Ei muutako akka rovioille ja tulet pystyyn ei kemijärvi kaipaa tommosta

klu kux klan

suomessa ei ole kiellettyä polttaa noitia..


Noitavainot

Artikkeli
Keskustelu
Lue
Muokkaa
Muokkaa wikitekstiä
Näytä historia

Ulkoasu piilota
Teksti

Pieni

Perinteinen

Suuri
Leveys

Perinteinen

Leveä
Väri (beeta)

Automaattinen

Vaalea

Tumma
Hakusana ”Noitavaino” ohjaa tänne. Elokuvasta kerrotaan artikkelissa Noitavaino (elokuva).

Francisco Goya: Noitia lähdössä lentoon vuodelta 1797. Madridin museo.
Noitavainot olivat Euroopassa myöhäiskeskiajalla alkanut, mutta uuden ajan alussa voimistunut liikehdintä noidiksi epäiltyjen ihmisten tuomitsemiseksi. Noituudella vahingoittaminen on yksi ihmiskunnan vanhimpia rikollisena pidettyjä toimia, ja se oli mainittu lakikirjoissa jo ainakin Hammurabin laista alkaen noin vuonna 1760 eaa.[1] Suuret eurooppalaiset noitavainot syntyivät kuitenkin vasta sen jälkeen, kun 1400-luvulla kehitettiin uudenlainen noitateoria, jossa noidat liittoutuivat Paholaisen kanssa.[2]

Suurten noitavainojen alku liittyi suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin, jotka koskettivat niin yhteisöjä kuin yksilöitäkin.[2] Noitavainot olivat yleisempiä protestanttisessa Euroopassa kuin katolisen kirkon alueella. Sekä protestanttisessa että katolisessa Euroopassa vainoja pitivät käynnissä yleensä maallikot, eivät koulutetut teologit.[3] Noitavainojen syistä vallitsee tutkijoiden keskuudessa erimielisyyttä, ja ilmiötä on pyritty selittämään niin taloudellisilla, poliittisilla, psykologisilla kuin uskonnollisillakin motiiveilla.[4]

Noitavainojen alku
Noitavasara
Pääartikkeli: Noitavasara

Noituudesta rangaistaan. Kirjan­kuvitusta vuodelta 1508.
Vuonna 1486 tai 1487 painettiin inkvisiittorien Jacob Sprenger (1436–1495) ja Heinrich Kramer (noin 1430–1505) kirjoittama pahamaineinen kirja Malleus maleficarum eli Noitavasara, saksaksi käännettynä Der Hexenhammer, jossa annettiin yksityiskohtaiset ohjeet noitien kuulustelemiseksi. Noitavasarassa musta magia selitettiin osaksi kerettiläistä harhaoppia, jota vastaan inkvisitio taisteli. Noituus oli jaettu 14 eri lajiin. Sprenger ja Kramer olivat kokeneita dominikaani-inkvisiittoreita, jotka polttivat eräässä hiippakunnassa 48 noitaa.[5]

Osittain Kramerin ja Sprengerin vaikutuksesta paavi Innocentius VIII julkaisi bullan Summis desiderantes affectibus vuonna 1484.[5] Siinä hyväksyttiin noitien polttaminen. Kirjeessä kumottiin vanhan kanonisen asiakirjan Canon Episcopin sääntö, joka luokitteli noituuden pakanauskonnoksi ja siten sen harjoittajat inkvisition toimivallan ulkopuolelle. Bullassa noituus luettiin saatananpalvonnaksi.[6] Innocentius VIII:n bulla julkaistiin myös Noitavasaran liitteenä.[7]

Noitasapattiteoria
Pääartikkeli: Noitasapatti
1400-luvulla luotiin uudenlainen teoria noituudesta, jonka mukaan erityisesti naisnoidat liittoutuivat Paholaisen kanssa. Tämä liitto vahvistettiin lentämällä noitasapattiin irstailemaan Paholaisen kanssa.[8] Teorian loivat aikakauden oppineet: niin teologit kuin juristitkin.[4]

Noitaoikeudenkäynneissä käytettiin laajasti kidutusta todisteiden hankkimiseksi, mikä edisti noitavainojen syntymistä. Kidutetut syytetyt tunnustivat kiduttajien haluamia asioita, ja näitä tunnustuksia pidettiin totuutena. Sellaisilla alueilla, joissa kidutusta ei käytetty, jäivät vainotkin vähäisiksi. Noitavainoja hillitsi myös toimiva useampiportainen oikeuslaitos. Maissa ja alueilla, joissa ylemmät oikeusasteet valvoivat alioikeuksien päätöksiä, alioikeuksien tuomioita usein lievennettiin.[4]

