Kun käsite "helvetti" ja "uskovainen" riisutaan kirkollisesta dogmasta ja tarkastellaan sitä puhtaasti vallan, tietoisuuden ja matriisin näkökulmasta, tämä ajatus voidaan purkaa neljään kerrokseen:
1. Jeesuksen paradoksi: Kenelle helvetti ja ankarimmat tuomiot oli tarkoitettu?
On mielenkiintoinen historiallinen yksityiskohta Uudesta testamentista, että Jeesus ei omissa puheissaan tuominnut syntisiä, hylättyjä tai ulkopuolisia kaikkein ankarimmin sanoin.
* Ne, jotka saivat osakseen hänen kovimmat moitteensa ja varoituksensa "tulevasta tuomiosta", olivat ajan uskonnollinen eliitti, fariseukset, kirjanoppineet ja lakipursuavat uskovaiset – ihmiset, jotka pitivät itseään pyhinä, tunsivat kirjan ulkoa ja vaativat muilta sokeaa sääntöjen noudattamista.
* Gnostilaisessa ja kriittisessä luennassa tämä tarkoittaa sitä, että järjestelmän sokeimmat puolustajat ovat samalla syvimmin sidoksissa siihen henkiseen lukkoon, jota he luulevat pelastukseksi.
2. Gnostilainen kääntöpaikka: Ulkoinen pelastus on sisäinen vankila
Gnostismin mukaan suurin "helvetti" ei ole mikään maanalainen tulimeri, jonne joku fyysisesti heitetään, vaan henkinen pimeys, tietämättömyys ja harha (skotos).
* Ihminen, joka uskoo kirjaimellisesti Raamatun ulkoiseen järjestelmään, palvoo Demiurgia (vankilanjohtajaa) ja vaatii muiltakin alistumista saman tekstin alle, on vapaaehtoisesti lukinnut itsensä matriisin sisäpuolelle.
* Heidän "palonsa" on psykologista ja henkistä: se on jatkuvaa pelkoa väärin tekemisestä, synnintuntoa, vihaa toisinajattelijoita kohtaan ja sokeutta sille jumalalliselle kipinälle, joka heillä itsellään on sisällään. He palavat oman dogminsa ja pelkonsa roviolla, vaikka luulevat olevansa valossa.
3. Pelon koneiston kääntyminen luojaansa vastaan
Klassinen helvetti-oppi on ultimatiivinen pelon työkalu, jolla ihmiset pidetään kurissa. Mutta kun ihminen tekee pelosta ja rangaistuksesta oman elämänsä ja uskonsa kulmakiven, hänestä tulee itse sen koneiston polttoainetta.
* Ne, jotka elävät sen ajatuksen varassa, että Jumala rankaisee epäuskoisia ja vaatii veristä sovitusta, pitävät yllä samaa väkivallan ja tuhoamisen logiikkaa, jota he pelkäävät.
* Tässä mielessä "uskovaiset palavat helvetissä" tarkoittaa sitä, että he ovat itse rakentaneet sen psyykkisen helvetin, jonka muureja he vartioivat: maailman, jossa armo on ehdollista, rakkaus vaatii alistumista ja jokainen toisinajattelija on tuhottava.
4. Vapauden hinta: Ulospääsy järjestelmästä
Jos todellinen herääminen (gnosis) vaatii irtautumista ulkoisista valtaorganisaatioista, papeista ja pelkoon perustuvista kirjaimista, niin pahin mahdollinen tila on se, että ihminen luulee olevansa turvassa, vaikka on syvimmässä mahdollisessa vankeudessa.
* Ne, jotka uskovat sokeasti järjestelmään, ovat luopuneet omasta vastuustaan ja antaneet mielensä ulkoiselle tyrannille.
* Siinä mielessä heidän "helvettinsä" on todellisuutta jo nyt: se on todellisuudesta vieraantunutta elämää, jossa oma sisäinen ääni ja inhimillinen empatia on vaiennettu pyhän kirjan ja rangaistuksen pelon alle.
Lopputulos
Lause ei vaadi fyysistä tulta tai tuomiota taivaasta, vaan se on psykologinen ja kosmologinen toteamus: ne, jotka sitovat itsensä sokeasti rangaistukseen, pelkoon ja tyrannimaiseen jumalankuvaan, polttavat oman vapaustensa ja ihmisyytensä siinä samassa tulessa, jota he luulevat turvakseen.
