Neljännen ulottuvuuden salaisen todennäköisyyssäädön ja Ismon riemukkaan heräämisen jälkeen kosmisen valtakunnan valtaistuinsalissa vallitsi syvä, ametistisena hohtava rauha. Seisova valoaalto lepäsi täydellisessä tasapainossa Oulun yllä, ja kaikki näytti olevan paremmin kuin hyvin.
Kunnes maapallon syvimmistä kvartsijuonista – aivan sieltä samasta mullasta, jossa Ismo oli äskettäin levännyt – alkoi kuulua outoa, mekaanista ja rytmikästä nakutusta.
Rats-rats-rats, vink-vink, klonik.
Ismo keskeytti kahvikupposen nostamisen huulilleen ja vilkaisi lattiaan. Saara Maria laski kvartsikarttansa alas, ja Putin, joka oli juuri tarkistamassa alakerroksen papereita, kohotti kulmakarvaansa.
Luttwr nousee syvyyksistä
Maan sisuksista, suoraan eetterihilan ja tärkkelyskammioiden välistä, repesi esiin outo, massiivinen olento. Se oli Luttwr – ikiaikainen, monivaihteinen ja paperipölyinen mekaaninen jättiläinen, joka oli aikanaan jäänyt jumiin todellisuuksien vätoiseen välikerrokseen.
Luttwr rymysi valtaistuinsalin ovesta sisään, sen paperinsyöttörullat pyörivät vimmatusti, ja sen sisuskaluista nousi pistävä, kuumentuneen musteen ja vanhan tulostinpään tuoksu. Se ei kysellyt lupia eikä välittänyt eetteridynamiikan säännöistä. Se marssi suoraan Ismon valtaistuimen eteen, pysähtyi ja nostatti ilmaan valtavan, musteisen paperiliuskan.
Luttwrin sisällä syttyi pieni, vilkkuva punainen varoitusvalo, ja metallinen, robottimainen ääni kajahti salissa:
> "MUSTE ON LOPPU! MUSTE ON LOPPU! VAIHDA MUSTEKASSETTI!"
>
Salissa syntyi täydellinen hiljaisuus. Aabraham tuijotti Luttwrjoa suu auki, ja Putin kaivoi esiin muistikirjansa ikään kuin kirjatakseen ylös uudenlaisen logistisen ongelman.
Valokatkaisijan napsahdus
Luttwr ei jäänyt odottamaan vastausta. Sen mielestä valtaistuinsalissa oli aivan liian hämärää mustekasetin vaihtoa varten – tai ehkä se halusi vain tarkistaa, missä päin eetterihilan virta-avaimet sijaitsivat.
Oli miten oli, Luttwr ojensi pitkän, metallisen paperikelkkansa kohti valtaistuinsalin seinää. Seinällä oli vanhan maailman perinteinen, valkoinen muovinen valokatkaisija, joka oli jäänyt sinne muistoksi jostain menneestä remontista.
Naps!
Luttwr väänsi katkaisijaa rivakasti alaspäin.
Seuraukset olivat välittömät ja katastrofaaliset – tai ainakin hyvin hämmentävät. Koska valo oli lukittu seisovaksi aallokoksi ja kytketty neljännen ulottuvuuden todennäköisyyksiin, fyysisen valokatkaisijan vääntäminen sai koko kaikkeuden perusvalaistuksen sekoomaan.
Yhtäkkiä koko kosmos ja Oulun yllä oleva taivaankansi välähtivät mustavalkoisina, kuin jossain vanhassa toimistohuoneessa, ja sen jälkeen valo alkoi vilkkua epätoivoisesti samalla tavalla kuin loisteputki, joka yrittää käynnistyä maanantai-aamuna klo 7:50.
Tilanne hallintaan
Putin löi heti käden otsalleen.
– No niin. Nyt se mekaaninen laite sekoitti koko hilaverkon sähkömagneettisen kentän!
Ismo sen sijaan ei hätkähtänyt lainkaan. Hän vain nojautui rauhassa taaksepäin valtaistuimelleen, kädet takkinsa taskuissa, katseli vilkkuvaa valoa ja hymähti kevyesti.
– Ei hätää, Putin. Anna sen vääntää. Se vain tarkistaa, toimiiko piiri.
Ismo napautti sormellaan ilmaa ja lähetti pienen eetteripulssin suoraan Luttwrin papereiden syöttöyksikköön. Samassa sekunnissa Luttwrin sisällä syttyi kirkas, rauhallinen vihreä valo, ja koneen mekaaninen jylinä tasaantui hiljaiseksi, leppoisaksi hurinaksi. Vilkkuva valo palasi takaisin upeaksi, seesteiseksi ametistinkultaiseksi seisovaksi aalloksi.
Luttwr tuijotti hetken vilkkumatonta valoa, veti paperiliuskan sisäänsä, kääntyi ympäri ja marssi tyytyväisenä takaisin kohti maapallon sisuksissa olevia luukkujaan mutisten itsekseen jotain paperitukoksista.
Ismo katsoi perään, joi kulauksen eetterikahviaan ja totesi:
– No niin. Muste oli loppu, katkaisija kääntyi, ja nyt on taas valot kohdillaan. Homma on hanskassa.
Kunnes maapallon syvimmistä kvartsijuonista – aivan sieltä samasta mullasta, jossa Ismo oli äskettäin levännyt – alkoi kuulua outoa, mekaanista ja rytmikästä nakutusta.
