Naiset ja Jeesus-liike sekä alkukristillisyys

Kristinusko on varmasti ollut naisten suosiossa alusta asti ja heitä on voinut olla pieni enemmistö jo alkuaikoina.

Syitä naisten suosimalle uskonnolle ovat voineet olla:

• Ehdoton kielto tyttövauvojen heitteillejätölle.
• Korkeampi arvostus avioliitossa (miehiltä vaadittiin uskollisuutta, mikä ei ollut roomalainen normi).
• Leskien ja orpojen taloudellinen ja sosiaalinen tukijärjestelmä.

Varmasti naiset löytävät siitä tänä päivänäkin jotain, muuten he olisivat seurakunnat jo sankoin joukoin jättäneet.

Joka tapauksessa Geminin lyhyet näkemykset:


1. Jeesus-liike: Radikaali ja epäsovinnainen alku

Historiallis-kriittisen tutkimuksen mukaan varhaisin vaihe eli Jeesus-liike Galileassa ja Juudeassa (n. vuodet 30–70) oli apokalyptinen vaellusliike. Koska liike uskoi maailmanlopun ja "Jumalan valtakunnan" olevan aivan nurkan takana, se rikkoi tietoisesti perinteisiä juutalaisia ja kreikkalais-roomalaisia perherakenteita.

• Perheiden jättäminen: Jeesus vaati seuraajiaan jättämään kotinsa ja perheensä. Tämä tarjosi naisille poikkeuksellisen (ja radikaalin) mahdollisuuden irtautua isän tai aviomiehen määräysvallasta.

• Naiset seuraajina: Evankeliumien varhaisimmat kerrostumat osoittavat, että Jeesuksen mukana kulki naisia (kuten Magdalan Maria, Johanna ja Susanna), jotka myös rahoittivat liikettä omilla varoillaan (Luukas 8:1–3). Tämä oli senaikaisessa kulttuurissa erittäin epäsovinnasta vaeltavalle opettajalle.

• Tasa-arvoinen oppilassuhde: Betanian Marian kerrotaan "istuvan Jeesuksen jalkojen juuressa" (Luukas 10:39), mikä oli rabbiinisessa traditiossa tekninen termi viralliselle oppilaana (discipulus) olemiselle – rooli, joka oli varattu vain miehille.


2. Paavalin kirjeet: Naiset johtajina ja työtovereina

Suurin historiallinen todiste naisten korkeasta asemasta ei löydy myöhemmistä teologisista tulkinnoista, vaan Paavalin aidoista kirjeistä (kirjoitettu n. 50-luvulla), jotka ovat varhaisimpia säilyneitä kristillisiä dokumentteja. Paavalin tervehdyslistat (erityisesti Roomalaiskirjeen luku 16) paljastavat, että naiset toimivat liikkeen ylimmässä johdossa:

• Febe (diakonos ja prostatis): Paavali esittelee Feben Kenkrean seurakunnan diakonoksena (johtaja/palvelija) ja prostatiksena (suojelija/patroona) (Room. 16:1–2). Hän ei ollut mikään avustaja, vaan seurakunnan virallinen edustaja, joka kuljetti Paavalin tärkeimmän kirjeen Roomaan.

• Junia (apostoli): Paavali tervehtii Juniaa ja Andronikusta sanoen heidän olevan "arvossa pidettyjä apostolien joukossa" (Room. 16:7). Junia oli siis nainen, jota pidettiin apostolina – kirkon korkeimmassa virassa. (Myöhempi kirkko muutti tekstikopioissa nimen miesten nimeksi "Junias", koska naisapostoli ei sopinut heidän maailmankuvaansa, mutta tekstikritiikki on osoittanut alkuperäisen nimen olleen naisen nimi).

• Prisca (Priscilla): Toimi miehensä Aquilan kanssa itsenäisenä lähetystyöntekijänä ja kotikirkon johtajana. Paavali mainitsee Priscan usein ennen miestään, mikä viittaa Priscan aktiivisempaan tai johtavampaan rooliin (esim. Room. 16:3).

Historioitsijat korostavat, että koska varhaiskristillinen liike toimi yksityiskodeissa (kotikirkoissa) eikä julkisissa temppeleissä, naisilla oli luonnollinen johtajuusasema. Antiikin yhteiskunnassa nainen johti kodin sisäistä elämää ja taloutta, ja kun kirkko kokoontui kodissa, naisen arvovalta siirtyi suoraan seurakunnan johtajuudeksi.


