Kun itse haluaisi rakastaa ja saada rakkautta, niin ei millään. Ja jotkut löytää sen rakkauden. Olen sitä mieltä, että kaksi mukavaa ihmistä todellakin ansaitsee toisensa. Ihanaa, että löysivät toisensa.
Mutta se nostaa pintaa sen tosiasian, että minulta puuttuu jotain. Se ilahduttaa, mutta toisaalta tuo sen kovan kivun pintaan. Miksi minä en kelpaa? Minä olen aina viallinen. Aina vaan.
Edellisenä yönä näin unta, että olin aikuinen ja äiti oli elossa. Hän oli ihan ok kunnossa, terve. Minä eksyin hänen kotiinsa, jonne en ollut tervetullut. Ei oltu nähty aikoihin. Oli uusi mies, sen se kamala mies oli siinä unessakin kuollut, niin kuin oikeastikin. Äiti käveli mun ohi, eikä nähnyt mua ollenkaan. Purskahdin itkuun, kuin pikkutyttö. Minua ei nähty, kuultu, ei ymmärretty. Sitähän se oli.
Tämä haava, ei se umpeudu. Kaikki miehet mun elämässä on olleet yhtä ilkeitä, mitä äiti oli. Vaikka tiedän mistä kaikki johtuu, niin silti en kykene parantamaan itseäni. Ja sitten olen yksin vaan aina. Surullisena, hylättynä lapsena.
Mutta se nostaa pintaa sen tosiasian, että minulta puuttuu jotain. Se ilahduttaa, mutta toisaalta tuo sen kovan kivun pintaan. Miksi minä en kelpaa? Minä olen aina viallinen. Aina vaan.
Edellisenä yönä näin unta, että olin aikuinen ja äiti oli elossa. Hän oli ihan ok kunnossa, terve. Minä eksyin hänen kotiinsa, jonne en ollut tervetullut. Ei oltu nähty aikoihin. Oli uusi mies, sen se kamala mies oli siinä unessakin kuollut, niin kuin oikeastikin. Äiti käveli mun ohi, eikä nähnyt mua ollenkaan. Purskahdin itkuun, kuin pikkutyttö. Minua ei nähty, kuultu, ei ymmärretty. Sitähän se oli.
Tämä haava, ei se umpeudu. Kaikki miehet mun elämässä on olleet yhtä ilkeitä, mitä äiti oli. Vaikka tiedän mistä kaikki johtuu, niin silti en kykene parantamaan itseäni. Ja sitten olen yksin vaan aina. Surullisena, hylättynä lapsena.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sun mieliin on myrkyttynyt tolla ajatuksella. Kaikki perustuu siihen, miten olet sen itse kokenut. Se ei ole välttämättä edes totta, koit asiat vain niin. Älä ruoki noita tunteita, pyri ulos niistä, vaikka harrastamalla mieleisiä asioita. Liike on lääke.
No juuri tulin kotiin. Olin pitkällä lenkillä luonnonhelmassa, kaupoilla kävin hankkimassa tarpeellista. En minä jatkuvasti mieti niitä asioita. Nyt tuli väsyromahdus. Mutta mielenkiintoista, että neuvot minua ns. pakenemaan asioita. Sitähän olen enimmäkseen tehnytkin.
Miten voit sanoa, että kokemukseni ei olisi totta? Emme tunne lainkaan. Tiedän tasan tarkkaan, kuinka vittumaisen lapsuuden elin. Siellä oli ne valheet ja kulissit. Ja aikuisuudessa vittuilu jatkui ihan törkeänä. Ole kiitollinen siitä, jos olet saanut rakastavan lapsuuden.
Oli mullakin isä, joka oli herrasmies, lempeä ja rakastava. Siitä on vaan vähän aikaa kulunut, kun hän oli elossa. Yritän elää joka päivä ajatellen positiivisesti, mutta kyllä ne muistot siellä on.
Olisi edes joskus sanonut jotain kaunista tai kannustanut. Mut piti lyödä ihan maahan. Itse itseni olen sieltä paskasta nostanut. Mut hyvää illan jatkoa sinullekin 🧡
Sekä käyn näitä asioita läpi unimaailmassa, mitä päivätajunnan kautta en pysty. Onneksi olen nyt saanut vähän nukuttua pari yötä pitempään. Ei ole todellakaan tarkoitus jäädä vihan ja katkeruuden tunteisiin kiinni, mutta kyllä mun kokemukset ja hylätyksi tulemisen tunteet ihan totta on. Ja niille on olemassa oikeutus tulla ulos.