Noitavainojen syyt
Pääartikkeli: Noitavainojen syyt
Noitavainojen selitykset ovat karkeasti jakaantuneet kahteen päälinjaan, jossa toisessa korostetaan hallinnon, politiikan ja oikeuslaitoksen kehitystä ja toisessa taloudellisia ja sosiaalisia ristiriitoja. Ensimmäisen näkemyksen mukaan Euroopassa vahvistunut keskusvalta tehosti oikeuslaitoksien toimintaa ja tiukensi rikoslakia. Näin ihmisten väliset kiistat tulivat aikaisempaa useammin oikeuslaitosten käsittelyyn samalla, kun esivalta ja erityisesti papisto pystyi tehokkaammin kitkemään uskonnollista poikkeavuutta yhteiskunnasta.[9][10]

Sosiaalis-taloudellisissa selityksissä katsotaan, että 1500- ja 1600-luku olivat myös suuren taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen aikaa, jolloin sodat, liikakansoitus ja katovuodet lisäsivät köyhyyttä samalla, kun rahatalouden kehitys ja laajeneva kaupankäynti lisäsi rikkauden määrää. Tämän eriarvoistumisen aiheuttama katkeroituminen purkautui sitten noitaoikeudenkäynneissä.[9]

Kaupunkikulttuuri koki 1400–1600-luvulla myös suuria muutoksia. Yhä useampi lähti maaseudulta kaupunkeihin ja se aiheutti luokkariitoja, poliittisia ristiriitoja sekä sosiaalisia ongelmia. Lisäksi katovuodet, nälänhätä ja tautiepidemiat varjostivat jokaisen ihmisen elämää. Ihmisten pettymys, turhautuneisuus ja pelko oli kanavoitava johonkin. Historiantutkijat ovat havainneet, että usein noitasyytösten takana olivat myös erilaiset juridiset ja henkilökohtaiset konfliktit. Eräät psykohistoriallisesti orientoituneet tutkijat ovat puhuneet myös joukkopsykooseista.

Uskonpuhdistus johti Eur

Suomen kuuluisimman "noidan" kuolemantuomiota ei vahvistettu hovioikeudessa – näin hänelle kävi

Kansallisarkisto/AOP
Julkaistu 08.09.2024 07:00
Katariina Taleva
Noidat ja noitavainot herättivät kauhua 1600-luvulla Suomessa. Tunnetuin tapauksista on Valpuri Kynin tapaus, sillä hän on väitetysti ainoa, joka on selvinnyt niin sanotusta vesikokeesta. Uusien Kansallisarkiston digitoitujen materiaalien ja tekoälyn avulla keskiajan oikeuskäytännöistä saadaan entistä yksityiskohtaisempaa tietoa.

– Kaikki, jotka hänet tuntevat, pelkäävät häntä kuin tulta.

Näin perusteltiin noituuden takia kuolemaan tuomitun Valpuri Kynin tuomiota Huittisten käräjillä kesällä 1645. Valpuri Kynin tapaus on ehkä tunnetuin noitatapaus Suomen noitavainohistoriassa.

Kyni oli jo aiemminkin tuomittu noituudesta kuolemaan vuonna 1645, mutta silloin kuninkaallinen oikeus oli lopulta armahtanut hänet ja lieventänyt tuomion raipan iskuihin ja karkotukseen.

Kyni kuitenkin jäi kiertämään maata pitäjästä pitäjään ja minne tahansa hän menikin, hän sai osakseen kauhua. Hän oli osa maankiertäjien ja kerjäläisnoitien joukkoa, joka kiersi Ala-Satakuntaa 1600-luvulla.

"Noitanaisen älä anna elää"
1600-luvun alussa Ruotsia hallinnut Kaarle IX määräsi valtakunnan rinnakkaiseksi oikeuslähteeksi Raamatun Mooseksen lain, josta 2. Mooseksen kirja 22:18 kontekstistaan irrotettuna sopi tuomitsemaan myös noitia kymmeniä vuosia sen jälkeen: "Noitanaisen älä anna elää".

Noitahysteria ja noitavainot levisivät Ruotsiin valtakunnan ollessa laajimmillaan. Puhdistukset, vainot, noituuskomissiot pitivät erityisesti Keski- ja Pohjois-Ruotsia otteessaan.

Rikokseksi noituus tuli nykyisen Suomen alueella suhteellisen myöhään, luultavasti maamme kaukaisesta sijainnista johtuen.