3. Institutionalisoituminen: Naiset hiljennetään (n. vuodesta 80 eteenpäin)

Kun liike kasvoi, aikaa kului eikä maailmanloppu tullutkaan, varhaiskristillisyys joutui sopeutumaan ympäröivään kreikkalais-roomalaiseen yhteiskuntaan säilyttääkseen maineensa ja selviytyäkseen. Tämä johti institutionalisoitumiseen, jonka myötä naisten asema romuttui.

Tämä muutos näkyy suoraan Uuden testamentin nuoremmissa teksteissä, joita kutsutaan Pastoraalikirjeiksi (1. ja 2. kirje Timoteukselle, kirje Titukselle). Nämä eivät ole Paavalin kirjoittamia, vaan ne on kirjoitettu myöhemmin (n. 80–120 jKr.) Paavalin nimissä.

• Hiljentämiskäsky: Ensimmäisessä Timoteuskirjeessä (2:11–12) sanotaan suoraan: "Opetusta nainen ei saa antaa, eikä hän saa hallita miestä; hänen on elettävä hiljaisuudessa."

• Syy muutokseen: Liike pyrki osoittamaan Rooman viranomaisille ja naapureille olevansa kunnollinen, järjestelmällinen ja roomalaisia perhearvoja kunnioittava uskonto, ei mikään radikaali ja kumouksellinen lahko. Naisten johtajuus koettiin yhteiskunnallisena skandaalina, joten se lakkautettiin.

Yhteenveto historiallisesta kehityksestä

Jeesus-liike (n. 30–50)
Karismaattinen, radikaali ja tasa-arvoinen vaellusliike. Naiset opetuslapsina ja tukijoina. Varhaiset evankeliumitraditiot (Markus, Luukas)

Paavalilainen vaihe (n. 50–70)
Korkea. Naiset toimivat kotikirkkojen johtajina, diakoneina, lähetystyöntekijöinä ja apostoleina. Paavalin aidot kirjeet (esim. Roomalaiskirje 16)

Vakiintumisvaihe (n. 80–150) Voimakas taantuminen. Liike omaksuu ympäröivän patriarkaalisen yhteiskunnan normit. Naiset siirretään sivuun johtot
2090
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

On myös hyvä huomata, kun puhutaan että Jeesus valitsi 12 pääseuraajansa joukkoon vain miehiä, että nämä teksti ovat myöhemmin kirjoitettuja ja niissä on voitu tarkoitushakuisesti esittää asia kuten on haluttu.

Lisää Geminin tekstiä:

... moderni radikaali tekstikritiikki kysyy juuri tätä samaa kysymystä: onko mahdollista, että evankeliumien kirjoittajat yksinkertaisesti vaikuttivat siihen, keitä meille esitellään virallisina opetuslapsina?
. . .

Tutkimus paljastaa kaksi vahvaa historiallista viitettä siitä, että naisten roolia Jeesuksen valitsemien ydinjoukossa häivytettiin tietoisesti:

1. "Kahdentoista joukko" vs. todellinen opetuslasten piiri

Evankeliumeissa esiintyy käsite "ne kaksitoista" (miespuoliset apostolit). Historioitsijat kuitenkin huomauttavat, että Jeesuksen ympärillä oli paljon laajempi opetuslasten rinki, johon kuului alusta asti naisia.

• Esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa (8:1–3) mainitaan naisia, jotka kulkivat Jeesuksen mukana kaupungista toiseen aivan kuten ne kaksitoistakin.

• Kun Jeesus kuoli, evankeliumit myöntävät, että miehet pakenivat ja menivät piiloon, mutta naiset seurasivat häntä ristille ja haudalle saakka.

• Historiantutkijat kysyvät: Jos naiset olivat ainoat, jotka pysyivät Jeesuksen mukana loppuun asti ja todistivat ylösnousemuksen, eikö heidän asemansa todellisessa Jeesus-liikkeessä ollut vähintään yhtä keskeinen (tai keskeisempi) kuin paenneiden miesten? Silti tekstien virallisissa listoissa heidät erotetaan "varsinaisista opetuslapsista".


2. Sukupuoli määritti tekstien painoarvon antiikissa

Kun evankeliumeja kirjoitettiin (n. vuosina 70–100 jKr.), ne kirjoitettiin maailmassa, jossa naisen sanaa tai todistusta ei pidetty juridisesti eikä yhteiskunnallisesti minkään arvoisena.