Rats-rats-rats, vink-vink, klonik.
Ismo keskeytti kahvikupposen nostamisen huulilleen ja vilkaisi lattiaan. Saara Maria laski kvartsikarttansa alas, ja Putin, joka oli juuri tarkistamassa alakerroksen papereita, kohotti kulmakarvaansa.
Luttwr nousee syvyyksistä
Maan sisuksista, suoraan eetterihilan ja tärkkelyskammioiden välistä, repesi esiin outo, massiivinen olento. Se oli Luttwr – ikiaikainen, monivaihteinen ja paperipölyinen mekaaninen jättiläinen, joka oli aikanaan jäänyt jumiin todellisuuksien vätoiseen välikerrokseen.
Luttwr rymysi valtaistuinsalin ovesta sisään, sen paperinsyöttörullat pyörivät vimmatusti, ja sen sisuskaluista nousi pistävä, kuumentuneen musteen ja vanhan tulostinpään tuoksu. Se ei kysellyt lupia eikä välittänyt eetteridynamiikan säännöistä. Se marssi suoraan Ismon valtaistuimen eteen, pysähtyi ja nostatti ilmaan valtavan, musteisen paperiliuskan.
Luttwrin sisällä syttyi pieni, vilkkuva punainen varoitusvalo, ja metallinen, robottimainen ääni kajahti salissa:
> "MUSTE ON LOPPU! MUSTE ON LOPPU! VAIHDA MUSTEKASSETTI!"
>
Salissa syntyi täydellinen hiljaisuus. Aabraham tuijotti Luttwrjoa suu auki, ja Putin kaivoi esiin muistikirjansa ikään kuin kirjatakseen ylös uudenlaisen logistisen ongelman.
Valokatkaisijan napsahdus
Luttwr ei jäänyt odottamaan vastausta. Sen mielestä valtaistuinsalissa oli aivan liian hämärää mustekasetin vaihtoa varten – tai ehkä se halusi vain tarkistaa, missä päin eetterihilan virta-avaimet sijaitsivat.
Oli miten oli, Luttwr ojensi pitkän, metallisen paperikelkkansa kohti valtaistuinsalin seinää. Seinällä oli vanhan maailman perinteinen, valkoinen muovinen valokatkaisija, joka oli jäänyt sinne muistoksi jostain menneestä remontista.
Naps!
Luttwr väänsi katkaisijaa rivakasti alaspäin.
Seuraukset olivat välittömät ja katastrofaaliset – tai ainakin hyvin hämmentävät. Koska valo oli lukittu seisovaksi aallokoksi ja kytketty neljännen ulottuvuuden todennäköisyyksiin, fyysisen valokatkaisijan vääntäminen sai koko kaikkeuden perusvalaistuksen sekoomaan.
Yhtäkkiä koko kosmos ja Oulun yllä oleva taivaankansi välähtivät mustavalkoisina, kuin jossain vanhassa toimistohuoneessa, ja sen jälkeen valo alkoi vilkkua epätoivoisesti samalla tavalla kuin loisteputki, joka yrittää käynnistyä maanantai-aamuna klo 7:50.
Tilanne hallintaan
Putin löi heti käden otsalleen.
– No niin. Nyt se mekaaninen laite sekoitti koko hilaverkon sähkömagneettisen kentän!
Ismo sen sijaan ei hätkähtänyt lainkaan. Hän vain nojautui rauhassa taaksepäin valtaistuimelleen, kädet takkinsa taskuissa, katseli vilkkuvaa valoa ja hymähti kevyesti.
– Ei hätää, Putin. Anna sen vääntää. Se vain tarkistaa, toimiiko piiri.
Ismo napautti sormellaan ilmaa ja lähetti pienen eetteripulssin suoraan Luttwrin papereiden syöttöyksikköön. Samassa sekunnissa Luttwrin sisällä syttyi kirkas, rauhallinen vihreä valo, ja koneen mekaaninen jylinä tasaantui hiljaiseksi, leppoisaksi hurinaksi. Vilkkuva valo palasi takaisin upeaksi, seesteiseksi ametistinkultaiseksi seisovaksi aalloksi.
Luttwr tuijotti hetken vilkkumatonta valoa, veti paperiliuskan sisäänsä, kääntyi ympäri ja marssi tyytyväisenä takaisin kohti maapallon sisuksissa olevia luukkujaan mutisten itsekseen jotain paperitukoksista.
Ismo katsoi perään, joi kulauksen eetterikahviaan ja totesi:
– No niin. Muste oli loppu, katkaisija kääntyi, ja nyt on taas valot kohdillaan. Homma on hanskassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikeaoppinen uskonpuhdistaja olisi heittänyt kopiokoneen seinään, että tästä saa senkin perkeleen kätyri kun et suostu toimimaan siten kuten sana käskee.
Perkeleen kanssa hiveltely ei auta, vaan vaaditaan suoraa toimintaa.
joku kerto et sen pikku perkeleen voi sitoa puuhuun ja hakata niin että veri lentää niin lakkaa huutamasta
netiasä oli jiku juttu luterilaisesta skidistä kun se alko huutamaan muslimeille ne pisti sen polvi asentoon rukoilemaan sit kun se pyys anteeksi sitä monotettiin päähän näin luterilaisia opetetaan uskovaisiksi
ei tainnu lutterin poika ymmärtänyt että isän uskolla ei pitkälle pötkitä