... on täysin epäolennainen kysymys tässä keississä. Se oli puolustusargumentti liittyen tämän nimenomaisen syytetyn henkilökohtaisiin mieltymyksiin. Se ei ollut mikään yleispätevä väite että seksuaaliväkivallan uhrin iällä tai olemuksella olisi jotain tekemistä sen kanssa voiko hän joutua seksuaaliväkivallan uhriksi. Tämän väitetyn rikoksen teon kuvauksen perusteella syytetyn seksuaalimieltymykset on olennaista tietoa.
YLE on mennyt mukaan koheltamaan.
https://yle.fi/a/74-20253476
Mitään uhria ei ole vielä olemassa koska oikeudenkäyntiä ei ole vielä käyty. Jopa valtamedia käsittelee kesken olevaa oikeudenkäyntiä ikään kuin olisi selvää että tässä on tapahtunut seksuaalirikos, ja uhri ja tekijä tiedetään. Ilmeisesti edes auer- keissistä ei mitään opittu.
YLE on mennyt mukaan koheltamaan.
https://yle.fi/a/74-20253476
Mitään uhria ei ole vielä olemassa koska oikeudenkäyntiä ei ole vielä käyty. Jopa valtamedia käsittelee kesken olevaa oikeudenkäyntiä ikään kuin olisi selvää että tässä on tapahtunut seksuaalirikos, ja uhri ja tekijä tiedetään. Ilmeisesti edes auer- keissistä ei mitään opittu.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Tottakai voi olla haluttava 40-50 vuotiaat ovat parhaassa iässä.
40-50 -vuotias nainen voi olla työelämässä ehkä parhaassa iässä, mutta näkyyhän se ikä jo kropasta ja naamasta. Lisääntymisenkin laita on niin sun näin. Todennäköisesti ei enää saa lapsia.
Eikä se asiantila miehilläkään paljon parempi ole, vaikka lisääntyä kyllä voi vaikka 70-vuotiaana, eikä ole edes kovin harvinaista.
Lue aloituksesta muutakin kuin otsikko niin tiedät mihin argumentoit.
Lue aloituksesta muutakin kuin otsikko niin tiedät mihin argumentoit.
Viestien postauksessa näyttää olevan ongelmia muuten.
No ni tupla 🤦
Mutta jos mielenkiinto kohdistuu enemmän vuohiin?
Epäilen että oikeus ei usko pikku-makun väitettä että 40 nainen ei ollut seksuaalisesti halukas teltassa.
Minun oikeus käsityksen mukaan se on liiankin haluttava kun reisille meni koko homma.
Mutta kun toinen sai ja toinen ei niin se on väärin naista kohtaan,en osaa epäillä antaako oikeus tuomion siitä.?
Ajatelkaa toisinpäin jos kyseessä olisi kestävämpi mies ja nainen saisi heti silmän räpäyksessä ja lopettaisi hommat siihen paikkaan niin ei se miehstä olisi kivaa kun ilman jäisi. siis nainen saisi ja mies ei...sakot siitäkin pitäisi naiselle antaa.
Epäilen että tässä tapauksessa pikku-maku saa sakot oikeudessa ,koska voitti teltassa 1-0
Minusta oikea tapa olisi ollut telttailla niin että oisivat menneet samaan makuu pussiin ja sitten jos sitten pikku.makun pikku veli olisi yön aikana herännyt uudelleen henkiin niin olisi malttanut mielensä ja antanut toiselle 2 ennen kuin olisi yhden itse saanut lisää silloin molemmat olisi 2-2 tilanteen jälkeen olleet tyytyväisiä eikä tapausta olisi tarvinnut oikeudessa käsitellä.
Kunnon mies olisi vielä aamulla antanut 1-1 niin sitten olisi voinut molemmat hymyssä suin kömpiä teltasta ulos.
Mutta ehkä tässä onkin syy kulttuuri eroista ? ja syytä on molemmissa yhtä paljon ?
Tässä ei keskustella siitä mitä oikeus uskoo ja mitä ei.
Some tursuilee liitoksistaan aikuisia ihmisiä joilla vaikuttaa olevan kovin kepeä tapa ottaa kantaa tähän asiaan. Raiskauksista ja muusta seksuaaliväkivallasta puhutaan kuin päivän säästä. Joillakin näyttää olevan suorastaan hauskaa kun pajatetaan pitkin nettiä asiantuntijalausuntoja seksuaaliväkivallasta siltä pohjalta kuin tämäkin oikeuskeissi olisi jo loppuun käsitelty, syyllinen löydetty, ja uhri varma.
Edellinen kommentti on samaa sarjaa oli sen kirjoittaja sitten kuka tahansa.
Ei tule yhtään tästä tyylistä, miten julkista keskustelua käydään, sellainen olo että Suomessa tavan tallaajat tai edes julkisuuden vaikutusvaltaiset henkilöt ymmärtävät kuinka vakavasta asiasta on kyse. Mikä vahvistaa käsitystä että meillä on kulttuuri jossa seksuaaliväkivaltaan, tai seksuaalisuuteen ylipäänsä, ei suhtauduta vieläkään asianmukaisella vakavuudella.
Oli syytös totta tai ei, joka tapauksessa tässä ruoditaan toisten ihmisten intiimejä asioita julkisesti. Mistä toi saivartelun tarve tulee?
Mikä on maku?
Se on yksi aisteista. Kun jotain laitetaan suuhun, niin makuaisti kertoo, miltä se maistuu. Se on siis myös aika monen eri asian ominaisuus, eli monella asialla on maku. Sen maun sitten aistii suulla.
Tässä jutussa puhutaan niin suurista kulttuurillista eroista että miehiä ja miehiä ei kannata sotkea keskenään.
Toisissa kultuureissa naisten arvostus on nolla ,niissä saa mennä jopa 9 v. kanssa naimisiin jonka jälkeen mies omistaa se ja saa tehsä sille mitä haluaa. 40 v. nainen on nyrkin ja hellan välissä oleva huntupäinen mummo jonka seksuaali haluttavuus on nolla niissä kulttuureissa .
Nuoremmalle Miehelle on jopa häpea jos sellaista haluaa.
Suomessakin on sellaisia alistuvaisia naisia jotka haluaa että niitä kohdellaan kuin eläitä ja raiskataan milloin halutaan ja välillä hakataan että osaa olla ihmisiksi jne...