Euroopassa noituus säädettiin rikokseksi 1500-luvulla, ja Suomen ja Ruotsin alueella paljon myöhemmin.

Samaan aikaan lähes kaikkialla muualla Euroopassa noitavainot olivat jo hiipumassa. Poikkeuksen muodosti Puola ja Unkari, joissa pahimmat noitavainot olivat vasta 1700-luvulla.

– Välillä vainot lakkasivat tai hiipuivat pois, joten periaatteessa olisi ollut mahdollista, etteivät ne olisi koskaan Pohjolaa saavuttaneet, toteaa tutkija, tietokirjailija ja Suomen historian dosentti sekä Suomen noitavainoista väitellyt Marko Nenonen.

Lue myös: Paavo kirosi naapurinsa ja tuomittiin kuolemaan: "En osaa noituutta sen enempää kuin muutkaan"
Suuri numero kyvyistä
Ennen kun noituus julistettiin rikokseksi, se tarkoitti hyvää tarkoittavaa taikuutta.

Noituuteen tai siihen, että joku itse sitä harjoitti esimerkiksi käytöksellään tai puheillaan, ei aina kuitenkaan uskottu, sanoo Marko Nenonen.

– Ei ihminen yleensä uskonut omiin kykyihinsä siinä, että oli jonkun puheillaan kironnut ja siitä oli seurannut jotain pahaa. Mutta oli myös niitäkin, jotka tekivät suuren numeron omista kyvyistään.

Toinen asia on myöhemmin tietoisuuteen erityisesti Länsi-Suomessa valtaan tullut "uusi noitateoria", jonka mukaan lentävät noidat lensivät sapattina palvomaan paholaista.

Toisin kuin voisi ajatella, tämä uusi teoria levisi Manner-Suomeen Ahvenanmaalta, silloisen Turun hiippakunnan alueelta.

–Ahvenanmaan paikallinen tuomari toi Baltian- ja Saksan-matkoiltaan niin sanotusti modernit vainot Ahvenanmaalle, josta ne levisivät erityisesti Varsinais-Suomeen, Nenonen kertoo.

AOP noita, kuvituskuva, piirrustus
Valpurin kuolemantuomio kumottiin lopulta, mutta hän joutui teoistaan vankilaan. Piirustus on 1800-luvun piirustus itävaltalaisen "noidan" polttamisesta 1400-luvulla.
All Over Press

Nykyisen Länsi-Suomen alue oli muutenkin merkittävä alue noitavainoissa.

– Oikeudenkäyntejä vahingoittavasta noituudesta oli muuallakin, mutta varsin vähän. Eikä myöhemmin lentäviä noitia tunnettu Itä-Suomessa tai sisämaassa ollenkaan.

Noidat olivat ajan käsityksen mukaan laitettu tähän maahan, koska uskomusten mukaan maailmanloppu lähestyi, ja Paholainen tarvitsi uusia voimia Jumalaa vastaan.

Ruotsissa jopa lasten todistukset noidista otettiin tosissaan, ja jopa lapsia tuomittiin noitina.

– Noidat voisi rinnastaa mielestäni nykyajassa salaliittoja kannattaviin ihmisiin, ajattelen, että näissä on jotain samaa, Nenonen toteaa.

Valpuri Kynin teot
Valpuri Kynin aiemmista tuomioista ei ole paljoakaan tietoa, mutta Huittisissa vuonna 1649 hänen noituuttaan todisti muun muassa karjan myrkyttäminen, puolivuotiaan lapsen kuolema sekä erinäiset sairastumiset.

Käräjillä ensimmäinen todiste Kynin noituudesta oli se, että hän oli väitetysti noitunut syyttäjänä oikeudessa toimivan kirkkoherran piian myrkyttämään tämän karjaa.

Kyni oli piian kertomuksen mukaan luvannut hänelle kaulaliinan palkkioksi, jos hän toimisi Kynin vaatimusten mukaan.

Kirkkoherra kertoi varoittaneensa seurakuntalaisiaan Kynin saavuttua heidän pitäjäänsä. Hän oli kieltänyt kaikkia tekemästä yhteistyötä noidan kanssa.

Pappi väitti, että Kyni olisi ottanut kyseisen piian oppilaakseen, ja antanut piialle käyttöön käärmeennahalta näyttävää myrkkyä.

Valpuri Kynin tuomio

Kyllä nykyajan noidan tunnistaa ruskeesta syylästä nenän vieressä. Faktasta luettu.