Hermanni Pähkinäkukkula on tilanteiden hallitsija, erikoiskoulutuksen (15-22 vuotiaana, ei muista) ansiosta sekä ryhmänjohtajakurssin ansiosta. Hän ei lamaannu kriisitilanteissa, pystyy ottamaan johdon helposti vielä nytkin jos katsoo sen aiheelliseksi. Hienoa!
Toteaa myös että:
"Intissä tuosta oli apua, kuten muutenkin elämässä, en tiedä onko tuota koulutusta enää edes olemassa, sain sen vuonna 1975-1982 välisenä aikana, en muista enää tarkaalleen"
Normaalisti ihminen muistaa oliko tuollainen koulutus missä yhteydessä, ennen inttiä vai sen jälkeen, vaiko intissä? Ei ollut sitten kamalan mieleenjäävä kurssi.
Minä muistan kaikki omat kurssini ja Anne- nuken kanssa touhut. Peruskoulussa oli kerran Anne- nukke, toisella kerralla lukiossa ja kolmannen kerran armeijassa. Myös harrasteissa opetettiin tutkimaan potilas ja laittamaan hänet tilannetta vaativaan asentoon ettei esim tukehdu, suu pitää tutkia ettei nielaise kieltään.
Pitää myös tietää se, milloin ei kannata koskea, vaan vain tukea esim päätä jos epäillään niskavauriota. Armeijassa opetettiin kiristyssiteiden käyttö, ja ne kuuluivat taistelupioneerin vakiovarusteisiin.
45-50 vuotta vanhoilla ensiapukursseilla ja ryhmänjohtajakursseilla ei tosielämässä ole juurikaan mitään virkaa, varsinkin jos ei ole saanut kertausharjoitusta tai ei ole ihmisten ilmoilla juuri koskaan.
Ne kerrat jolloin on joku tarvinnut ensiapua, on omalta kohdalta jääneet hyvin vähäisiksi. Kolmisen kertaa siellä on ollut jo paikalla ammattitaitoinen hoitaja tai paremmin muuten kurssitettu ihminen.
Ainoa jolle olen antanut ensiapua, kuoli, vaikka nopeasti tuli paikalle ensihoitajat ja yhdessä elvytettiin ammattisotilaan kanssa, jolla oli tuoreet kurssit.
Jos on epävarma, kannattaa kuuluvalla äänellä kysyä että onko hoitajaa tai lääkäriä paikalla. Se on paljon parempi kuin pöljistellä tai sählätä siinä. Potilaan ikä, kunto, koko ja sukupuoli tulee huomioida painelun voimakkuudessa.
"Ikäihminen sai sairauskohtauksen Turun linja-autoasemalla. Elvytystilanteessa apuun rientänyt sivullinen pyysi viereisestä Terveystalon toimipisteestä defibrillaattoria lainaksi, mutta henkilökunta kieltäytyi antamasta sitä"
Ei tuomiota, koska ohjeen mukaan vain koulutettu henkilö saa käyttää sitä, koska sillä voidaan myös väärinkäytettynä aiheuttaa avun sijaan vahinkoa. Siksi niitä ei ole tarjolla joka paikassa noin vaan.
Painelun osuus on lisääntynyt suhteessa puhaltamiseen. 30 painallusta ja yksi puhallus, painalluksien nopeus 100-120 kertaa minuutissa. Hukkuneen elvytys aloitetaan viidellä puhalluksella, jonka jälkeen aloitetaan painallukset, jos ei tulosta.
Nuo olen pitänyt muistissa ja tarkistanut onko tullut ohjeisiin päivityksiä.
Sama vanhan opin kertaamisen tärkeys koskee kaikkea muutakin. Oli sitten hiihto tai polkupyöräily, tai väkivallan kohtaaminen. Itse huomasin joskus pariinkin kertaan että lapsena opittu hiihtotaito piti opetella pariin kertaan uudelleen pitkien taukojen jälkeen.
Ilman kertausta asiat eivät tule selkärangasta.