Suomessa taas miehet haluaa pääsääntöisesti oman ikäistä naista ja välittää tyydyttää naisten haluja josta valtaosa Suomalaisista naista pitää. Onhan Suomessakin joitakin harvoja poikkeuksia ja sitten on naisia jotka provosoi miehet hulluiksi...mutta ne taas on eriasia ja silloin yleensä ne johtuu päihteistä tai mielen vikaisuudesta eikä kultuurista.
Kultuuri erot eroaa kuin yö ja päivä.
Lähiidästä tullut nainen joka on Suomalaisen vaimo saa kulttuuri shokin kun saa ilman vartiontia käydä kaupassa ja ei saa turpaan jos ruoka on väärin maustettua tai jos ei raiskaamalla naida
Se on naisestakin ihan outoa ja erinlaista kaikki ei edes sopeudu siihen.
Varsinkaan jos on tottunut kymmenien sukupolvien ajan siihen että naisen pitää alistua miehella kuin koiran isännälle.
"Nainen on nyrkin ja hellan välissä" on suomalainen sanantapa. Kuvastaako se suomalaista kulttuuria jossa naisten arvostus on huipussaan?
Käynnissä on oikeudenkäynti jossa käsitellään vakavaa seksuaaliväkivaltarikossyytettä.
Teon kuvaus on sellainen että sen suorittaminen edellyttää jonkinlaista seksuaalista halua, muutoin teko ei ole mahdollinen.
Puolustus kiistää syytöksen ja vetoaa muun muassa siihen ettei syytetty ole seksuaalisesti kiinnostunut kyseisestä henkilöstä tämän iän vuoksi. Teon kuvauksen perusteella tämä on aivan validi argumentti.
Tämän _yhden syytetyn henkilön_ seksuaalimieltymyksiä kuvaava puolustusargumentti tahallaan väärinymmärretään ja laajennetaan yleispäteväksi väitteeksi että asianajaja olisi muka julistanut ettei 40- vuotias nainen voi olla seksuaalisesti haluttava kenenkään mielestä. Mitä se ei tietenkään tarkoittanut koska kaikki tietävät että seksuaalimieltymykset ovat yksilöllisiä.
Koko valtakunta repeilee raivosta. Ei seksuaaliväkivallan vuoksi, vaan siksi, että syytetyn puolustus on muka väittänyt ettei 40- vuotias voi olla seksuaalisesti haluttava. Tämä se on se kaikista suurin tragedia, kaikista kammottavin asia tässä koko keississä.
Onko arvomaailma vähän vinksallaan, Suomi?
En ota kantaa siihen onko syytös totta vai ei. Mutta koska koko Suomi käsittelee tätäkin tapausta valtamediaa myöten ikään kuin syytös olisi varmasti totta, ja että olisi muka jo olemassa joku "uhri" ja "raiskaaja" ennen kuin oikeudenkäyntiä on edes käyty, mitään syyttömyysolettamaa ei ole olemassakaan ja lynkkausmieliala valloillaan, pitäisi muistaa että väärä tai liioiteltu seksuaalirikossyytös on myös itsessään seksuaaliväkivaltaa.
Perusteeton seksuaalirikossyytös on seksuaaliväkivaltaa syytettyä kohtaan silloin jos tekoa ei ole oikeasti tapahtunut. Kun asiaa käsitellään julkisuudessa syytetyn seksuaaliasioita yksityiskohtaisesti ruotien se rikkoo jo itsessään seksuaalista koskemattomuutta ja intimiteettiä.
Mutta suomalaisten mielestä se että puolustus on muka väittänyt ettei 40- vuotias nainen voi olla seksuaalisesti haluttava on kaiken kauhistelun keskiössä. Poliitikot, julkisuuden vaikutusvaltaiset henkilötkin jo ovat heränneet hyperventiloimaan. Tämä se on se kaikista järkyttävin asia tässä.
Olen itse keski- ikäinen nainen ja feministi. En voi ymmärtää. 🤦
Omassa kuplassani tuo puolustuksen argumentti on nähty aivan helvetin typeränä ja vastenmielisenä kommenttina. Ei minään yleispätevänä väitteenä. Mutta ehkä toisaalla ajatellaan toisin.
Perustele millä tavoin se on typerä ja vastenmielinen puolustusargumentti?
Jos olen oikein ymmärtänyt, tuo vakava seksuaalinen teko oli se, että henkilö itse runkkasi. Ei tuo nyt niin hirveän vakavalta kuulosta, nololta enemmänkin.
Seksuaaliväkivaltaan pitää aina suhtautua vakavasti vaikka teko olisi suhteellisen mitätön. Esimerkiksi pelkän häirinnän kohteeksi joutuvalla on oikeus valittaa häirinnästä eikä se edellytä että ollakseen vakavaa on sen kohteeksi joutuneen oltava vakavasti traumatisoitunut.
Meillä Suomessa väkivaltaan suhtaudutaan muutenkin duudson huumorilla. Kaikki pitää ottaa huumorilla ja jos suhtaudut vakavasti olet tiukkapipoinen huumoriatajuton krpäotsa.
Kun vähäisiin tekoihin kuten häirintään suhtaudutaan vähättelevästi huumorilla tai olan kohautuksella se luo sallivan ilmapiirin myös vakavammille teoille. Se myöskin vaikuttaa siihen millä tavalla ihmiset oppivat näkemään erilaiset häirintätilanteet. Ihmiset eivät välttämättä tunnista edes selvää seksuaaliväkivaltaa kun sitä tapahtuu nenän edessä. Eikä ulkopuolisen näkökulmasta vähäinen teko ole välttämättä koettuna ollenkaan vähäinen. Pelkkä häirintä pitkään jatkuessaan voi olla kokemuksena jopa pahempi kuin yksittäinen suoranaisen seksuaaliväkivallan kokemus.
Samoin pitää suhtautua syytöksiin. Somessa näin nuoren naisen ärsyttävä pilkallinen virne naamallaan sirkuttavan että miten niin väärä seksuaalirikossyyte on yhtä vakavaa kuin oikea seksuaaliväkivalta, koska eiväthän seksuaalirikolliset saa edes kunnollisia tuomioita eikä heidän elämänsä mene pilalle väärän syytöksen vuoksi. Olisi tehnyt mieli kysyä neidolta montako tahallista väärää syytöstä hän on itse tehtaillut jos asenne on tuo. Epäilemättä hänkin oli olevinaan "feministi".
