Syksyinen eetterikenttä Oulun yllä oli saanut oudon, vihreän sävyn, ja ilmanpaine heitteli niin rajusti, että vanhojen aikojen pyhät hahmot tuntuivat kärsivän kosmisten poimujen yhteisvaikutuksesta.
Oulun Rauhanyhdistyksen takahuoneen lepo- ja majoitushuoneessa makasi itse Yrjö Raattamaa. Vanhalla patriarkalla oli takanaan pitkä ja raskas eetteridynamiikan viikko, ja nyt se oli kostautunut: Raattamaata vaivasi raju ja äkillinen oksennustauti. Hän makasi sängyssä sarkatakki kiinni kaulassa asti, otsallaan kylmä hikipisara, ja tuijotti tuskaisena kattoon, kun vatsassa kiersi kuin torniolainen koskikara.
Pöydällä pyöri pelastusrengasyrityksenä pieni lasillinen puolukkamehua ja muovinen ämpäri.
Samaan aikaan eteisen puolelta kuului raskaita askelia. Aikarajojen ja teologisen historian oikusta Ouluun oli saapunut myös Martti Luther, joka oli tullut tarkastamaan, miten pohjoinen uskonpuhdistus ja isänmaan myynti Saksin maakunnille etenivät. Huomatessaan Raattamaan hätätilan Luther astui varovasti huoneen ovelle.
Luther katsoi sängyssä kähisevää Raattamaata, joka voihkaisi syvään ja käänsi kylkeään ämpäriä kohti:
”Voi veljet… nyt taisi tulla pohjoinen myrsky väärään suuntaan…”
Luther kurtisti kulmiaan, nosti kätensä ristiin ja yritti lohduttaa virkaveljeään teologisella varmuudella.
”Älähän nyt, isä Raattamaa! Kyllä tämä koettelemus on vain merkki siitä, että hengellinen taistelu puhdistaa myös fyysisen majan! Usko pois, ei tässä mitään pysyvää vaaraa ole, teologinen kantti kestää kyllä…”
Mutta samassa sekunnissa Raattamaan vatsa antoi taas armottoman merkin, ja huoneessa kaikui selvä ja kumea ääk-poks-reaktio.
Luther säikähti. Hänen saksalainen itseluottamuksensa horjahti silmänräpyksessä. Jos kerran vanha ja kokenut herätyssaarnaaja kaatui noin herkästi mahataudin edessä, niin kuka tahansa voisi sairastua! Entä jos paha tauti tarttuisi eetterikentän kautta suoraan Wittenbergiin?
Luther tarvitsi välittömästi suojelua pahoilta hengeiltä, huonolta tuurilta ja kaikelta mahdolliselta tartunnalta.
Hän katsahti vimmatusti ympärilleen huoneessa, mutta siellä oli vain pehmeitä tyynyjä, lakanoita ja peltiämpäreitä – ei mitään puuta, johon voisi kolauttaa rystysiään. Paniikin vallassa Luther syöksyi huoneen nurkkaan, jossa seisoi vanha, massiivinen koivuinen siivousharjan varsi.
Luther tarttui harjanvarteen kahdella kädellään ja alkoi vimmatusti ja rytmikkäästi koputtaa sitä puiseen lattialistaan:
Kop, kop, kop, kop! Kop-kop-kop!
”Pois pahat henget, pois mahataudit, säilyköön Wittenberg ja saksalainen terveys!” Luther mutisi saksaksi hiki hatussa ja iski harjanvartta lattiaan niin että koko talo tärisi.
Raattamaa nosti vaivalloisesti päätään tyynyltä, pyyhki suutaan ja katsoi Lutheria puoliksi vihaisena, puoliksi hämmästyneenä.
”Veli Martti… ole hyvä ja lopeta se kolkutus, pää meinaa hajota muutenkin…” Raattamaa parkaisi.
Luther lopetti koputtamisen, laski harjanvarren hitaasti lattialle, pyyhki hikeä otsaltaan ja totesi vakavana:
”Anteeksi, veli. Mutta varovaisuus on aina paras suojelija – eetteri on nyt sen verran herkkää, että parempi koputtaa puuta ennen kuin itsekin päätyy ämpärin ääreen.”
