Mihin tämä väite perustuu?
Suurten joukkojen käsityskykyä vastaaviksi ja niille jonkinlaiseksi lohduksi luodut uskonnot perustuvat ihmistahdon tarkoituksien mukaisesti uskonnon kaltaista mielikuvituksen luomaa paratiisiaan tavoittelevan keinotekoisen oppijärjestelmän päämääriä palvelevaan epätodelliseen ja keinotekoiseen ja tahdon tarpeita varten tekaistuun substanssiin, siis loogisen empirismin mukaan ns. tyhjään äänneyhdelmään, ts. jumalaan, ja joka on tavoitettavissa pelkkänä subjektiivisen kuvitelman kaltaisena tahdon asiana uskonnossa sekä näin ollen haluna uskoa siihen, mutta vetoamatta mihinkään syvälliseen ajatteluun ja jonka olemassa oloakaan ei tietenkään voida tieteellisesti todistaa, saati tahdosta erkaantuneen ja siksi puhtaasti objektiiviseksi tulleen puhtaan älyn tiedostavana myöskään kyetä omaksua objektiivisessa havainnossa sitä sinänsä, kuten maailman olemuksen, ja sen metafyysisen sisimmän ytimen, eikä usko siksi edellytä mielikuvina ilmetäkseen uskovilta filosofienkaan mukaan mitään tahtomisesta ja jumalkuvitelmista puhdasta älyllistä pohdintaa, jossa tästä mainitusta epätodellista ja aistein tavoittamattomasta substanssista muodostuisi objektiiviseksi tulleen älyn käsityskyvyn mukaan esim. kontemplaation objekti. Uskonnon perusluonteeseen kuuluukin sen seikan hyväksyminen, että kaikki uskonnon dogmit tulee näyttää uskovilta itsestään selviltä, eikä niitä sovi arvostella, vaan ne pitää hyväksyä ilman ehtoja sellaisenaan ylhäältä annettuina "totuuksina" tahdon johtaessa toimintaa ja sanellen uskoville sen teeman älyn puhtaan ja objektiiviseksi tulleen tiedostamisen sijaan olioiden objektiivisen olemuksen käsittämiseksi neron älyn kohdistuessa kaikella energiallaan yksilön ulkopuoliseen objektiiviseen ja teoreettiseen ja valaistessa maailman olemuksen kuin aurinko, uskon asioiden tyydyttäessä sen sijaan vain kunkin yksilön tahdon tarpeita, uskon asioiden eksistoimatta jonakin puhtaan älyn hengentuotteiden sisältäminä objektiivisina totuuksina jotka voidaan omaksua objektiivisessa ja tahtomisesta vapaassa käsityksessä. Mutta kansaa varten luodun uskonnon moraaliopit perustuvat (hyvään) tahtoon, ja sen lisäksi uskovien on vain vapaaehtoisesti hyväksyttävä kaikki mielettömätkin uskonopit mukamas jonain totuutena joita ei voi kyseenalaistaa, mutta taiteen esittämien ideoiden käsittäminen sen sijaan vaatii tiedoitsevalta subjektilta saksalaisen syvällisen sanontavan mukaan kuten Egon Friedell Kulttuurihistoriassaan selittää, uppoutuessamme esineeseen oman minuuden menettämistä jotta nerouden luomien objektiivisten visioiden käsittäminen tulee mahdolliseksi ja tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ja se mikä tällöin tajutaan ei ole erityisolio sellaisenaan meitä koskevine intresseineen, ts. suhteine tahtoon, kuten vaikka uskonnossa mahdollisena jumalsuhteena, vaan intressittömän tarkastelun myötä vain sen idea, mutta musiikki, tuo taiteista mahtavin ja jaloin, esittää välittömästi objektivoituja sieluntiloja suurimpien nerojen musiikkiluomuksissa.
Suurten joukkojen käsityskykyä vastaaviksi ja niille jonkinlaiseksi lohduksi luodut uskonnot perustuvat ihmistahdon tarkoituksien mukaisesti uskonnon kaltaista mielikuvituksen luomaa paratiisiaan tavoittelevan keinotekoisen oppijärjestelmän päämääriä palvelevaan epätodelliseen ja keinotekoiseen ja tahdon tarpeita varten tekaistuun substanssiin, siis loogisen empirismin mukaan ns. tyhjään äänneyhdelmään, ts. jumalaan, ja joka on tavoitettavissa pelkkänä subjektiivisen kuvitelman kaltaisena tahdon asiana uskonnossa sekä näin ollen haluna uskoa siihen, mutta vetoamatta mihinkään syvälliseen ajatteluun ja jonka olemassa oloakaan ei tietenkään voida tieteellisesti todistaa, saati tahdosta erkaantuneen ja siksi puhtaasti objektiiviseksi tulleen puhtaan älyn tiedostavana myöskään kyetä omaksua objektiivisessa havainnossa sitä sinänsä, kuten maailman olemuksen, ja sen metafyysisen sisimmän ytimen, eikä usko siksi edellytä mielikuvina ilmetäkseen uskovilta filosofienkaan mukaan mitään tahtomisesta ja jumalkuvitelmista puhdasta älyllistä pohdintaa, jossa tästä mainitusta epätodellista ja aistein tavoittamattomasta substanssista muodostuisi objektiiviseksi tulleen älyn käsityskyvyn mukaan esim. kontemplaation objekti. Uskonnon perusluonteeseen kuuluukin sen seikan hyväksyminen, että kaikki uskonnon dogmit tulee näyttää uskovilta itsestään selviltä, eikä niitä sovi arvostella, vaan ne pitää hyväksyä ilman ehtoja sellaisenaan ylhäältä annettuina "totuuksina" tahdon johtaessa toimintaa ja sanellen uskoville sen teeman älyn puhtaan ja objektiiviseksi tulleen tiedostamisen sijaan olioiden objektiivisen olemuksen käsittämiseksi neron älyn kohdistuessa kaikella energiallaan yksilön ulkopuoliseen objektiiviseen ja teoreettiseen ja valaistessa maailman olemuksen kuin aurinko, uskon asioiden tyydyttäessä sen sijaan vain kunkin yksilön tahdon tarpeita, uskon asioiden eksistoimatta jonakin puhtaan älyn hengentuotteiden sisältäminä objektiivisina totuuksina jotka voidaan omaksua objektiivisessa ja tahtomisesta vapaassa käsityksessä. Mutta kansaa varten luodun uskonnon moraaliopit perustuvat (hyvään) tahtoon, ja sen lisäksi uskovien on vain vapaaehtoisesti hyväksyttävä kaikki mielettömätkin uskonopit mukamas jonain totuutena joita ei voi kyseenalaistaa, mutta taiteen esittämien ideoiden käsittäminen sen sijaan vaatii tiedoitsevalta subjektilta saksalaisen syvällisen sanontavan mukaan kuten Egon Friedell Kulttuurihistoriassaan selittää, uppoutuessamme esineeseen oman minuuden menettämistä jotta nerouden luomien objektiivisten visioiden käsittäminen tulee mahdolliseksi ja tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ja se mikä tällöin tajutaan ei ole erityisolio sellaisenaan meitä koskevine intresseineen, ts. suhteine tahtoon, kuten vaikka uskonnossa mahdollisena jumalsuhteena, vaan intressittömän tarkastelun myötä vain sen idea, mutta musiikki, tuo taiteista mahtavin ja jaloin, esittää välittömästi objektivoituja sieluntiloja suurimpien nerojen musiikkiluomuksissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.