Kiusaaminen

Toivottavasti jokaisella kiusatulla peruskoululaisella olisi edes se yksi hyvä luotettava ystävä kouluajan ulkopuolella, siis vapaa-ajalla! Toivottavasti kukaan ei ole joutunut viettämään peruskoulua kokonaan yksin. Opettajat ovat katsoneet iät ja ajat läpi sormien. Tukioppilaat ovat olleet suuri vitsi. Vanhemmat ajattelevat, että se on kiusatun omaa syytä: "Mitäs on tuollainen!" Eikä se muuten jää joidenkin kohdalla pelkästään kouluaikoihin.

Suomi on kiusaajien luvattu maaperä. Kiusaajat erottuvat jo päiväkoti-ikäisissä. Koulussa vain pahat pahenee ja työelämässä heistä tulee mestarimanipulaattoreita. Kiusaamista on monenlaista, ehkä pahin ja pidemmän päälle vahingollisin ryhmä on narsismiin taipuvaiset valehtelijat ja manipulaattorit. Projisoijat jotka kaatavat oman pahuutensa toisen kannettavaksi. Näitä on paljon työnjohtajissa, valtakunnan päättäjissä eli poliitikoissa, sekä machiavellisteja etenkin lipevissä alamaisissa. Totuuden tietä he eivät tunne, kyykäärmeen myrkkyä on heidän kielensä alla. He saattavat myrkyttää kokonaisia yhteisöjä, turmella hyvän työntekijän uran ja toimeentulon laskelmoidulla ja henkilöön käyvällä valehtelulla. Omaatuntoa heillä ei ole, mutta vain ajan he paistattelevat hovinsa mielesteltävänä. Lopulta heidät kohtaa perikato ja hirmuinen on heidän loppunsa.

Varsinkin narsistin kiusaamiseen on kiusallista puuttua. Jos narsistilla on valtaa ja ympäristö mahdollistaa valehtelijan hajota ja hallitse meiningin on peli menetetty. Nakertaja ottaa ihmisiä hampaisiinsa yksitellen. Tarkoitan nyt paatunutta sofistikoitunutta aikuista työpaikalla. Toiset kääntävät katseensa kun kiusaaja iskee kiinni uhriinsa. Narsistia vastaan asettuminen kun tietää sitä että on seuraava uhri. Lisäksi narsku osaa kyllä esittää aina sopivaa roolia jokaiseen tilanteeseen. Hänellä kun ei ole omaa sisäistä elämää vaan muita seuraamalla opeteltuja matkimisreaktioita. Tarvittaessa hän osaa esittää uhria ja tavallisessa kanssakäymisessä esiintyy hyvinkin miellyttävästi. Saattaapa itkeä tirauttaakin kun katsoo siitä itselleen etua olevan. Narsistin uhri voi usein tuntea, ennen lopullista iskua, olevansa jopa narsistin suosiossa kun tämä on tiedonkeräysvaiheessa. Narsistin ongelma on siinä että hän on usein pirstaloituneen tiedon varassa kun hän kerää uhrinsa menneisyyden taustatietoja. Kieroituneessa mielessään hän tulkitsee kerättyä tietoa usein väärin. Uhkapelurina hän ei myöskään pysty pysähtymään kun on vauhtiin päässyt. Liian harvoin narsistin uhri ymmärtää kerätä talteen tietoa eri tilanteista ja dokumentoida niitä. Luottavaisena siihen että ihmiset yleensä ovat normaalilla omallatunnolla varustettuja hän, uhri, ei ymmärrä varautua ennalta. Narsisti on luonteeltaan pohjattoman kateellinen joten työyhteisön parhaat työntekijät ja usein myös suositut henkilöt ovat hänen kohteitaan. Firman etu ei merkitse hänelle mitään varsinkin jos on keplotellut itsensä työnjohtajan rooliin. Firma on vain väline kun hän yrittää kavuta kukoksi tunkiolle. Myös he jotka näkevät hänen lävitseen ovat ilman muuta hänen uhrejaan. Narsistin raivo on kyltymätön ja hänen vihansa sammumaton. Lopulta kun hän on ajanut itsensä umpikujaan, tuhottuaan sitä ennen monia elämiä ja uria, hänellä on kaksi vaihtoehtoa. Kun naamio on riisuttu hän ryhtyy raivoamaan, tai peräti ryhtyy väkivaltaiseksi hänelle sietämätöntä kohtaan. Hän kun tarvitsee reaktioita elääkseen ja täyttääkseen sisäistä tyhjyyttään. Toimii kuin verenimijä. Jos kohde pysyy kylmän viileänä eikä reagoi mihinkään se pakottaa narsistin kohtaamaan sisäisen tyhjän saastaisuutensa. Silloin viha kääntyy itseä kohti ja lopputulos on usein itsemurha. Ulkopuolisille ja jopa läheisilleen hän saa kaiken näyttämään siltä että hän on uhri jonka kimppuun on käyty syyttä suotta. Silloin jopa joku hänen höynäytetty ”työtoverinsa” saattaa panna kortille narsistin omaisille: ”Inhimilliselle ihmiselle, ja hänen muistolleen.”

