Erotettu henkilö on itse valinnut polkunsa tekemällä tietoisesti syntiä tai hylkäämällä totuuden. Hän on tiennyt säännöt ja seuraukset etukäteen. Koska hän kieltäytyy katumasta ja korjaamasta toimintaansa, hän on itse tehnyt päätöksen vetäytyä pois Jumalan ja perheensä luota.
Lähtijä on rikkonut Jehovan kanssa tekemänsä kasteenlupauksen. Hän on kääntänyt selkänsä hengelliselle perheelleen ja osoittanut ylpeyttä asettamalla omat halunsa tai näkemyksensä Jumalan järjestön edelle.
Jos erotettu kärsii yksinäisyydestä tai perhesuhteiden etääntymisestä, syy ei todellakaan ole uskovien sukulaisten, hehän vain tottelevat Jumalaa. Syy on erotetun, joka omalla toiminnallaan pystytti muurin itsensä ja läheistensä välille ja tuotti perheelleen ja Jehovalle surua ja häpeää.
Henkilö on saanut yhteisöltä rakkautta, tukea, aikaa ja hengellistä opetusta kenties vuosien tai vuosikymmenten ajan. Lähtemällä tai kapinoimalla hän osoittaa äärimmäistä kiitollisuuden puutetta kaikkea sitä hyvää kohtaan, mitä hänelle on annettu.
Hänen käytöksensä on sylkäisy päin seurakunnan kasvoja. Se ei ole vain hetkellinen hairahdus, vaan se on harkittu, kylmäkiskoinen ja ylimielinen teko. Se on puhtaan, pyhän ja rakkaudellisen ympäristön tietoista likaamista, joka on tarjonnut suojelusta saastuneelta maailmalta.
Lähtijä on rikkonut Jehovan kanssa tekemänsä kasteenlupauksen. Hän on kääntänyt selkänsä hengelliselle perheelleen ja osoittanut ylpeyttä asettamalla omat halunsa tai näkemyksensä Jumalan järjestön edelle.
Jos erotettu kärsii yksinäisyydestä tai perhesuhteiden etääntymisestä, syy ei todellakaan ole uskovien sukulaisten, hehän vain tottelevat Jumalaa. Syy on erotetun, joka omalla toiminnallaan pystytti muurin itsensä ja läheistensä välille ja tuotti perheelleen ja Jehovalle surua ja häpeää.
Henkilö on saanut yhteisöltä rakkautta, tukea, aikaa ja hengellistä opetusta kenties vuosien tai vuosikymmenten ajan. Lähtemällä tai kapinoimalla hän osoittaa äärimmäistä kiitollisuuden puutetta kaikkea sitä hyvää kohtaan, mitä hänelle on annettu.
Hänen käytöksensä on sylkäisy päin seurakunnan kasvoja. Se ei ole vain hetkellinen hairahdus, vaan se on harkittu, kylmäkiskoinen ja ylimielinen teko. Se on puhtaan, pyhän ja rakkaudellisen ympäristön tietoista likaamista, joka on tarjonnut suojelusta saastuneelta maailmalta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Karttamisoppi on siis oikeasti totta? Johtajat erehtymättöminä tuomareina päättävät toisten ihmisten ystävistä ja jopa perhesuhteista? Eroajien on siksi oltava vahvoja vapaudessaan, mutta onneksi sitä tukee aloituksen sisältökin, sillä sehän kertoo vain että on ollut oikeassa. Joskus on erottava porukasa jonka seurassa ei ole hyvä olla.
Karttamisoppi on totta, mutta järjestön edustajat poikkeuksetta vesittävät ja loiventelevat sitä julkisuudessa aina, kun asiasta kysytään. Onhan se noloa, että yhteisöstä ei ole lainkaan tarjolla ulospääsyä ilman kartetetuksi joutumista.
Jeesus ei kiellä ketään tulemasta luokseen eikä hylkää yhtäkään, joka Häneen uskoo. Heittäköön synnitön ensimmäisen kiven.
Ihminen kuuluu kädellisten (Primates) lahkoon, joka on yksi nisäkäslahkoista. Kädellisten kantamuodot alkoivat kehittyä 65–75 miljoonaa vuotta sitten ilmeisesti hyönteissyöjämäisistä nisäkkäistä. Varhaisimmat kädelliset kehittyivät mesotsooisen maailmankauden lopussa noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Paleoseenikauden alkukädelliset olivat kooltaan kissaa pienempiä ja pitkäkuonoisia.[21]
Alkukädellisten jälkeen tulleet kädelliset sijoitetaan kahteen heimoon, Omomyidae eli omomyidit ja Adapidae eli adapidit. Nämä alkukädellisiä kehittyneemmät lajit levisivät laajalle, ympäri maapallon. Eoseenikaudella näiden kehittyneiden kädellisten kilpailuetuja olivat erikoistumattomuus, suuret aivot ruumiiseen nähden ja binokulaarinen näkö. Ominaisuuksien takia ne oppivat uusia käyttäytymistapoja, käyttivät monipuolista ruokaa ja oppivat löytämään uusia ravintokohteita. Eoseenikauden kädelliset muistuttivat nykyisiä makeja ja kummituseläimiä.[22]
Vielä tuntematon, luultavasti melkoisesti puoliapinoita muistuttanut kädellismuoto kehittyi edelleen. Vähitellen tämä muoto alkoi yhä enemmän muistuttaa nykyisiä apinoita. DNA-molekyylien perusteella itä- ja länsiapinat erkaantuivat jo varhaisessa vaiheessa, eoseenikauden lopussa. DNA-molekyylit osoittavat myös sen, että häntä- ja ihmisapinat erkaantuivat oligoseenikauden lopulla. Näistä oligoseenikauden apinoista on löydetty runsaasti fossiilisia todisteita.[23]
Ihmisapinat
Hominoidien luokittelu, ihmisen linja vasemmalla
Luokittelu
Ihminen kuuluu ihmisapinoiden (hominoidit, Hominoidea) yläheimoon, isojen ihmisapinoiden (hominidit, Hominidae) heimoon ja sen Homininae-alaheimoon. Ihmisten lähimmät elossa olevat sukulaiset ovat suuret ihmisapinat. Ihmisapinoista ihmistä lähimpänä kehityshistoriassa ovat simpanssit (Pan), joiden kanssa ihminen muodostaa Hominini-tribuksen. Gorillat eroavat ihmisestä jonkin verran enemmän ja orangit (Pongo) vieläkin enemmän. Vähiten ihmisiä muistuttavat ihmisapinoista gibbonit eli pienet ihmisapinat (Hylobatidae).
