Kyselen tässä semmosia, kun lähipiirissämme on dementoituva 70-vuotias täti, niin miten pitäisi suhtautua tätin mielettömään itsekkyyteen? Aina pitäisi olla valmis auttamaan, ja se tuntuu olevan niinkuin velvollisuus, että täytyy auttaa, mutta kiitoksen sanaa ei kuulu. Ja auttaa siis pitää ihan perusjutuissa kuten kauppareissut ym., vaikka täti kyllä itsekin vielä voisi kauppareissunsa hoitaa. Hän haluaa olla nyt POTILAS. En kysele ilkeyttäni tätiä kohtaan, vaan siksi, että pitäisikö vähän "potkia takamukselle", että pystyt itsekin vielä tekemään paljon, vai hyväksyä potilasasenne ja auttaa niin paljon kun on tarve?
Apua tännekin
läheisen läheinen
3619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin mitäänpotilasasennetta ei tarvitse olla.
Jos 0n kiintynyt ihmiseen ja haluaa auttaa niin mikäs siinä, yksi vaihtiehto on ehdottaa hänelle ulkopuolista ammatillista apua, esi. kodinhoitajaa, yksityistä, jos todella on avu tarpeessa on selitettävä että avuntarve kuormittaa liikaa kyseistä henkilöä ja nyt tarvitaan todellakin muitakin apujoukkoja. Jos täti todella pärjää, ei tee kaikkia maailman pikkupalveluksia, heitteillejättöä ei tosin saa tehdä. Vaikeaa, ulkpuolisen avun pyytäminen on lähdettävä henkilöstä itsestään tai omaisista...
No tässä on nyt vain sinun tulkintasi hänen avun tarpeestaan, sen perusteella vastaan.
Dementoituneen omatoimisuutta kannattaa tukea, koska se ylläpitää toimintakykyä pidempään. Eli apua hänen voimavarojensa mukaan. Voisi tosiaan olla ihan paikallaan ottaa yhteyttä kotipalveluun, josta kartoitetaan hänelle sopiva kotiapu.
Voi kuitenkin olla, ettei hän itsekkyyttään teitä hyppyytä (en tunne tietenkään tapausta). Täti saattaa kokea olonsa turvattomaksi yksin kaupassa. Aika tyypillistä on, että dementoitunut alkaa eristäytyä kotiin, kun pelkää lähteä ihmisten ilmoille.
Puolesta ei kannata tehdä vaan mieluummin yhdessä. Lähtekää yhdessä kauppaan ja ulos. Dementoitunut ihminen saattaa kokea olonsa turvattomaksi kuten jo sinulle kerrottiinkin. Potilaan rooliin heittäytyminen ja kiitoksen unohtuminen voi mielestäni johtua monesta eri syystä. Se voi olla ilmisen perusluonne tai vaikka pelkoa omaa muistamattomuutta kohtaan. Dementia saattaa myös muuttaa ihmisen käyttäytymistä. Keskustelkaa asiasta yhdessä ja lisäavun hankkiminen on järkevää jos ette jaksa tai ainakin lisäavun tarpeen kartoittaminen kuten jo mainittiin.
Jaksamista ja voimia niin sinulle kuin tädillekin.