Some on TÄYNNÄ tällaisia samanlaisia spedejä mikä on aivan helvetin noloa. Varsinkin koska suurin osa heistä ilmiselvästi identifioituvat feministiksi ja esiintyvät jälleen kerran feminismin nimissä. Siellä on tyttö tekoitkemässä suihkussa vaatteet päällä laulamassa PMMP:n "jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut". Aika pirun noloa enkä tajua mistä noita huomiohoroja sikiää. Pitkässä juoksussa nämä "feministit" tuhoavat koko länsimaisen naisasialiikkeen.
Vantaan sellimurha muistaakseni perustui käsitykseen uhrista seksuaalirikollisena. Myöhemmin jäi epäselväksi oliko hän edes oikeasti seksuaalirikollinen vai ainoastaan lapsen tasolle henkisesti jäänyt pikkupoika joka on helppo saada tunnustamaan muidenkin synnit.
Jokainen voi itsekin miettiä omalle kohdalleen millaista olisi joutua seksuaaliväkivallasta syytetyksi ja varsinkin julkisesti omalla henkilöllisyydellään riepotelluksi jos ei ole mihinkään syyllistynyt tai jos syytös on dramatisoitu. Väärä syytös tai dramatisoidun tilanteen julkinen riepottelu on itsessään seksuaaliväkivaltaa väärän syytöksen kohdetta kohtaan.
Some- elämöinnin perusteella 90% taviksisita kokee että tässä on nyt menossa joku popcornit mikroon oikeudenkäyntispektaakkeli kuin katselimme jotain draamaviihdettä ja "feministit" odottavat kuola valuen ja silmät kiiluen saadaanko tästä joku suuri feministinen erävoitto liittyen johonkin feministiseen agendaan jossa häpeä vaihtaa puolta.
Totta. Oulussakin maahanmuuttaja raiskasi pesutuvassa vanhan naisen. Ruotsissa maahanmuuttajamiehet raiskaavat järjestään vanhoja naisia hoitolaitoksissa jne jne. Ei siinä haluttavuutta tms katsota, kun himo vie vallan miehestä ja tilaisuus on tarjolla. Tämä on ikuinen totuus! Tähän voidaan saada muutosta vain sillä että naista uskotaan ja rangaistukset toimivat pelotteena!
Onhan jollakin seksisuhde Eiffel- torninkin kanssa. Olennaista tuossa vastaajan avustajan kommentissa oli se että väitetty teko edellyttää jonkinlaista seksuaalista halua. Katsos kun miehen seksuaalisuudesta jos jotain tiedät fysiologia ei toimi mikäli ei toinen kertakaikkiaan kiinnosta.
Oikeudessa tuo ei tietenkään menisi läpi puolustuksessa. Mutta pointti oli vastaajan henkilökohtaiset mieltymykset, ei mikään yleispätevä väite ettei 40- vuotias nainen ole enää kiinnostava kenenkään mielestä.
Nyt on puolet 40+ ikäisistä naisista sydänjuuriaan myöten loukkaantuneita. Aivan kuin tämä olisi koko tämän oikeusjutun tärkein asia.
Jos nainen menee risumajaan yöksi miehen kanssa joka tulee kulttuurista jossa silmiin katsominen on antautumisen merkki niin ei kattais tyhmää näytellä .....
Jos miehellä seisoo 40 v. naisen vieressä niin että reisille tulee ,niin ei kannattaisi väittää ettei ole seksuaallisesti halukas. ja tyhmää näytellä...
Epäilen että molemmat valehtelee.....niin että korvat heiluu...
Epäilen että kyseessä on 2 julkisuuden henkilön julkisuus tempaus ja rahan teko !
Koska haaskalle on ilmaantunut kymmeniäö muitakin julkisuuden henkilöitä....
Mies muutti Suomeen vuonna 1993 ja on elänyt valtaosan elämästään suomessa. Vaikka hän olisi muuttanut viime vuonna Suomeen meillä ei eletä vieraskulttuurien ehdoilla. Et voi vedota kulttuurieroihin.
Sama on tapahtunut triljoona kertaa ihan kuule suomalaismiesten toimesta jos lähdetään olettamasta että syyte pitää paikkansa.
Vaan emme lähde tuosta olettamasta koska oikeudenkäyntiä ei ole vielä käyty. Vielä ei ole mitään uhria eikä seksuaalirikollista. On asianomistaja ja vastaaja.
Perinteisen median toimintaa, siis uutisointia, tässä tapauksessa on ollut surullista seurata. Tämän tapauksen käsittely perinteisessä mediassa on jälleen karulla tavalla paljastanut feministisen tasa-arvoideologian mahdin suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä ei siis ole kyse yleisesti ottaen koheltamisesta, vaan pikemminkin feministisestä ideologiasta nousevasta pyrkimyksestä kontrolloida kansalaisten ajattelua, puhetta ja käyttäytymistä sukupuolten ja tasa-arvoasioiden osalta. Kyseinen ideologia on pitkälti valloittanut keskeiset instituutiot ja perinteisen mediakentän.
Journalismin tehtävä ei ole enää objektiivisesti uutisoida asioista ja olla vallan vahtikoira, vaan ennemmin muuttaa maailmaa tietyistä kyseenalaistamattomista ideologisista lähtökohdista käsin. Maailman muuttamisen filosofian tehtäväksi määritteli aikoinaan Karl Marx – tehtävä, jonka nykyiset ns. progressiiviset tasa-arvoliikkeet ovat kritiikittä omaksuneet omaan toimintaansa. On hämmentävää lukea vaikkapa uutista, jossa käsitellään ja pyritään sanoittamaan sananvapauden rajoja oikeudenkäynnissä:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kari-uotin-mira-luoti-puheet-kuohuttavat-saako-oikeudessa-sanoa-mita-tahansa-asiantuntijat-vastaavat/9412538
Ennemmin tässä pitäisi olla huolestunut mahdollisuudesta puolueettomaan oikeudenkäyntiin suomalaisessa yhteiskunnassa, jos ulkopuoliset toimijat alkavat rajoittaa syytettyjen mahdollisuuksia puolustautua syytteitä vastaan. Nyt yksittäisestä oikeudenkäynnistä on tullut julkinen identiteettipolitiikan työkalu sekä julkisuushakuisen hyvesignaloinnin ja poliittisen suosion tavoittelun väline.
