1. Onko henkimaailmassa paljon olioita, jotka ovat joskus olleet ihmisiä? Eli heitä jotka ovat saavuttaneet eräänlaisen lopullisen "täyttymyksen"?
2. Onko itsekästä mennä lopullisesti henkimaailmaan ja pitäisikö aina olla auttamassa alemmilla tasoilla muita?
2. Onko itsekästä mennä lopullisesti henkimaailmaan ja pitäisikö aina olla auttamassa alemmilla tasoilla muita?
Vastaukset 121
Vanhimmat
Hei taas!
Kylläpä osasit esittää valtavan laaja-alaisen kysymyksen. Kaikki ei ole niin yksinkertaista, sillä aihe on erittäin laaja.
Vastaan sinulle näihin kysymyksiin mahdollisesti muutaman päivän aikana, koska kysymyksesi ovat laaja-alaisia, merkittäviä ja vaikeita sisällöltään!
Ilmeisesti minun täytyy vastata sinulle myös ottamalla Bhaktivinoda Ṭhākurin kirja Jaiva Dharma avuksi.
Siinä käsitellään erilaisia sieluja.
Kaikki sielut eivät ole samalla tavalla taṭastha-śaktista lähtöisin kuin aineellisessa maailmassa olevat sielut, vaan osa sieluista on ikuisesti henkisessä maailmassa olevia nitya-siddhoja.
Tämä on aivan mieletön ja laaja aihe.
Nitya-siddhat ovat ikuisesti vapaita sieluja, jotka aika ajoin tulevat aineelliseen maailmaan henkimaailman sanansaattajina. Tällaisia ovat olleet muun muassa Śrīla Prabhupāda ja Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura sekä monet muut.
Kysymyksesi ovat hyvin lyhyitä, mutta en voi oikein selittää perusasioita vain muutamalla sanalla.
Anna minulle vähän aikaa.
Jaiva Dharma on tähän erittäin hyvä lähde. Sen keskeinen ero on juuri se, että Bhaktivinoda Ṭhākura kuvaa nitya-siddhat cit-śaktin kautta ilmenevinä ikuisesti täydellisinä olentoina ja jīvat jīva-śaktin ilmentyminä. Hän erottaa näin toisistaan ikuisesti täydellistyneet olennot ja ne yksilölliset sielut, jotka saavuttavat täydellistymisen bhaktin harjoittamisen kautta.
Nitya-siddha - Ikuisesti täydellistynyt olento, joka ei ole koskaan ollut aineellisesti ehdollistunut.
Sādhana-siddha - Jīva, joka saavuttaa täydellistymisen bhakti-harjoituksen kautta.
Nitya-baddha - Jīva, joka on ollut aineellisesti ehdollistunut ajattomasta alusta lähtien.
Erityisesti Jaiva Dharman näkökulmasta on tärkeää huomioida myös kṛpā-siddha.
Nitya-siddha – ikuisesti täydellistynyt Krishnan palvelija, jonka täydellisyys ei ole saavutettu aineellisen maailman bhakti-harjoituksen seurauksena.
Sādhana-siddha – sielu, joka saavuttaa täydellistymisen bhakti-harjoituksen kautta.
Kṛpā-siddha – sielu, joka saavuttaa täydellistymisen Krishnan tai hänen puhtaan bhaktansa erityisestä armosta.
Nitya-baddha – ikuisesti ehdollistunut sielu, jonka aineellisella ehdollistuneisuudella ei ole määriteltävää alkua.
Jaiva Dharman, ilmeisesti luvussa 26?
Nitya-siddha ja nitya-baddha kuvaavat sielun eri asemaa suhteessa Krishnan tietoisuuteen, kun taas sādhana-siddha ja kṛpā-siddha kuvaavat tapoja, joilla täydellisyys voidaan saavuttaa. Siksi näitä termejä ei pidä aina käsitellä täysin samanlaisena neljänä toisensa poissulkevana luokkana.
Śrīla B. R. Śrīdhara Mahārājan opetusten mukaan me (kuten sinä, minä ja muutkin aineellisessa maailmassa elävät) emme ole koskaan aiemmin olleet henkimaailmassa, vaan ainoastaan tatastha tasolla. Eli emme ole langenneet henkimaailmasta.
MIKSI ME OLEMME AINEELLISESSÄ MAAILMASSA JA SELLAISESSA TILANTEESÄ:
Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).
Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.
---------------
Tässä on katkelma Śrīla B. R. Śrīdhara Mahārājan luennosta, eri paikoista.
Paljon käännösvirheitä suomen kielellä!
Tätä ei pidä ottaa kirjaimellisesti, kyseessä on filosofinen kategoria.
Tässä on katkelma Śrīla B. R. Śrīdhara Mahārājan luennosta, eri paikoista.
Paljon käännösvirheitä suomen kielellä!
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Śrīdhara Mahārājan tämän teoksen opetus
Hänen Search for Śrī Krishna -teoksensa luvussa ”Origin of the Soul” sanotaan seuraavaa:
Aineelliseen maailmaan tulee kahdenlaisia jīvoja: osa liittyy Krishnan ikuisiin leikkeihin (nitya-līlā), kun taas toiset tulevat brahmajyotin marginaaliselta tasolta.
Aineelliseen maailmaan joutuneet ehdollistuneet sielut eivät hänen selityksensä mukaan ole langenneet Vaikuṇṭhasta.
Hän selittää marginaaliselta tasolta tulevien jīvojen asemaa niiden vähäisen vapaan tahdon ja sen väärinkäytön kautta.
SCSMath International
MUTTA SILTI:
Brahmajyoti ja taṭastha-śakti eivät tarkoita samaa asiaa.
Taṭastha-śakti tarkoittaa Krishnan marginaalista energiaa, johon yksilölliset jīva-sielut kuuluvat.
Brahmajyoti tarkoittaa Brahmanin säteilyä eli henkistä valoa, joka liittyy persoonattoman Brahmanin kokemiseen.
Jīva on yksilöllinen, ikuinen tietoisuus, ei pelkkä valohiukkanen tai persoonattoman valon osa.
Siksi ei pidä automaattisesti päätellä, että brahmajyoti olisi sama asia kuin taṭastha-śakti tai että jīvan kuuluminen taṭastha-śaktiin tarkoittaisi sen olevan jo brahmajyotissa.
Mitä Śrīdhara Mahārāja itse sanoo?
Hänen kirjansa Search for Śrī Krishna, luvussa ”Origin of the Soul”, käyttää brahmajyotista nimenomaista ilmausta “the nondifferentiated marginal plane” eli eriytymättömän tietoisuuden marginaalinen taso. Hän kuvaa jīvaa tämän säteilyn yksilöllisenä hiukkasena.
SCSMath International
Bhaktivinoda Ṭhākurin Jaiva Dharman 15. luvussa puolestaan sanotaan, että jīvat ilmentyvät Krishnan taṭastha-śaktista Mahā-Viṣṇun kautta.