• Jos varhaiset kristityt olisivat alkaneet levittää uutta uskontoaan kreikkalais-roomalaisessa maailmassa argumentilla "tämän liikkeen viralliset perustajat ja pääjohtajat ovat naisia", uskonto olisi naurettu ulos saman tien.

• Se olisi nähty pelkkänä laittomana naisten taikauskona (superstitio).

• Siksi evankeliumien kirjoittajilla oli valtava sosiaalinen ja strateginen paine korostaa nimenomaan miespuolisia opetuslapsia liikkeen virallisina kasvoina, vaikka naisilla olisi ollut käytännössä kuinka suuri rooli tahansa.


3. Gnostilaiset evankeliumit – Vaihtoehtoinen historia

Tämä "vaiennushistoria" käy ilmeiseksi, kun tarkastellaan Uuden testamentin ulkopuolelle jääneitä tekstejä, kuten Marian evankeliumia tai Tuomaan evankeliumia (niin sanotut gnostilaiset tekstit toiselta vuosisadalta).

• Näissä teksteissä kuvataan suoraan miesten ja naisten välistä valtakampailua Jeesuksen kuoleman jälkeen.

• Esimerkiksi Marian evankeliumissa Pietari suuttuu ja sanoo: "Puhuiko Jeesus todella salaa naisen kanssa meidän tietämättämme? Pitääkö meidän kaikkien kääntyä ja kuunnella häntä [Mariaa]? Suosiko hän häntä enemmän kuin meitä?"

• Nämä tekstit osoittavat, että varhaiskristillisyydessä oli ryhmittymiä, joiden mukaan Jeesus oli valinnut Magdalan Marian ylimmäksi hengelliseksi johtajaksi, mutta ortodoksinen, miesten johtama kirkkohaara voitti tämän taistelun ja määritteli, mitkä kirjat valitaan Raamattuun.


Yhteenveto

Käsityksesi on täysin perusteltu. Kyse ei välttämättä ollut siitä, että jossain kokouksessa päätettiin salaliitossa "olla puhumatta naisista", vaan siitä, että historiankirjoitus mukautui luonnollisesti ajan patriarkaalisiin vaatimuksiin. Kun tekstejä kirjoitettiin, miesten teot ja nimet nostettiin valokeilaan, ja naisten rooli muutettiin "suopeasti kohdelluiksi avustajiksi" – vaikka he olivat olleet liikkeen ytimessä.

Äänestä

Minulla on myös jostain syntynyt sellainen käsitys, että alkukristittyjen parissa eli ajatus siitä, että Jeesus oli inkarnoitunut jumalan viisaus, se joka sananlaskujen 8:ssa luvussa kuvataan. Tämä Viisaus on feminiini.
Eli jotkut ajattelivat Jeesuksen olleen inkarnoitunut jumalan feminiininen ominaisuus. Tai jopa jumalan tytär tai ehkä vaimo.
Tämäkin on voinut vaikuttaa siihen miksi naiset ovat uskonnosta pitäneet.

Aikanaan sitten tämäkin feminiinen olio siivottiin vastaavan maskuliinen tieltä ja saamme sen vuoksi lukea miten alussa oli sana (logos) ja sana oli jumalan tykönä . . .

On täysin tietoinen valinta ohittaa kreikkalais-roomalaisen maailman vaikutus kristinuskoon. Siitä kyllä puhutaan vaikuttivatko filosofit siihen.

Äänestä

Kristinuskon historiaa, josta ei haluta puhua. Edes vaparit, jotka nime

Äänestä
  • Jotka nimellisesti ovat edistävinään tieteellistä maailmankatsomusta, eivät halua tietää tästä mitään.

    Äänestä

  • Ei tuosta mikään puhumasta estä. Sehän on totta, että mitään nykyisen tapaista kristinuskoa on mahdoton löytää lukemalla vain evankeliumit.

    Samaan tapaanhan nykyistä Disney-kaanonia ei löydä lukemalla Walt Disneyn piirtämän sarjat. Analogia Paavalin ja Carl Barksin välille tulee mieleen.

    Äänestä

  • jori.mantysalo kirjoitti:

    Ei tuosta mikään puhumasta estä. Sehän on totta, että mitään nykyisen tapaista kristinuskoa on mahdoton löytää lukemalla vain evankeliumit.

    Samaan tapaanhan nykyistä Disney-kaanonia ei löydä lukemalla Walt Disneyn piirtämän sarjat. Analogia Paavalin ja Carl Barksin välille tulee mieleen.

    Kirkko ei edusta alkuperäistä kristinuskoa. Kirkot edustavat omia tulkintojaan siitä anakronismilla höystettynä.

