Mies sai syövän ja toivoa ei enää ollut, oli kirkosta eronnut…
Erilainen hautaus
Anonyymi-ap
1899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
… yli 40 vuotta sitten. Kun kaksi sisarta ja heidän tyttärensä saivat tietää lähestyvästä poismenosta, alkoi uskonnollinen manipulointi, alettiin suunnitella kuolinilmoitusta, toinen sisar vei kirkkoherranvirastoon liittymään takaisin evlutkirkkoon ja hautapaikkaa varaamaan, miehen menehdyttyä papin kanssa suunniteltiin kirkkomenot, virret ja Papin puhe, muistotilaisuudessa pappi sanoi läsnäolleelle miehelle, että hän pikku hiljaa alkoi tajuta homman nimen. Sisaret eivät olleet papille kertoneet jotain oleellista, vainaja oli homo ja se tietoisesti piilotettiin muistotilaisuudessakin, syvästi uskonnollisia kun olivat. Muistotilaisuuden loputtua pappi toivotti voimia tuolle läsnäolleelle miehelle.
Vainaja oli valinnut oman hautakiven, kun se luvan jälkeen sisarusparven toimesta paikalleen aseteltiin, huomautin jälkikäteen sisarparven yhdelle jäsenelle miksi kivessä ei ollut evlut uskoa kuvaavaa ristinmerkkiä. Nainen sanoi että onhan se siinä kuolinpäivän kohdalla.
Olisiko papille pitänyt kertoa? Ei sellaiset asiat papille kuulu. Pappi siunaa ja hautaa, se on papin virkaan kuuluva teko. Pappi saattaa, ulkoinen teko, papin virkaan kuuluva. Pappi teki työnsä ja sai siitä palkkansa, Vainaja haudattiin. Tarina hieno.
Mikä on siis meriitti homoudessa? Tuo nyt heräsi mieleeni.
Ja minkä jukelin tähären, papin olisi kuulunut sitä mainita?
Ookko ajatellu ikuna niin?
Ei papin tehtävä oo mainita hautaansiunaamisessa: "Paska jätkä. Monttuun vaan ja maata päälle."
Ei tässä nyt pappia arvosteltu vaan vainajan sisarusten tekopyhyyttä.
Muistotilaisuuteen mennyt mies ei osallistunut siunaukseen kirkossa vaan osallistui vaan muistotilaisuuteen jossa vasta papille valkeni elämäntotuus ja pappi keskittyi tämän jälkeen kyseisen miehen kanssa juttelemaan ja lähtiessään kätellen toivotti voimia agnostikkomiehelle.
Kun sisaret sai perinteet kohdalleen niin toiselle heistä vinkattiin ettette nyt sitten raamattua vieneet veljenne sairasvuoteen äärelle 🤣
Tämä on sitä kirkollisen elämän maallistumista.
Vainaja esitti etukäteen kysymyksen että mitä mieltä olet siitä että tuhkauurnasi laskettaisiin arkkuni päälle. Kerroin tämän sisarelle.Tähän sisar sanoi äkkijyrkästi: ”Ja kukahan sinut sinne hommaisi?” Ei loivastisanoen: ”ja mitenköhän tuo toteutetaan? Äkkijyrkästi sisar katosi elämästäni.
Elämä on. Ja kuolema sen jälkeen.
Tänään on poisnukkuneiden muistopäivä.
Taustatiedoksi että pappi oli mies
Hautajaispäivää edeltävänä päivänä juttelin sisaren tyttären kanssa osallistumisestani, ja hän että totta kai sinä tulet ja minä sanoin että tulen muistotilaisuuteen, odotin saattojoukkoa kuitenkin haudan äärellä.
Terkkuja tämän palstan p*sk*njahajille, etenkin aito_laiselle 🙋
Ei mihinkään kirkkoon kuuluminen ole jokin edellytys Taivaaseen pääsylle, Taivaan portilla katsotaan ihan muita asioita.
Ihmisen suhde Jumalaan (Isä, Poika ja Pyhä Henki) ratkaisee, mikä se oli ollut elämässä (ja mahd. juuri ennen kuolemaa). Tässä elämässä tuo suhde itse, yhdessä Jumalan kanssa rakennetaan, otetaan selvää näistä asioista, toimitaan itse kuten etenkin Raamatun UT neuvoo.
Hauta kristillisellä kirkkomaalla on kaunis, mutta ei se hauta tai kirkkorakennuksen läheisyys johda Taivaaseen. Mereen haudatut tai esim. metsiin kadonneet, murhatut uskovat, ovat aivan yhtä taivaskelpoisia, jos vain olivat raamatullisessa uskossa Jeesukseen. Tämä on kristinoppi.
Jos joku opettaa esim. jonkilaista "kirkon / uskovien srk:n palvontaa", hän johdattaa katsomaan uskossaan väärää asiaan, eikä esim. tuollainen "kirkko / srk-jäsenyyksistä" epäjumalan tekeminen, Itse Elävän Jumalan sijasta, johda ainakaan Taivaaseen.
Tämä ko. vainaja vitsaili usein että se on ihan sama, hänellä on ystäviä taivaassa ja helvetissä,
Itse olen peräti kahdesti eronnut kirkosta, (kerran lisäksi yhdestä nk. "uskovien srk:sta"). Olen silti uskossani lutherilainen, eli alkuperäistä luterilaista uskoa ja sen henkeä tunnustava.
Mikäli minut haudataan maan päälle, päädyn kaiketi kirkkomaalle, tuhkapurkissa vanhempieni kanssa samaan hautaan. Oma, sukulaiselleni antamani toive on, että minut tuhkataan ja tuhka ripotellaan läheiselle merenrannalle, sinne tuuleen lentämään.
Miksi? Syitä muutamia:
a) Nykyisillä hautausmailla ei ole vainajalle sijaa kuin n. 25-30 vuotta, ellei joku sitä uusi. Sen jälkeen kallis kivi katoaa ja joku haudataan päälle, tulee uusi ruumis / ruumiit ja kivi. Kukaan ei enää muista minua siellä alla. Miksi siis maksaa kalliista kivestä, hautapaikasta? Eikä siellä juuri kukaan kävisi enää itseäni muistelemassa.
b) Ruumiiden jäänteet saatetaan myöhemmin kaivaa haudoistaan ja heitellä luut yhteen kasaan kuin Auschwitzin leirillä. Jokin vuosi sittenhän näitä pääkalloja löytyi muist. ainakin eräältä pääkaupunkiseutulaiselta hautausmaalta työmiesten kaivamista multakasoista, kun kirkon aluetta korjailtiin. Anna mun kaik kestää. Ei kiitos.
c) Tuhkaaminen ei paljon maksa, arkkuakaan ei kait ole moiseen pakko ostaa, säästyy omaisten mahd. vähätkin rahat.
d) Tuulessa olen oma itseni, vapaa.
Tarkennus: ”Minulla on tuttavia taivaassa ja helvetissä”
Kovaa peliä Bostonissa. Sillä erotuksella, että tämä ei enää ole peliä.