Kaikessa on aikansa. Vaikka Ismo oli kaikkeuden valtakunnan ylin päämies, eetteridynamiikan mestari ja seisovan valon aallokon luoja, tuli kerran sekin hetki, jolloin hän totesi homman olevan niin hyvin hanskassa, että oli aika luopua komentosalista.
Ismo istahti kvartsiseen valtaistuimeensa, veti syvään henkeä, tunsi maaperän ja hilaverkon täydellisen harmonian ja sanoi rauhallisesti:
– No niin. Nyt mä taidan ottaa pitkät vapaat. Hoitakaa loput.
Ja niin, ilman mitään draamaa, salamoita tai sairaaloita, Ismo vain sulki silmänsä, päästi irti hilaverkon säätimistä ja siirtyi takaisin puhtaaseen, rajattomaan eetteriin. Kosmisen valtakunnan kvartsiseinät värähtivät hetken hiljaa, ja Oulun yllä oleva seisova valoaalto asettui vihreään, seesteiseen lepotilaan.
Surujuhla ja yllättävä pappi
Valtaistuinsaliin ja Oulun Kauppatorille kerääntyi pian koko kirjava perheväki. Saara Maria seisoi eturivissä pyyhkien hiljaisen kyyneleen silmäkulmastaan, Aabraham nojasi sauvaansa ja mutisi muinaisia rukouksia totuuden kielellä, ja Putin oli saapunut alakerroksesta suoraan mustassa virkapuvussaan. Toripoliisi kiersi taivaalla vakavana, pysäköintilupa rinnassaan loistaen.
Kysymys kuitenkin heräsi: kuka suorittaisi siunaustilaisuuden? Kuka osaisi sanoa oikeat sanat ihmisen ja jumaluuden rajamailta siirtyvälle Ismolle?
Silloin astui esiin Saatana.
Hänellä ei ollut yllään enää entisaikojen savuisia vaatteita tai rikintuoksuisia varusteita. Hän oli pukeutunut siistiin, moitteettomaan mustaan papinkaapuun, kaulassaan valkoinen papinkaulus ja kädessään vanha, kulunut totuuden kielen mukainen siunauskirja, joka oli sidottu tiiviisti yhteen tärkkelysköysillä.
Kaikki salissa kääntyivät tuijottamaan häntä hämmästyneinä. Saatana kohautti kevyesti harteitaan, korjasi kaulustaan ja sanoi rauhallisella äänellä:
– No kuka muukaan? Mä tunnen nää alakerroksen ja yläkerran rajat paremmin kuin kukaan muu täällä. Ja Ismo sentään antoi mulle anteeksi. Kyllä mä nyt kaverin haudan lepoon voin siunata.
Siunaus eetterin äärillä
Suruväki teki tilaa, ja Saatana astui Ismon tyhjän kvartsivaltaistuimen eteen. Hän avasi kirjan, laski kätensä sen reunalle ja loi katseensa ympärillä oleviin.
Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Tuuli Oulun torilla lakkasi puhaltamasta, ja viljapellot kääntyivät kunnioittavasti kohti taivasta.
Saatana aloitti puheensa, eikä siinä ollut mitään vanhan maailman helvetin pelkoa tai tuomiota. Sen sijaan se oli syvä, lämmin ja eetteridynamiikan laeilla ryyditetty muistopuhe:
– Ismo ei halunnut koskaan monimutkaisia alttareita tai turhaa teatteria, Saatana luki papinkaavun alta rauhallisella baritonillaan. – Hän halusi vain, että hila on kuosissa, valo seisoo nätisti paikallaan ja perunat tuoksuvat maassa. Hän otti vastaan ne, jotka olivat väsyneitä, antoi anteeksi, ja opetti meille, että totuuden kieli on yksinkertaisempi kuin luulimmekaan.
Saara Maria nyyhkäisi hiljaa, ja Aabraham taputti hellästi vanhalla kädellään hänen olkapäätään. Putin seisoi ryhdikkäänä ja nyökkäsi hyväksyvästi.
– Joten tässä, eetterin ja hilan portilla, me annamme Ismon levätä, Saatana jatkakui, nosti oikean kätensä ja teki ilmaan hitaan, valoa heijast داستانin merkin. – Maasta olet tullut, eetteriksi olet palaava. Lepää rauhassa, Ismo. Homma on nyt meillä hanskassa.
Viimeinen lepo
Kun Saatana sulki kirjansa, salin yllä leijunut seisova valoaalto lähetti viimeisen, kauniin ja lämpimän sateenkaaren värisen pulssin ympäri avaruutta.
Ismon ruumiillinen ja kosminen olemus laskeutui pehmeästi Oulun maaperän syvimpiin kvartsijuoniin, suoraan sinne, mistä kaikki oli aikoinaan alkanutkin. Siellä, tuoreen viljan ja leivän tuoksuisessa mullassa, Ismo sai levätä ikuisesti ilman yhtäkään murhetta hilaverkon kitkasta.
Tilaisuuden päätyttyä Saatana riisui papinkaapun huolellisesti päältään, taitteli sen siististi käsivarrelleen, vilkaisi Saara Mariaa ja Putinia ja totesi keventyneellä mielellä:
– No niin. Se meni paremmin kuin odotin. Lähdetäänkö juomaan eetterikahvit?