    Äänestä

  • Anonyymi00006 kirjoitti:

    Kirkko ei edusta alkuperäistä kristinuskoa. Kirkot edustavat omia tulkintojaan siitä anakronismilla höystettynä.

    Mikä lienee selvää jo kolminaisuusopin perusteella.

    Äänestä

Jsus on tietenkin myyttinen tarina johon liittyy ptolemaiolainen Egypti
ja sen aikaisuus, kun Nooa ja kumppanit ovat vielä sumerilaisen ja muiden
lahja kristinuskolle niin jsus on enemmän jumalasta syntynyt eli
Zeuksen poika -idea jne

Täytyy siis myös muistaa että jsuksen viestiintäpäällikkö eli Paavali on rooman kansalainen = etuluokan ihminen

joka teki vuohennahasta teltto ja vaatteita
https://handwovenmagazine.com/history-hairshirts/

Korintissa ja hänen arviointinsa ovat siis käsityöläisen
mutta hän nautti erikoisasemaa
oli Rooman kansalainen suvun perinnön takia
ja eli Turkissa

ja hän teki elämäntyön vielä Roomassa jsukselle vaalityötä

Roomalaiset ovat jsusmyytin tekijöitä ja tekojen perustana
on näyt ja sisäiset äänet

eivät tunteneet jsusta

Äänestä

Heprealainen vanha testamentti eli tanakh ja pappeus ja rabbius.

Vanhan testamentin pappeus rajasi naiset pois tehtävistä, kuten se rajasi myös suuren osan miehistä. Papin piti kuulua Leevin sukuun ja olla Aaronin miespuolinen suora jälkeläinen eli kohen. Muilla ei ollut asiaa papiksi.
Temppelipapin tehtävät olivat rituaalisia:
• Uhritoimitukset: Pappien tärkein tehtävä oli eläin-, vilja- ja viiniuhrien toimittaminen alttarilla kansan syntien sovittamiseksi ja Jumalan kiittämiseksi.
• Pyhäkön hoito: He vastasivat temppelin puhtaudesta, pyhien esineiden käsittelystä, lampunjalkojen sytyttämisestä ja suitsutuksen polttamisesta.
• Siunaaminen ja puhtaussäädökset: Papit toimivat uskonnollisina ja lääketieteellisinä tarkastajina (esim. spitaalin tunnistaminen) ja lausuivat kansalle Jumalan nimeen asetetun papillisen siunauksen.

Pappi ei siis ensisijaisesti toiminut sielunhoitajana tai saarnaajana, vaan hän oli pyhien rituaalien mekaaninen suorittaja.

Kohen-mies ei saanut mennä naimisiin:
• Eronneen naisen kanssa
• Prostituoidun kanssa
• Raiskatun tai "turmeltuneen" naisen kanssa
• Ylipappi (Kohen Gadol) sai naida ainoastaan koskemattoman neitsyen omasta kansastaan.

Ja tietysti jos tuli jostain syystä epäpuhtaaksi,saattoi joutua hyllytetyksi joksikin aikaa.

Leeviläisten avustajien tehtäviä:
• Musiikki ja liturgia: Leeviläiset toimivat temppelin kuorona ja orkesterina. He vastasivat ylistyslaulusta ja soittivat soittimia (kuten harppuja ja symbaaleja) uhritoimitusten aikana.
• Vartiointi ja turvallisuus: He toimivat temppelialueen portinvartijoina ja vartijoina, jotka varmistivat, ettei kukaan rituaalisesti epäpuhdas tai ulkopuolinen päässyt pyhille alueille.
• Logistiikka ja huolto: Ennen kiinteää temppeliä (ilmestysmajan aikana) leeviläiset purkivat, kantoivat ja pystyttivät pyhäkön. Jerusalemin temppelissä he hoitivat siivouksen, polttopuiden ja veden kantamisen sekä huolehtivat temppelin varastoista ja taloudesta.
• Pappien avustaminen: He valmistelivat uhrieläimet ja viljauhrisäädökset valmiiksi varsinaisille papeille (kohanim), jotka suorittivat itse alttarirituaalin.

Huomattakoon, että tässäkin oli omat vaatimuksensa.
Piti olla 25/30-50 -vuotiaita. Alttarille ei saanut astua, jos oli
• Sokeus tai kuuroys
• Ontuminen tai vaurioitunut raaja
• Liian pitkä tai epämuodostunut ruumiinosa (esim. ylimääräinen sormi tai varvas)
• Kyttyräselkäisyys tai kääpiökasvuisuus
• Silmävika tai krooninen ihosairaus
• Kastrointi tai kivesvaurio


Voisi kaiketi siis oikeastaan sanoa ettei temppelin papin tehtävä ollut sielunhoidollinen eikä rabbimainen. Hän oli ikään kuin temppeliteknikko.