Tässä toimintamallissa ei ole mitään uutta. Se ilmenee nyt vain uudenlaisessa asiayhteydessä. Jokin aika sitten aiheutettiin meteli esimerkiksi Kopran analyysista liittyen kokoomuksen kannatusongelmaan naisten keskuudessa.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000012061252.html
Asian ympärille luotiin kohu, joka johti lopulta Kopran anteeksipyyntöön. Ongelma oli tällä kertaa yleisellä tasolla tapahtuva sukupuolieron käsittely, joka vaiennettiin julkisesta keskustelusta asiattomana. Oli rikottu feminististä doktriinia sukupuolieron kiellosta.
Tämäkin tapaus etenee samanlaista polkua pitkin, mutta nyt nakerretaan lisäksi oikeusjärjestelmän uskottavuutta ja itsenäisyyttä tasa-arvon nimissä.
Käsiteltiinkö vastaavasti kuuluisaa Auerin seri- keissiä mediassa feministisen tasa- arvoideologian periaatteilla?
Vähintään yhtä surullista ellei jopa murheellista on seurata somevaikuttajia. Aivan yhtä yksisilmäisiä "feministisellä" agendalla varustettuja kiihkoilijoita. Neutraali tai monipuolisempi asian tarkastelu ei käy koska sitten olet heti raiskaajan puoustaja ja todennäköisesti itsekin seksuaalirikollinen kuten minua joku jo ehti syyttää. Syyllisyyttä kyseenalaistavat kommentit eivät saa edes tykkkäyksiä kun taas kiilusilmäiset lynkkauskommentit saavat välittömästi satoja tykkäyksiä. Ilmeisesti ihmiset eivät uskalla edes ajatella muuta vaihtoehtoa kuin että syytetyn on oltava syyllinen.
Rikostoimittajana esiintyvä naisihminen mahtipontisesti marssii somevideollaan hameen helmat ylväästi liehuen kohti kameraa Paris Paloman iän ikuisen Labour- rallatuksen tahtiin ja ottaa kantaa kesken olevaan rikoskeissiin siltä kannalta että on olemassa jo joku "uhri" ja "raiskaaja". En ole varma toimiiko kyseinen henkilö oikeasti toimittajana mutta selvästi väitteet journalismin muuttumisesta aktivismiksi eivät ole tuulesta temmattuja.
Juristi ilmoittaa somessa ettei ota itse rikoskeissiin kantaa, ammattitaitoinen kun on... mutta silti puhuu "uhrista" ja "seksuaalirikollisesta". Jos ei ota kantaa syytetyn syyllisyyteen mistä "uhrista" puhutaan?
Asianomistajan tueksi on ilmaantunut julkkiksia ja muita ihmisiä jotka projisoivat omia henkilökohtaisia kokemuksiaan ja traumahistoriaansa keskeneräiseen oikeudenkäyntiin kaikki 100% vakuuttuneita syytteiden paikkansapitävyydestä.
Aika uskomatonta arvostelukyvyn puutetta ja kykenemättömyyttä objektiiviseen asioiden käsittelyyn. Kaikki ovat tunteidensa vietävissä kuin lastut laineilla.
En ota kantaa syyllisyyteen tai syyttömyyteen, mutta on mielenkiintoista nähdä kääntyykö Mira Luodin profiloituminen tyttöjen asiaa ajavaksi naisasianaiseksi häntä itseään vastaan oikeudenkäynnissä. PMMP on profiloitunut feministiseksi tyttöbändiksi ja kaksikko on tunnetusti tyttöjen asialla oleva tietynlainen aktivistipari. On mahdollista että tämän syytöksen katsotaan olevan osa Luodin pitkän linjan naisaktivismia, josta puolustus voi tehdä motiivin väärälle tai liioitellulle seksuaaliväkivaltasyytökselle.
Mielestäni Anneli ei saanut mediassa helläkätisempää kohtelua seksuaalirikoksista syytettynä siksi koska oli nainen.
Tunnistan valtamedian woketuksen eli "feminismiksi" naamioituneen ideologian. Mutta luulen että tällaisissa tapauksissa vaakakupissa painaa enemmän seksuaalirikoksiin itseensä liittyvä tunnelataus ja sen aikaansaama lynkkauskiihko noitavainoineen kuin sukupuoli.
Kommentoin tuota kysymystä seksuaalista halusta, joka esiintyi avauksessakin, yleisellä tasolla. Yksi mielenkiintoinen ja kummallinen sosiaalisesssa mediassakin esiintyvä näkökulma on, että kysymys seksuaalisesta halusta ei ole seksuaalirikoksissa relevantti, koska seksuaalisessa väkivallassa on aina kyse vallasta ja alistamisesta. Mitä tällä halutaan sanoa? Että seksuaalista väkivaltaa tekevät kiihottuvat pelkästään vallasta ja alistamisesta. Silloinhan se tarkoittaisi esimerkiksi, että kuka tahansa voisi valikoitua kohteeksi. Väite on erittäin vahva, ja haluaisin nähdä mihin todistusaineistoon se perustuu. On selvää, että kaikenlaisessa väkivallassa on kyse myös vallasta ja alistamisesta, onhan se aina määritelmällisesti väkivaltaa. Tämä ei silti poissulje kysymystä halusta ja vallankäytön todellisesta syystä. Yleistysten ohessa on myös kyettävä tarkastelemaan tapauksia yksittäin. Kriminologinen näkökulma haastaa feministisen näkökulman:
https://youtu.be/YFh7oCfAzH4?t=1177
Feministiset teoriat ja hypoteesit osoittautuvat freudilaisuuden tavoin usein ongelmallisiksi. Ne ovat vaikutusvaltaisia ja sisäisesti johdonmukaisia, mutta virheellisiä ja vaillinaisia käsityksiä todellisuudesta. Vääränlaiset käsitykset todellisuudesta puolestaan vaikeuttavat asioiden ymmärtämistä ja mahdollisuuksia ratkaista ongelmia. Pahimmillaan niillä aiheutetaan vahinkoa ihmisille, kun niitä sovelletaan vaikkapa psykiatrisessa ja psykologisessa hoitotyössä.
Jos video alkaa pyöriä ihan alusta, niin kannattaa klikata linkkiä tai siirtyä kohtaan 19:37, johon viittasin.
Seksuaaliselle väkivallalle jostain syystä halutaan löytää yksi yleispätevä syy. En tiedä miksi. Seksuaaliväkivalta on laaja repertuaari kaikenlaista seksuaalista koskemattomuutta loukkaavaa käytöstä ja toimintaa. Sen motiivikaan ei aina ole edes seksuaalinen. Olennaista on se että se kohdistuu toisen ihmisen seksuaalisuuteen jotenkin, ei se mikä sen motiivi on.