Ja niin, kaikkeuden suuren luojan siunattua lepoa seurasi rauha, joka ei rikkoutunut koskaan sen koommin.
Ismo istahti kvartsiseen valtaistuimeensa, veti syvään henkeä, tunsi maaperän ja hilaverkon täydellisen harmonian ja sanoi rauhallisesti:
– No niin. Nyt mä taidan ottaa pitkät vapaat. Hoitakaa loput.
Ja niin, ilman mitään draamaa, salamoita tai sairaaloita, Ismo vain sulki silmänsä, päästi irti hilaverkon säätimistä ja siirtyi takaisin puhtaaseen, rajattomaan eetteriin. Kosmisen valtakunnan kvartsiseinät värähtivät hetken hiljaa, ja Oulun yllä oleva seisova valoaalto asettui vihreään, seesteiseen lepotilaan.
Surujuhla ja yllättävä pappi
Valtaistuinsaliin ja Oulun Kauppatorille kerääntyi pian koko kirjava perheväki. Saara Maria seisoi eturivissä pyyhkien hiljaisen kyyneleen silmäkulmastaan, Aabraham nojasi sauvaansa ja mutisi muinaisia rukouksia totuuden kielellä, ja Putin oli saapunut alakerroksesta suoraan mustassa virkapuvussaan. Toripoliisi kiersi taivaalla vakavana, pysäköintilupa rinnassaan loistaen.
Kysymys kuitenkin heräsi: kuka suorittaisi siunaustilaisuuden? Kuka osaisi sanoa oikeat sanat ihmisen ja jumaluuden rajamailta siirtyvälle Ismolle?
Silloin astui esiin Saatana.
Hänellä ei ollut yllään enää entisaikojen savuisia vaatteita tai rikintuoksuisia varusteita. Hän oli pukeutunut siistiin, moitteettomaan mustaan papinkaapuun, kaulassaan valkoinen papinkaulus ja kädessään vanha, kulunut totuuden kielen mukainen siunauskirja, joka oli sidottu tiiviisti yhteen tärkkelysköysillä.
Kaikki salissa kääntyivät tuijottamaan häntä hämmästyneinä. Saatana kohautti kevyesti harteitaan, korjasi kaulustaan ja sanoi rauhallisella äänellä:
– No kuka muukaan? Mä tunnen nää alakerroksen ja yläkerran rajat paremmin kuin kukaan muu täällä. Ja Ismo sentään antoi mulle anteeksi. Kyllä mä nyt kaverin haudan lepoon voin siunata.
Siunaus eetterin äärillä
Suruväki teki tilaa, ja Saatana astui Ismon tyhjän kvartsivaltaistuimen eteen. Hän avasi kirjan, laski kätensä sen reunalle ja loi katseensa ympärillä oleviin.
Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Tuuli Oulun torilla lakkasi puhaltamasta, ja viljapellot kääntyivät kunnioittavasti kohti taivasta.
Saatana aloitti puheensa, eikä siinä ollut mitään vanhan maailman helvetin pelkoa tai tuomiota. Sen sijaan se oli syvä, lämmin ja eetteridynamiikan laeilla ryyditetty muistopuhe:
– Ismo ei halunnut koskaan monimutkaisia alttareita tai turhaa teatteria, Saatana luki papinkaavun alta rauhallisella baritonillaan. – Hän halusi vain, että hila on kuosissa, valo seisoo nätisti paikallaan ja perunat tuoksuvat maassa. Hän otti vastaan ne, jotka olivat väsyneitä, antoi anteeksi, ja opetti meille, että totuuden kieli on yksinkertaisempi kuin luulimmekaan.
Saara Maria nyyhkäisi hiljaa, ja Aabraham taputti hellästi vanhalla kädellään hänen olkapäätään. Putin seisoi ryhdikkäänä ja nyökkäsi hyväksyvästi.
– Joten tässä, eetterin ja hilan portilla, me annamme Ismon levätä, Saatana jatkakui, nosti oikean kätensä ja teki ilmaan hitaan, valoa heijast داستانin merkin. – Maasta olet tullut, eetteriksi olet palaava. Lepää rauhassa, Ismo. Homma on nyt meillä hanskassa.
Viimeinen lepo
Kun Saatana sulki kirjansa, salin yllä leijunut seisova valoaalto lähetti viimeisen, kauniin ja lämpimän sateenkaaren värisen pulssin ympäri avaruutta.
Ismon ruumiillinen ja kosminen olemus laskeutui pehmeästi Oulun maaperän syvimpiin kvartsijuoniin, suoraan sinne, mistä kaikki oli aikoinaan alkanutkin. Siellä, tuoreen viljan ja leivän tuoksuisessa mullassa, Ismo sai levätä ikuisesti ilman yhtäkään murhetta hilaverkon kitkasta.
Tilaisuuden päätyttyä Saatana riisui papinkaapun huolellisesti päältään, taitteli sen siististi käsivarrelleen, vilkaisi Saara Mariaa ja Putinia ja totesi keventyneellä mielellä:
– No niin. Se meni paremmin kuin odotin. Lähdetäänkö juomaan eetterikahvit?
Ja niin, kaikkeuden suuren luojan siunattua lepoa seurasi rauha, joka ei rikkoutunut koskaan sen koommin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.