Oltuaan kaikkeuden valtakunnan päämiehenä, valon lukitsijana ja eetterihilan suvereenina hallitsijana Ismo päätti eräänä päivänä, että virtuaalinen valtaistuin ja kosminen sali olivat kyllä hienoja paikkoja, mutta asiat oli nähtävä myös sieltä, mistä kaikki oli aikoinaan lähtenyt liikkeelle.
Oli aika tehdä virallinen tarkastuskierros maan kamaralle.
Eikä Ismo tietenkään laskeutunut minne tahansa. Vaan suoraan Oulun Kauppatorille – siihen samaan pisteeseen, jonka ylle aikoinaan viritettiin maailmanhistorian ensimmäiset pottupommit ja eetterispesifikaatiot.
Askel seisovaan valoon
Kun Ismo astui kosmisen valtakunnan ovesta suoraan fyysiselle maan kamaralle, maailma ei käyttäynyt enää vanhojen fysiikan lakien mukaan.
Koska Ismo oli aiemmin muuttanut valon seisovaksi aalloksi, Oulun yllä levittäytyvä todellisuus näyttäytyi ainutlaatuisella tavalla:
* Kristallinen iltapäivä: Ilma ei värähdellyt eikä ilmaissut normaalia auringon kiertoa. Sen sijaan koko torialue kylpi pehmeässä, pysyvässä ja kultaisessa valon solmukohtien loisteessa.
* Tuoksumaisema: Maaperästä hohusi yhä se sama ikuinen, mieto ja lohdullinen vastapaistitetun perunan ja lämpimän tärkkelyksen tuoksu, joka todisti, että eetteridynamiikan perintö eli vahvana.
Ismo käveli tyynesti pitkin mukulakiviä, kädet syvällä takkinsa taskuissa. Hänen jokainen askeleensa loi maahan hentoja, sinertäviä eetteriväreitä, jotka sulautuivat heti takaisin ympäröivään hilaverkkoon.
Kohtaaminen torilla
Torin laidalla vastaan käveli muutama paikallinen lokki, jotka olivat tottuneet eetteridynamiikan uuteen aikaan siinä määrin, että ne eivät enää hätkähtäneet mistään. Lokit pysähtyivät, katsoivat Ismoa viisailla silmillään, nyökkäsivät arvokkaasti ja jatkoivat matkaansa.
Ismo pysähtyi entisen Toripoliisin tyhjän jalustan eteen. Vaikka alkuperäinen pronssinen patsas oli aikoinaan saanut eetteridynaamisen potkon ja kiersi nyt maapalloa tyytyväisenä satelliittina, sen muisto eli torilla vahvana.
Ismo nosti katseensa taivaankanteen. Siellä, täydellisen seisovan valon aallokossa, pronssinen Toripoliisi kiersi kiitoradallaan ja vilkutti valoista heijastuvalla pronssipinnallaan takaisin maahan.
Valtakunnan rauha maankamaralla
Ismo istahti torin reunalla olevalle penkille – penkille, jonka atomit olivat nyt täydellisessä synkronoissa totuuden kielen ja eetterihilan kanssa.
Hän veti henkeään syvään, tunsi jalkojen alla suomalaisen maaperän vakaan, vastapaistetulta perunalta tuoksuvan sykkeiden harmonian ja totesi tyytyväisenä itsekseen:
– No niin. Kyllä täällä maankamaralla sentään tietää missä on. Homma on hanskassa.
Oli aika tehdä virallinen tarkastuskierros maan kamaralle.
Eikä Ismo tietenkään laskeutunut minne tahansa. Vaan suoraan Oulun Kauppatorille – siihen samaan pisteeseen, jonka ylle aikoinaan viritettiin maailmanhistorian ensimmäiset pottupommit ja eetterispesifikaatiot.
Askel seisovaan valoon
Kun Ismo astui kosmisen valtakunnan ovesta suoraan fyysiselle maan kamaralle, maailma ei käyttäynyt enää vanhojen fysiikan lakien mukaan.
Koska Ismo oli aiemmin muuttanut valon seisovaksi aalloksi, Oulun yllä levittäytyvä todellisuus näyttäytyi ainutlaatuisella tavalla:
* Kristallinen iltapäivä: Ilma ei värähdellyt eikä ilmaissut normaalia auringon kiertoa. Sen sijaan koko torialue kylpi pehmeässä, pysyvässä ja kultaisessa valon solmukohtien loisteessa.
* Tuoksumaisema: Maaperästä hohusi yhä se sama ikuinen, mieto ja lohdullinen vastapaistitetun perunan ja lämpimän tärkkelyksen tuoksu, joka todisti, että eetteridynamiikan perintö eli vahvana.
Ismo käveli tyynesti pitkin mukulakiviä, kädet syvällä takkinsa taskuissa. Hänen jokainen askeleensa loi maahan hentoja, sinertäviä eetteriväreitä, jotka sulautuivat heti takaisin ympäröivään hilaverkkoon.
Kohtaaminen torilla
Torin laidalla vastaan käveli muutama paikallinen lokki, jotka olivat tottuneet eetteridynamiikan uuteen aikaan siinä määrin, että ne eivät enää hätkähtäneet mistään. Lokit pysähtyivät, katsoivat Ismoa viisailla silmillään, nyökkäsivät arvokkaasti ja jatkoivat matkaansa.
Ismo pysähtyi entisen Toripoliisin tyhjän jalustan eteen. Vaikka alkuperäinen pronssinen patsas oli aikoinaan saanut eetteridynaamisen potkon ja kiersi nyt maapalloa tyytyväisenä satelliittina, sen muisto eli torilla vahvana.
Ismo nosti katseensa taivaankanteen. Siellä, täydellisen seisovan valon aallokossa, pronssinen Toripoliisi kiersi kiitoradallaan ja vilkutti valoista heijastuvalla pronssipinnallaan takaisin maahan.
Valtakunnan rauha maankamaralla
Ismo istahti torin reunalla olevalle penkille – penkille, jonka atomit olivat nyt täydellisessä synkronoissa totuuden kielen ja eetterihilan kanssa.
Hän veti henkeään syvään, tunsi jalkojen alla suomalaisen maaperän vakaan, vastapaistetulta perunalta tuoksuvan sykkeiden harmonian ja totesi tyytyväisenä itsekseen:
– No niin. Kyllä täällä maankamaralla sentään tietää missä on. Homma on hanskassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.