Eli brahmajyoti ja taṭastha-śakti eivät ole automaattisesti synonyymejä. Śrīdhara Mahārāja kuitenkin yhdistää ne tässä nimenomaisessa selityksessään.
Alkuperäinen kirjoittaja, kysymyksesi sai minut hetkeksi hieman hämilleen; tarkistan myöhemmin kaiken huolellisesti – se vie jonkin verran aikaa, joten en pysty vastaamaan edes yhden päivän sisällä.
Mutta AP, tässä sinulle aluksi lukemista aiheesta:
https://scsmathinternational.com/library/SrilaSridharMaharaj/SearchForSriKrishna/SearchForSriKrishna-07-Origin-of-the-Soul.php
THE SEARCH FOR SRI KRISHNA REALITY THE BEAUTIFUL
(4) Origin of the Soul
Since time immemorial, man has inquired about the origin of the soul. In this brief chapter, Srila Sridhar Maharaj answers this most vital of all questions: “Who am I? Where have I come from?”
How does the soul first appear in this world? From what stage of spiritual existence does he fall into the material world? This is a broad question, which requires some background information.
There are two classes of souls, jivas, who come into this world. One class comes from the spiritual Vaikuntha planets by the necessity of nitya-lila, the eternal pastimes of Krishna. Another comes by constitutional necessity.
The brahmajyoti, the nondifferentiated marginal plane, is the source of infinite jiva souls, atomic spiritual particles of nondifferentiated character. The rays of the Lord’s transcendental body are known as the brahmajyoti, and a pencil of a ray of the brahmajyoti is the jiva. The jiva soul is an atom in that effulgence, and the brahmajyoti is a product of an infinite number of jiva atoms.
Generally, souls emanate from the brahmajyoti which is living and growing. Within the brahmajyoti, their equilibrium is somehow disturbed and movement begins. From nondifferentiation, differentiation begins. From a plain sheet of uniform consciousness, individual conscious units grow. And because the jiva is conscious, it is endowed with free will. So, from the marginal position they choose either the side of exploitation or the side of dedication.
Krsna bhuli’ sei jiva anadi bahirmukha. Anadi means that which has no beginning. When we enter the land of exploitation, we come within the factor of time, space, and thought. And when we come to exploit, action and reaction begins in the negative land of loan. Although we strive to become masters, really we become losers.
...
...
...
...
Miten sielu ilmestyy ensimmäisen kerran tähän maailmaan? Miltä henkisen olemassaolon tasolta se lankeaa aineelliseen maailmaan? Tämä on laaja kysymys, joka edellyttää hieman taustatietoa.
Tähän maailmaan tulee kahdenlaisia sieluja eli jīvoja. Yksi ryhmä tulee henkisiltä Vaikuntha-planeetoilta Krishnan ikuisen leikin (nitya-līlā) välttämättömyyden vuoksi. Toinen ryhmä tulee tänne olemuksellisen luonteensa mukaisen välttämättömyyden seurauksena.
Brahmajyoti, eriytymätön rajatila, on lukemattomien jīva-sielujen lähde. Nämä sielut ovat atominkaltaisia, henkisiä hiukkasia, joiden luonne ei ole eriytynyt. Herran yliaistillisen kehon säteitä kutsutaan brahmajyotiksi, ja yksi sen säteen kaltainen säie on jīva. Jīva-sielu on atomi tässä loisteessa, ja brahmajyoti muodostuu äärettömästä määrästä jīva-atomeja.
Yleensä sielut kumpuavat brahmajyotista, joka on elävä ja kasvava. Brahmajyotin sisällä niiden tasapaino jotenkin järkkyy, ja liike alkaa. Eriytymättömästä tilasta alkaa eriytyminen. Yhtenäisestä tietoisuuden pinnasta alkaa kasvaa yksilöllisiä tietoisia yksiköitä. Koska jīva on tietoinen, sillä on vapaa tahto. Niinpä se valitsee rajatilassa joko hyväksikäytön tien tai omistautumisen tien.
...
...
-------------
Katkelma. Käännösvirheet suomen kielellä
https://scsmathinternational.com/library/SrilaSridharMaharaj/SearchForSriKrishna/SearchForSriKrishna-07-Origin-of-the-Soul.php
THE SEARCH FOR SRI KRISHNA REALITY THE BEAUTIFUL
Mietitään nyt lisää:
Taṭastha-śakti on jīvan energialuokka eli sen asema Krishnan marginaalisena energiana.
Brahmajyoti kuvataan tässä katkelmassa eriytymättömäksi marginaaliseksi tasoksi, josta ehdollistuneet jīvat tulevat aineelliseen maailmaan.
Jīvan suuntautuminen kuvataan mahdollisuutena valita hyväksikäytön (exploitation) tai omistautumisen (dedication) tie.
Tässä Śrīdhara Mahārāja käyttää brahmajyotia selittäessään jīvan marginaalista asemaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että brahmajyoti ja taṭastha-śakti olisivat kaikissa yhteyksissä sama käsite.
Śrīdhara Mahārājan mukaan aineelliseen maailmaan tuleva ehdollistunut jīva ei ole ensin elänyt Goloka Vṛndāvanan ikuisissa leikeissä ja sitten langennut sieltä. Hän kuvaa jīvan alkuperää marginaalisen, eriytymättömän tietoisuuden yhteydessä.
Śrīdhara Mahārājan tässä opetuksessa jīvan tuleminen aineelliseen maailmaan selitetään taṭastha-aseman ja brahmajyotin kautta, ei lankeamisena Golokasta.
Haluan itse seurata ensisijaisesti Śrīla B. R. Śrīdhara Mahārājan opetusta, vaikka ehkä jotkut muut ācāryat,selittäisivät hieman eri tavalla. Eri koulukuntien välillä on eroja selityksissä, mutta erot ei johda ”pelastuksen" menettämiseen.
1. Onko henkimaailmassa paljon olioita, jotka ovat joskus olleet ihmisiä? Eli heitä jotka ovat saavuttaneet eräänlaisen lopullisen "täyttymyksen"?
-------------------
Kyllä, aineellisessa maailmassa elänyt sielu voi saavuttaa täydellistymisen ja päästä Jumalan ikuiseen asuinpaikkaan.
MUTTA:
Ihmiselämä ei kuitenkaan ole sielun alkuperä, sillä jīva on ikuinen.
Śrīdhara Mahārājan opetuksessa on tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa:
Nitya-siddhat: Krishnan ikuiset täydellistyneet kumppanit, jotka eivät ole langenneet henkimaailmasta aineelliseen maailmaan.
Bhaktin kautta täydellistyneet sielut: jīvat, jotka ovat olleet aineellisesti ehdollistuneita mutta saavuttavat Krishnan armon kautta puhtaan bhaktin.
