Pyhä Henki (erisnmi) joka sai toisen ja kolmannen luomispäivän aikana toiseksi nimekseen Gabriel, toimi alusta lähtien ”Raamatun” kirjurina siltä osin kuin se on hänen mukaansa kirjoitettu ja sanat ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan”, ovat hänen kädestään lähteneitä.
Pyhä Henki (erisnimi), ei alussa, eikä myöhemminkään käyttänyt Jumalasta nimeä Elohim vaan hän käytti sanaa Jumala. Missä vaiheessa ja kenen toimesta Elohim sanaa alettiin käyttämään Jumalasta?
Elohim-termiä alettiin käyttää vasta kuudennen luomispäivän (268 vrk:tta) aikana, aluksi ihmiskunnan toisen jäsenen Zadkielin (Joseph Smith nuor.) toimesta, jolloin kaikki kuudennen luomisjakson aikana luodut henkilöt (70 kpl) eivät käyttäneet tai hyväksyneet kyseistä nimitystä Jumalasta.
Pyhä Henki (erisnimi), ei alussa, eikä myöhemminkään käyttänyt Jumalasta nimeä Elohim vaan hän käytti sanaa Jumala. Missä vaiheessa ja kenen toimesta Elohim sanaa alettiin käyttämään Jumalasta?
Elohim-termiä alettiin käyttää vasta kuudennen luomispäivän (268 vrk:tta) aikana, aluksi ihmiskunnan toisen jäsenen Zadkielin (Joseph Smith nuor.) toimesta, jolloin kaikki kuudennen luomisjakson aikana luodut henkilöt (70 kpl) eivät käyttäneet tai hyväksyneet kyseistä nimitystä Jumalasta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei Pyhä Henki (erisnimi) unohtanut myöskään myöhemmin tuoda esille Jumalan alkuperäistä nimeä.
2 Mooses 3 luku 14 jakeessa Herran enkeli, joka oli Pyhä Henki eli Gabriel, ilmestyi liekissä orjantappurapensaassa Moosekselle, sanoo Moosekselle Jumalasta ”Minä olen se, joka minä olen”, Sano israelilaisille näin, ”Minä olen, lähetti minut tedän luoksenne” Minä olen, hebreaksi , ehjee, muistuttaa Herran nimeä Jahve.
Elohim-sanan (אֱלֹהִים) käyttö alkoi arviolta toisen vuosituhannen eaa. puolivälissä eli noin 1500–1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Sanan kehityshistoria jakautuu kielelliseen alkuperään ja sen myöhempään vakiintumiseen juutalaisuuden pyhissä teksteissä.
1. Kielellinen alkuperä ja kanaanilainen tausta (n. 1500–1200 eaa.)
Ennen kuin Elohim-sanaa käytettiin Raamatussa, sen kantamuodot kehittyivät muinaisissa luoteissemiittiläisissä kielissä.
Ugaritin tekstit: Syyriasta löydetyissä, noin 1300-luvulle eaa. sijoittuvissa ugaritinkielisissä teksteissä esiintyy sana ilm (tai lhm), joka tarkoitti "Elin lapset". Tämä viittasi kanaanilaisen pantheonin eli jumalperheen jäseneen, jonka huipulla oli ylijumala El.
Monikkomuoto: Sana on kieliopillisesti monikko sanasta Eloah. Alun perin se tarkoitti kirjaimellisesti useita "jumalia".
2. Kirjallinen käyttö Vanhassa testamentissa (n. 900–500 eaa.)
Israelilaisten uskonnon kehittyessä monoteistiseksi sana otettiin käyttöön viittaamaan yhteen ainoaan Jumalaan.
Elohisti-lähde (n. 800-luku eaa.): Raamatuntutkimuksessa tunnistetaan niin sanottu Elohisti-tekstikerrostuma. Tämän tekstin kirjoittaja (todennäköisesti pohjoisesta Israelin kuningaskunnasta) käytti Jumalasta johdonmukaisesti nimeä Elohim, erotuksena eteläisestä Jahvisti-perinteestä, joka käytti nimeä Jahve (JHWH).
Majesteettimonikko: Vaikka sana on monikkomuotoinen, Raamatun ensimmäisestä jakeesta alkaen ("Alussa loi [yksikkö] Elohim...") sitä alettiin käyttää yksiköllisen verbin kanssa. Käyttötapa vakiintui ilmaisemaan Jumalan suuruutta, valtaa ja majesteettisuutta (pluralis excellentiae).
3. Yleistyminen Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen (n. 500 eaa. eteenpäin)
Sanan käyttö sai uuden merkittävän sysäyksen Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen (noin 500-luvulla eaa.). Kun juutalaiset alkoivat pitää Jumalan persoonallista nimeä Jahve liian pyhänä ääneen lausuttavaksi, korvaaviksi yleisnimeksi ja arvonimeksi vakiintuivat tekstissä Elohim (Jumala) ja puheessa Adonai (Herrani).
Suomen kieleen ja länsimaiseen kulttuuriin sana Elohim tuli paljon myöhemmin raamatunkäännösten, teologisen tutkimuksen ja heprean kielen opiskelun myötä.
