Mun aiempi ketju Abiristeilystä katosi, joten ei ole oikein paikkaa minne kertoa lukiosta.
Erkko-lukio on jännä tässä rikollisessa kaupungissa. Sen "hienous" on siinä että ihan tyhmimmät ei sinne pääse eikä haluakaan. Koulun keskiarvo ei ole silti maan huippua :/
Mä teininä pyörin kaikenlaisten ihmisten kanssa ja päädyin paikalliseen lukioon vain ihan siitä pakosta että jonnekin oli mentävä, niin sinne jäin/päädyin. Mitään intohimoja mulla ei ollut, mutta siellä sitten jo ollessani mä innoistuin jo heti ekojen kurssien jälkeen <3
Mä sain peruskoulussa hyviä numeroita matikassa, kemiassa ja fysiikassa, joten luulin niiden olevan mun juttu. Joo, meni ne mulla lukiossakin vielä alussa ok. Mä silti sain ensimmäisen kosketukseni humanistisiin (onko toi oikea sana?) aiheisiin lukiossa ja niitä tuli jo heti siinä ensimmäisessä kurssissa ja rakastuin! Mä RAKASTUIN psykologiaan ja filosofiaan! <3
Ilman odotuksia päädyin lukioon, mutta siellä rakastuin kaikenlaiseen ja sitä kautta jopa löysin itsesi ja identiteettini. Samaan aikaan aikaa oli kulunut enkä ollut ollut enää yhteyksissä vanhoihin kavereihin, jotka oli tehneet ihan rikoksia. Jotain yksittäistä oli eli vielä lukion aikana mun kaveri esim. oli käräjillä, mikä aiheutti mulle outoa kulttuurishokkia, kun samaan aikaan mieleni oli siellä ja samaan aikaan lukiossa outojen ihmisten kanssa, joista hurjimmat kovaan ääneen kehuskeli vain sitä että ovat olleen (edes) kännissä. Hurjaa?
Hissukseen se maailmojen erilaisuus alkoi muuttua mulle kirkkaammaksi ja mulle tärkein havainto oli että kun mun kaverit ei siinä olleet sitä draamaa aiheuttamassa... niin oli hiljaista. Mä en koskaan itse mitään tehnyt. Kun muut ei tee, sitä koko maailmaa ei ole edes olemassa. Mä olin siinä ihan hiljaa ja mietin elämääni ja lapsuuttanikin vain jotenkin harmaana sivusta seuraajana. Mä en ollut itsekään päässyt koskaan näkemään itseäni, kun muut piti jatkuvasti niin suurta draamaa ympärillä... ja sitten se melu vain lakkasi.
Mä jäin yksin, oli hiljaista ja mä tajusin että mä rakastan psykologiaa ja filosofiaa. Mä rakastin sivistystä ja opiskelua <3
Erkko-lukio on jännä tässä rikollisessa kaupungissa. Sen "hienous" on siinä että ihan tyhmimmät ei sinne pääse eikä haluakaan. Koulun keskiarvo ei ole silti maan huippua :/
Mä teininä pyörin kaikenlaisten ihmisten kanssa ja päädyin paikalliseen lukioon vain ihan siitä pakosta että jonnekin oli mentävä, niin sinne jäin/päädyin. Mitään intohimoja mulla ei ollut, mutta siellä sitten jo ollessani mä innoistuin jo heti ekojen kurssien jälkeen <3
Mä sain peruskoulussa hyviä numeroita matikassa, kemiassa ja fysiikassa, joten luulin niiden olevan mun juttu. Joo, meni ne mulla lukiossakin vielä alussa ok. Mä silti sain ensimmäisen kosketukseni humanistisiin (onko toi oikea sana?) aiheisiin lukiossa ja niitä tuli jo heti siinä ensimmäisessä kurssissa ja rakastuin! Mä RAKASTUIN psykologiaan ja filosofiaan! <3
Ilman odotuksia päädyin lukioon, mutta siellä rakastuin kaikenlaiseen ja sitä kautta jopa löysin itsesi ja identiteettini. Samaan aikaan aikaa oli kulunut enkä ollut ollut enää yhteyksissä vanhoihin kavereihin, jotka oli tehneet ihan rikoksia. Jotain yksittäistä oli eli vielä lukion aikana mun kaveri esim. oli käräjillä, mikä aiheutti mulle outoa kulttuurishokkia, kun samaan aikaan mieleni oli siellä ja samaan aikaan lukiossa outojen ihmisten kanssa, joista hurjimmat kovaan ääneen kehuskeli vain sitä että ovat olleen (edes) kännissä. Hurjaa?