Jälkimmäinen ryhmä voi saavuttaa ikuisen henkisen elämän.
Emme kuitenkaan voi päätellä, että kaikki henkimaailman asukkaat olisivat joskus olleet ihmisiä, tai antaa luotettavaa lukumäärää siitä, kuinka moni on saavuttanut täydellistymisen aineellisesta maailmasta.
Myös Bhagavad-gītā 18.55 korostaa, että Krishnan voi todella tuntea bhaktin kautta.
Ja täydellistyminen ei ole yksilöllisyyden katoamista, vaan rakkaudellisen suhteen täydellistymistä.
2. Onko itsekästä mennä lopullisesti henkimaailmaan ja pitäisikö aina olla auttamassa alemmilla tasoilla muita?
------------
Ei.
Śrīdhara Mahārājan opetuksen mukaan vapautumisen tai henkimaailmaan pääsemisen tavoittelu ei itsessään ole itsekästä.
Ratkaisevaa on, mitä ihminen tavoittelee ja millainen hänen suhteensa Jumalaan on.
Meille korkein päämäärä ei ole (tai ehkä pitäisi sanoa, että ei pitäisi olla) pelkästään päästä pois kärsimyksestä. Se on prema-bhakti, puhdas rakkaus.
Tästä seuraa kolme tärkeää asiaa:
Omaa täydellistymistä ei tarvitse lykätä, kunnes kaikki muut sielut ovat vapautuneet.
Muiden auttaminen on arvokasta, etenkin kun autetaan heitä löytämään bhakti ja heidän ikuinen suhteensa.
Palveleminen ei pääty henkimaailmaan pääsemiseen. Henkimaailman elämä ymmärretään ikuisena rakkaudellisena palveluna, ei passiivisena lepohetkenä.
Śrī Caitanyan perinteessä muiden auttaminen ja Krishnan nimen jakaminen ovat merkittäviä myötätunnon ilmauksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sielun pitäisi jäädä aineelliseen maailmaan ikuisiksi ajoiksi.
Entä jos haluaa jäädä auttamaan muita?
Se voi olla vilpitön ja myötätuntoinen toive. Mutta meidän ei tarvitse asettaa itsellemme ehdoksi, ettemme saa saavuttaa täydellistymistä ennen kuin kaikki muut ovat saavuttaneet sen.
Śrīdhara Mahārājan opetuksessa keskeinen vastakkainasettelu on exploitation ja dedication: oman nautinnon tavoittelu vastaan omistautunut palveleminen. Tämä auttaa arvioimaan motiivia, mutta ei tarkoita, että jokainen vapautumisen tavoittelija olisi itsekäs.
Tämä auttaa arvioimaan motiivia, mutta ei tarkoita, että jokainen vapautumisen tavoittelija olisi itsekäs.
Mutta itse Maharaj sanoi, sinäkin olet tästä aiemmin tykännyt:
Sridhar Swami sanoo: ”Kaikki lähteet hylätään täysin, hylätään siinä määrin, että myös vapaus mayasta - mukti - hylätään.”
Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista.
Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja.
Mutta hän [Sridhar Swami] sanoo: jopa tämä ilmiö hylätään ehdoitta. Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”.
Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.
Tämä sitaatti on todella olennainen alkuperäiseen kysymykseen, Śrīla B. R. Śrīdhara Mahārāja selittää tässä, miksi edes vapautuminen māyāsta (mukti) ei ole bhaktin korkein päämäärä.
Māyāsta vapautuminen (mukti). Sielu vapautuu aineellisesta ehdollistuneisuudesta ja kärsimyksestä.
Pelkkä vapautuminen ei riitä. Jos tavoitteena on vain päästä eroon kärsimyksestä ja saavuttaa oma vapautensa, rakkaudellinen palvelu ei vielä välttämättä ole tämän tavoitteen keskus.
Bhakti on myönteinen päämäärä. Korkein tavoite ei ole vain luopua jostakin, vaan saavuttaa puhdas rakkaus, prema-bhakti.
Myrkkyvertaus kuvaa tätä hyvin: myrkyn heittäminen pois on välttämätöntä, mutta tyhjät kädet eivät vielä tarkoita, että niissä olisi jotakin arvokasta. Samalla tavoin vapautuminen māyāsta ei yksin vastaa kysymykseen siitä, mitä sielu tekee ikuisuudessa.
Mutta silti ehkä myrkkyvertauksen tarkoitus ei ole ensisijaisesti sanoa, että vapautuminen olisi välttämätön ensimmäinen askel ennen varsinaista hengellistä elämää.
Śrīdhara Mahārājan ajatuksessa painopiste on siinä, että tavallisesti ihmiset pitävät muktia eli vapautumista māyāsta korkeimpana päämääränä. Śrīdhara Mahārāja korostaa kuitenkin, että puhtaassa bhaktissa jopa tämä tavoite hylätään: bhakta ei tavoittele edes vapautumista omaksi hyödykseen, vaan haluaa omistautua Krishnalle.
Myrkky heitetään pois, jolloin kädet jäävät tyhjiksi. Vertaus kuvaa luopumista kaikista erillisistä pyrkimyksistä, myös oman vapautumisen tavoittelusta.
Se ei tarkoita, että vapautuminen itsessään olisi paha asia, vaan että pelkkä vapautuminen ei ole sama asia kuin puhdas rakkaus.
Tämä sopii Śrīdhara Mahārājan korostukseen, jonka mukaan bhaktin päämäärä on omistautuminen (dedication), ei vain kärsimyksestä vapautuminen. Hänen opetuksissaan pelkkää persoonatonta vapautumista voidaan jopa pitää esteenä rakkaudelliselle palvelulle.
Se ei tarkoita, että vapautuminen itsessään olisi paha asia, vaan että pelkkä vapautuminen ei ole sama asia kuin puhdas rakkaus.
Siksi ehkä vastaus kysymykseesi olisi:
EI.
henkimaailmaan pääsy ei ole itsekästä, mutta bhaktan korkein tavoite ei ole päästä henkimaailmaan oman etunsa vuoksi. Se on rakastaminen ja palveleminen.
Myöskään muiden auttaminen ei edellytä, että lykkäisit omaa hengellistä täydellistymistäsi.
Myöskään muiden auttaminen ei edellytä, että lykkäisit omaa hengellistä täydellistymistäsi.
Miten tämä liittyy siihen, onko henkimaailmaan meneminen itsekästä?
Eli kysymys ei ole siitä, pitäisikö sielun jäädä kärsimään aineelliseen maailmaan muiden vuoksi.
Kyse on siitä, tavoitteleeko sielu omaa vapautumistaan vai haluaako se omistautua rakkaudellisesti.
Jos päämäärä on vain oma vapautuminen, se on rajallisempi kuin puhdas bhakti.