Asiantuntijalausunnot että "seksuaaliväkivalta ei ole seksiä vaan vallankäyttöä" on yleensä naispuolisten feministien ja eritoten seksuaaliväkivaltaa kokeneiden hokema. Oletan että kyse on psykologisesta tarpeesta erottaa seksi ja seksuaaliväkivalta toisistaan ikään kuin tunnetasolla enemmän kuin loppuun asti ajateltu analyysi siitä mistä seksuaaliväkivallassa on kyse. Uskon että tuo tarve irrottaa seksuaaliväkivalta seksistä liittyy seksuaalisesti traumatisoituneiden psykologisiin coping mekanismeihin tulla toimeen kokemustensa kanssa ja kyetä vielä olemaan seksuaalinen ihminen ja elämään esimerkiksi parisuhteessa. Toi on enemmän psykologista jargonia kuin aitoa halua pohtia seksuaaliväkivallan syitä.
Ja eihän vallankäyttö tai peräti väkivalta sulje pois seksuaalisuutta. Monille vallankäyttö ja suoranainen väkivalta ovat nimenomaan seksuaalinen elementti.
Jos seksuaaliväkivallassa ei muka koskaan voi olla vain puhtaasti seksistä kyse miten sitten esimerkiksi pedofiileja koskeva keskustelu pyörii siinä ongelmassa että heitä kiinnostaa lapset seksuaalisesti? Nimenomaan seksuaaliset taipumuksethan siinä se ongelma on kun eivät pysty pitämään näppejään erossa lapsista.
Ja sitten on seksuaaliväkivaltaa jonka motiivi voi olla kiusaaminen, sosiaalinen kömpelyys, tai vaikka sitten kosto seksuaalirikolliselle hänen tekemistään seksuaalirikoksista kuten vankiloissa voi tapahtua. Toisin sanoen motiivin ei tarvitse olla seksuaalinen. Se voi olla jotain muutakin. Joku voi traumatisoitua epäsensitiivisesti suoritetusta intiimialueen lääketieteellisestä toimenpiteestä ja tällaisella traumalla voi olla vaikutusta seksuaalisuuteen. Ei ole aina edes selvää mikä lasketaan seksuaaliväkivallaksi ja mikä ei.
Eihän näihin ole mitään yleispätevää motiivia.
"Yksi mielenkiintoinen ja kummallinen sosiaalisesssa mediassakin esiintyvä näkökulma on, että kysymys seksuaalisesta halusta ei ole seksuaalirikoksissa relevantti, koska seksuaalisessa väkivallassa on aina kyse vallasta ja alistamisesta. Mitä tällä halutaan sanoa? Että seksuaalista väkivaltaa tekevät kiihottuvat pelkästään vallasta ja alistamisesta. Silloinhan se tarkoittaisi esimerkiksi, että kuka tahansa voisi valikoitua kohteeksi. Väite on erittäin vahva, ja haluaisin nähdä mihin todistusaineistoon se perustuu."
Naiset jotka tuota väitettä hokevat vetoavat toisten feministinaisten tekemiin "tutkimuksiin" ja puhuvat käytännössä miesten suulla. Yleensähän tuossa viitataan nimenomaan miespuolisiin seksuaalirikollisiin. Mistä naiset jotka tuota asiantuntijalausuntoa toistavat tietävät miespuolisten seksuaalirikollisten motiivit kollektiivisesti?
Minä en ole koskaan ollut mies mutta olen siinä käsityksessä että miesten seksuaalisuus on miehille paljon suoraviivaisempi juttu kuin naisille. Naisilla on tapana monimutkaistaa ja mystifioida seksuaalisuutta. Myöskin seksuaaliväkivaltaa. Miehille seksi on seksiä ja siinä se. Naisille usein seksuaalisuus on niin monimutkaista että kun seksuaalirikollinen itse ilmoittaa vaikkapa olevansa pedofiili ja kykenemätön hillitsemään nimenomaan seksuaalihalujaan, tietää naispuolinen asiantuntija ettei siinä ole kyse seksistä vaan jostain ihan muusta. Penetraatiokaan ei ole seksiä. Seksikään ei ole seksiä.
Tämä on varmaan osa sitä postmodernia maailmankuvaa jossa mikä tahansa voi olla mitä tahansa kuka sitten päättääkin eikä objektiivisia totuuksia ole olemassa. Eikä seksuaaliväkivallan kohdalla edes subjektiivisia totuuksia ole olemassa koska joku tekofeministi nainen tietää seksuaalirikollisten motiivitkin heidän puolestaan eikä edes seksuaalirikollisten omilla subjektiivisilla mielipiteillä omista motiiveistaan ole väliä.
Valitettavasti tällainen analyyttinen keskusteluote uupuu kokonaan perinteisen median aihetta käsittelevissä uutisissa. Tässä esimerkiksi
https://yle.fi/a/74-20253927
asiatuntijuuteen (juristi) vedoten kerrotaan jälleen, että seksuaalirikoksissa on aina kyse väkivallasta ja vallankäytöstä. Ei kritiikkiä esitettyä näkemystä kohtaan tai laajempaa analyysia seksuaalirikosten syistä. On vain agenda ja sen mukaiset näkökulmat, jotka uutiselle altistujan on omaksuttava.
Pyörin vuosia sitten paljon seksuaalista väkivaltaa kokeneille tarkoitetuilla vertaistukifoirumeilla käsittelemässä omia kokemuksiani. Luin aihetta käsittelevää kirjallisuutta ja tuli aika paljon silloin perehdyttyä aiheeseen. Niillä foorumeilla oli monenlaisia uskonnollisiin dogmeihin verrattavia uskonkappaleita joita ei ollut lupa kyseenalaistaa. Yksi tällainen dogmi on että "kun joku kertoo seksuaaliväkivallasta, usko uhria". Ei riittänyt ajatus että seksuaaliväkivaltasyytöksiin tulee suhtautua vakavasti, vaan piti uskoa kritiikittä sokeasti ja sellaisenaan, muutoin olit itse seksuaalirikollinen. Vääriä seksuaaliväkivaltasyytöksiä ei voinut foorumilaisten mielestä olla olemassa koska "miksi joku syyttäisi perusteettomasti seksuaaliväkivallasta?". Väitettiin että perusteeton seksuaaliväkivaltasyytös olisi niin järjetön teko että sellainen olisi sula mahdottomuus. Ehdottoman tärkeää oli aina USKOA kyseenalaistamatta kun joku kertoo seksuaaliväkivallasta.