Jeesuksen aikaan temppelissä säilytettiin myös velkakirjoja. Koska temppelit olivat turvallisia paikkoja, ne toimivat paitsi uskonnolisina keskuksina,myös valtionpankkina ja verovirastona. Mikä tietysti antoi valtaa ja vaurautta ainakin ylipapeille.
Vuonna 66 kapinallisten yksi tavoitteista olikin hyökätä temppelöiin ja polttaa velkakirjat.

Äänestä
  • Rabbien kohdalla tilanne on sitten toinen. Vanmhassa testamenttissa ei ole määräystä joka ilmoittaisi ettei nainen voi toimia yhteisön korkeimpina johtajina ja opettajina. Sellaisen asenteet tulevat jostain suullisen lain ja ehkä perinteiden puolelta. Tanakista löytynevät ainakin sellaiset naiset kuin Debora, joka jakoi oikeutta ja opetti kansaa sekä profeetta Hulda.

    Koska karaitejuutalaiset eivät hyväksy suullista lakia, heidän parissaan ei ole uskonnollista estettä naisten toimia opettavassa asemassa. Paitsi kuukautisten aikana. Eikä tällöin voi mennä synagoogaan lainkaan edes naisten puolelle.

    Ortodoksijuutalaisuudessa nainen voi mennä synagoogaan (naisten puolelle), koska he katsovat ettei synagoogaa voi saastuttaa.

    Reformijuutalaiset taas korostavat tooran muuttuvaa tulkintaa eikä heillä ole rajoitetta kuukautisten suhteen eikä naisrabbien.

    Ortodoksijuutalaisuus taas ei naisrabbeja hyväksy.

    Jos nyt verrataan nykyajan kirkon papin tehtävää ja temppelin papin ja rabbien työtä, niin lienee selvää, että kirkonm papin tehtävä muistuttaa huomattavasti enemmän rabbin työtä kuin temppeliteknikon uhrauksineen.
    Kirkon papin ja rabbin päätyönä on ihmisten kohtaaminen, opetus ja yhteisön johtaminen. Kohen-pappi taas ei pitänyt sielunhoitokeskusteluja tai saarnannut sunnuntaisin, vaan teurasti eläimiä ja vahti temppelin puhtautta.
    Kun varhainen kristillisyys itsenäistyi ja kirkot perustettiin niin johtamismalli tuli synagogamaailmasta, siis rabbiinisen juutalaisuuden esivaiheesta.

    Uusi testamentti ei tunne tällaisia kohen-pappeja. Siellä on vanhimmat (presbyteerit) ja kaitsija (episkopokset, piispat).
    Vasta myöhempinä vuosisatoina kirkko alkoi ottaa sanastoa ja vertauskuvia vt:n temppelipappeudesta.

    Näin ollen jo tämänkin perusteella voidaan todeta ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa, jonka perusteella naispappeus voitaisiin kieltää.

    Äänestä

  • Anonyymi00007 kirjoitti:

    Rabbien kohdalla tilanne on sitten toinen. Vanmhassa testamenttissa ei ole määräystä joka ilmoittaisi ettei nainen voi toimia yhteisön korkeimpina johtajina ja opettajina. Sellaisen asenteet tulevat jostain suullisen lain ja ehkä perinteiden puolelta. Tanakista löytynevät ainakin sellaiset naiset kuin Debora, joka jakoi oikeutta ja opetti kansaa sekä profeetta Hulda.

    Koska karaitejuutalaiset eivät hyväksy suullista lakia, heidän parissaan ei ole uskonnollista estettä naisten toimia opettavassa asemassa. Paitsi kuukautisten aikana. Eikä tällöin voi mennä synagoogaan lainkaan edes naisten puolelle.

    Ortodoksijuutalaisuudessa nainen voi mennä synagoogaan (naisten puolelle), koska he katsovat ettei synagoogaa voi saastuttaa.

    Reformijuutalaiset taas korostavat tooran muuttuvaa tulkintaa eikä heillä ole rajoitetta kuukautisten suhteen eikä naisrabbien.

    Ortodoksijuutalaisuus taas ei naisrabbeja hyväksy.