Jos päämäärä on palveleminen, vapautuminen ei ole päämäärä itsessään.
Muiden auttaminen voi olla bhaktin ilmaus, mutta kärsimykseen jääminen ei ole itsessään korkeampi hengellinen saavutus.
Tämä on myös vastaus kysymykseesi: ei ole itsekästä saavuttaa vain siksi, että muut sielut ovat yhä aineellisesti ehdollistuneita.
Olennaista on rakkaudellinen palvelu, ei vapautumisen lykkääminen.
Śrīdhara Mahārājan opetuksessa mukti on siis tyhjät kädet, mutta prema-bhakti on se, mitä varten sielu todella elää.
No, vau. Tuo oli melkoinen kysymys. Mutta se, mihin ei oikeastaan saatu vastausta, on se aihe, jonka mainitsin alussa, joten jätetään se hieman myöhemmäksi.
Toivottavasti tästä on vähän apua, AP – voisitko kertoa minulle saitko hieman apua vastauksista!
Henkimaailmassa on vain kahta lajia demonit ja enkelit. Ei muita.
Hyvät vastaukset!
Nyt nukkumaan.
Ja kiitos vaivannäöstä!
Kiitos itsellesi!
OM TAT SAT
कृष्णाय अर्पितं भवतु
Om Śrī Krishna Arpanam Astu
Alkuperäinen kirjoittaja, tiedän, että seuraat tätä traditiota, ja siksi haluan, että ymmärrät: kun vastasin kysymykseesi henkimaailmasta, en vastannut traditionne näkökulmasta, vaan oman paramparamme filosofiamme näkökulmasta.
Paratiisi/taivas ei filosofiamme mukaan ole henkimaailma, vaan se on edelleen aineellisessa maailmassa, maapallo hieman korkeammalla tasolla.
Henkimaailma on filosofiamme mukaan kokonaan eri asia.
ero on olennainen: taivaalliset planeetat (Svargaloka), Brahmāloka ja muut korkeat aineelliset olemassaolon tasot kuuluvat edelleen aineelliseen luomakuntaan. Ne eivät ole henkimaailmaa.
Henkimaailma on kokonaan ajan ja paikan tuolla puolen. Henkimaailmassa "paratiisia" ei ole, sitä siellä ei ole.
Lisäksi paratiisi on osa tätä virtuaalimaailmaa eli niin sanottua Matrixia.
Tässä virtuaalimaailmassamme on aika, joka virtaa eri tavalla eri planeetoilla, kuten olen jo ketjussa ”Brahma ihmeissään” selittänyt.
Brahma on tästä hyvä esimerkki. Jopa universumimme luoja Brahma on osa tätä virtuaalista todellisuutta. Brahma asuu paljon korkeammalla paratiisitasosta, mutta sekin on edelleen osa virtuaalitodellisuutta. Henkimaailma sen sijaan ei ole virtuaalitodellisuutta, vaan alkuperäinen todellisuus.
Henkimaailmassa ei ole aikaa (kāla) sellaisena kuin me sen ymmärrämme. Ajan faktori käynnistyy ainoastaan aineellisessa maailmassa.
Universumin tuhoutumissyklin jälkeen, kun uusi luominen alkaa, käynnistyy jälleen ajan faktori.
Kun aineellinen luonto (prakṛti) on tasapainotilassa, kolme guṇaa eivät vielä ilmene aktiivisena aineellisena luomisena. Jumalan aikaenergia (kāla-śakti) saa tämän tasapainon järkkymään.
Tämän seurauksena:
Aineellinen luominen alkaa.
Mahat-tattva ilmenee.Aineellisen luonnon kolme guṇaa aktivoituvat.
Aineellinen universumi alkaa kehittyä.
Ajan eri mittakaavat ja kosmiset syklit tulevat ilmi.
Uuden luomisen alkaessa ajan faktori käynnistyy jälleen.
Henkimaailma on kokonaan ajan ja paikan tuolla puolen.
Paratiisi/taivas on osa aineellista maailmaa.
Eli paratiisi on osa tätä virtuaalimaailmaa eli niin sanottua Matrixia.
Tässä virtuaalimaailmassamme on aika, joka virtaa eri tavalla eri planeetoilla, kuten olen selittänyt.
Brahma on tästä hyvä esimerkki. Jopa universumimme luoja Brahma on osa tätä virtuaalista maailmaa. Brahma asuu paljon korkeammalla paratiisitasosta mutta sekin on edelleen osa virtuaalitodellisuutta. Henkimaailma sen sijaan ei ole virtuaalitodellisuutta, vaan alkuperäinen todellisuus.
Aika (kāla) ei ole pelkästään aineellisen maailman sisäinen mittayksikkö, vaan Kṛṣṇan energia ja jumalallinen vaikutusvoima.
Mitä tapahtuu universumin täydellisen tuhoutumisen jälkeen?
On tärkeää erottaa kaksi asiaa:
Prākṛtika-pralaya: Brahmān elämän päättyessä koko aineellinen universumi vetäytyy takaisin aineelliseen alkutilaansa.
Mahā-pralaya: Suuri kosminen vetäytyminen, jossa aineellisen luomakunnan ilmentymä lakkaa ja sen energiat vetäytyvät Jumalaan.
Tällöin aineellisen ajan tavanomainen toiminta ei jatku samalla tavalla kuin ilmentyneessä universumissa.
Kysymykset ja vastaukset nro 23 osassa vastasin juuri filosofiamme näkökulmasta, siis henkimaailman näkökulmasta, mutta kysymykset 22 osassa, jossa kysyit puolijumalista ja alieneista, vastasin aineellisen maailman näkökulmasta, koska puolijumalat jne. ovat osa aineellista maailmaa eivätkä henkimaailmaa.
puolijumalat jne. ovat osa aineellista maailmaa
Alkuperäinen kirjoittaja, tiedän, että seuraat tätä traditiota, ja siksi haluan, että ymmärrät: kun vastasin kysymykseesi henkimaailmasta, en vastannut traditionne näkökulmasta, vaan oman paramparamme filosofiamme näkökulmasta.
Paratiisi/taivas ei filosofiamme mukaan ole henkimaailma, vaan se on edelleen aineellisessa maailmassa, maapallo hieman korkeammalla tasolla.
------------
Alkuperäinen kirjoittaja, luitko aiemmat viestini? Mihin kysymykseen vastasin sinulle paramparamme aspektista?
Korjaus: Alkuperäinen kirjoittaja, tiedän, että seuraat TOISTA traditiota...
juuri sen takia selitin!
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19220276/brahma-ihmeissaan
Aineellinen maailma (bhauma-jagat): Siihen kuuluvat maapallo, Svargaloka, erilaiset korkeammat planeettajärjestelmät ja Brahmāloka jne,. jne.,Myös Brahmā kuuluu aineelliseen luomakuntaan, vaikka hänellä on poikkeuksellisen korkea asema.