Hei, saanko udella missä lapsi käy koulua? Oma lapseni joutunut myös kiusatuksi.
Tänäänkään lapsi ei suostunut lähteä kouluun. Opettajat ja rehtori vähättelee tilannetta.

Tässä on muutamia keskeisiä näkökulmia siihen, miten häpeä ja kiusaaminen liittyvät toisiinsa:

1. Kiusaaminen on usein häpeän siirtämistä toiselle

Monet tutkijat katsovat, että kiusaamisen taustalla on usein kiusaajan oma, tiedostamaton häpeän tunne. Jos ihminen kokee olevansa huonommuuden tai epävarmuuden tunteiden vallassa (eli kokee sisäistä häpeää), hän saattaa siirtää tämän tunteen pois itsestään kiusaamalla jotakuta toista. Kiusaamalla muita hän yrittää tuntea itsensä vahvaksi, hallitsevaksi ja arvokkaaksi.

2. Kyvyttömyys sietää häpeää

Häpeä on yksi vaikeimmista ihmistunteista. Kun ihminen ei osaa tai pysty kohtaamaan omaa häpeäänsä terveellä tavalla (esimerkiksi pyytämällä anteeksi tai myöntämällä virheensä), se muuttuu usein puolustusreaktioksi: häpeäraivoksi tai aggressioksi. Kiusaaja saattaa siis toimia aggressiivisesti suojellakseen itseään siltä, ettei hänen tarvitsisi kohdata omaa haavoittuvuuttaan.

3. Empatian puute ja moraalinen irtautuminen

Kiusaamistilanteessa kiusaaja saattaa käyttää psyykkistä puolustusmekanismia, jota kutsutaan moraaliseksi irtautumiseksi. Hän voi esimerkiksi:
• Vähätellä tekojaan ("se oli vain vitsi").
• Syyttää uhria ("hän itse ärsytti minua").
• Epäinhimillistää uhrin, jolloin kiusaaja ei tunne teostaan häpeää tai syyllisyyttä siinä hetkessä.

4. Erilaiset persoonallisuuspiirteet

Joissakin tapauksissa kiusaamisen taustalla voi olla poikkeuksellisia persoonallisuuden piirteitä, kuten vahva narsismi tai psykopaattiset piirteet.
• Narsistinen ihminen on äärimmäisen herkkä häpeälle, mutta hän peittää sen ylimielisyydellä ja muiden polkemisella.
• Psykopaattisista piirteistä kärsivällä ihmisellä taas aivojen tunne-elämää säätelevät alueet toimivat eri tavalla, jolloin kyky tuntea aitoa syyllisyyttä, empatiaa tai sosiaalista häpeää on merkittävästi heikentynyt.

Tiivistelmä

Kiusaaja ei siis välttämättä ole ihminen, joka ei osaa hävetä. Useammin hän on ihminen, joka pelkää ja pakoilee omaa häpeäänsä niin paljon, että on valmis satuttamaan muita välttääkseen sen.

Eikös sinulla ole mitään häpyä? Kyllä mulla häpy on. Yksi kiusaajien lajike on niin kutsuttujen parempien ihmisten lapset. Kaikkea on ollut enemmän kuin riittävästi. Ylimielisyys on päässyt pesiytymään mieleen ja toisen ihmisen asemaan asettuminen käynyt mahdottomaksi. Hyvä huono esimerkki oli etuskunnan köyhyyskeskustelu. Oras Tynkkynen tuli ulos harvinaisen hyvällä puheenvuorolla. Hänen unelmansa on mahdollisuuksien Suomi jokaiselle suomalaiselle. Orpo otti tapansa mukaan toisen puheen omakseen ja kehui että niin meilläkin kokoomuksessa. Niin kuin aina, teot puhuvat tässäkin päinvastaista. Pia Kauma sen totuuden kokoomuksesta sitten ”lipsautti” oman puheenvuoronsa aikana. Valtion tehtävänä ei ole ylläpitää tukiverkkoa, vaan se tehtävä on ihmisillä itsellään. Toisin sanoen kokoomus haluaa palata aikaan ennen sisällissotaa. Varakkaat ja arvokkaat asuvat kartanoissaan ja hyväveliverkosto pitää huolta omistaan. Sitten on jonkinlainen keskiluokka ja virkavalta joka toimeenpanee yläluokan käskyjä ja rätinkejä. Köyhälistö elää kituuttaa käytännössä kokoomuslaisten orjina. Orjauokassakin toimii jonkinlainen keskinäinen sosiaalihuolto jossa pyritään lähinnä pysymään hengissä. Seuraus on tietenkin jatkuva nälkä ja lopulta kapina, mutta ei se mitään kun meillä on paremmat aseet kuten viimeksikin, hekottelee kunnon kokoomuslainen. Mihin Venäjää enää tarvitaan? Kokoomus hoitaa hajoita ja hallitse hommat ihan itse. Sitten kun tulisi aika puolustaa kapitalistin rahapussia niin löytyneekö enää miehiä ja naisia rintamaille? Kysyn vaan. Ikinä ole vasemmistoa äänestänyt, mutta nyt tekisi oikein mieli. Ei mitään kevytversiota vaan oikein vasemmistoliittoa.