Periaatteessa vertaistukifoorumeilla se on osittain ymmärrettävääkin koska oikeaa väkivaltaa kokeneet hakevat sieltä tukea ja kokemusten kyseenalaistaminen on erittäin ahdistavaa ja pahimmillaan uudelleen traumatisoivaa jos kokemukset ovat todellisia. Mutta tällainen ajattelu on vertaisfoorumeita laajempaa kuin. Usein jos erehdyt vähän epäilemään että joku seksuaaliväkivaltaa kokenut liioittelee tai peräti valehtelee saat heti itse seksuaalirikollisen leiman otsaasi.
Kun ajattelee mihin kaikkiin kauheuksiin ja järjettömyyksiin ihminen kykenee (esim.käyttämään lapsiakin seksuaalisesti hyväksi mikä on järjettömyyksistä kauhein), jotenkin perusteeton seksuaaliväkivaltasyytös olisi verkkoyhteisöjen mielestä kuitenkin niin järjetön teko ettei sellaista kukaan voisi suorittaa. Että siinä menee järjettömyyden raja.
Anu Suomelan ja Ben Furmanin kirja Seksuaalinen noitavaino sai kyytiä ja kirjoittajat tuomittiin itse pedofiileiksi muitta mutkitta.
Toinen itsepintainen dogmi oli tämä tuttu hokema että seksuaaliväkivalta ei ole seksiä. En ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä vieläkään miksi on niin tärkeää painottaa ettei seksuaaliväkivalta muka voi koskaan olla ihan vain seksiä (sen tekijän näkökulmasta). Mitä siitä jos raiskarin motiivi on seksuaalinen? Ja miksi se motiivi ylipäänsä on niin tärkeä? Eikö kaiken väkivallan ehkäisy ole olennaisempaa kuin motiivien pohtiminen?
"Feministiset teoriat ja hypoteesit osoittautuvat freudilaisuuden tavoin usein ongelmallisiksi. Ne ovat vaikutusvaltaisia ja sisäisesti johdonmukaisia, mutta virheellisiä ja vaillinaisia käsityksiä todellisuudesta. Vääränlaiset käsitykset todellisuudesta puolestaan vaikeuttavat asioiden ymmärtämistä ja mahdollisuuksia ratkaista ongelmia. Pahimmillaan niillä aiheutetaan vahinkoa ihmisille, kun niitä sovelletaan vaikkapa psykiatrisessa ja psykologisessa hoitotyössä."
Ei varsinaisesti liity aiheeseen mutta haluaisin tietää mitä feministisiä teorioita ja hypoteeseja sovelletaan psykiatrisessa ja psykologisesta hoitotyössä ja millaista vahinkoa ne aiheuttavat?
Sitten oli vielä erityisen häiritsevä dogmi johon törmäsi jatkuvasti. Se oli käsitys että jos seksuaalisesti traumatisoitunut henkilö itse seksuaalihäiriköi ympäristöään, tai vaikka syyttelee kevyesti vähän kaikkia vastaantulijoita seksuaaliväkivallasta tai peräti syyllistyy itse seksuaaliväkivaltaan, häntä ei saa syyttää mistään koska hän "oireilee". Seksuaalisesti traumastioitunut on spesiaali henkilö jota pitää kohdella silkkihansikkain ja jota eivät normaalit säännöt koske oli se ajatus. Jos erehdyit ehdottamaan että seksuaaliväkivallan uhri on normaali vastuullinen ihminen joka ei tarvitse erityiskohtelua, olit heti julma ja traumoista mitään ymmärtämätön.
Maaret Kallion kirja Oon siellä jossain mun vahvistaa tätä doktriinia. Julkkisterapeutti opettaa että seksuaaliväkivaltaa kokeneet ovat erityiskohtelua tarvitsevia ihmisiä joiden ehdoilla muiden kuuluu elää. Ollaan yhdessä hiljaa ja itketään oli koko kirjan perussanoma.
Luulin myös että kirjan melodramaattiselle nimelle tulee selitys kun kirjan lukee. Mutta se ei selvinnyt. Tietääköhän Maaret itsekään mitä "Oon siellä jossain mun" tarkoittaa? Kirja oli yksi vastenmielisimmistä mitä olen lukenut liittyen aiheeseen.
Päiviö ilmoitti Vendi- kirjassa olleensa myös itse väkivaltaisessa parisuhteessa. Häiritsee kun asiantuntija puhuu julkisuudessa vaikuttaen siltä että on vähän liikaa henkilökohtaisesti tunteella mukana antamassa asiantuntijalausuntoja koska se nakertaa asiantuntijoiden uskottavuutta objektiivisina ammattilaisina. Päiviö näyttää kuin olisi itse koko ajan traumatisoituneessa tilassa vähällä purskahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä.
Onko nää seksuaalirikosasiat triggeröineet nyt jotain omaa traumaa pintaan juristille? Tulee takaumia asiantuntijalle itselleen jostain henkilökohtaisista kokemuksista? 🤔
Tällaiset epärationaaliset lausunnot että "näissä seksuaalirikosasioissa on kysymys väkivallasta ja vallankäytöstä, ei seksuaalisesta halusta" on helppo todistaa vääriksi. Ei kukaan väitä että murhille tai muunlaiselle väkivallalle on aina sama motiivi. Mikä ihmeen ajatusakrobatia saa asiantuntijat uskomaan että seksuaaliväkivallalle on aina vain yksi motiivi?
Tai jos syitä voi olla monia, niin milloinkaan motiivi ei voi olla seksuaalinen?
Tai että väkivalta ei voisi rikollisille nimenomaan seksuaalinen elementti?
Jokaiselle ihmiselle jolla on aivot päässä ja vähän elämänkokemusta on selvää että seksuaaliväkivallan motiivi on todennäköisesti lähes aina seksuaalinen, vaikka ei tietenkään aina.
Yhtä typerää on väittää etteikö joissakin seksuaalisen väkivallan tapauksissa koskaan uhrin haluttavuudella ole merkitystä vaikka oikeudessa se ei tietenkään ole pätevä puolustus.
Miten asiantuntijat selittävät sen, että seksuaalirikollisille tarjotaan kemiallista kastraatiolääkitystä jonka tarkoitus on hillitä heidän seksuaalihalujaan tarkoituksena ehkäistä seksuaalirikollisuutta? Seksuaalirikollisuudella "ei ole seksuaalisen halun kanssa mitään tekemistä". Mutta jostain syystä seksuaalirikolliselle tarjotaan kemiallista kastraatiolääkitystä ehkäisemään seksuaalirikosten uusimista? Miksi?