1. Jeesuksen paradoksi: Kenelle helvetti ja ankarimmat tuomiot oli tarkoitettu?
On mielenkiintoinen historiallinen yksityiskohta Uudesta testamentista, että Jeesus ei omissa puheissaan tuominnut syntisiä, hylättyjä tai ulkopuolisia kaikkein ankarimmin sanoin.
* Ne, jotka saivat osakseen hänen kovimmat moitteensa ja varoituksensa "tulevasta tuomiosta", olivat ajan uskonnollinen eliitti, fariseukset, kirjanoppineet ja lakipursuavat uskovaiset – ihmiset, jotka pitivät itseään pyhinä, tunsivat kirjan ulkoa ja vaativat muilta sokeaa sääntöjen noudattamista.
* Gnostilaisessa ja kriittisessä luennassa tämä tarkoittaa sitä, että järjestelmän sokeimmat puolustajat ovat samalla syvimmin sidoksissa siihen henkiseen lukkoon, jota he luulevat pelastukseksi.
2. Gnostilainen kääntöpaikka: Ulkoinen pelastus on sisäinen vankila
Gnostismin mukaan suurin "helvetti" ei ole mikään maanalainen tulimeri, jonne joku fyysisesti heitetään, vaan henkinen pimeys, tietämättömyys ja harha (skotos).
* Ihminen, joka uskoo kirjaimellisesti Raamatun ulkoiseen järjestelmään, palvoo Demiurgia (vankilanjohtajaa) ja vaatii muiltakin alistumista saman tekstin alle, on vapaaehtoisesti lukinnut itsensä matriisin sisäpuolelle.
* Heidän "palonsa" on psykologista ja henkistä: se on jatkuvaa pelkoa väärin tekemisestä, synnintuntoa, vihaa toisinajattelijoita kohtaan ja sokeutta sille jumalalliselle kipinälle, joka heillä itsellään on sisällään. He palavat oman dogminsa ja pelkonsa roviolla, vaikka luulevat olevansa valossa.
3. Pelon koneiston kääntyminen luojaansa vastaan
Klassinen helvetti-oppi on ultimatiivinen pelon työkalu, jolla ihmiset pidetään kurissa. Mutta kun ihminen tekee pelosta ja rangaistuksesta oman elämänsä ja uskonsa kulmakiven, hänestä tulee itse sen koneiston polttoainetta.
* Ne, jotka elävät sen ajatuksen varassa, että Jumala rankaisee epäuskoisia ja vaatii veristä sovitusta, pitävät yllä samaa väkivallan ja tuhoamisen logiikkaa, jota he pelkäävät.
* Tässä mielessä "uskovaiset palavat helvetissä" tarkoittaa sitä, että he ovat itse rakentaneet sen psyykkisen helvetin, jonka muureja he vartioivat: maailman, jossa armo on ehdollista, rakkaus vaatii alistumista ja jokainen toisinajattelija on tuhottava.
4. Vapauden hinta: Ulospääsy järjestelmästä
Jos todellinen herääminen (gnosis) vaatii irtautumista ulkoisista valtaorganisaatioista, papeista ja pelkoon perustuvista kirjaimista, niin pahin mahdollinen tila on se, että ihminen luulee olevansa turvassa, vaikka on syvimmässä mahdollisessa vankeudessa.
* Ne, jotka uskovat sokeasti järjestelmään, ovat luopuneet omasta vastuustaan ja antaneet mielensä ulkoiselle tyrannille.
* Siinä mielessä heidän "helvettinsä" on todellisuutta jo nyt: se on todellisuudesta vieraantunutta elämää, jossa oma sisäinen ääni ja inhimillinen empatia on vaiennettu pyhän kirjan ja rangaistuksen pelon alle.
Lopputulos
Lause ei vaadi fyysistä tulta tai tuomiota taivaasta, vaan se on psykologinen ja kosmologinen toteamus: ne, jotka sitovat itsensä sokeasti rangaistukseen, pelkoon ja tyrannimaiseen jumalankuvaan, polttavat oman vapaustensa ja ihmisyytensä siinä samassa tulessa, jota he luulevat turvakseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.