2010
Toteaa myös että:
"Intissä tuosta oli apua, kuten muutenkin elämässä, en tiedä onko tuota koulutusta enää edes olemassa, sain sen vuonna 1975-1982 välisenä aikana, en muista enää tarkaalleen"
Normaalisti ihminen muistaa oliko tuollainen koulutus missä yhteydessä, ennen inttiä vai sen jälkeen, vaiko intissä? Ei ollut sitten kamalan mieleenjäävä kurssi.
Minä muistan kaikki omat kurssini ja Anne- nuken kanssa touhut. Peruskoulussa oli kerran Anne- nukke, toisella kerralla lukiossa ja kolmannen kerran armeijassa. Myös harrasteissa opetettiin tutkimaan potilas ja laittamaan hänet tilannetta vaativaan asentoon ettei esim tukehdu, suu pitää tutkia ettei nielaise kieltään.
Pitää myös tietää se, milloin ei kannata koskea, vaan vain tukea esim päätä jos epäillään niskavauriota. Armeijassa opetettiin kiristyssiteiden käyttö, ja ne kuuluivat taistelupioneerin vakiovarusteisiin.
45-50 vuotta vanhoilla ensiapukursseilla ja ryhmänjohtajakursseilla ei tosielämässä ole juurikaan mitään virkaa, varsinkin jos ei ole saanut kertausharjoitusta tai ei ole ihmisten ilmoilla juuri koskaan.
Ne kerrat jolloin on joku tarvinnut ensiapua, on omalta kohdalta jääneet hyvin vähäisiksi. Kolmisen kertaa siellä on ollut jo paikalla ammattitaitoinen hoitaja tai paremmin muuten kurssitettu ihminen.
Ainoa jolle olen antanut ensiapua, kuoli, vaikka nopeasti tuli paikalle ensihoitajat ja yhdessä elvytettiin ammattisotilaan kanssa, jolla oli tuoreet kurssit.
Jos on epävarma, kannattaa kuuluvalla äänellä kysyä että onko hoitajaa tai lääkäriä paikalla. Se on paljon parempi kuin pöljistellä tai sählätä siinä. Potilaan ikä, kunto, koko ja sukupuoli tulee huomioida painelun voimakkuudessa.
"Ikäihminen sai sairauskohtauksen Turun linja-autoasemalla. Elvytystilanteessa apuun rientänyt sivullinen pyysi viereisestä Terveystalon toimipisteestä defibrillaattoria lainaksi, mutta henkilökunta kieltäytyi antamasta sitä"
Ei tuomiota, koska ohjeen mukaan vain koulutettu henkilö saa käyttää sitä, koska sillä voidaan myös väärinkäytettynä aiheuttaa avun sijaan vahinkoa. Siksi niitä ei ole tarjolla joka paikassa noin vaan.
Painelun osuus on lisääntynyt suhteessa puhaltamiseen. 30 painallusta ja yksi puhallus, painalluksien nopeus 100-120 kertaa minuutissa. Hukkuneen elvytys aloitetaan viidellä puhalluksella, jonka jälkeen aloitetaan painallukset, jos ei tulosta.
Nuo olen pitänyt muistissa ja tarkistanut onko tullut ohjeisiin päivityksiä.
Sama vanhan opin kertaamisen tärkeys koskee kaikkea muutakin. Oli sitten hiihto tai polkupyöräily, tai väkivallan kohtaaminen. Itse huomasin joskus pariinkin kertaan että lapsena opittu hiihtotaito piti opetella pariin kertaan uudelleen pitkien taukojen jälkeen.
Ilman kertausta asiat eivät tule selkärangasta.
2010
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikö sulla ole muuta tekemistä kuin joka asiaan viisastella omia näkemyksiäsi ja kokemuksiasi?
On sitten kyse mistä tahansa kuten tästäkin täysin järjettömästä asiasta niin palstapomon on saatava äänensä kuuluviin ollen kaikesta valveutunut ja kokenut.