Kun puhutaan seksuaaliväkivallan syistä silloin puhutaan tekijän motiiveista, ei uhrin kokemuksesta. Onhan se nyt selvää että uhri on kokenut sen väkivaltana. Mutta seksuaaliväkivallan syy löytyy aina tekijän korvien välistä, ei uhrista.
Tarkoitin Minna Pilviötä en Päiviötä.
Joka alan asiantuntija Sofi Oksanen aktivoitui välittömästi myös hokemaan tuota samaa mantraa. Oksasta käytetään mediassa usein asiantuntijana antamassa varmaa faktaa asiasta kuin asiasta. Sofi on kuitenkin profiloitunut fiktiivisten romaanien kirjoittajana. Vaikutusvaltaisena ihmisenä, joka on myös toiminut journalismin kentällä, luulisi hänenkin ymmärtävän että journalistin ohjeiden mukaan esitutkinnan, syyteharkinnan tai oikeudenkäynnin aikana ei saa pyrkiä vaikuttamaan viranomaisten ratkaisuihin eikä ottaa ennalta kantaa syyllisyyteen. Vaikutusvaltaisten ihmisten pitäisi soveltaa tätä itseensä riippumatta siitä toimivatko journalismin kentällä. Tähän mennessä kaikki julkkikset käsittelevät keskeneräistä oikeudenkäyntiä ikään kuin syytetty olisi jo todettu syylliseksi ja nyt vain odotetaan minkälaisen tuomion hän saa. Puheiden 40- vuotiaiden seksuaalisesta haluttavuudesta ajatellaan kohdistuvan "uhriin" tarkoituksena loukata.
Lähes kaikista kannanottajista näkyy naamasta että nyt on taas tällainen oikeudenkäynti triggeröinyt jotain henkilökohtaista.
Omaatraumaapukkaapintaan.
Jos ei ole silmät punaisena itkemisestä niin sitten otetaan kantaa suurella tunteella raivokkaasti "uhria" lojaalisti puolustaen vaikka mitään uhria ei ole vielä olemassa.
"Yksi tällainen dogmi on että "kun joku kertoo seksuaaliväkivallasta, usko uhria"."
Jos sanot yleispätevästi että myös vääriä ja liioiteltuja seksuaalirikossyytöksiä on olemassa, se on todiste että olet itse seksuaalirikollinen. Koska kuka muu väittäisi että vääriä ja liioiteltuja seksuaalrikossyytöksiä on olemassa, kuin henkilö joka on itse seksuaalirikollinen? 🤷
Ja jos välität että vääriä syytteitä on olemassa kaikki seksuaalisesti traumatisoituneet heittäytyvät yleensä aivan tyhmiksi ja tahallaan väärintulkitsevat että tuolla toteamuksella kyseenalaistetaan juuri nimenomaan se oma kokemus. Aina puhutaan "juuri minusta".
Tämä on aika monen seksuaaliväkivallan uhrien yhteisön virallinen narratiivi. Eikä se jää vain vertaistukiyhteisöihin vaan on ollut aikalailla myös yleistä ajattelua.
Tällaisia nämä julkisen oikeudenkäynnin väitettyä uhria tukemaan liihottaneet ovat suurin piirtein kaikki. Siellä ollaan tukka sekaisin triggeröityneinä ku omat traumat pukkaa pintaan. Aivan jota ihmisiä koskevaa oikeudedenkäyntiä käytetään oman itsen ja oman traumahistorian esiintuomiseen. Vähät välitetään siitä, että kyse ei ole "juuri minusta" vaan aivan toisia ihmisiä koskevista vakavista syytöksistä joita ruoditaan julkisesti ja samalla koko Suomen oikeuslaitoksen uskottavuudesta.
Jos seksuaaliväkivallalla ei ole mitään tekemistä seksin ja seksuaalisuuden kanssa miksi sitä sanotaan seksuaaliväkivallaksi?
Jos seksillä ei ole mitään tekemistä seksuaaliväkivallan kanssa miksi siitä ei puhuta vain väkivaltana? Eihän seksuaaliväkivalta siinä tapauksessa eroa millään tavoin mistään muusta fyysisestä väkivallast. Jos seksuaalisuus on seksuaaliväkivallassa täysin irrelevantti asia mihin tuolla seksuaali- sanalla viitataan ?
Verkkouutisissa on ilmestynyt mainio artikkeli, joka taustoittaa seksuaalirikollisuuden syiden ja seksuaalirikollisuuden feminististen selitysmallien taustoja:
https://www.verkkouutiset.fi/a/tasta-seksuaalivakivallassa-on-kyse-ja-tata-ei-muka-saisi-sanoa/
Mainio artikkeli. Mutta feministinä en allekirjoita tuota "feminististä" selitysmallia koska en ole koskaan ymmärtänyt sitä. Enkä ole ihan vakuuttunut onko se edes feministinen teoria. Minusta on aina ollut päivän selvää että (vaikka seksuaaliväkivaltaa ei määritellä motiivin mukaan vaan sen mukaan että se kohdistuu jollakin tavalla toisen seksuaalisuuteen ja loukkaa seksuaalista koskemattomuutta oli motiivi mikä tahansa) useimmiten - joskaan ei aina - seksuaaliväkivalta on motiiveiltaan nimenomaan seksuaalista. En tajua mikä siinä on niin ihmeellistä ja miksi asiantuntijoille on niin kauhean tärkeää painottaa ettei se ole seksuaalista vaan vain jotain epämääräistä "vallankäyttöä".
Totta on että feministit ovat äänekkäästi tuota hokemaa toitottaneet mutta niin ovat monet muutkin tahot kuin feministit. Kaikki asiantuntijathan sitä toitottavat juristeja myöten. Tuskin he kaikki tunnustautuvat feministeiksi. Enkä usko että kaikki asiaa koskevat tutkimuksetkaan ovat "feministisiä" ja siksi tulleet tuohon omituiseen johtopäätelmään.
Luulen että kyse on enemmänkin seksuaaliväkivaltaan perehtyneiden asiantuntijoiden teoriasta eikä feministisestä selitysmallista. Sen tarkoitus ei ole ollut tavoite löytää oikeasti syitä seksuaaliväkivallalle. Kyse on psykologisesta jargonista jonka tarkoitus on pelastaa seksuaalisesti traumatisoituneiden seksuaalielämä erottamalla väkivalta irti seksuaalisuudesta. Ikään kuin mentaalisesti.
