Kekkonen teki kenties kuuluisimman Yhdysvaltain-valtiovierailunsa lokakuussa 1961 demokraattipresidentti Kennedyn isännöimänä. Vierailu oli Suomelle suuri diplomaattinen voitto, sillä Kennedy antoi tapaamisessa virallisen tunnustuksen Suomen puolueettomuuspolitiikalle.
Kekkonem oli väleissä demokraattien kanssa
Anonyymi-ap
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kysymys suomettumisesta ja sen vaikutuksesta Suomen maineeseen ja historiaan on herättänyt vilkasta keskustelua vuosikymmenestä toiseen, eikä siihen ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Ilmiötä voidaan tarkastella useista eri näkökulmista riippuen siitä, painotetaanko reaalipolitiikkaa, kansallista itsemääräämisoikeutta vai moraalista arvopohjaa.
Puolustuspuhe: Reaalipolitiikan pakko ja kansallinen selviytyminen
Suomettumisen myönteisen tai pragmaattisen tulkinnan mukaan kyseessä oli elintärkeä selviytymisstrategiasodanjälkeisen ajan geopoliittisessa todellisuudessa:
* Itsenäisyyden turvaaminen: Suomi oli hävinnyt sodan Neuvostoliitolle, mutta sääti itsenäisyytensä,demokraattisen yhteiskuntajärjestelmänsä ja markkinataloutensa toisin kuin monet Itä-Euroopan maat, jotka ajautuivat osaksi itäblokkia.
* Paasikiven–Kekkosen linja: Ulkopolitiikan perusajatuksena oli luoda Neuvostoliitolle sellainen turvallisuudentunne, ettei sillä ollut tarvetta puuttua Suomen sisäisiin asioihin tai miehittää maata. Tämä vaati toisinaan mukautumista ja varovaisuutta idänsuhteissa.
* Taloudellinen ja yhteiskunnallinen menestys: Suomi pystyi rakentamaan vahvan hyvinvointivaltion ja käymään kauppaa sekä lännen että idän kanssa. Kylmän sodan aikana Suomen talous kasvoi voimakkaasti.
Kriittinen näkökulma: Itsesensuuri ja moraaliset tappiot
Kriitikot puolestaan katsovat suomettumisen olleen vahingollinen ja nöyryyttävä tila, joka jätti pysyvän varjon Suomen historiaan:
* Itsesensuuri ja poliittinen paine: Neuvostoliiton vaikutusvalta ulottui Suomen sisäpolitiikkaan, mediaan,kulttuuriin ja koulutukseen. Poliitikot ja toimittajat saattoivat varoa arvostelemasta Neuvostoliittoa tai sen järjestelmää, mikä johti laajaan itsesensuuriin.
* Sananvapauden ja demokratian rajoittuminen: Ulkopolitiikan varjo määritteli pitkälle sen, mitä Suomessa saattoi julkisesti sanoa tai kirjoittaa ilman pelkoa Neuvostoliiton vastatoimista (esimerkiksi YYA-sopimuksen varjolla).
* Arvopohjan horjuminen: Kriitikkojen mielestä Suomi luopui liian helposti länsimaisista arvoistaan ja moraalistaan miellyttääkseen itänaapuriaan, mikä heikensi Suomen kansainvälistä uskottavuutta vapaiden demokratioiden joukossa.
Perintö nykypäivänä
Nyky-Suomessa suomettumisen aikakautta tarkastellaan usein ristiriitaisin tuntein. Toisaalta tunnustetaan, että silloiset poliittiset johtajat tekivät parhaansa vaikeassa tilanteessa pitääkseen maan itsenäisenä ja vapaana. Toisaalta varotaan toistamasta historian virheitä, minkä vuoksi Suomen nykyinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja – mukaan lukien Nato-jäsenuus – korostaa vahvasti avoimuutta, kansainvälisiä liittoumia ja läntisiä arvoja.
Heti vierailun jälkeen marraskuussa 1961 alkoi niin sanottu noottikriisi Neuvostoliiton kanssa.
Stubb on sen sijaan Trumpin käskyvallassa.