Armeijan lääkintämies ja kurssit käynyt, vaan ei noin viisas ja kokenut kuin MinäMinä Yksikkömonikko apunuolijoineen.
juu juu muistisi on hieman omalaatuinen kerroit tekeväsi rikosilmoituksen, kalliin huippu sellaisen dumarin avustuksella, poliisihallitus ja tämän palstan ylläpito apunasi, voin unohdella 45v. vanhoja asioita, kun sitä et muista edes kuukauden takaista rikosilmoituksta, teitkö sen vaiko et- 5555555. Kuten sanoin aika kuluu... 555555
Ja juu, muutenkin hauskaa tämä keskustelu, olet siis käynyt ea1 kuten minäkin, siinä käytettiin anne nukkea, sinä jopa neljä kertaa, minä kävin vielä ea2 sekä ea3, ja kun nämä oli käyty piti vielä suorittaa earjk, se oli pakollista jo vakuutusten takia, jos jotain sattui, lisäksi minulla oli usean miljoonan vastuu vakuutus, ennenkuin voit johtaa ryhmää...
Oletuksestasi poiketen ensiaputaidot unohtuvat, jos niitä ei tarvitse käyttää, mutta siinäkin perustat kyllä pysyvät mielessä, se se niin ihmeellistä ole, oli joku kolmen kirjaimen muistio joka opittiin joko ea1 tai ea2.
Earjk tavoitteena ei edes ole ensiapu, vaan nopea tilanteen käsittäminen, ja sen arviointi, triangelin perustaminen, sekä pelatustoimien johtaminen ennenkin viranomaiset saapuvat paikalle.
Älähän nyt ole niin tuomitseva, eihän 2010 panikoi, vaan hoitaa asiat rauhallisesti tilanteen halliten, kun on selkärangassa pitkän ja jatkuvan harjoittelun tuloksena yksikkömonikko.
Miten on possofantin rikosilmoitus, ei ole Pasilan pojat tulleet vielä ovellekoputtelemaan.
Miten se Posson muisti noin yhtäkkiä palasi että muistikin kaikki kurssit yhtäkkiä, kun juuri äsken oli 7 vuoden toleranssi siinä milloin se tapahtui ja minkä yhteydessä.
"Erikoisjoukot" vaihtui nyt jo kolmannen kerran tällä kertaa lääkintämieheksi. Uraltasi enää puuttuukaan lääketieteen tohtorin tutkinnot.
Mistä luit että olen käynyt joitakin kursseja? En ole. Se ei ole mikään kurssi että nuorukaiset pelleilee tunnin verran jonkun nuken kanssa. Perustaitoa siinä vaan kerrattiin ja se ei todellakaan ole rakettitiedettä.
Olisiko armeijassa 15 minuuttia näytetty kiristyssiteen käyttö ja sen yksinkertaisempaa asiaa ei ole. Perusasiat oppii minuuteissa, jos on oppimiskykyä.
Kuvailepas nyt iskälle nätisti että miten sinun "erikoiskoulutuksistasi" on ollut siviivissä apua kriisitilanteissa? Milloin ja missä?
Tähän keskusteluun liittyy olennaisena osana tilanteenhallinta ja siihen liittyvä psykologia, ja kuten mainitsin, väkivaltatilanteet vaatii monia henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia, että niistä ehjänä selviää.
Huomasin todella varhain, ehkä jo kymmenvuotiaana, mitä vaatii tappelun voittaminen. Treeni, tappelukokemus, harjoittelu, voimaharjoittelu, tilannetaju ja kylmäverisyys.
Noita kaikkia tarvitaan. Vellihousut jäätyy ja se on hyvä itsepuolustuskeino saada armoa, jos tietää ettei voi voittaa. Kuumakallet taas hosuu ja sählää, unohtaen kaiken mahdollisen oppimansa.
Olen aina nauranut päin naamaa, jos joku sanoo "osaavansa" esim karatea. Mitä se edes tarkoittaa? "Osaamisesta" ei ole mitään apua jos ei ole treenannut apinan lailla ja saanut liikkeen ja voiman valjastettua maaliin tyrmäävällä teholla.