Seksuaalisesti traumatisoituneille seksuaalisuus on usein vaikeaa koska kaikki seksuaalinen muistuttaa seksuaaliväkivallan kokemuksesta. Jos seksuaaliväkivalta erotetaan seksistä mielikuvien tasolla sen ilmeisesti ajatellaan jotenkin psykologisesti auttavan traumatisoituneita eheytymään ja irrottamaan terve normaali seksi ja seksuaalisuus eri asiaksi kuin väkivalta. Varmasti sen uskotaan auttavan vielä enemmän jos tätä teoriaa mainostetaan tieteellisesti tutkittuna faktana.
Jostakin tällaisesta henkimaailman asiasta tuossa hokemassa on kyse. Tarkoitus on jotenkin suojata kollektiivisesti traumatisoituneiden psyykettä tekemällä tällaisia yleispäteviä julistuksia julkisuudessa "tutkimuksiin" vedoten aina seksuaalirikosuutisten yhteydessä tjsp. 🤔 Sillä ei ole mitään tekemistä oikeiden seksuaaliväkivallan syiden kanssa.
En myöskään tajua miksi se motiivi ylipäänsä on niin oleellinen.
Jos mies masturboi ja nainen vieressä ei saanut mitään seksuaalista nautintoa, niin se kertoo naisen olleen seksuaalisesti kiinnostunut, mutta pettynyt, koska mies ei halunnut seksiä hänen kanssaan. Nainen oli siis seksuaalisesti epäkiinnostava ja siksi mies tyytyi masturboimaan. Tässä tapauksessa miestä ei voi moittia. Nainen on järjestänyt koko kohun oman pettymyksensä takia.
Inhorealistisesti voi todeta, että suomalaiset naiset ovat epänaisellisia, rumia tai omituisen näköisiä... rumimpia koko Euroopassa! Suomalainen nainen alkaa rupsahtaa jo 25 ikävuoden jälkeen ja 30-vuotias näyttää yli 10 vuotta vanhemmalta. Suomalainen nainen ei ole koskaan ollut romanttisesti ja eroottisesti mielenkiintoinen minulle koskaan. Lisäksi hyvin miesmäinen, itsekäs ja negatiivinen käytös, niin kokonaisvaltainen inhon tunne on valmis. YÄK!!!
Kiitos tästäkin tiedonannosta.
Oikeudellisesti ajatellen juurikin niin, mutta yli 30-ikäisten naisten olisi kuitenkin syytä harrastaa liikuntaa ja pyrkiä säilyttämään myötuntonsa ja huumorintajunsa. Ja etsiä fiksumpia miehiä.
Miksiköhän amirkhanin maahanmuuttajataustaa ei ole vielä otettu esille tässä keississä?
Voi voi stagala...😔 Milloin poikuli ajatteli kasvaa aikuiseksi?
Tuleekohan tästäkin oikeudenkäynnistä pelkkä farssi?
Eihän Sanna Marinkaan ole ollut seksuaallisesti haluttava nainen nelikymppinesenä.
Yle tekee podcast-sarjaa oikeudenkäynnistä.
Amirkhanin avustaja ei selvästikään ole avustamassa Amirkhania vaan Miraa. Jos olisi Makwan vaihtaisin avustajaa. Tämä nykyinen yrittää kaikin keinoin sabotoida päämiehensä asemaa.
Sanna Marin on kaikkea muuta kuin haluttava nainen - yököttävä!!
Laiha, rinnaton, ei pyöreyttä takapuolessa, hyökkäävä, itsekäs, kuvittelee olevansa aina oikeassa, huomionhakuinen, pukeutuu masentavaan mustaan jne. Oksettavaa, että monet nuoretkin naiset alkoivat matkia pukeutumista ja keskellä päätä olevaa hiusjakausta kuin körttiläisillä.
Kyllä viiskymppinenkin voi olla ihan varteen otettava.
80 v. myös :)
Joidenkin mielestä naiset eivät ylipäätään ole haluttavia.
Jokaisella on oma makunsa.
Jos tämä jätkä olisi ollut Venäläinen, ei olisi käyty pitkiä ja kalliita oikeustoimia.
jokainen nainen on haluttava. kokoon ja ulkonäköön katsomatta. ei se ulkoinen habitus, vaan sisäinen kauneus.
Ei ilmeisesti keskiverto keskustelufoorumihörhöillä riitä kärsivällisyys lukemaan keskustelun aloituksesta muuta kuin otsikon. Kommentoimaan tullaan vaikka ollaan aivan kujalla keskustelun aiheesta.
Kyllä siellä metsässä oli naisista paljon valinnan varaa, nuoria naisia suorastaan parveili syytetyn ympärillä.
Tyypillinen suomalainen mediaoikeustapaus, jota saamme seurata vuosikaudet. Aikuiset leikkivät lasten leikkejä ja kansa ihmettelee niiden tarkoitusta samalla kun satatuhatta kansalaista pelkää perustoimeentulonsakin menettämistä. STT ja Yle "luotettavina medioina" eivät huomaa mitään eikä kysele mitään vaan esittävät nämä oikeustapaukset oleellisena yhteiskunnallisena tietona.
Mikä on tyypillistä?
Ei ole millään tavalla tyypillistä että Suomessa seksuaalirikosoikeudenkäynnit käydään julkisesti. Tässä tapauksessa ymmärtääkseni sekä asianomistaja että vastaaja halusivat itse julkista oikeudenkäyntiä joten turha vinkua.
Toisaalta tämä on jo nyt osoittanut että ei tarvita kuin vasta syytös niin koko valtakunta valtamediaa myöten käsittelee oikeudenkäyntiä ikään kuin rikos olisi varmasti tapahtunut ja nyt vain katsotaan minkä tuomion syyllinen saa.
Oikeusvaltiossa asioiden pitää edetä tietyn kaavan mukaan. Kukaan ei ole vielä syyllinen tai uhri kun oikeudenkäyntiä ei ole vielä käyty. Journalistin ohjeiden mukaan toimittaja ei saa oikeudenkäynnin aikana ottaa kantaa syyllisyyteen. Ilmeisesti yksikään toimittaja Suomessa ei ole vielä oppinut tätä perusasiaa.
Tutkimusten mukaan ei voi olla seksuaalisesti haluttava. Yäk .
Taunokin heräsi unestaan ajattelemaan kaikkia ajatuksia.
Vai Tarjako se siellä naamioituu mieheksi puhumaan miesten suulla?