Henkimaailma (Vaikuṇṭha ja Goloka Vṛndāvana): Tämä on aineellisen luomakunnan ulkopuolella. Se ei ole aineellinen planeettajärjestelmä eikä kuulu syntymän, kuoleman ja aineellisen kosmisen tuhoutumisen kiertokulkuun.
Kāla eli aika: Aika on Kṛṣṇan energiaa (śakti), eikä sitä pidä ymmärtää vain ihmisen kokemana kellonaikana. Aineellisessa maailmassa aika vaikuttaa kosmiseen luomiseen, ylläpitoon ja tuhoutumiseen.
Pralaya: Aineellisen universumin vetäytyminen ei tarkoita henkimaailman tuhoutumista. Henkimaailma on ikuinen.
Aineellinen maailma on tilapäinen ja māyān alainen, kun taas henkimaailma on ikuinen, Kṛṣṇan alkuperäisen henkisen energian (cit-śakti) ilmentymä.
Alkuperäinen kirjoittaja, luitko aiemmat viestini?
Kun selitin, millaisesta näkökulmasta vastasin sinulle?
Kysymykset ja vastaukset nro 23 osassa vastasin juuri filosofiamme näkökulmasta, siis henkimaailman näkökulmasta, mutta kysymykset 22 osassa, jossa kysyit puolijumalista ja alieneista, vastasin aineellisen maailman näkökulmasta, koska puolijumalat jne. ovat osa aineellista maailmaa eivätkä henkimaailmaa.
Kun selitin, millaisesta näkökulmasta vastasin sinulle?
https://www.ccdas.net/p/we-are-living-in-a-virtual-reality
"Alkuperäinen kirjoittaja, luitko aiemmat viestini?"
Luin kaikki viestit.
Olet kertonut paramparasta.
Kiitos, että luit.
Haluaisin vielä kysyä, haluatko, että alamme perusteellisesti analysoida sitä, mistä alussa kirjoitin? Eli sitä, etteivät kaikki sielut ei ole marginaalialueelta, tatasthasta? On erilaisia.
Tai jos aihe ei kiinnosta sinua, voimme jättää sen tähän emmekä perehdy siihen enempää. Aihe on erittäin laaja, joten siihen syventyminen vaatii aikaa ja kiinnostusta.
Kiitos, että luit.
Haluaisin vielä kysyä, haluatko, että alamme perusteellisesti analysoida sitä, mistä alussa kirjoitin? Eli sitä, etteivät kaikki sielut ei ole marginaalialueelta, tatasthasta? On erilaisia.
Tai jos aihe ei kiinnosta sinua, voimme jättää sen tähän emmekä perehdy siihen enempää. Aihe on erittäin laaja, joten siihen syventyminen vaatii aikaa ja kiinnostusta.
Meidän on käytävä tämä maallinen elämä läpi ja monesti menee se 80 vuotta täällä palloillessa.
Kiitos ,tällä hetkellä olen saanut vastaukset mitä olen miettinyt.
Keksin ehkä lisää myöhemmin.
Tv.aloittaja
OK, sopii!
Hyvää jatkoa!
AP. Aiemmin sanoit, että et syö lihaa jo paljon vuosia.
Mahābhārata, Anuśāsana Parva (Anushasana Parva), luvusta 115.
Siinä käsitellään lihansyönnistä luopumisen hengellistä ansiota.
Erityisen läheinen kohta on:
Manusmṛti 5.53:
Yo varṣaśatam pūrṇam aśvamedham āharet Māṁsaṁ ca yo na khādet tayoḥ puṇyaphalaṁ samam
Merkitys:
"Se, joka suorittaa aśvamedha-uhrin joka vuosi sadan vuoden ajan, ja se, joka ei syö lihaa, saavat saman uskonnollisen ansion."
Jos kerran puhutaan ansioista.
Mahābhāratassa on vielä vahvempi ajatus: lihansyönnistä luopumisen ansio voi olla niin suuri, ettei kaikkien Vedojen opiskelu tai kaikkien uhritoimitusten suorittaminenkaan vastaa sitä.
ELI AHIMSA.
Eli väite saattaa olla näiden kohtien pohjalta esitetty parafraasi eikä aivan sanatarkka sitaatti.
Nyt voidaan sanoa, että jotkut roistot eivät myöskään syöneet lihaa. MUTTA HE TAPPOIVAT IHMISIÄ, PIDÄKÄÄ TÄMÄ MIELESSÄ,
Ne roistot ei seuranneet ahimsaa.
Se on Mahābhāratassa, Anuśāsana Parvassa, luvussa 115 (Section CXV), jossa Bhīṣma keskustelee Yudhiṣṭhiran kanssa lihansyönnistä luopumisen hengellisestä ansiosta.
Kyseessä on erittäin vahva lausunto: Bhīṣma sanoo, että lihansyönnistä luopumisen ansio voi ylittää kaikkien Vedojen opiskelun ja kaikkien uhrimenojen suorittamisen ansion.
Mahābhārata 13.115
Kisari Mohan Gangulin englanninkielinen käännös:
"That man who having eaten meat gives it up afterwards, acquires merit by such an act that is so great that a study of all the Vedas or a performance, O Bharata, of all the sacrifices, cannot bestow its like."
Suomennos:
"Ihminen, joka on aiemmin syönyt lihaa mutta luopuu siitä myöhemmin, saavuttaa teollaan niin suuren hengellisen ansion, ettei kaikkien Vedojen opiskelu tai kaikkien uhrimenojen suorittaminen voi tuottaa vastaavaa."
"Ihminen, joka on aiemmin syönyt lihaa mutta luopuu siitä myöhemmin, saavuttaa teollaan niin suuren hengellisen ansion, ettei kaikkien Vedojen opiskelu tai kaikkien uhrimenojen suorittaminen voi tuottaa vastaavaa."
Suurin piirtrein sillä tavalla.
Pelkkä lihansyönnistä luopuminen ei vielä tarkoita, että ihminen eläisi dharman mukaisesti tai noudattaisi ahiṃsaa.
Mahābhārata itse käsittelee lihasta luopumista osana laajempaa moraalista ja hengellistä elämäntapaa. Ahiṃsā tarkoittaa väkivallattomuutta kaikkia eläviä olentoja kohtaan, eikä sitä voi rajoittaa pelkästään ruokavalioon.
Mutta tämä ei myöskään kumoa Mahābhāratan opetusta lihasta luopumisen suuresta hengellisestä ansiosta. Molemmat asiat ovat voimassa: lihasta luopuminen on arvokasta, mutta se ei yksin tee ihmisestä hyveellistä.
Keskeinen filosofinen ero: kasvisruokavalio on yksi ahiṃsan harjoittamisen muoto, ei todiste siitä, että ihminen noudattaa ahiṃsaa kaikessa toiminnassaan.