Ja pitäisi pystyä antamaan anteeksi ne pahat teot, vaikka ei koskaan anteeksi pyydettykään. Ymmärtää äitiä, joka kärsi myös ylisukupolvisista traumoista, sekä turvattomuudesta. Se ristiriita tässä pahin on, kun on se rakkaus häntäkin kohtaan, mutta ikinä ei mitään saatu selvitettyä. Yritin kyllä pari kertaa.. Aito anteeksianto, ei mikään feikki, muuten viha kääntyy taas itseen.
Onneksi omien lasten kanssa välit on kunnossa. Rakkaus ei lopu koskaan. Välillä ihan tuntuu siltä, että pakahtuu, kun tuntee niin suurta rakkautta kaikkea olevaista kohtaan 🩷 Minä hoidan mun äitihaavaa ja purin tunteitani tänne. Se sitten vissiin oli jollekin triggeri. Ja jos ventovieraan ihmisen kirjoitus triggeröi, niin mitä se kertoo sen ihmisen omasta sieluntilasta? Peace and love 💖
Hidasta elämää:
"Äiti ei ehkä koskaan anna sinulle sitä, mitä olisit tarvinnut – Kipeä oivallus voi myös vapauttaa
Muistan kuinka syytin äitiäni. Syytin häntä siitä miksi hän ei ollut rakastanut minua kuten minä olisin tarvinnut. Syytin häntä kyvyttömyydestä ottaa vastaan pahaa oloani siitä, että olisin tarvinnut häntä eri tavoin kuin hän oli ollut kanssani.
Enkö minä tehnyt sitten mitään oikein, hän kysyi.
Olin silloin vihainen tuostakin lauseesta. Miksi hän vain syyllistyy eikä suostu kuulemaan ja näkemään mitä minä sanon. Sitä mitä minä tarvitsen. Sitä miten minä olisin toivonut asioiden olevan.
Nyt monta vuotta noista hetkistä, näen silmissäni äitini hädän ja kivun syytösteni äärellä. Nyt minä aikuisten lasten äitinä ymmärrän, miten kipeää olla oman lapsen pettymyksen äärellä. Minunkin on tehnyt usein sanoa, enkö minä tehnyt sitten mitään oikein, kun lapseni sanoo jotakin omasta lapsuudestaan, mistä jäi vaille tai mikä meni väärin.
Nyt minä todella näen, että äitini on inhimillinen ihminen. Hänkin kantaa paljon. Systeeminen ja perhekonstellaatiomenetelmän tuoma näkökulma ja konstellaatioihin osallistuminen sekä ohjaamisten kautta näkemäni monet perhesysteemit, ovat tuoneet minuun syvää myötätuntoa äitiäni kohtaan. Meillä kaikilla on omat taakkamme ja omat kyvyttömyytemme kohdata seuraava sukupolvi. Kohtaamme sen parhaassa tapauksessa vain hieman paremmin kuin meidät on kohdattu. Sekin on jo paljon!
Systeemisen laajakuvan näkeminen antaa syvän ymmärryksen, että näin tämä kaikki meni kohdallamme. Mitään emme saa muutettua vaikka kuinka kävisimme keskusteluja äitimme kanssa. Vaikka kuinka tahtoisimme äidin ymmärtävän sen miten koimme asiat ja menneisyyden tapahtumat.
Näin se oli ja näin se meni. Tämä on yksi kivuliaimmista ja armollisimmista lauseista konstellaatiomenetelmässä.
Menetelmässä käytetään myös lauseita: ”Äitini ei voi antaa enää mitään. Äitini ei voi muuttaa enää mitään. Ja minä voin antaa itselleni kaiken sen mitä tarvitsen.” Voimme itse muuttaa tässä hetkessä kaiken sen mikä on muutettavissa, mutta mennyt on ja pysyy sellaisena kuin kaikki oli ja tapahtui.
Äiti ei muutu eikä hänen tarvitsekaan. Meidän on jossain vaiheessa lopettava vaatimasta jotakin mikä ei ole enää mahdollista. Meidän on muututtava niin, että heräämme tähän hetkeen. Nykyhetkessä meillä on mahdollisuus ottaa vastuu omasta elämästämme ja tulla siksi aikuiseksi itsellemme, jota olisimme tarvinneet kun olimme pieniä.
Ideaaliäitiä ei ole olemassa kenenkään elämässä. Se on fantasiaa, turhaa toivomusta, koska kukaan äiti ei ole täydellinen. Kukaan ei kykene täydellisyyteen. Sen ideaaliäidin itsessämme on kuoltava, jotta voimme nähdä itsemmekin inhimillisenä ihmisenä."
Äiti 😥🩷
Ikävä 😥❤️