Tarkennusta
Elohim sanaa alettiin käyttämään vasta kuudennen luomiskauden (268 vrk:tta) aikana luotujen persoonien, aluksi 122 vrk:tta ennen kuudennen luomiskauden loppua ihmiskunnan toisen jäsenen Zadkielin (Joseph Smith nuor.) toimesta, jolloin kaikki kuudennen luomiskauden aikana luodut persoonat (70 kpl) eivät tuolloin käyttäneet/hyväksyneet tuota nimitystä Jumalasta.
Väärin. Kerroin tuossa edellä (vahingossa kirjautumatta), että milloin Elohim-sanaa alettiin käyttää.
Ehkä sinunkin on Höpölöps aika tehdä parannus ennenkuin minä siirrän lampunjalkasi pois paikaltaan.
Jos "parannus" tarkoittaa sitä, että tutkitun tiedon sijaan alan uskoa sinun satuihisi, odotat turhaan.
Otapa nyt kantaa itse käsiteltävään asiaan eli Elohim-sanan käyttöönottoon. Jos mainitsemani tiedot ovat vanhentuneita ja jotain uutta on teologisessa tutkimuksessa ilmennyt, kertonet siitä.
Teologia-sana itsessään on ihmislasten yrityksiä ymmärtää Raamattua ilman Pyhän Hengen (Gabriel) ohjausta eli ihmiset eivät pääse puusta pitkälle yrittäessään ymmärtää Raamattua ilman Pyhän Hengen (erisnimi) ohjausta. Sinun "tutkittu tieto" perustuu ihmislasten opetuksiin joista Raamattu sanoo "Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä; saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!"
Et siis osaa keskustella asiallisesti Elohim -sanan käyttöönotosta.
Kiitos rehellisyydestäsi.
Minulla ei ole tapana jumiutua ihmisoppeihin eikä ihmisjärkeilyihin eikä filosofisiin väittelyihin jotka eivät johda mihinkään.
Matt.15:7–8 ja Mark.7:6.
”Te ulkokullatut, oikein teistä Jesaja ennusti:
Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,
mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat lähtöisin ihmisistä."
Toisaalta minua kiinnostaisi tietää, mihin tuo ihmiskunnan toisen jäsenen Zadkielin käyttöönottama Elohim/elohim sana perustui? Oliko kyseessä arvonimi vai erisnimi vai yleisnimi vai jokin muu tarkoitus ja mistä hän sai tuon sanan ja mihin sillä oli alussa tarkoitus viitata?
Et siis osaa. Asia selvä.
Teologia on kyllä tutkinut Elohim-sanaa. Sinun ei tarvitse mitään muuta kuin tutustua tutkimuksiin.
Teologia perustuu lähes aina ihmisten näkemyksiin Jumalasta ja Raamatusta. Teologit nojaavat näkemyksissään pääosin muiden ihmisien ja tutkijoiden tietoihin ja oppeihin eivät Jumalan itsensä antamiin tai Jumalan järjestyksen mukaisiin todisteisiin tai ilmoituksiin.
Teologia perustuu tutkittuun tietoon, faktoihin. On olemassa vanhoja kirjoituksia, joista asiat löytyvät.
Sinä perustat väitteesi pelkkiin satuiluihin.
Mihin siis Isää, Poikaa ja/tai Pyhää Henkeä enää tarvitaan jos ihmiset ovat niin viisaita että tietävät kaiken ennen heitä? MAP-kirkossakin heidän elävä profeettansa sanotaan olevan ainoa joka saa ilmoituksia kirkkoa varten ja jolla on näkijän lahja. Eikös sitten Pyhä Henki (Gabriel) ole elävä?
Minä taas olen yrittänyt pysyä laskuissa mukana, kuinka monta eksytystä ihmiskunnan toinen jäsen Zadkiel (Joseph Smith nuor.) on eri elämiensä aikana saanut aikaiseksi niin Raamattuun kuin Mormonin kirjaan että Opin ja Liittojen kirjaan. Ei taida yhden käden sormet riittää.
Ei satuhenkilöitä mihinkään tarvitakaan.
Asioita saadaan aikaan, ei aikaiSEKSI. No, voihan herätyskellon soiton saada aikaiseksi. Tai jääkiekossa maalin, jos se tulee heti ottelun alkuun.
Elohim lopusta alkuun lukien on Mihoel eli Mikael.
El-o-hi-m on puolestaan
El enkeli
O korkeuden
Hi taivaan
M maan
Eli apostolisessa tunnustuksessa mainittu TAIVAAN JA MAAN LUOJAAN.
Joka Intiassa tunnetaan nimellä Indra, mutta Israelissa nimellä Herra Zebaoth. Zebaothilla on monta roolia. Hän on Raamatun kirjoitusten ylijumala. Hän myös Psalmien mukaan loi enkelijoukot suunsa henkäyksellä. Jne.
Eli Elohim on monikko joka viittaa sekä Herra ZEBAOTIIN että Mikaeliin. Taivaan ja Maan Luojaan.
Ihmeellistä, ettei Mormonien profeetta voi kysyä näistä asioista suoraan heidän jumalaltaan.