Itse asiassa Mahābhāratassa on useita erittäin merkittäviä kohtia, jotka tukevat juuri tätä ajatusta: pelkkä kasvisruokavalio ei tee ihmisestä dharmista eli hyveellistä ihmistä. Ahiṃsā tarkoittaa väkivallattomuutta teoissa, sanoissa ja ajatuksissa.
Kaikkien olentojen elämällä on sama arvo
Yudhiṣṭhira kysyy Bhīṣmalta, miksi väkivallattomuutta pidetään korkeimpana dharmana
"The life-breaths of other creatures are as dear to them as those of one's own self."
"Muiden olentojen elämä on niille yhtä rakasta kuin oma elämä meille."
Hän jatkaa, että ihmisen tulee kohdella muita olentoja samalla tavalla kuin hän itse haluaisi itseään kohdeltavan.
Tämä on hyvin lähellä yleismaailmallista kultaista sääntöä.
Mahābhārata 13.116 – Pelkkä lihasta pidättäytyminen ei riitä
Tässä Bhīṣma jatkaa opetustaan ja sanoo:
"Julmuudesta pidättäytyminen on korkein dharma. Julmuudesta pidättäytyminen on korkein itsehillinnän muoto. Julmuudesta pidättäytyminen on korkein lahja."
Tämä laajentaa opetuksen ruokavaliota paljon pidemmälle. Keskeistä on julmuudesta luopuminen.
Kasvissyönti ei korvaa totuudellisuutta, myötätuntoa eikä väkivallattomuutta.
Mahābhārata 13.114 opettaa lisäksi, että väkivalta voi ilmetä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.
Näin ollen ihminen ei voi vedota kasvisruokavalioonsa todisteena omasta hyveellisyydestään, jos hänen muu käytöksensä on väkivaltaista, julmaa tai vihamielistä.
Kasvissyönti voi olla yksi ahiṃsan harjoittamisen muoto, mutta todellinen ahiṃsā edellyttää väkivallattomuutta koko elämässä.
Myös Brijabasi Prabhun syntymänimeää en paljasta.
Brijabasi Prabhu - on hänen nimensä initiaation jälkeen. Maailmassa on monia muita samannimisiä brahmaneja idästä länteen.
Brijabasi Prabhu on ukrainalainen brahmani, joka osaa useita kieliä, sekä itäisiä että läntisiä, myös sanskritia ja telugua. Hän pitää luentoja eri kielillä, Hän tutkii Veda-tekstejä niiden alkuperäiskielellä sanskritilla, ilman käännösten aiheuttamaa sekaannusta. Hän on tiedemies, hyvin korkeasti sivistynyt ja tutkii Veda-tekstejä ja niiden aitoutta hermeneuttisesta näkökulmasta, hyvin viisas, hyvin oppinut brahmani, hän on ilmeisesti tällä hetkellä koko planeetallamme, ainakin lännessä, yksi oppineimmista tällä hetkellä maan päällä elävistä Veda-brahmaneista.
Hän tutkii siis myös hermeneutiikkaa eli Veda-tekstien aitoutta.
https://www.krishna.hakimov.md/upfiles/gallery/gallery/575831001356435029.jpg
Brijabasi Prabhu
https://i.ytimg.com/vi/GBRayVd9I1A/hqdefault.jpg
https://www.youtube.com/watch?v=0JRLVSrKyTM
https://www.youtube.com/watch?v=9DK10xOctT8
Tässä hänen luennot aiheesta.
Transkriptio on laadukkaampi kuin automaattisen käännöksen nappi
https://www.krishna.hakimov.md/upfiles/gallery/gallery/575831001356435029.jpg
Brijabasi Prabhu
Eräälle tuntemalleni fyysikolle, B.S.Swamille, egyptiläisen luostarin munkit näyttivät hänelle alkuperäisiä kristinuskon tekstejä, joita ei ole Raamatussa. Nämä tekstit käsittelivät jälleensyntymistä, ja kristityt munkit tiesivät tämän.
B.S.Swami, tämä ei ole hänen syntymänimensä, vaan se annettiin veda brahmanin initiaation yhteydessä, initiaation yhteydessä saavat kaikki aina uudet nimet.
En aio kirjoittaa tänne hänen koko syntymänimeään, enkä nimeää, jonka hän sai koko vihkimyksen yhteydessä.
Aiemmin kirjoitin nimiä ja laitoin videoita ja linkkejä, mutta ihmiset alkoivat pilkata heitä, ja niin tehdessään ihmiset itse estävät itseltään henkisen kehityksen kritisoimalla pyhiä persoonallisuuksia, pyhiä brahmaneita.
Hän on todella pyhä, tiedän hänet hyvin, hän on vaishnav-brahmani, ja fyysiko ammatiltaan.
”Vaishnavismi ja kristinusko”. Srila B.R. Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Muutama katkelma, eri paikoista, ja kovin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Valikoituja katkelmia Srila Sridhar Maharajin ja useiden amerikkalaisten kristittyjen välisestä keskustelusta. Tämä keskustelu on esitetty Srila Sridhar Maharajin kirjassa ”The Search for Sri Krishna, the Beautiful Reality”.
Täydellinen teismi
Kristitty. Kristityt pitävät hyvin arvossa antaumuksen ihanteita, Jumalan palvelemista, kehotusta antaa kaikki Hänelle.
Sridhar Maharaj. Niin, ja se yhdistää heidät meihin. Mutta kenelle he haluavat antautua?
Kristitylle. He sanovat, että Jeesuksen viitoittama tie on ainoa tie.
Sridhar Maharaj. Niin, ja hänen tapansa on ”kuolla elääkseen”, mutta minkä nimissä? Mitä positiivista saavutamme näin tehdessämme? ...
...
...
Missä tahansa on elämää,
siellä on sielu.
Kristitty. Jos ymmärrän oikein, syntinen sielu voi syntyä alempien olentojen joukkoon. Mutta mitä hyötyä sielulle on siitä, että sitä rangaistaan tällä tavoin, jos sillä ei ole sen jälkeen mitään muistikuvaa elämästään eläinkehoissa?
Sridhar Maharaj. Joskus lääkärin on tarpeen saattaa potilas tajuttomaksi. Joskus rosvo vangitaan ja kahlitaan. Jos hän on vapaana vaarallinen yhteiskunnalle, häntä pidetään vangittuna, kahleissa. Samalla tavalla elävältä olennolta on joskus riistettävä sen itsenäisyys, sen toimintavapaus. Kun se pääsee eroon menneestä karmastaan, se vapautetaan ja sille annetaan jälleen toimintavapaus. Jos sielu on tehnyt monia syntejä omasta vapaasta tahdostaan ja saanut raskasta karmaa, on välttämätöntä riistää siltä väliaikaisesti toimintavapaus. Sielulle annetaan tilaisuus katua menneitä syntejä ja sitten se vapautetaan jälleen, jotta se voi toimia oikein omaksi parhaakseen. Kun juopuneesta tulee vaaraksi muille, hänet otetaan säilöön. Kun päihtymys on kuitenkin ohi, hänet vapautetaan jälleen.