Ihmistä ja simpanssia erottavista tunnetuista geeneistä useimmat liittyvät proteiinien pilkkomiseen (80), hajuaistiin (50) ja kuuloaistiin (21). Vain ihmisellä on niin sanottu "kieligeeni" FOXPµ.[24]
Kehitys
Varhaisimpien tunnettujen ihmisapinoiden tiedetään eläneen Afrikassa mioseenikauden alkupuolella 15–23 miljoonaa vuotta sitten. Nämä puissa eläneet Proconsul-sukuun sijoitetut ihmisapinalajit olivat nelijalkaisia, pieniaivoisia ja hännättömiä. Esimerkiksi lajin Proconsul heseloni kallo oli huomattavan ”ihmismäinen”.[25]
Suuret ihmisapinat ja gibbonit erkanivat toisistaan noin 14–22 miljoonaa vuotta sitten ja orangit 13–15 miljoonaa vuotta sitten. Jäljelle jäi kehityshaara, joka sisältää ihmisen ja muut Afrikan suuret ihmisapinat. Ajanjaksolta 13,5–7 miljoonaa vuotta sitten on löydetty vain vähän fossiileja, ja siksi mioseenikauden monista ihmisapinalajeista ei ole löytynyt kiistatonta ihmisen kehityslinjan kantavanhempaa. Tästä haarasta erosi ensimmäisenä 8–10 miljoonaa vuotta sitten nykyisten gorillojen kantamuoto, ja simpansseihin johtava kantamuoto erosi ihmisen linjasta 7–8 miljoonaa vuotta sitten.[26] Simpansseja on ehdotettu liitettäväksi ihmisten sukuun (Homo), mutta myöhempien ihmislajien kulttuuri on niin paljon poikkeavaa, että se on sijoitettu omaan sukuunsa Pan.[27]
Afrikka on ainoa maanosa, josta on löytynyt katkeamaton ketju fossiileja ihmisapinoista nykyihmiseen. Tämä yhdessä geenitutkimuksista saatuihin tietoihin viittaa siihen, että ihmiseen johtava kehitys tapahtui juuri Afrikassa.[28] Ihmisten sukupuuta on jouduttu muuttamaan useita kertoja uusien fossiililöydösten jälkeen, joita on 1980-luvun lopulta lähtien tehty entistä enemmän.[29]
Lukekaa tai kuunnelkaa kirja nimeltä "saatanasta seuraava".
Siinä kokemuksia karttamisesta, Jt hylkää vaikka oman lapsensa, kun järjestö niin määrää opissaan.
Eronnut oppi ainaskii suurenmoisesti päästelemään Peräilmaa jt ja yhuowah-sedän oppien avulla.
Jeesus vihaa hylkäämistä.
Aloitus lienee kopioitu jostakin järjestön ohjeista. Ihan samahan se on minkä järjestön tai uskonsuunnan. Sulkeutuminen on mahdollista kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä. Jotakin on täytynyt ihmisessä kuolla, jos näin on tapahtunut. Luottamus toisiin ihmisiin tai jotakin.
Muutoksissa on aina mahdollisuus uuteen ja parempaan. Vapautuminen entisestä on uudesti syntymistä, eheytymistä tai pelastusta. Kukaanhan ei tietnkään omista mitään mikä on hyvää.
Tuo ei ole järjestön kirjallisuudesta, sillä siellä ei käytetä erotetuista aivan noin kovaa kieltä, vaikka heitä kyllä moititaan ja syyllistetään eikä mikään tietenkään koskaan ole järjestön vika. Tuo voisi kuitenkin edustaa jonkun luonnevikaisen todistajan yksityisajattelua. En silti ole lainkaan varma, että aloitus olisi tosissaan tehty, vaan se voi olla parodiaa.
"Hänen käytöksensä on sylkäisy päin seurakunnan kasvoja."
Onko sinulla kokemusperäistä tietoa, parantaako tuollainen seurakunnan näkökykyä?
Mark. 8:23 Jeesus otti sokeaa kädestä ja vei hänet kylän ulkopuolelle. Sitten hän sylkäisi miehen silmiin, pani kätensä hänen päälleen ja kysyi: "Näetkö mitään?"