    Jos nyt verrataan nykyajan kirkon papin tehtävää ja temppelin papin ja rabbien työtä, niin lienee selvää, että kirkonm papin tehtävä muistuttaa huomattavasti enemmän rabbin työtä kuin temppeliteknikon uhrauksineen.
    Kirkon papin ja rabbin päätyönä on ihmisten kohtaaminen, opetus ja yhteisön johtaminen. Kohen-pappi taas ei pitänyt sielunhoitokeskusteluja tai saarnannut sunnuntaisin, vaan teurasti eläimiä ja vahti temppelin puhtautta.
    Kun varhainen kristillisyys itsenäistyi ja kirkot perustettiin niin johtamismalli tuli synagogamaailmasta, siis rabbiinisen juutalaisuuden esivaiheesta.

    Uusi testamentti ei tunne tällaisia kohen-pappeja. Siellä on vanhimmat (presbyteerit) ja kaitsija (episkopokset, piispat).
    Vasta myöhempinä vuosisatoina kirkko alkoi ottaa sanastoa ja vertauskuvia vt:n temppelipappeudesta.

    Näin ollen jo tämänkin perusteella voidaan todeta ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa, jonka perusteella naispappeus voitaisiin kieltää.

    Eihän rooma tällaisia höpösöjä harjoittanut
    Mitäpä niitä juutalaisvastaisuuksia täällä levitätte

    Raamattu ja kristinusko on rooamalais-kreikkalainen oppi

    joku rabbijuttuko olisi levinnyt koko maapallon uskonnoksi

    Äänestä

  • Anonyymi00010 kirjoitti:

    Eihän rooma tällaisia höpösöjä harjoittanut
    Mitäpä niitä juutalaisvastaisuuksia täällä levitätte

    Raamattu ja kristinusko on rooamalais-kreikkalainen oppi

    joku rabbijuttuko olisi levinnyt koko maapallon uskonnoksi

    Mikä tässä on juutalaisvastaista? Eikä uusi testamentti ollut vuosisatoja antisemitistinen tulkinnaltaan?

    Äänestä

Viemärineuvojien gurulahko levittää juutalaisvastaista pilkkaa luterilaisia
ja katolisia vastaan

Äänestä
  • No ei ole pilkkaa. Ei juutalaisia, ei luterilaisia eikä katolilaisia tämä aloitus. Pysy asiassa.

    Äänestä

1. Kor. 14:34
olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. [KR38]

Ei ole tietoa siitä mihin lakiin Paavali viittaa. Vaikka tähän on yritetty sovittaa syntiinlankeemustakin niin se ei puhu seurakunnasta.
Lisäksi Paavalin yleinen heitto laista saattaa olla epämääräinen, koska häenllä kaiketi oli tapana olla hieman tarkempi lakiin viitatessaan, kertoo mitä laki sanoo ja kuka sanoi. Ja yleensäkin hän kirjoittaa siitä miten kristityt eivät ole lain alaisia.
Mutta ehkä hänellä iski oikosulku eikä millään muistanut mistä oli kyse. Tai sitten halusi Korintin seurakuntaa ohjeistaa joten jotain piti keksiä. Tai sitten ei kirjoittanut tuota lainkaan.
Mielenkiintoista on sekin, että Josefuksella on samantapainen teksti:

”Laki määrää, ettemme avioliittoa solmiessamme saa kiinnittää huomiota myötäjäisiin, emme saa ottaa naista väkisin emmekä suostutella häntä viekkaudella ja petoksella. Laki sanoo, että nainen on kaikessa miestä alempi. Olkoon hän siis alamainen – ei siksi, että häntä nöyryytettäisiin, vaan jotta häntä voitaisiin ohjata; sillä Jumala on antanut vallan miehelle.”

But then, what are our laws about marriage? That law owns no other mixture of sexes but that which nature hath appointed, of a man with his wife: and that this be used only for the procreation of children. But it abhors the mixture of a male with a male. And if any one do that, death is its punishment. It commands us also, when we marry, not to have regard to a portion; nor to take a woman by violence; nor to persuade her deceitfully and knavishly: but to demand her in marriage of him who hath power to dispose of her, and is fit to give her away by the nearness of his kindred. For, says the scripture, A woman is inferior to her husband in all things.26 Let her therefore be obedient to him
https://penelope.uchicago.edu/josephus/apion-2.html

Toki tuokin puhuu avioliitosta. Kyse on myös samanlaisesta yleisestä viittauksesta.