Oulun Rauhanyhdistyksen takahuoneen lepo- ja majoitushuoneessa makasi itse Yrjö Raattamaa. Vanhalla patriarkalla oli takanaan pitkä ja raskas eetteridynamiikan viikko, ja nyt se oli kostautunut: Raattamaata vaivasi raju ja äkillinen oksennustauti. Hän makasi sängyssä sarkatakki kiinni kaulassa asti, otsallaan kylmä hikipisara, ja tuijotti tuskaisena kattoon, kun vatsassa kiersi kuin torniolainen koskikara.
Pöydällä pyöri pelastusrengasyrityksenä pieni lasillinen puolukkamehua ja muovinen ämpäri.
Samaan aikaan eteisen puolelta kuului raskaita askelia. Aikarajojen ja teologisen historian oikusta Ouluun oli saapunut myös Martti Luther, joka oli tullut tarkastamaan, miten pohjoinen uskonpuhdistus ja isänmaan myynti Saksin maakunnille etenivät. Huomatessaan Raattamaan hätätilan Luther astui varovasti huoneen ovelle.
Luther katsoi sängyssä kähisevää Raattamaata, joka voihkaisi syvään ja käänsi kylkeään ämpäriä kohti:
”Voi veljet… nyt taisi tulla pohjoinen myrsky väärään suuntaan…”
Luther kurtisti kulmiaan, nosti kätensä ristiin ja yritti lohduttaa virkaveljeään teologisella varmuudella.
”Älähän nyt, isä Raattamaa! Kyllä tämä koettelemus on vain merkki siitä, että hengellinen taistelu puhdistaa myös fyysisen majan! Usko pois, ei tässä mitään pysyvää vaaraa ole, teologinen kantti kestää kyllä…”
Mutta samassa sekunnissa Raattamaan vatsa antoi taas armottoman merkin, ja huoneessa kaikui selvä ja kumea ääk-poks-reaktio.
Luther säikähti. Hänen saksalainen itseluottamuksensa horjahti silmänräpyksessä. Jos kerran vanha ja kokenut herätyssaarnaaja kaatui noin herkästi mahataudin edessä, niin kuka tahansa voisi sairastua! Entä jos paha tauti tarttuisi eetterikentän kautta suoraan Wittenbergiin?
Luther tarvitsi välittömästi suojelua pahoilta hengeiltä, huonolta tuurilta ja kaikelta mahdolliselta tartunnalta.
Hän katsahti vimmatusti ympärilleen huoneessa, mutta siellä oli vain pehmeitä tyynyjä, lakanoita ja peltiämpäreitä – ei mitään puuta, johon voisi kolauttaa rystysiään. Paniikin vallassa Luther syöksyi huoneen nurkkaan, jossa seisoi vanha, massiivinen koivuinen siivousharjan varsi.
Luther tarttui harjanvarteen kahdella kädellään ja alkoi vimmatusti ja rytmikkäästi koputtaa sitä puiseen lattialistaan:
Kop, kop, kop, kop! Kop-kop-kop!
”Pois pahat henget, pois mahataudit, säilyköön Wittenberg ja saksalainen terveys!” Luther mutisi saksaksi hiki hatussa ja iski harjanvartta lattiaan niin että koko talo tärisi.
Raattamaa nosti vaivalloisesti päätään tyynyltä, pyyhki suutaan ja katsoi Lutheria puoliksi vihaisena, puoliksi hämmästyneenä.
”Veli Martti… ole hyvä ja lopeta se kolkutus, pää meinaa hajota muutenkin…” Raattamaa parkaisi.
Luther lopetti koputtamisen, laski harjanvarren hitaasti lattialle, pyyhki hikeä otsaltaan ja totesi vakavana:
”Anteeksi, veli. Mutta varovaisuus on aina paras suojelija – eetteri on nyt sen verran herkkää, että parempi koputtaa puuta ennen kuin itsekin päätyy ämpärin ääreen.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.