Vain itsepuolustuksen aivan huiput voivat kikkailla tositilanteessa, ja heiltäkin tarvitaan se että he ovat kondiksessa edelleen ja treenaavat edelleen.
Maailman parhaat kitaristit treenaavat monta tuntia päivässä edelleen kymmenien vuosien jälkeen. He eivät tyydy siihen että "minä osaan soittaa kitaraa".
Näitä "osaamisella" kehuskelijoita en pidä minään, mutta jos joku sanoo että on treenannut judoa tai painia kymmenen vuotta tai enemmän, niin otan hatun päästä. Niissä on kyse taidosta ja toistosta, ja myös voimasta.
Nykyisellä meikäläisellä ei olisi enää mitään jakoa yli 80 kiloiselle SM-tason painijalle, eikä judokalle eikä nyrkkeilijälle. Vaikka olen kondiksessa, se ei riitä.
Vaikka yksittäinen tekniikkani kadulla varsinkin humalaiseen tavikseen tyrmää miltei kenet vaan, jääkaappipakastimen kokoisen kömpelön bodarinkin, niin treenatun nuorukaisen kanssa ei ole kehään asiaa ottelumielessä.
Se on realiteettien tunnustamista. Samaten Posso voisi tunnustaa ettei tiedä mitään mistään kriisitilanteiden hallinnasta.
Minä olen ollut kriisitilanteissa kymmeniä kertoja, ja kun vastus on tuntematon, et voi tietää mihin hän pystyy.
Nämä asiat tiedettiin jo villissä lännessä ja paljon sitä ennen muuallakin taisteluissa.
Villin lännen asetaistelijan (gunfighter) menestyksen ja henkiinjäämisen todellinen salaisuus ei piillyt pelkässä nopeudessa, vaan kolmen ratkaisevan tekijän yhdistelmässä: kylmäpäisyydessä, tarkkuudessa ja tilannetajussa.
Villin lännen legendaariset taistelijat määrittelivät menestyksensä salaisuudet seuraavasti:
"Pidä kiirettä hitaasti" (Deliberation over Speed)
Wyatt Earp tiivisti kenties parhaiten sen tärkeimmän säännön, jonka jokainen pitkään elänyt aseenkantaja allekirjoitti:
”Tärkein ominaisuus taistelussa on kylmäpäisyys – kyky ottaa aikaa ja tähdätä.”
Kaksintaistelussa tai baaritappelussa suurin osa miehistä hätääntyi. Heidän adrenaliinitasonsa nousi, kädet alkoivat täristä, ja he vetivät aseensa niin nopeasti kuin pystyivät – ja ampuivat ohi.
Nyrkkitappelussa jos jäädyt hiemankin, niin tulee hönöön niin että tukka tutisee, ellet ole kalju 8)
2010
hauskoja kommentteja, kertovat että olet varsin tyhjä päästäsi, minusta on se ja sama mihin uskot tai olet uskomatta, mitä sinun herjasi vaikuttavat minuun eivät mitenkään...
Ja taas ... oppinut voittamaan tappelut noin 10 vuotiaana ja on kokenut tappelutilanteista tuntemattomien kanssa.
On niin teräpäinen että päätti Numban olleen lääkintämies armeijassa, eli kaikki kirjoittajat on Numba jälleen.
400 aivotärähdystä on tehnyt tehtävänsä sbugeilun kanssa.
"lisäksi minulla oli usean miljoonan vastuu vakuutus, ennenkuin voit johtaa"
Kertasi kersantti Pasanen.
Ohhoh! Mitäs ryhmää tai yritystä sinä olet oikein johtanut, johon on tarvittu peräti usean miljoonan vastuuvakuutus, kun ottaa huomioon ettei sinulla ole koskaan ollut yritystä eikä omaa asuntoa?
No oliha tuosta selvästi siviilissä hyötyä, kun löysi heti onnettomuuspaikalla poliisin kainaloon tilannetta dokumentoimaan!