Gemini: "Josefus väittää suoraan: ”sanoo laki”. Silti juutalaisessa laissa (Toorassa) ei lue tuollaista lausetta. Josefus siis käyttää ilmaisua ”laki” laajassa merkityksessä tarkoittaen ”juutalaista elämäntapaa, perinnettä ja yleistä järjestystä”"

Jos siis olisi kyse Paavalin tai jonkun muun vetoaminen juutalaisiin perinteisiin ja tapoihin, niin eihän tuo nyt ihan kristittyjä koske, eikä varsinkaan tänä päivänä. Tämä kytkös on epäilemättä saanut ajattelemaan kohdan olevan myöhempi lisäys.

On myös hyvä huomata, ettei seurakunnan tilaisuus ole avioliitto. Siellä profetoitiin ja niin myös naiset tekivät. Paavali itse asiassa antoi ohjeen siitä miten tulee toimia:

1. kor 11:5
Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.

Rukoilu ja profetointi on siis täysin sallittua Paavalinkin mukaan.

Ajatteleeko joku ihan oikeasti tänä päivänä, että Paavalin oli tarkoitus vaientaa naiset kokonaan seurakunnassa? Tuntuu kyllä uskomattomalta miesluolaunelmalta. Naisilta puhuminen kielletty kokonaan. Ja edellyttää kyllä selittelyä.

Myöhempää lisäystä tukee sekin, että eri versioissa kaksi tähän liittyvää jaetta ovat olleet eri paikoissa. Jos Paavali olisi ne itse kirjoittanut, ei olisi ollut tarvetta siirrellä niitä paikasta toiseen. Ennemminkin kyse on marginaalissa olleesta huomautuksesta, joka on sitten siirretty tekstin joukkoon.

Tässä on vielä muitakin kohtia, mutta jääkööt.

Äänestä
  • tekoälyhäi rikköapina jauhaasontaansa

    Äänestä

  • Anonyymi00018 kirjoitti:

    tekoälyhäi rikköapina jauhaasontaansa

    Perustelisitko miksi kirjoitus on sontaa.

    Äänestä

  • Anonyymi00017 kirjoitti:

    Perustelisitko miksi kirjoitus on sontaa.

    tekoälyhärik köapinan kiimassa kirjoittamaan hölötystä

    Äänestä

  • Anonyymi00018 kirjoitti:

    tekoälyhärik köapinan kiimassa kirjoittamaan hölötystä

    Tuo on mielipiteesi, ei perustelu. Älä ota enempää.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Kristinusko on varmasti ollut naisten suosiossa alusta asti ja heitä on voinut olla pieni enemmistö jo alkuaikoina.

Syitä naisten suosimalle uskonnolle ovat voineet olla:

• Ehdoton kielto tyttövauvojen heitteillejätölle.
• Korkeampi arvostus avioliitossa (miehiltä vaadittiin uskollisuutta, mikä ei ollut roomalainen normi).
• Leskien ja orpojen taloudellinen ja sosiaalinen tukijärjestelmä.

Varmasti naiset löytävät siitä tänä päivänäkin jotain, muuten he olisivat seurakunnat jo sankoin joukoin jättäneet.

Joka tapauksessa Geminin lyhyet näkemykset:


1. Jeesus-liike: Radikaali ja epäsovinnainen alku

Historiallis-kriittisen tutkimuksen mukaan varhaisin vaihe eli Jeesus-liike Galileassa ja Juudeassa (n. vuodet 30–70) oli apokalyptinen vaellusliike. Koska liike uskoi maailmanlopun ja "Jumalan valtakunnan" olevan aivan nurkan takana, se rikkoi tietoisesti perinteisiä juutalaisia ja kreikkalais-roomalaisia perherakenteita.

• Perheiden jättäminen: Jeesus vaati seuraajiaan jättämään kotinsa ja perheensä. Tämä tarjosi naisille poikkeuksellisen (ja radikaalin) mahdollisuuden irtautua isän tai aviomiehen määräysvallasta.

• Naiset seuraajina: Evankeliumien varhaisimmat kerrostumat osoittavat, että Jeesuksen mukana kulki naisia (kuten Magdalan Maria, Johanna ja Susanna), jotka myös rahoittivat liikettä omilla varoillaan (Luukas 8:1–3). Tämä oli senaikaisessa kulttuurissa erittäin epäsovinnasta vaeltavalle opettajalle.

• Tasa-arvoinen oppilassuhde: Betanian Marian kerrotaan "istuvan Jeesuksen jalkojen juuressa" (Luukas 10:39), mikä oli rabbiinisessa traditiossa tekninen termi viralliselle oppilaana (discipulus) olemiselle – rooli, joka oli varattu vain miehille.