”Vaishnavismi ja kristinusko”. Srila B.R. Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Muutama katkelma, eri paikoista, ja kovin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Valikoituja katkelmia Srila Sridhar Maharajin ja useiden amerikkalaisten kristittyjen välisestä keskustelusta. Tämä keskustelu on esitetty Srila Sridhar Maharajin kirjassa ”The Search for Sri Krishna, the Beautiful Reality”.
Kristitty. Kristityt eivät suurimmaksi osaksi usko, että eläimillä on sielu.
Sridhar Maharaj. Jeesus ei antanut sellaista käsitystä seuraajilleen. Hän näki, että he olivat riippuvaisia lihasta ja kalasta, eikä hän halunnut nolata heitä tällaisilla kysymyksillä. Hänestä tuntui, että heidän pitäisi aloittaa uskonnollinen elämä, ja kun he olisivat valmiita hahmottamaan tämän tiedon, silloin se voitaisiin antaa heille.
Elämää ei ole vain ihmisten ruumiissa, eivätkä muut olennot ole yhtään ihmistä huonompia, vaan sielun evoluution aikana karma tuo sen eläinten ruumiiseen. Siellä missä on elämää, siellä on sielu. Se on luonnollista. Mutta Jeesus ajatteli, että ihmiset eivät pysty nostamaan käsitystään maailmasta niin korkealle. Hän ajatteli: alkakoot he viljellä teismiä, ja sitten vähitellen heille voitaisiin antaa tämä tieto.
. Mutta Jeesus ajatteli, että ihmiset eivät pysty nostamaan käsitystään maailmasta niin korkealle. Hän ajatteli: alkakoot he viljellä teismiä, ja sitten vähitellen heille voitaisiin antaa tämä tieto.
Jeesus ei antanut sellaista käsitystä seuraajilleen. Hän näki, että he olivat riippuvaisia lihasta ja kalasta, eikä hän halunnut nolata heitä tällaisilla kysymyksillä. Hänestä tuntui, että heidän pitäisi aloittaa uskonnollinen elämä, ja kun he olisivat valmiita hahmottamaan tämän tiedon, silloin se voitaisiin antaa heille.
...
...
Mutta Jeesus ajatteli, että ihmiset eivät pysty nostamaan käsitystään maailmasta niin korkealle. Hän ajatteli: alkakoot he viljellä teismiä, ja sitten vähitellen heille voitaisiin antaa tämä tieto.
Hän sanoi heille: ”Tehkää toisille niin kuin toivotte heidän tekevän teille.” Ja se on hyvä. Mutta ei vain sielu ole läsnä ruumiissa, vaan Jumala on siellä: Hän on kaikkialla läsnä. Myös alemmat olennot kokevat kipua ja mielihyvää. Voitte selvästi nähdä eläimistä, että kun ne tapetaan, ne tuntevat kipua. Siksi niiden ruumiissa on elämää. Ne tuntevat kipua, niillä on tietoisuus, ja sielu on hiukkanen puhdasta tietoisuutta. Mutta ne, joille Jeesus saarnasi, eivät olleet valmiita venyttämään tietämyksensä rajoja niin pitkälle. He eivät olleet valmiita uhraamaan elämässään niin paljon. Ja niille, jotka eivät olleet valmiita tällaisiin uhrauksiin, Jeesus antoi kristinuskon.
Mutta ne, joille Jeesus saarnasi, eivät olleet valmiita venyttämään tietämyksensä rajoja niin pitkälle. He eivät olleet valmiita uhraamaan elämässään niin paljon. Ja niille, jotka eivät olleet valmiita tällaisiin uhrauksiin, Jeesus antoi kristinuskon.
Henkinen tieto
paljastuu vähitellen
Kristitty. Jotkut kristityt pelkäävät kovasti siirtyä pois Raamatusta - he eivät tutki muita uskontunnustuksia.
Sridhar Maharaj. Ihmiset ostavat sitä, mitä voivat ostaa ...sanskrit....Markkinoilla on paljon arvokkaita asioita, mutta ostajalla on oltava keinot ostaa niitä. Myös rishit, tiedon myyjät, sanovat: "Tämä on korkeinta. Älä mene pidemmälle." Ja Krishna sanoo Bhagavad-gitassa (3.35):...sanskrit...- "Ei askeltakaan eteenpäin, muuten olette tuomittuja. Pysykää tässä älkääkä siirtykö eteenpäin."[.
Miksi meitä varoitetaan niin huolellisesti? Opettajat sanovat meille yleensä: ”Keskittäkää kaikki huomionne tähän. Vain silloin oivallatte kaiken täydellisesti, ja edistymisenne kohti lopullista päämäärää on vilpitöntä ja onnistunutta. Muuten sydämenne täyttyy sahajiyasta, jäljittelystä. Luuletteko todella, että voitte kiivetä vuoren ylös yhdellä loikalla? Niin ei tapahdu. Menkää eteenpäin, mutta liikkeenne on oltava vilpitöntä. Teidän on todella parannettava, ei jäljiteltävä.” Tällainen varoitus annetaan meille jokaisessa elämänvaiheessa. ”Tämä on teille lopullinen raja. Keskittäkää kaikki huomionne siihen. Älkää häiriintykö, älkää hyppikö yhdestä asiasta toiseen. Tehkää parhaanne oppiaksenne tämän oppitunnin, ja seuraava, korkeampi vaihe paljastuu.”
Koulutustarkoituksessa meille kerrotaan, että se tiedon vaihe, jolla olemme nyt, on korkein. Kun opettaja alkaa opiskella lapsen kanssa, hän ottaa huomioon lapsen psykologian. Hän sanoo: ”Saavuta vain tämä piste äläkä mene pidemmälle. Tämä on viimeinen vaihe, tee kaikkesi oppiaksesi tämän oppitunnin ja jatka sen jälkeen eteenpäin.” Näin tieto paljastuu meille vähitellen.
Yllä:
Muutama katkelma, ERI PAIKOISTA ja kovin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Valikoituja katkelmia Srila Sridhar Maharajin ja useiden amerikkalaisten kristittyjen välisestä keskustelusta. Tämä keskustelu on esitetty Srila Sridhar Maharajin kirjassa ”The Search for Sri Krishna, the Beautiful Reality”.
Teksti:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://www.scsmathinternational.com
Kristitty. Kristityt eivät suurimmaksi osaksi usko, että eläimillä on sielu.
