka tapahtuu toisessa todellisuudessa. Vaikuttaako perinteiselt,? Tapahtumapaikka on toinen planeetta ja jutussa ajetaan myös avaruusaluksilla. siis onko fantasiaa ollenkaan vai lipsahtiko scifin puolelle?