2. Paavalin kirjeet: Naiset johtajina ja työtovereina

Suurin historiallinen todiste naisten korkeasta asemasta ei löydy myöhemmistä teologisista tulkinnoista, vaan Paavalin aidoista kirjeistä (kirjoitettu n. 50-luvulla), jotka ovat varhaisimpia säilyneitä kristillisiä dokumentteja. Paavalin tervehdyslistat (erityisesti Roomalaiskirjeen luku 16) paljastavat, että naiset toimivat liikkeen ylimmässä johdossa:

• Febe (diakonos ja prostatis): Paavali esittelee Feben Kenkrean seurakunnan diakonoksena (johtaja/palvelija) ja prostatiksena (suojelija/patroona) (Room. 16:1–2). Hän ei ollut mikään avustaja, vaan seurakunnan virallinen edustaja, joka kuljetti Paavalin tärkeimmän kirjeen Roomaan.

• Junia (apostoli): Paavali tervehtii Juniaa ja Andronikusta sanoen heidän olevan "arvossa pidettyjä apostolien joukossa" (Room. 16:7). Junia oli siis nainen, jota pidettiin apostolina – kirkon korkeimmassa virassa. (Myöhempi kirkko muutti tekstikopioissa nimen miesten nimeksi "Junias", koska naisapostoli ei sopinut heidän maailmankuvaansa, mutta tekstikritiikki on osoittanut alkuperäisen nimen olleen naisen nimi).

• Prisca (Priscilla): Toimi miehensä Aquilan kanssa itsenäisenä lähetystyöntekijänä ja kotikirkon johtajana. Paavali mainitsee Priscan usein ennen miestään, mikä viittaa Priscan aktiivisempaan tai johtavampaan rooliin (esim. Room. 16:3).

Historioitsijat korostavat, että koska varhaiskristillinen liike toimi yksityiskodeissa (kotikirkoissa) eikä julkisissa temppeleissä, naisilla oli luonnollinen johtajuusasema. Antiikin yhteiskunnassa nainen johti kodin sisäistä elämää ja taloutta, ja kun kirkko kokoontui kodissa, naisen arvovalta siirtyi suoraan seurakunnan johtajuudeksi.


3. Institutionalisoituminen: Naiset hiljennetään (n. vuodesta 80 eteenpäin)

Kun liike kasvoi, aikaa kului eikä maailmanloppu tullutkaan, varhaiskristillisyys joutui sopeutumaan ympäröivään kreikkalais-roomalaiseen yhteiskuntaan säilyttääkseen maineensa ja selviytyäkseen. Tämä johti institutionalisoitumiseen, jonka myötä naisten asema romuttui.

Tämä muutos näkyy suoraan Uuden testamentin nuoremmissa teksteissä, joita kutsutaan Pastoraalikirjeiksi (1. ja 2. kirje Timoteukselle, kirje Titukselle). Nämä eivät ole Paavalin kirjoittamia, vaan ne on kirjoitettu myöhemmin (n. 80–120 jKr.) Paavalin nimissä.

• Hiljentämiskäsky: Ensimmäisessä Timoteuskirjeessä (2:11–12) sanotaan suoraan: "Opetusta nainen ei saa antaa, eikä hän saa hallita miestä; hänen on elettävä hiljaisuudessa."

• Syy muutokseen: Liike pyrki osoittamaan Rooman viranomaisille ja naapureille olevansa kunnollinen, järjestelmällinen ja roomalaisia perhearvoja kunnioittava uskonto, ei mikään radikaali ja kumouksellinen lahko. Naisten johtajuus koettiin yhteiskunnallisena skandaalina, joten se lakkautettiin.

Yhteenveto historiallisesta kehityksestä

Jeesus-liike (n. 30–50)
Karismaattinen, radikaali ja tasa-arvoinen vaellusliike. Naiset opetuslapsina ja tukijoina. Varhaiset evankeliumitraditiot (Markus, Luukas)

Paavalilainen vaihe (n. 50–70)
Korkea. Naiset toimivat kotikirkkojen johtajina, diakoneina, lähetystyöntekijöinä ja apostoleina. Paavalin aidot kirjeet (esim. Roomalaiskirje 16)

Vakiintumisvaihe (n. 80–150) Voimakas taantuminen. Liike omaksuu ympäröivän patriarkaalisen yhteiskunnan normit. Naiset siirretään sivuun johtot

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu