Lupasin ettei aloituksia enää tälle vuidelle, mutta kerta kiellon päälle ja kyllä puhuen helpompi mulle, kun kirjoittaen. Siksi liitän linkin mukaan.
Alustys kuutenkin parisuhteen väljähtyminen, tyhjiö, ahdistus, ei kiinnosta yhdessä olo kuten joskus ennen jne jne.
https://youtu.be/e97dGSBTXaY?is=3MjsZrB3hBHyl6J0
Käytännön kokemuksia ja vinkkejä miten menetellä ja lähteä asiaa ratkomaan ehkä helpoimmin?
Alustys kuutenkin parisuhteen väljähtyminen, tyhjiö, ahdistus, ei kiinnosta yhdessä olo kuten joskus ennen jne jne.
https://youtu.be/e97dGSBTXaY?is=3MjsZrB3hBHyl6J0
Käytännön kokemuksia ja vinkkejä miten menetellä ja lähteä asiaa ratkomaan ehkä helpoimmin?
Vastaukset 177
Vanhimmat
Ei me sinua uskottu, tiesithän tuon.
Eikä uskota nytkään.
Täytyy kuunnella höpötykset, kun tästä on herätty :)
-keinovaginamies-
Nojoo... Etusormi jäykkänä helpompi lässyttää kun tökkiä näyttöä. Sulle tollanen vastaus.. 👍
https://youtu.be/1yekeLNT1BU?is=MN7ZCK0lunemIo56
Oikein oma video, kiitos tästä *tähän semmonen sydän, mitä naiset aina laittaa*
Itse asiahan on vaikea. Tunnepuolen eriytyminen on varmasti raastavampaa kuin tällainen fyysinen, mistä meillä muorin kanssa on enimmäkseen kyse. Vaikka kyllä sekin ainakin minun tunteita latistaa. Tosin ei me kumpikaan varmaan koskaan olla mitään umpirakastuneita oltukaan (siis kehenkään).
Kerran on asumuseroa harrastettu vähän aikaa, ja se johtui siitä, että minä ihastuin nuorempaan naiseen. Reilusti tunnustin asian muorille ja oveahan se alkoi heti osoittamaan, vaikka asian tiimoilta ei mitään ollut tapahtunutkaan. En siis pettänyt tuolloinkaan. Ymmärrän kyllä, että asia tunnetasolla loukkasi häntä. Tämä tapahtui vähän sen jälkeen kun muorin kyky perinteiseen penetraatioseksiin käytännössä loppui.
No, siitä on päästy yli ja kaverisuhteessa käytännössä mennään tietyin sopimuksin.
Just tuossa kympin aamupuurolla rouva taas valitteli, ettei työt nappaa enää vähääkään ja kyseli, että muutetaanko suhdemalli perinteiseen 50-lukulaiseen. Eli hän lupautuu olemaan ehtoisa emäntä, hoitamaan kaikki kotiin liittyvät perinteiset naisen hommat ja minä elätän molemmat. Ehdotin, että hyvää seksiä on varmaan paketissa tarjolla sitten joka päivä, niin ei tullutkaan kauppoja :)) Meni takaisin töihinsä :)
Eihän tästä nyt miksikään ratkaisuksi sulle ollut, eikä ollut tarkoituskaan, mutta joku päällikkö sanoi joskus, että sekin helpottaa kun tietää ettei täällä muutkaan osaa :))
-keinovaginamies-
Se tuli mieleen noista ratkaisuista vielä, että nyt kun olet menossa kohti uutta tutkintoa, niin olet selvästi jo polulla jonka suunnan tiedät itse.
Taloudellinen riippumattomuus luo aina vapautta, vaikkei se olisi muuta kuin siitä puolisosta.
-keinovaginamies-
Hehee, vastaus oli ainakin hymyn huulille tuova. Ei vahingonilosta, vaan sanailun taso oli miellyttävää luettavaa.
Sekin on varmaan tosi, että vaikeampaa on silloin, kun tunteita on ollut mukana kun ettei niitä olis alkujaankaan ollut niin mukana. Mulle on ollut suht helppoa aina lähteä suhteesta missä en ole rakastanut. Olen ollut siis korkeintaan jonkin verran ihastunut pelkästään.
No ihastus haihtuu kun pieru saharaan helpommin mitä rakkaus.
Mut mut se mikä sitten tekee parisuhteesta myös äkkiä ynseän kun toisen käytös saa toisen näyttämään sun silmissä entisen fiksun ihmisen sijaan idiootilta. Arvostus katoo.
Noinko tyhmä tosiaan ja ei helvetti.
Mutta eipä hättää, hyvä oli saada näkökulmia kun lähellä katsoo, näkee äkkiä sokeasti sen mitä kauempaa näkee selkeämmin. 👍
Pirppishän tuolla näköjään ripitti sinua jo ihan kunnolla, niin tasapainottaa tämmöset leppoisammat kaverit :)
"Mut mut se mikä sitten tekee parisuhteesta myös äkkiä ynseän kun toisen käytös saa toisen näyttämään sun silmissä entisen fiksun ihmisen sijaan idiootilta. Arvostus katoo."
Tuohon totean vaan, että eniten siinä varmaan ärsyttää se oma valinta, vaikka vanha onkin. Eli: Olenko niin tyhmä, että valitsin noin tyhmän kumppanin?
-keinovaginamies-
Ei mulla mee noin, kun ymmärrän että ihmiset muuttuu ja osa myös filmaa sujuvasti. En mieti noin, että valitsinpa tyhmän. Ei hän tyhmä ole vaan ajattelematon. Tai laskelmoiva.
Mutta nyt tärkeitä uutisia, niin päästään oikeasti vakaviin aiheisiin:
Asoftaaja on julkaissut uuden videon 2-tahti laitokseltaan. Taitaa mennä loppuilta siellä.
-keinovaginamies-
Katoin sen perämoottorin tulostus hommia viikonloppuna. Mallinnukset vaatii melkoisesti räknäämistä.
Mun on hirveän paha ottaa kantaa tuollaiseen yleiseen väljähtymiseen, kun en ole sellaista koskaan kokenut. Mä olen niin tiukasti sitoutuva yksilö, etten oikein edes ymmärrä miten osalle tuollainen on mahdollista.
Otankin siis kantaa siihen, että suhteessa on hiertäviä asioita. Sellaiset voivat saada minullekin aikaiseksi tunteen, etten halua viettää aikaa yhdessä ja ahdistaa. Niiden kanssahan ei auta muu kuin nostaa se kissa pöydälle ja yrittää keskustella. Asiat pitäisi pyrkiä käsittelemään, ennen kun ne kasvavat liian suuriksi ja molemmilla tulee olla halua löytää siihen ratkaisu. Sekin on tullut koetuksi. että toinen ei halua tai kykene, ennen kun on liian myöhäistä. Niin kauan kun molemmilla on sekä tahto ymmärtää toisiaan, että jatkaa yhdessä, niin ratkaisut kyllä löytyvät. Sitten jos tuo tahtotila alkaa heikentyä, niin homma muuttuu vaikeaksi.
Aina niin ja sori, en edes avannut linkkiä. Mä en ikinä jaksa täällä videoita availla. Niille on sitten mulla oma aikansa.
Sepä se kun on voitu puhua monet kerrat ja mikään ei vaan muutu, eikä sitten lopulta jaksa enää jauhaakkaan.
Tiedän tunteen. Puhuminen pelkän puhumisen vuoksi on varsin turhaa. Pidemmän päälle se pikemmin tekee tilanteen vain huonommaksi, jos kaikesta puheesta huolimatta tilanne ei parane.
En mä teidän tilannetta tiedä kuin sen mitä sä olet sitä täällä avannut. Kertomasi perusteella vaikuttaa melko pattitilanteelta. Ymmärtääkseni erohan ei ole vaihtoehto ja jollei se ole, niin lopulta kovin suurta painetta ei ole muutoksellekaan. Ei se eron uhka toki välttämättä sen paremmin sitä muutosta edistä, mutta ratkaisu on silti olemassa, vaikkei se hyvä ratkaisu ehkä olekaan.
En nyt siis kannusta eroon. Pointti on, että jollei sitä vaihtoehtoa ole, niin eipä silloin voi kuin sietää ja etsiä niitä ratkaisuja ja keinoja omasta itsestä. Toista ei pysty pakottamaan tekemään mitään muutoksia, vaikka kuinka voisikin pakottaa puhumaan. Henkilöille, joille kädenlämpöinen yhteiselo kelpaa, ei tuossa tietenkään ole mitään ongelmaa. Sinusta mulle ei kuitenkaan ole koskaan tullut sitä käsitystä, että tuo olisi kovin toimiva vaihtoehto.
Juu, ei haittaa. Oli vaan mulle helpompi puhua asiaa kun kirjoittaa. Mä olen oikeasti enemmän puhuja tyyppiä.
Ei mullekaan se puhuminen ole se ongelma. Mä en vain aina jaksa kuunnella. 🙂
Juu, en mä tästä tykkää enkä ole onnellinen. Lähinnä rimpuilen muiden vuoksi pitäen pakettia kasassa.
Jep. Eikä silloin tarvi kun ei jaksa.
Näin hieman ääniherkälle se, että on kotona yksin ja ainoa ääni on huriseva jääkaappi, on hetkittäin melkein paratiisi. 😁
Ymmärrän hyvin. Täällä nyt meillä kuuluu aina jotain rapellusta ja juoksupyörän kitinää taustalla, kun eläimiä on talo täynnä. Ne on kodikkaita ääniä. 😄
Niin. Silloinhan sun täytyy lähteä niistä keinoista, jotka helpottavat sun oloasi ja tekisivät olemisestasi siedettävämpää. Onko järkevää pitää itseään tuossa välikädessä, siihen en ota kantaa. Sä itse tiedä miltä sinusta tuntuu.
Oliko höllääminen mitään? Se, että olisit itelles armollisempi? Ei aina tarvii paahtaa kuin sähköjänis, vaikka kuinka olis touhuaja. Hukutatko sä ehkä omaa pahaa oloasi siihen, että teet koko ajan jotain ja pysähdyt aina vasta kun kroppa sanoo ei? Tämä ihmiseltä, joka on ehkä itse joskus sortunut tuohon. Sä sanoit, että oot alottamassa opinnot. Kuulostaa minusta hyvältä, saat aivoille muuta tekemistä ja itselles oman jutun, johon toisinaan keskittyä ihan täysillä ja johon et edes ajattele, että sen toisen osapuolen kuuluisi osallistua.
Joo kuvailet mua kyllä täydellisesti. Ja kai mä olen alkanut jo rakentamaan "uutta elämää" opiskellen työllistyminen mielessä. Ja saa muuta ajateltavaa, etäisyyttä tunkioon.
Itsenäisyys on ollu mulle aina tärkeää ja olen elänyt liian pitkään kädestä suuhun jotta kaikki toimii. Mutta mun elämä jää toimimatta niin...
Se, että rakennat pikkuhiljaa, voi hyvin olla sulle toimiva ratkasu. Varsinkin, kun haluat vielä antaa ajan kulua. Toisaalta sun kannattaa varautua siihen, että sä saatat yllättää myös itsesi ja olla valmis nopeammin kuin oletitkaan. Saako kysyä, että tiedätkö sä sen toisen ajatukset noin mahdolliseen eroon liittyen? Ei tarvii kertoa mitä se miettii, mutta tiedätkö sä mitä se miettii. Miehille jostain syystä tuppaa noi erot kuitenkin tulemaan puskista, vaikka asiasta olis puhuttu kymmenen vuotta.
Sä olet ilmeisesti samanlainen kun minä toisinaan, että jatketaan, vaikka pelkällä sinnillä, kun on kerran hommaan alettu. Mä ite aikanaan katselin melkein kymmenen vuotta pidempään kuin oli tarpeen touhua, joka sai mut voimaan pahoin. Olin valmis lähtemään viiden vuoden jälkeen, lähdin vasta melkein viidentoista. En suosittele kenellekään. Mä lähdin vasta siinä kohtaa kun tajusin, että pistä itteni köysikiikkuun kohta tai hyppään avantoon, jollei jokin muutu.
Tiedän, että jääkylmää kyytiä edessä jos ero tulee. Eikä vain mulle vaan muillekin. Helvetti irti..
Joo, joskus on parempi sammutella pieniä paloja kun sytyttää kokonaisia viidakoita tuleen. Ymmärtänet vertauskuvan.
Mä en kiikkuun menis, on lapset ja eläimet jotka tarvii mua ja vielä enemmän jos asiat kärjistyy. Silleen vahvempi osapuoli joka kestän pettymyksiä riehumatta.
Tiedän. Eli toisin sanoen hän ei ilmeisesti halua erota (mikä on taas näitä asioita, useinmiten miehissä, joita en tajua). Ehkä heillä sitten ei ole paha olla. Ei tuolla minunkaan eksälläni ollut. Miksi olisi ollut, kun en mä tehnyt mitään sellaista, joka olisi hälle ahdistusta aiheuttanut. Jälkikäteen ajatellen, olis varmaan pitänyt aiheuttaa. Hän olis halunnut jatkaa ja teki siitä hyvästä mun elämästäni vaikeeta vielä kolme vuotta erosta eteenpäin. Sitä ei muuten muuttanut edes uusi nainen. Eli älä lasken sen kortin varaan mitään. Meillä kuitenkaan ei ollut lapsia ja se on ratkaiseva ero näissä tilanteissa.
Tuossa tilanteessa minä varmaan miettisin, että mitkä on ne kaikkein isoimmat kitkaa aiheuttavat asiat ja keskittyisin niihin. Sillon kun ärsyttää ja tilanne on tulehtunut, niin sillonhan ärsyttää kaikki. Kuitenkin yleensä on olemassa sellasia asioita, jotka ärsyttää kaikkein eniten ja jo se, jos niitä sais jotenkin lievitettyä, voi helpottaa oloa ainakin hetkeksi.
En minäkään varmaan niin järjestelyjä vaativaa olisi koskaan tehnyt, mutta onnettomuus voi tapahtua hetken mielijohteesta. Mä olin silloin niin masennuksen sumussa, etten muista siitä edeltävästä kesästä mitään. Olin siellä hiivatin korvessa päivät niin, ettei mulla ollu edes autoa pihassa.
Jälkikäteen sitä tunnistaa ne hetket, kun olis pitänyt jo tajuta. Sen kun vielä teki ja jakso ja sen kun "selkä katkes".
Tökstöksnöö
31.10.2026 klo 20.55
Kannattaa alkaa erakoksi kuten minä, niin vähemmän näkee hulluja. 😂
Tökstöksnöö
31.10.2026 klo 18.11
Viimisin 10 vuotta on mennyt hyvinkin leppoisasti ihan kaikkien kohtaamieni miesten seurassa ja lähellä. Ihan bokaisen ventovieraankin. En tiedä sitten onko se ulkonäkö vai olemus mikä vaikuttaa, mutta en ole kohdannut mitään ikävää miehiltä 10-15 vuoden aikana.
Pitäisikö sinun tökstöksnöö varata aikaa skitsofreniatutkimuksiin?
Masennuksesta vasta jotenkin selvinneenä ehkä eniten pelottaakin, ettei se vaan uusi. Se on aika pieni hetki kun päässä naksahtaa ja ikuisuus alkaa, sen tiiän omasta päästänikin. Se houkutus on ollu joskus suuri.
Kääntää ratin vaan kohti kalliota ja talla pohjaan ja mähän en vauhtia ole ikinä pelännyt.
Ja siis vaikka mitään riskiä siitä, että tekis tarkotuksellisesti itelleen jotakin, ei olekaan, niin ei jatkuvasti koholla oleva stressitaso tee kenellekään hyvää. Itellä tosiaan se viimenen puoli vuotta siinä parisuhteessa, mä en muista siitä oikein mitään.
Meepäs nyt vaikka tonne alemmas ketjuun kirjottelemaan. Hus hus!
Joo jos kysyy mikä tässä mättää, ei musta ole pahaa sanaa sanottavana. Paitsi joka päivä jotain mistä vittuilla muuta ei osaa. Kai se on miehille parempi tila tyytyä pahaan oloonkin kun myöntää, että ei tää toimi ja jäädä yksin. Tuntuu se yksin jääminen olevan se pahin epäonnustuminen. Ei niinkään ne muut asiat mitkä siihen johtaa. Jotenkin vammainen tapa kelata asioita, mutta minkäs voi.
Juu. 👍
Tuossa jokusen kerran ehdottanut, että josko joku muu nainen olisi mieluisempi kun minä vaan oon niin tyhmä enkä osaa mitään. Ei kehun sanaa tipahda, ei millään ihan sama mitä tekee mutta voi vittu kun et osaa, ei tollee ei tällee...
Älä koske, älä mene, älä lähde, jos lähdet en kaipaa ja padkanen nauru perään... Katkeraa mutta pakko vaan katella, ei oo varaa toiseen naiseenkaan. 💀
Masennuksella on suuri taipumus uusiutua, jos et pääse rauhaan itsesi kanssa henkisesti. Tarvitset uusia ja toimivampia keinoja käsitellä asioita. Yrität puskea entisillä toimimattomilla keinoilla vaikka sinun pitäisi nyt pysähtyä ja oppia. Ihmiset oppivat ja kasvavat henkisesti kuolemaansa saakka ja henkiseen kasvuun kannattaa panostaa.
Niin no, ei se tollasessa tilanteessa vaihtamalla muutu. Siksi kai se minunkin eksäni mussa vielä kolme vuotta roikkui, kun ei häntä kukaan muu katsellut. Ainakin pari uutta yritystä hänellä siinä välissä oli, mutta muilla palo hermo paljon nopeammin kuin mulla.
Pelkkä stressi tekee jo kipuja, lihottaa, uuvuttaa. Paska kierre.
Missä oikeaoppiset sitaatit, aapeeäijän tekstiä todella tuoreella saat teellä referoiva? Koita tilata niitä tutkimuksia yksityishenkilöille esim Suomen jepareiden tai huolimaalituslomakkeen kautta. Vähän höperön kuvan saatat itsestäsi antaa, mutta all in yksisarvinen
Heh, ehkä mies tietää itsekin sen ettei toista yhtä lejmänhermoista löydä ja tulevat ongelmat hirvittää, kun tosiaan naisia on jotka iskee tikarin suoraan sydämeen silmää räpäyttämättä. Kaikki ei ole kuten me jotka yrittää rakastaa viimiseen asti.
Pelko
No nyt meni vähän överiksi. Taidan olla kasvavimmasta päästä tässä jengissä. Ei pahalla.
Kyllä miehetkin yleensä ne omat vikansa tietää ja tunnistaa, vaikka eivät voisi niitä ääneen myöntääkään. 🙂
Loppupeleissä kai on niin, että sun täytyy kliseisesti valita ne taistelusi ja katsoa onko niistä saatavissa joku järjellinen lopputulos. Mietit mikä on välttämätöntä, että sä voit elää siinä ja jollei se onnistu, niin mikä se sun vaihtoehtos on. Kyllä ne ratkasut sun sisältäs löytyy, vaikkei ne helppoja oliskaan. Ja kyllä asiat aina lopulta järjestyy. Vaikeinta on tehdä ne päätökset, varsinkin kun ne vaikuttavat myös muihin. Muista kuitenkin se, että lapset on sitkeitä, lapset on fiksuja ja lasten on hyvä olla, kun vanhemmat voivat hyvin.
Mun on pakko nyt tehdä vähän töitäkin.
Ihan vaan sokeus ja se, ettei tilannetta tunnista, kun se pahenee pikkuhiljaa. Käy kuin sille sammakolle siellä hitaasti kuumenevassa kattilassa.
Ei ole skitsofreniaa, olen sitäkin joskus kysynny päälääkäriltä. Se nauroi että ei skitsot tollasia kysy.
Se totes että olen vaan erityisherkkä ja herkkyys ei ole sairaus, mutta pitää muistaa se voi sairastuttaa jos ei osaa rajoja vetää.
Mäkin rupeen kattelee tehtäviä. Kiitos sulle rakentavasta keskustelusta. Sain vöhän mietittävää ja tuli parempi olo.
Eipä kestä. Hyvä jos ainakin mieli vähän parani.
Työn iloa sinne(kin).
Jäin tuossa aiemman keskustelumme jälkeen miettimään ja mulle tuli mieleen, että kuinka paljon te vietätte aikaa erillänne? Oletteko te usein esim. lomalla niin, ettette näe toisianne useampaan päivään? Oletko sinä koskaan lomalla niin, että koko kotipaletin pyörittäminen on miehesi vastuulla? Mä muistan, että olisit joskus täällä kertonut, ettei homman pyörittämistä voi jättää miehesi vastuulle (sano, jos muistan väärin). Ehkäpä nyt olisi aika alkaa tehdä sitäkin, jos ette vielä tee. Teidän muksut ei kuitenkaan ole enää niin pieniä ja jos, siis jos, se ero on tullakseen, niin miehesi joutuu väistämättä ottamaan sitä vastuuta paletin pyörittämisestä, jollei aio erota lapsistaankin. Joskus se, että viettää toisinaan aikaa erillään, tekee hyvää sille mielipiteelle, joka toisesta on päässyt syntymään.
Eläinten takia ei paljon voi kotoa haihtua, ne jää hoitamatta suurin osa ilman mua. Mutta katellaan hetki eteenpäin. Käytös tarvii kyllä muuttua ei tää oikein järkevää ole.
No lähetä ne kolmistaan jonnekin vähäksi aikaa. Joo, tiedän ettei se niin helppoa ole. Muksuilla koulut, miehellä työ jne. Sitäkin kannattaa kuitenkin miettiä, että olisko jotain keinoa, jolla voisitte saada välillä vähän enemmän hajurakoa.
Ehkä mummolaan, jos muksut suostuu.
Ääni💓🫦
No jopas. 😅❤️
Niin. Vaikea sanoa, jos on pelkästään kyllästyminen. Riippuu monesta muustakin asiasta.
Joskus on tietysti molemmille hyvä lähteä lompsimaan eri suuntiin. Älä kysele täältä, vaan juttele puolisosi kanssa.
Jos haet täältä vahvistusta, niin olet jo päättänyt ja toivot tukea päätöksellesi. Ei, se ei kuulu muille kuin sinulle ja puolisollesi. Älä viitsi olla teini.
>Simiti<
Heh, lähinnä kelaan miten muut asiat tekee. Onko yhtä vaikeeta pistää pistettä.
Ja kyse ei ole siitä ettei olisi juteltu. Mä olen vaan niin vitun kiltti ja suedän siedän siedän ettei muutten tarvi kärsiä.
Yhdesti on yhteisellä päätöksellä lähdetty eri suuntiin. Yhdesti puoliso löysi toisen ja yhdesti mokoma lähti taivasjoukkoihin.
Tilanteita on yhtä monta kuin eroakin. Olen edelleen sitä mieltä, että täältä et löydä vastausta/vahvistusta.
>Simiti<
Ihan sama mitä löydän tai en löydä, kysyn kumminkin.
Se oliskin helppoa, kun löytäisi toisen. En minä siis vaan toinen osapuoli. Täytyy hakea joku tipu tohon pyörimään. 😅
Lapsenvahti viikonloppuun kun itse lähtee mummolaan. 😜
Sinun mielikuvasi itsestäsi on erilainen, kuin mitä oikeasti olet. Kommenttiesi perusteella valehtelet paljon, erityisesti itsesi eduksi, et ole looginen. Puhut saman asian puolesta ja vastaan samana päivänä eri ketjuissa, olet vihamielinen, menetät hermosi joka kommentista ja räyhäät, et osaa lainkaan arvioida itseäsi tai omia tekemisiäsi jne. Kiltteys tulee viimeisenä mieleen kirjoituksistasi ja sietokykysi on nolla.
No nyt on diippiä ja yhteiskunnallisesti merkittävää analyysia aapeeäijän olemuksesta koko ns seurakunnan edessä. Ta To
Jotkut muut tekevät asian niin, että puhuvat asioista niiden omilla nimillään jo silloin, kun ensimmäiset ongelmat alkavat esiintyä. Esim. vittuilusta keskustellaan niin, että mietitään mistä vittuilun tarve tilanteessa tuli ja mite se vittuilijaa palkitsee. Asiasta voi keskustella yhdessä ja erikseen myös pariterapeutilla. Mikäli vittuilija ei ole halukas yhteistyöhön, saati muuttumaan, niin silloin se henkilö, jolle vittuillaan päättää alkaa arvostamaan itseään ja lähtee pois vahingoittavasta suhteesta. Näet saman itsessäsi, kuin miehessäsi eli kun joku täällä ehdottaa sinulle peiliin katsomista, niin sinä et halua, eikä kukaan voi sinua muuttaa, vaan sinun pitää itse haluta muuttaa itseäsi. Sinun pitää usklataa katsoa peiliin ja myöntää virheesi itsellesi, se on vaikeaa. On helpompi suuttua ja rähjätä ja pitää egostaan kiinni. Samoin sinä et voi muuttaa kumppaniasi, vaan kumppanisi pitäisi ensin myöntää ongelman olemassaolo ja sitten haluta muuttaa itseään. Miksi hän tekisi niin, kun on helpompaa suuttua, rähjätä ja pitää egostaan kiinni.
Jos olet tavannut hänelle ongelman auki niin, että lapsikin sen ymmärtäisi, eikä hän hlua muuttua, niin ei ole mitään tehtävissä. Silloin on parempi erota ihmisestä, joka tuottaa pahaa mieltä.
Siis että mitenkä aapeeäijä? Tuliko ehkä vähän kyseenalainen lapsus perheenäitiä performoidessa? Emmää siis tuomitse mutta
Tule kylään äläkä sielöä sössötä. Pääset tutustumaan muhun kasvokkain.
Sä oot kyllä kuutamolla enemmän kun kuu ukko itse. Ei pienintäkään ihmistuntemusta.
Kuule kultu vihellä pilluus. Älä pyörry hajuun.
Ai sullakin gubbe paloi proput. Parempi päivä ku ois alkuun voinu luulla
Ei ne pala, ne kuumenee.
Ootko koskaan nähny miten proppujen käy kun ne ylikuumenee? Mä olen.
Linkkivinkki
https://youtu.be/9ZtTW0IpG94?is=SGzEBDs_SNjBgAWF
Tyhmää tehdä tuollaisia lupuksia siksi, että ei kestä kritiikkiä. Suosittelen jatkamaan nonyyminä, niin ei tarvitse kiukkuilla niin paljon egosi perään kommenteissasi.
Egoni kestää sinunkin aivopierut, mutta sun ego ei kestä mun. Niin päin.
Jaa ookko nä taas aapeeäijälle jotain ihan vaan pientä kevyttä kritiikkiä luupannu? Lähinnä siksi kun psy koosiin kuuluu kuvitella kaikkia sen sekundahahmoja tietyksi henkilöksi. T naiselta
Tässä on kysymys siitä, että sinä estät itse itseäsi. Ei se ole minulta pois, vaan sinulta itseltäsi. Sitten kun jonain päivänä ymmärrät, niin harmittelet hukkaamasi aikaa. Sekään aika ei ollut minulta pois, se oli sinun omaa aikaasi pois sinulta itseltäsi.
Voitko vaan mennä pois. Olet kuin mun mies ylimielinen ego.
Kirjoitat julkiselle foorumille, jossa kaikki voivat osallistua keskusteluun.
Joo sama koskee vihamarsu minun kommenttiraitaa aapeeäijän hahmojen systemaattisen härkintäsi suhteen. T naiselta
Voitko silti jos oot niin hieno ihminen kun esität olevasi, etkä koulukiusaaja.
Miksi sinä olet ulottanut lonkerosi tänne sinkut puolellekin? Eikö ikävässä riitä kommentoitavaa enää? Vai onko tämä vaan joku uusi aluevaltaus?
susimusta
Eron kieltä puhuu ja aika vahvastikin jo, samoja on tullut läpikäytyä lopputuloksena ero. Ei ne keskinäiset jutut enää korjaannu siinä vaiheessa kun ei ole enää edes halua korjata niitä.
Kaikkihan siinä uusiksi menee ja kuormitus on aika kova ekan vuoden aikana, lisäksi kun on vielä muista vastuussa niin se mutkistaa aika tavalla. Talouspuoli askarruttaa jne + miljoona muuta pikku asiaa.
Eroamaan en toki kehoita mutta jos semmoinen tulee niin riitelyä kannattaa välttää, järjen kanssa sopimalla niin kyllä se siitä suttaantuu.
Sille se tuntuu ja näyttää. Joo, riitely on paha. Se tekee kaikille vaan helvetin.
joskus ehkä pithää kääntää uus sivu elämässä. En tiä mut parisuhdeterapeutti vois auttaa asiaa??
Useimpien tällaisten ketjujen ongelmana on aloittajan vahvistusharha.
Se on kognitiivinen vinouma, jossa ihmismielen taipumus käsitellä tietoa puolueellisesti, voittaa.
Eli aloittaja lukee vain kommentit, joissa ollaan samaa mieltä hänen kanssaan ja torjuu muut. Se johtaa siihen, että vahvistusharhasta kärsivä ihminen ei koskaan saa muutettua elämäänsä. Elämänmuutos vaatii pelkojen kohtaamista, turvallisesta (totutusta) luopumista ja uuden omaksumista.
kiusaatteko häntä?? Minä en kiusaa.
nimittäin ootte viime aikoina ottaneet osa täällä kommentoijista hänet hampaisiin. Se ei ole oikein tuo lähes jatkuva hänen häirintä&kritisointi. Vahvakin ihminen saattaa alkaa kärsimään henkisesti tuollaisesta. Sitten kadutte varmasti jos hänelle kävisi huonosti elämässä. Ei kannata siis tuollainen. Muistakaa tämä; ette tunne häntä 100% hyvin ja hän on kuitenki ihminen kuten me kaikki olemme ja meil sama ihmisarvo.
Vahvistusharha voi saada kokemaan, että häntä kiusataan. Silloin voi kokea, että jokainen kommentti, jossa ei vahvisteta hänen omaa ajatteluaan, on kiusaamista. Ketjun vastauksissa on kuitenkin ihan yleisiä ja tunnettuja ajatusmalleja. Pelkkään myötätuntoon on turvallista, mutta haitallista uppoutua.
Voitte jauhaa vahvistusharhasta sun muista pointeista mutta perusongelma on edelleen; te ootte ottaneet hänet hampaisiin.
Voisitte pikkuhiljaa jättää hänet rauhaan. Mä en pidä tuosta tavastanne.
Kerrotko vielä miksi jokaisen pitäisi hyväksyttää viestintinsä sinulla ennen sen lähettämistä? Oletko kenties väkivaltainen ja kontrolloiva henkilö hoidon tarpeessa? Suomi24.fi:llä on 2-2,5 miljoonaa kävijää joka kuukausi ja ajattelit määrätä jokaiselle mitä on suotavaa sanoa ja mitä ei?
Mä en koe, että mua kiusataan vaan mä koen, että eräät on kusipäitä eikä osaa käyttäytyä. Se ei sinällään vaikuta muhun mitenkään muuten, kun että saatan kirjoittaa vähän vittumaisesti takaisin. Mä kyllä ymmärrän milloin joku vittuilee ja milloin ei. Niin heikko mä en ole, että yksikään kusipää muhun pystyy tai kykenee.
Ei ole tunnesiteitä, ei pysty muhun silloin vaikuttamaan satuttaen.
Lähinnä pyydän poistumaan kun en halua sotkea palstaa tappeluun.
Minusta parisuhteessa yksi surullisimmista asioista on se, kun kaksi ihmistä alkaa vähitellen muuttua toisilleen vieraiksi, vaikka elävät edelleen saman katon alla.
Ensimmäiseksi pitäisi varmaan selvittää, kokeeko toinen samanlaista etääntymistä. Ja ennen kaikkea, onko molemmilla vielä halua löytää se yhteys uudelleen.
Pelkkä asioista puhuminenkaan ei aina riitä, jos mikään ei sen jälkeen muutu. Tarvitaan myös tekoja, yhteistä aikaa, läheisyyttä ja kiinnostusta toista kohtaan. Joskus pitäisi ehkä yrittää löytää uudelleen se ihminen, johon aikanaan rakastui.
Mutta yhtä tärkeää on ymmärtää, ettei parisuhdetta voi korjata yksin. Siihen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka molemmat haluavat yrittää.
Ja ehkä kaikkein vaikeinta on tunnustaa itselleen, jos toinen ei enää haluakaan.
susimusta/tekoäly
Luin nyt enemmänkin vastauksiasi, ja niiden perusteella tilanteesi kuulostaa huomattavasti vakavammalta kuin mitä alkuperäisestä aloituksesta saattoi päätellä.
Minusta tässä ei ole enää kyse pelkästään parisuhteen väljähtymisestä tai kadonneesta kipinästä, vaan myös siitä, millaiseksi oma elämä ja hyvinvointi suhteessa ovat muodostuneet.
Jos joutuu jatkuvasti kokemaan arvostelua ja vähättelyä eikä asioista puhuminen johda muutoksiin, alkaa se väistämättä vaikuttaa myös tunteisiin. Läheisyyttä ja rakkautta on vaikea ylläpitää, jos ei koe tulevansa arvostetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Ymmärrän myös sen, että perheen koossa pitäminen voi tuntua tärkeämmältä kuin oma onnellisuus. Mutta missä vaiheessa itsensä uhraamisesta tulee liian suuri hinta? Eikä jatkuva tyytymättömyys ja paha olo välttämättä ole hyväksi muillekaan perheenjäsenille.
Minusta sinun ei tarvitse tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja. On kuitenkin hyvä, että olet alkanut miettiä omaa tulevaisuuttasi ja mahdollisuuksiasi itsenäisempään elämään. Samalla olisi tärkeää, ettet jäisi kantamaan kaikkea yksin, varsinkin kun kerroit aiemmista mielenterveyden vaikeuksistasi.
Parisuhdetta voi yrittää korjata, mutta siihen tarvitaan kaksi ihmistä. Yksi ei voi loputtomiin tehdä työtä molempien puolesta.
Ja ehkä tärkein asia: sinullakin on oikeus voida hyvin, tulla kohdelluksi kunnioittavasti ja tuntea olevasi rakastettu. Ei vain vanhempana tai puolisona, vaan ihan omana itsenäsi.
susimusta/AI
Yym, ei helppoa. Teinini tuossa jo kesällä sanoi, kun paljon puhutaan ja hän puhuu mulle ominpäin, että hei äiti, hänestä on ihan okei jos mä muuttasin iskän luota pois, kun ei sekään oo okei et jatkuvasti nokitaan eikä mitään muuta ja mikään ei kelpaa. Se mut sai miettimään näitä kesällä jo.
Isosiskollani on vastaavaa väljähtymistä aviosuhteessa ilmennyt, mutta siitä ollaan päästy pitemmän päälle pois eli suhde on parantunut.
Itse yhdessä suhteessa keskustelin asiat läpi yhdessä yhden naisen kanssa, kun hänen olohuoneensa pöytä oli välissä. Oltiin selällään pehmeällä matolla ja keskusteltiin ongelmasta. Sen jälkeen käveltiin käsikädessä puistossa. Keskustelu ja aika paransi ongelman.
No sitähän sitä aina toivoo, kun vartoo että asiat vaan yks kaks olis taas hyvin ja hyvä olla. En mä haluaisi luopua ja luovuttaa, mielummin löytää tien takas sydämeen muttei se enää tunnu realistiselle kun mut torjutaan 24/7.
Jos oot kun läpinäkyvää ilmaa siihen asti kun löytyy valittamista, niin eiköhän se ala olla selvä homma.
Mutta I'm not even done. Pitää jatkaa tehtäviä.
https://youtu.be/dbBUgWzWVDU?is=pQdJ7R_AixQdUz2s
Tilanne voi ajan myötä muuttua. Yhteisten lapsien takia kannattaa pysyä yhdessä, vaikka hetken ei suhde toimiskaan hyvin.
Tseppiä jatkoon! Tilanne voi muuttua!
Mutta johkun aikaan se rajakin täytyy vetää ja olen sen nyt vetänyt. Ihan paskasti ei saa käyttäytyä kumpikaan, vaikka miten tylsyy toiseen. Se on henkistä väkivaltaa kyykyttää toista.
Tuohon on vaikea sanoa mitään viisasta, mutta siskolla ongelma suhteessa meni yli 50-vuotiaana ohi. Nyt on 60 v. ja risat. Nyt menee paremmin parisuhteessa, vaikka hetken meni tosi huonosti.
Hyvä jos noin. Kunnioituksen puute on kuitenkin asia mikä vaikuttaa tuohonkin voiko jatkua vai ei. Ilman kunnioitusta on vaikeeta olla yhtään mitään.
Mutta toki kunnioituksella saa paljon korjattuakin.
https://youtu.be/m2N0kUP8ee8?is=wpEv9IiiTDF2If-o
Totean tähänkin sivusta ... kunnioitus on tärkeetä. Vaan kunnioitatko sä tällä hetkellä itse tarpeeksi itseäsi? Sähän annat toisen aukoa itsellesi päätä. Se ei opeta kenellekään sitä, että sua pitäisi kunnioittaa. Joo, toinen käyttäytyy huonosti, mutta sähän sallit sen. Sä olet kiltti, mutta ei sun silti tarvitse sallia tuota. Ja joo, tiedän olevan helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun inhoaa konfliktia. Vaan jos et sä itse kunnioita itseäsi, niin röyhkeä kävelee aina yli, kun saa mahdollisuuden.
En salli mutta se jatkuu silti, koska olen täällä samoissa neliöissä. Siksihän mä mietinkin omia neliöitäni mihin ei ole tulemista päätään aukomaan.
Kyllähän me ystäviä voidaan olla yhä tämänkin jälkeen, mutta ei meistä enää rakastavaisia tule. Tunnen sen sisimmässäni että olen sulkenut jo sen oven pysyvästi.
En koe olevani rakastettu, joten miksi yrittäisin olla.
Missä on sun auktoriteettisi? Missä on se selkäranka, että sulle ei jumalauta puhuta niin? Se lähtee siitä, että sä lopetat sen keskustelun sillä siunaaman sekunnilla, kun toinen lähtee tolle linjalle. Tulkoon takasin yrittämään, kun osaa olla asiallinen.
No joo, mut on kasvatettu eri tavalla. Mä en väistä konfliktia. Jotain hyvää sinäkin, että on kapiaisen kasvattama. Mussa on sitten eri viat tässä suhteessa. mutta joo mulle ei todellakaan tule kukaan kotonani turpaansa soittamaan.
Ihan vain tähän väliin kysyn, mitä itse luulet saavuttavasi jäämällä tuollaiseen tuhoisaan suhteeseen? Sillä sitähän suhteenne on, päätä auotaan puolin ja toisin ja se on myrkyllistä, myös lastenne terveydelle.
Eipä ne lapset niitä ole kuulemassa, kun mä päätäni takas auon. On kyllä kuullu närppimistä ja kyllähän hekin sitä tyhmänä käytöksenä pitää. Isompi varsinkin ymmärtää miten älytöntä käytöstä se on. Ja valitettavasti tiiän senkin, ettei hän halua tänne jäädä jos mä en täällä ole.
Lapset vainuaa ikävän ilmapiirin hyvin herkästi.
Joo ja kun se on menny aina niin päin, että mä osaan käyttäytyä ja toinen ei, niin siinä menettää uskottavuutensa se joka näyttää hölmöä esimerkkiä.
Se kostautuu ihan itselle sitten sekin, jos lasten nähden sekoilee eikä kykene puhumaan asiallisesti.
Miten tunnistaa henkinen väkivalta?
Haukkuminen alkaa usein viattoman tuntuisesta "vitsailusta" tai kuittailusta, mutta muuttuu toistuessaan vallankäytöksi. Hälytysmerkkejä ovat:
• Jatkuva arvostelu: Ulkonäön, luonteen, älykkyyden tai tekojen jatkuva mitätöinti.
• Syyllistäminen: Riidat ja kumppanin oma paha olo käännetään aina sinun syyksesi.
• Käytöksen selittely: Kumppani vetoaa väsymykseen tai suuttumukseen ("sait minut raivostumaan"), eikä ota vastuuta omista sanoistaan.
Väestöliiton maksuttomat tukipalvelut
Väestöliitto tarjoaa matalan kynnyksen neuvontaa parisuhteen solmukohtiin ja kriiseihin:
• Parisuhdepuhelin: Voit soittaa maanantaisin klo 14–16 ja keskustella tilanteesta anonyymisti asiantuntijan kanssa.
• Perhepulma-puhelin: Jos perheessä on alle 18-vuotiaita lapsia tai odotatte lasta.
• Verkkopalvelut ja chat: Väestöliiton Parisuhde-sivujen kautta pääset päivystys- ja ajanvarauschatteihin, joissa voit keskustella tilanteesta yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Palvelut toimivat myös osana Hyvä kysymys -verkkopalvelua.
Semmostahan se on. Mutta eipä puhelut mitään auta. Ei ole mun tyylistä soitella mihinkään, kun totean itse että jospa sitten lopetat. En koe olevani alakynnessä, vaan pelkästään lopen kyllästynyt.
Sinulla on ongelmia asunnonlöytämisen ym. kanssa. Heillä voisi olla vinkkejä, kun ovat kokeneita.
Niitä kun ei ole siellä missä pitäs jatkuvasti. Olen pärjännyt itsekseni läpi elämän, pärjään nytkin ja löydän kyllä, kun vaan vapautuu. Ei hosuen tule kun huteja.
zxilmäl<azidnkäyuffökiedlfgoka<ikilled piliitioille mahsus miljsdxddjs.... silmien käyttökielto .
"A-Lotus". Ja Julkkissivu uusix.
Mikä sivu?
Tuttua tuo. Kauan jaksoin ja kestin. Lopulta ymmärsin että annoin tavallaan itse luvan kohdella itseäni pskasti, koska en nostanut kytkintä. Se oli vaan yhtäkkiä niin selkeää että mikään ei olisi enää saanut minua jäämään. Ei asunto, ei toimeentulo jne. Hyppäsin pää edellä lumihankeen😅 ja en ole katunut! Kuluttavaa on uhrata oma mielenrauha ja onnellisuus ties minkä /kenenki vaatimusten alttarille. Ei ole hyvä lähteä parempaa parisuhdetta tavoittelemaan, vaan omaa mielenrauhaa, ilman muiden luomaa painetta ja stressiä. Sitä on vapaus! Voimia🤗 💖🤷♀️
Juu, kaikilla on toki vielä omat kuvionsa suhteissaan. Kellä mitäkin, enemmän ja vähemmän. Silloin kun asiat jatkuu pitkään rasittavina, niin vaikeaa on ylläpitää niitä hei me selviydytään tunteita yllä ja tyhjästä kaivaa posia.
Mä olen sinkku jos sinkuksi ryhdyn. Ei mitään kiirettä hypätä mihinkään kaulasta toiseen juttuun. En koe tarvivani mitään huumaa vaan rauhaa ihan ensimmäiseksi. Tottakai rakkaudennälkä on olemassa, kun sellaista ei saa osakseen. Mutta ei semmonen laastari hommakaan ole järkevää. Joku siinäkin ittensä teloo ja mä en halua teloa ketään.
No niih.. ihan ensimmäiseksi sun pitää olla itsellesi rehellinen. Ymmärräthän sen, ettet vaan pysty eroamaan ennenkuin olet tehnyt kaikkesi.. siksi kiikut kiinni pilaantuneessa suhteessa.
Puhuminen ei tehoa ja se on aivan turhaa hommaa, ei johda mihinkään.
Suosittelisin laittamaan lapset mummolaan viikonlopuksi ja viettämään aikaa kaksin. Ottakaa kunnon huutoriita ja puhdistakaa ilmaa. Saat sit ainakin ukostasi jotakin irti. Mutta ei lasten ollessa kotona.
Sä olet sitkeä jääräpää. Junttimaisen sitkeä. Mutta rajat ne on sullakin.
Tajuathan, että sinäkin olet arvokas.
Niin, ei sua kiinnosta oma arvosi, kun perhe menee edelle.. aina.
Sulla on paljon keskeneräisyyttä suhteessasi selvitettävänä, mutta kun toinen ei ymmärtääkseni yhtään halukas keskustelemaan asioista asiallisesti, niin ottakaa huutoriita.
Mulla on sellainen mutu, että kumppanisi purkaa omaa pahaa oloaan suhun noin, kun muuta ei osaa. Sä et ole vastuussa kumppanisi keskeneräisyydestä, mutta selväähän on, että hänkään ei viihdy suhteessanne.
Sä et voi erota, mutta et voi jäädäkään.
Sun on ihan pakko kulkea tuo tie loppuun asti, ennenkuin pystyt eroamaan.
Siis eroaminen on teille ainoa vaihtoehto tällä menolla. Kumpikaan teistä ei voi hyvin suhteessa ja lapsetkin kärsii.
Puhuminen on turhaa lässytystä joten vaikka vihaat riitelyä, voi se olla ainoa keino rikkoa lukkiutunut tilanne.
Mutta ei koskaan lasten ollessa kotona.
Mutta osaatko sinä riidellä rakentavasti? Kumppanisi ei osaa, se on selvä.
Suhteenne on myrkyllinen, mutta pidät siitä kiinni jääräpäisesti. Se ei ole kenenkään etu. Olet ihan itse alistanut itsesi nykyiseen asemaasi sallimalla kumppanillesi itsesi huonon kohtelun. Ketään muuta et voi siitä syyttää. Jos haluat muuttaa kurssia, kanna vastuusi ja ole itsellesi rehellinen. Se kuuluisaan peiliin katsomisen paikka.
Sinulla on arvo, jonka olet uhrannut perheen nimissä ja kiitoksen sijasta sataa paskaa niskaan. Olet liian kiltti ja tunnollinen.
Nyt sun oikeasti pitää muuttaa itseäsi. Ja radikaalisti.
Muista että lapsesi rakastavat sinua ja haluavat sinulle vain hyvää. He tarvitsevat sinua. Mutta saavat ihan väärän roolimallin sinulta kun käyttäydyt kuin kynnysmatto.
Arvosta itseäsi enemmän. Kukaan ei tule nostamaan sinua tuosta suonsilmäkkeestä puolestasi. Eikä lapsesi enää ole mitään taaperoita, jotenka sen ei pitäisi olla este.
Mutt hei, jatka näin elämääsi tai ryhdistäydy. Se on ihan sinun itsesi vallassa. Aivan turhaa ulkoistaa syytä kumppaniisi. Sinä itse mahdollistat itsesi kaltoinkohtelun. Sinä sallit sen.
Se, osaatko katsoa peiliin rehellisesti ja myöntää, että perimmäinen vika on sinussa itsessäsi onkin toinen juttu.
Vain sen kautta pystyt muuttumaan. Ja muuttamaan tilannetta.
Sun on aika alkaa arvostamaan itseäsi. Kun kerran et itse osaa arvostaa itseäsi, miksipä kukaan muukaan arvostaisi?
Heikko ihminen käyttää toisia nostaakseen omaa arvoaan. Vahva tuntee oman arvonsa. Kiltti odottaa että arvo annetaan.
Sä olet selvinnyt monesta. Sä olet vahva, mutta kiltti. Liian kiltti.
Tässä vuosien varrella olet käynyt pitkän koulun rehellisyyden parissa. Nyt sun on aika olla rehellinen itsellesi. Siis raatorehellinen.
Jos se rehellisyys tuntuu pahalta, olet oikeilla jäljillä. Se johtaa siihen ymmärrykseen mitä nyt tarvitset.
Voit unohtaa kokonaan unelmat, että kaikki korjaantuisi. Se on itsepetosta.
Nyt on turhaa tuudittautua valheeseen. Ota hyvä ihminen silmä käteen ja katso tilannettasi rehellisesti.
Kukaan ei pysty sulle sanomaan mitä pitäisi tehdä.. mutta mieti asiaa siten, että missä näet itsesi viiden vuoden päästä ja tee ratkaisusi siihen päämäärään pyrkien. Mitään nopeaa fixiä on turha odottaa ja vain sinä olet kykenevä muuttamaan tilannetta.
Minun neuvoni on, että ole itsellesi rehellinen.
Kyllä mä itseänikin arvostan, ei se sitäkään ole etten arvosta. Kuviot pitää kuitenkin toimia eronkin jälkeen niin, ettei lapset kärsi. On oltava koti mullakin, pihalla on kylmää asua, rahaa millä kustantaa kaikki ja sellaisen matkan päässä, että kaikki lasyen elämässä ei mene ylösalaisin.
Mä itseni takia pelkää mitään tai ketään. Vain sen että on mihin mennä, turvallisesti ja niin että arki toimii sittenkin. Eikä muodostu lyömä aseeksi mua vastaan sekin.
Hän osaa henkisen lyömisen nimittäin.
Työttömyys ei ole lieventävä asianhaara. Se on ase.
Ja asunnot nekään ei tyhjästä tule eteen järkevällä sijainnilla.
Ei mua mikään varsinaisesti muuten pitele, järki pitelee.
Ja kyllä mä riidellä osaan. Se ei vaan auta mutistin kanssa joka kääntä kaikki toisinpäin. 😀
Sinä itse pitelet. Herää pahvi.
Sulla on kyllä aikamoiset kootut tekosyyt.
Tee päätös rehellisesti itsellesi ja ala pyrkimään sitä kohden. Se, että alat nyt rakentamaan tulevaisuuttasi mieleiseksesi ei haittaa ketään.
Miks asiat pitää aina päästä pisteeseen, ettei jää vaihtoehtoja. Sen kun vielä ymmärtäis. Puhuminen olus niin helppoa ja onkeensa ottaminen, mut kun ei ole.
Koettu juttu. Mä vaan en viimesinä vuosina enää välittänyt paskaakaan toisen sanomisista. Ei jaksanut kiinnostaa.
Ne on kuitenkin faktoja mitä luettelin. Kyllä mä olen asioita tutkinut. Hyppy tyhjään ei toimi lasten ja lauman eläimiä kanssa. Pahvi tai ei.
Niin en mäkään, toki mä saatan sanoa välillä takaskin. Muttei ne satuta enää, lähinnä saa toisen näyttämään typerältä.
Puheet on puhuttu. Tekojen aika.
Oisko ideaa, et alkaisit nyt tekemään pieniä muutoksia sillain pitkäjänteisesti..?
Nyt mun on lopetettava kun lupasin mennä tekemään poitsulle ruokaa. Jatkellaan toiste.
Ei onnistu juu. Sehän on selviö.
Silkeen että ihan oikeestikko ei muuhun pysty kun närppimään. Ihan vitun lapsellista.
Juu. Tuttua kauraa.
Mut tän sanon ja sit mään. Asia kerrallaan. Pikkuaskelin. Ensin opiskelut.. työ... koti.. lapsetkin lähtee omilleen. Ei kaiken tarvii mennä tänään maaliin. Sä oot taistelija.
Tee päätös ja ala rakentamaan sitä.
Nyt on pakko männä. Moikka
Juuu, tehny jo. Katotaan nyt saanko jotenkin arvostuksen tunteen takaisin, kun jotenkin semmonen katoo kun jatkuvasti närpitään. Sehän se hommaan kiilan lyö kun toista ei pysty enää arvostamaan pöljän käytöksen takia. Näyttää tyhmälle koko ihminen sitten. Määhän sie. 👍
Voitte tehdä tietoisen päätöksen, ettei toisianne pidä "närppimän".
Juu en mä närpi, se ei ole kuulunu koskaan mun tapoihin eikä tule kuulumaan. Puhun kyllä suoraan, en piilovittuile.
Puhu tunteen kautta. Kerro kumppanille, ettei tunnu hyvältä jos närppii.
Kommentoin sivusta
Pirppikseltä tuli hyviä neuvoja. Jos huutoriita tuntuu vieralta, niin opettele ainakin sanomaan "turpa kiinni" ja sitten pitämään siitä kiinni. Mä tiedän, että sä osaat pitää puolesi. Kuitenkin pieni moitteen sana ... sut on liian helppo vetää mukaan kinaan ja närppimiseen. Opettele se, että IRL sä sanot ja sulla on lupa sanoa se "nyt turpa kiinni" ja "sä et puhu mulle noin" ja piste ja vaatimaan, että se toinen kanssa pitää sen leipäläpensä ummessa. Älä lähde mukaan mihinkään pään rääpimiseen, älä jää kuuntelemaan sellaista, älä suostu sen kohteeksi. Sun pitää nousta sen rääpimisen ja vittuilun yläpuolelle. Stand your ground. Se joko pitää turpansa kiinni, tai suksii viittuun.
Tässä luetun perusteella sanoisin, että tuo juna meni jo.
No kyllä mä osaan. Eikä kukaan ole palstalla vieraitten kanssa sama, kun kumppanin kanssa kotona. Täällä se riita tai mulle "riita" on pitkälti kaikkea muuta kun oikeaa riitaa. Mulle ainakin.
Minä jos kuka osaa sanoa kotona turpas kiinni. Eilen viimeksi huomautin lapsellisesta närppimisestä ja miten tyhmältä se saa hänet näyttämään mulle. Oli hiljaa sitten.
Kyse ei ole ettenkö osaa mitä vaan, vaan siitä pitäiskö vielä viitsiä.
Olen olen puhunu monet kerrat.
"turpa kiinni" ei ole missään mielessä rakentavaa riitelyä. Parisuhteessa pitäisi olla muutakin kuin "pitää puoliaan". Noin pitelemällä suhde on kovin raskas ja vielä raskaammaksi tulee.
Se voi olla. Kumppani odottaa, että töks nostaa kytkintä. Jota tuskin tekee, koska eläimet, talo ym estää. Ts häntä voi kohdella miten vaan.
Ei tietenkään se ole sama asia. Ei täällä kukaan saa sellasta tunnerektiota aikaiseksi kuin ihminen, josta välittää tai on ainakin välittänyt.
Se pelkkä sanominen ei riitä. Eikä oikein sekään, että saat hänet näkemään itsensä tyhmänä. Se että sä sanot sen turpa kiinni, pitää ihan itsessään riittää siihen, että se nokka napsahtaa umpeen, eikä se enää uudestaan siinä kohtaa aukea. Älä lähde mukaan siihen, että edes selität miten typerältä hän vaikuttaa rääpiessään. Nouse sen selittämisen yläpuolelle. Se ei ole auttanut tähänkään asti. Ja kyse on nimenomaan siitä pitäiskö viitsiä. Juu ei pitäisi. Se, että sä sanot, että sä sanot sen turpa kiinni, pitää riittää siihen, että se nokka tosiaan napsahtaa umpeen. Sulla ei ole mitään velvotetta jatkaa aikuisen ihmisen opettamista kaikkien noiden vuosien jälkeen.
Rakentavalle riitelylle on oma paikkansa. Aloittajan tilanteessa se paikka on selvästi jo ollutta ja mennyttä. Nyt on paikka, jossa pitää ottaa takaisin se oma tilansa ja pitää puoliaan, jotta olisi edes vähäinen mahdollisuus päästä takaisin siihen rakentavaan riitelyyn.
Sekin voi olla mahdollista. Juuri siksi pitääkin ottaa se oma tilansa takaisin. Pakottaa se toinen sitten siihen, että se sanoo tuon suoraan, jos se noin ajattelee. Pirppis sanoin hyvin, että sillä huutoriidalla saa ukosta ainakin jotakin irti. Meni syteen tai saveen, niin ei tarvitse enää yrittää arvailla.
Huudoilla, närppimisellä, turpa kiinni käskyllä ei oteta suhteessa omaa tilaa takaisin, vaan vähennetään sitä entisestään ja loitonnetaan kumppania kauemmas.
Tuollaisessa kuvatussa tilanteessa otetaan. Nimenomaan vain sillä käskyllä pitää leipäläpensä kiinni. Sitä ei tarvitse edes huutaa, mutta tarkoittaa kyllä. Närppimisestä taas ei ole ikinä mitään hyötyä. Toinen lopettakoon ensiksi sen päänaukomisensa ja jos se onnistuu, niin voi yrittää uudestaan. Mä en typerää turvansoittoa kuuntele.
Henkilöä, joka käyttäytyy tavalla, kuten aloittaja kuvaa kumppaninsa käyttäytyvän, ei kukaan täysijärkinen edes halua lähentää. Tuo käytös pitää ensiksi loppua, eikä se lopu sillä, että jauhaa vielä toisen vuosikymmenen tunteistaan. Jos hän olisi kykenevä tuota kommunikaatiotapaa ymmärtämään, hän olisi lopettanut ajat sitten.
"Hyppy tyhjään ei toimi lasten ja lauman eläimiä kanssa."
Pahvi siihen asti, kun ajattelet noin. Ei-pahvi keksii minne hyppää, ei tyhjyyteen, vaan erilaiseen elämään.
Mä olen realisti en utopisti. Hyppään kun on hypyn aika.
Kannattaisi katsella niitä asuntoja ja miettiä "järkevää" sijaintia. Ei liian lähellä exää, ei liian kaukanakaan, laatia "pelastussuunnitelma". Ennenkaikkea rauhoittaa mieltä ja toimia eron jälkeen exän kanssa. Kokemuksesta sanon, että kannattaa vältellä mitään kommunikaatiota.
Olen mä niitä katellut jo kauan. En vaan ole silleen tunteilla eläjä, että kauhessa tunteen puuskassa toimin. Mä tasaan ja mietin järjellä. En ole tyyppiä hurrikaani ja hösellys. Vaan kylmänrauhallinen kun hetki on.
Kyllähän tuollaisella huonolla ja surkealla käytöksellä voi saada kumppanin hiljennettyä, vähäksi aikaa, vaan pinnan alla kuohuu yhä enemmän, ellei suorastaan räjähtele.
Monet tuntuu olettavan, että olen äkkinäinen. En ollenkaan. Ei kuulu mun toimintapoihin. Äkkinäinen olen silloin kun joku oikeasti uhkaa tulla päälle, silloin alkaa tapahtua välittömästi. Tämmöset malttia vaativat jutut teen maltilla, en päättömästi syöksyen.
Mun päätä ei käännellä ja siksi oonkin vaikea ihminen manipuloida, kun mä funtsin.
Silloin kun toinen tyhmä on parempi olla itse olematta. Silleen mä ajattelen.
Yksi exäni joskus jälkeenpäin kertoi ihailleensa mun tyynenrauhallisuutta, kuin olisin palkkamurhaaja. Sattuu mutten anna sille tilaa, kun päätän toimia. Sitten se on tehty.
Kuulostaa tunnetason kohtaamisen puutteelta. Tunteita ei voi "ratkoa" ainoastaan opetella kohtaamista, ymmärtämään puolison ja omia tunteita.
Tjaa, enpä tiiä jos ei 17 vuoteen mitään ole oppinu, oppikoo toiseenkaan 17 vuoteen. Tuskin.
Ehkä kyse onkin enää vain sinusta, mitä siedät mitä et. Sinun ratkaisu lähteäkö vai jäädä.
Varmasti niin. Luulen että sitä hänkin varttuu. Mun päätöstä.
Vaan lähden kynsiä leikkelemään. Muutama jalkapari varttuu huoltoa. 😄
Kaikesta päätellen hän varttuu teidän eroa.
Mä koen että mulla oli 30 vuotta aikaa tehdä elämäni tärkein päätös. Siis kuka on mieheni.
Vaikka alku oli kuin satukirjasta niin valitsin väärin.
Juna meni jo.
Löytäisin kyllä ennemmin tai myöhemmin jonkun. Todennäköisesti vielä kauheamman kuin nykyinen. En luultavasti enää edes pitäisi kenestäkään.
Ei aina ole onnellista loppua.
Ei olekkaan, sekin on totta. Ja onnellisin loppu voi olla, kun vetää vaan piikin lihasta.
Onpa kamala kertomus.
Itse ajattelen toisin, niin kauan kuin elämää riittää voi sen ottaa haltuun ja tehdä uusia mieluisampia valintoja ja päätöksiä.
No on taatusti kamala kertomus! Kiva juttu että jaksat uskoa ainaiseen uuteen ja parempaan alkuun. Noin pitäisikin ajatella kuin sinä.
Jos on kamalaa, kannattaa siirtoliike parempaa kohti tehdä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
mutta niin tupakan ja zsikaarin sekä v iiinin lopettaminen onkin kova.... mutta on ollut apuja kuin terveysihmisetkin... patistamassa
siis niinkuin edottelemasxxdasa eipastissa tai panodtmassajotAIN ICBM- OHJUSTA
Tupakan käyttö kannattaa lopettaa kokonaan. Sähkötupakassa on tupakan ohella haitta-aineita. Alkoholin osalta prosentit ovat olennaisia terveyden kannalta. Miedot juomat ovat muutenkin parempia kuin vahvat.
Ensikynnys on se suurin. Rohkeus, katsekontakti, puhuminen. Burgerien on oltava harjoitellut etukäteen mitä sosiaalisten tilanteiden nyanssit tarkoittavat. Elekieli on ratkaiseva. Jos tiedät ettet pärjää omana itsenäsi, teeskentele. Sitäkin parempi on kulkea yksinäisenä sutena mikäli et tarvitse validaatiota päästäksesi eroon sinkkuudestasi. Teeskentelystä seuraa ennemmin tai myöhemmin burn-outti. -💊-.
Rohkeus ei puutu, vaan järkevät olosuhteet. Kyllä se siitä.
Tässä on jo niin paljon hyviä kommentteja ja viisaita asioita sanottu, etten osaa lisätä mitään uutta tähän, mutta toivon itsesi ja lastesi takia, ettet vähättele oman hyvinvointisi tärkeyttä. Sinulla on väliä ja sinulla on oikeus elää niin, että tunnet olosi arvostetuksi ja välitetyksi.
Ei ole koskaan helppoa pohtia näitä asioita, eritoten kun kuvioissa on mukana lapsia, mutta muista, että elämä kyllä kantaa. Päätitpä sitten mitä tahansa ❤️
❤️☕😊
Kiitos kaikille ajatuksensa ja näkemyksen jakaneille. Sain ajattelemisen aihetta, vaikka toiminkin sitten oman pääni mukaan, kun toimin. Niin hyvää tekee miettiä laajemminkin.
Nyt hyvää yötä.👍
https://youtu.be/gkaXf4zA8oA?is=JD_WOFyIx5TRIzvZ