Sridhar Maharaj. Jeesus ei antanut sellaista käsitystä seuraajilleen. Hän näki, että he olivat riippuvaisia lihasta ja kalasta, eikä hän halunnut nolata heitä tällaisilla kysymyksillä. Hänestä tuntui, että heidän pitäisi aloittaa uskonnollinen elämä, ja kun he olisivat valmiita hahmottamaan tämän tiedon, silloin se voitaisiin antaa heille.
Kristus itse myönsi
12
»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).
Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:
(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?
Elämää ei ole vain ihmisten ruumiissa, eivätkä muut olennot ole yhtään ihmistä huonompia, vaan sielun evoluution aikana karma tuo sen eläinten ruumiiseen. Siellä missä on elämää, siellä on sielu. Se on luonnollista.
eivätkä muut olennot ole yhtään ihmistä huonompia
Myös alemmat olennot kokevat kipua ja mielihyvää. Voitte selvästi nähdä eläimistä, että kun ne tapetaan, ne tuntevat kipua.
minä kun joku voi olla korezalzindn... kun niin tekisi mieleni tutustua häneen paremminkin... luultavasti hän ei ole Macau-uhkapeli-juttuja eikä Yakuzaa...
"Henkimaailmassa on vain kahta lajia demonit ja enkelit. Ei muita."
EI OLE NIIN.
Mistä ihmeessä tulee ajatus, että henkimaailmassa on vain kaksi lajia, demonit ja enkelit? Eikö tämä ole aika mustavalkoinen käsitys todellisuudesta? Henkinen todellisuus on paljon moniulotteisempi kuin ihmisen tämänhetkinen ymmärrys siitä. Se, ettemme tunne tai tunnista muita olemisen muotoja, ei tarkoita, ettei niitä olisi olemassa. Ehkä meidän pitäisi olla avoimia myös sille, että ymmärryksemme henkimaailmasta on rajallinen.
"Henkimaailmassa on vain kahta lajia demonit ja enkelit. Ei muita."
EI OLE.
Aineellinen maailma koostuu monenlaisista elämänmuodoista, olennoista ja tietoisuuden tasoista. Kaiken luokittelu kahteen vastakkaiseen kategoriaan on liian mustavalkoista. Todellisuus on paljon monimuotoisempi.
Tässä kannattaa erottaa toisistaan aineellinen todellisuus, henkinen todellisuus ja ihmisen omat uskomukset niistä.
Tässä kannattaa erottaa toisistaan aineellinen todellisuus, henkinen todellisuus ja ihmisen omat uskomukset niistä.
"Henkimaailmassa on vain kahta lajia demonit ja enkelit. Ei muita."
EI OLE.
Demoninen persoonallisuus kuuluu aineellisen maailman ilmiöihin. Henkimaailmaan ei voi siirtää aineellisen maailman demonista persoonallisuutta eikä sen ominaisuuksia.
Siksi on kyseenalaista väittää, että henkimaailmassa olisi vain demoneita ja enkeleitä. Mihin tällainen käsitys oikeastaan perustuu? Eikö tässä sekoiteta aineellisen maailman persoonallisuuksia ja henkimaailmaa keskenään?
Tärkeää on tehdä ero aineellisen maailman persoonallisuuden ja henkimaailmaa koskevien käsitysten välille.
Demoninen persoonallisuus EI IKINÄ PÄÄSE EDES HENKIMAAILMAAN!
Demoninen persoonallisuus ei IKINÄ pääse henkimaailmaan! Siksi on täysin virheellistä väittää, että henkimaailmassa olisi demoneita ja enkeleitä. Tässä sekoitetaan aineellisen maailman demoninen persoonallisuus ja henkimaailma keskenään. Mihin tällainen käsitys oikein perustuu?
"Henkimaailmassa on vain kahta lajia demonit ja enkelit. Ei muita."
Henkimaailmassa voi olla leikillisiä tai jännitystä luovia ilmiöitä, joissa annetaan ymmärtää, että paikalla olisi demoneita. Todellisuudessa demoneita ei kuitenkaan ole siellä.
Henkimaailmassa voi olla leikillisyyttä, yllätyksiä ja jopa jännitystä herättäviä tilanteita. Voi esimerkiksi vaikuttaa siltä, että jokin demoni on siellä, se on kuitenkin vain leikki!
Mutta se on aivan eri asia kuin se, että siellä todella olisi demoneita. Kaikkea jännittävää tai selittämätöntä ei pidä tulkita demonien läsnäoloksi. Pelottavalta vaikuttava vaikutelma ei ole sama asia kuin todellinen olento.
Demoniset olennot ei ikinä pääse sinne!
Miksi henkimaailman pitäisi olla yksipuolinen ja tylsä? Eihän kaiken siellä tarvitse olla aina rauhallista ja ennalta arvattavaa. Siellä voi olla jännitystä, yllätyksiä, leikkimielistä pelottelua ja jopa kauhutrillerin kaltaisia tilanteita.
Mutta se voi olla pelkkää leikkiä ja jännitystä – ei tarkoita, että siellä olisi oikeasti demoneita. Jännitystä voi olla ilman demoneitakin!
Henkimaailma ei ole mitään pilvissä leijumista, jatkuvaa ylistämistä ja loputonta rauhan tunnelmaa.
Päinvastoin, siellä voi olla vastakkainasettelua, väittelyitä ja erimielisyyksiä, mutta ei pahantahtoisesti.
Siellä voidaan pohtia ateistisia ja filosofisia kysymyksiä, kyseenalaistaa asioita, keskustella vaikeistakin aiheista. Siellä on huumoria, leikkimielisyyttä, yllätyksiä ja jännitystä.
Henkimaailman ei ole tylsä tai yksipuolinen. Eikä siellä tarvita demoneita, jotta elämässä olisi särmää, jännitystä ja monimuotoisuutta!
Henkimaailma ei ole mitään pilvissä leijumista, jatkuvaa ylistämistä ja loputonta rauhan tunnelmaa.
Päinvastoin, siellä voi olla vastakkainasettelua, väittelyitä ja erimielisyyksiä, mutta ei pahantahtoisesti.
Henkimaailma - myös vastakkainasettelua, väittelyitä ja erimielisyyksiä, mutta ei pahantahtoisesti.
Onko siellä hengellisessa maailmassa njuutonin lait myös?
Hyvä vitsi! Ei hengellinen maailma, vaan henkinen maailma. Sana hengellinen liittyy konfessioon.
Lisäksi kokonaan eri lait eivät ole voimassa ainoastaan henkimaailmassa, vaan myös silloin, kun elävä olento poistuu kuoleman jälkeen ruumiistaan. Esimerkiksi aistit toimivat eri tavalla: näkee erittäin hyvin kauas, mutta huonommin lähelle – eli päinvastoin kuin aineellisessa maailmassa. Yleensä aistit ovat paljon paremmat kuoleman jälkeen, koska aineellinen keho ei sitä estä. Eli myös astraalimaailmassa ovat kokonaan eri ”fyysiset” lait.