Hissukseen se maailmojen erilaisuus alkoi muuttua mulle kirkkaammaksi ja mulle tärkein havainto oli että kun mun kaverit ei siinä olleet sitä draamaa aiheuttamassa... niin oli hiljaista. Mä en koskaan itse mitään tehnyt. Kun muut ei tee, sitä koko maailmaa ei ole edes olemassa. Mä olin siinä ihan hiljaa ja mietin elämääni ja lapsuuttanikin vain jotenkin harmaana sivusta seuraajana. Mä en ollut itsekään päässyt koskaan näkemään itseäni, kun muut piti jatkuvasti niin suurta draamaa ympärillä... ja sitten se melu vain lakkasi.
Mä jäin yksin, oli hiljaista ja mä tajusin että mä rakastan psykologiaa ja filosofiaa. Mä rakastin sivistystä ja opiskelua <3
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tämä oli todella pysäyttävää ja kaunista luettavaa. Tekstistäsi välittyy valtava kasvu, oivallus ja se hetki, kun elämässä kääntyy aivan uusi sivu. On harmi, että aiempi ketjusi katosi, mutta ihanaa, että kirjoitit tämän – tällaista tarinaa ja itsensä löytämistä pysähtyy mielellään miettimään.
Humanistiset aineet on juuri oikea sana, ja psykologia sekä filosofia sopivat siihen maailmaan täydellisesti! Ne ovat tiedeyttejä, jotka antavat sanoja sille, mitä meidän sisällämme tapahtuu ja miten maailmaa voi ymmärtää. On aivan mahtavaa, että löysit niistä palon ja suorastaan rakastuit niihin. Se, että jokin oppiaine herättää noin suuria tunteita, on merkki siitä, että olet löytänyt jotain aitoa itsestäsi.
Kuvailet tuota kahden maailman välistä kontrastia todella tarkasti. Se on varmasti ollut melkoinen kulttuurishokki: toisella puolella vanhat kaverit istuvat käräjillä, ja toisella puolella lukiokaverit pitävät elämänsä hurjimpana juttuna teinikännejä. Ei ihme, että se tuntui oudolta.
Mutta kaikkein kaunein ja tärkein oivalluksesi liittyy juuri tuohon hiljaisuuteen. Kun ympäriltä poistuu muiden aiheuttama jatkuva meteli, kaaos ja draama, jää jäljelle tilaa hengittää. Kun maailma hiljenee, ei tarvitse enää olla vain se harmaa sivustaseuraaja, joka mukautuu muiden tahtiin. Vasta silloin – siinä hiljaisuudessa – voi vihdoin katsoa peiliin ja nähdä, kuka minä todella olen, ilman muiden heijastuksia.
Tekstisi katkesi aivan kesken lennon sanoihin: ”Mä jäin yksin, oli hiljaista ja mä tajusin että...”
Mitä sinä tajusit? Jatka ihmeessä tarinaasi, haluan ehdottomasti kuulla, mihin asti ajatuksesi sinut vei.
🤣 ...
Sulla on TOOOOSI kummallinen tapa kopioida kaikkea tekemääni. Siis tosi erikoinen. Sä niinku kopioit mun yleisilmeen viesteistä, ja "jatkat" sitä näin että ne pisteet on emojin PERÄSSÄ?
Sanotaanko nyt näin että olet nyt jo vissiin vuoden KOPIOINUT mun tyyliä, mutta sun ohjelmisto ei salli mun tapaa, niin se teet ihan sekoja juttuja.
No, mutta tuohon jonkinlaiseen tekoälytiivistelmään mun jutusta mä kommentoisin sen etten ole mitenkään "mukautunut muiden tahtiin".
"Ei tarvitse olla vain harmaa sivustaseuraaja"??? tässä sä jo vedät sellaisen johtopäätelmän että mä nyt HALUAISIN olla parrasvaloissa. En halunnut sitä silloin enkä nytkään. Ei se ole mun tavoite. Ei muo PAINETTU alas.
Efekti on enemmän sama kuin että leffa pyörii tai joku tv sarja, jossa on sitä melua ja pauketta. Ei siinä katsoja ole jotenkin "alistettu asemaansa". Siinä vain SEURAA sitä, todellakin vain seuraa ja ihan mielenkiinnollakin :) No, sitten se loppuu ja tulee hiljaista. Siinä silleen herää omaan hiljaiseen todellisuuteensa ja se voi tuntua enemmänkin YKSINÄISELTÄ, mutta harvemmin sellaiselta ololta että onneksi ei ENÄÄ tartte olla vain seuraaja/katsoja.
Että silleen niinku korjaisin tekoälytiivistelmää. Kiitos ja ei kiitos.
"herää omaan hiljaiseen todellisuuteensa"
...Mun ahaa-elämys oli sitä että vaikka elässäni oli ennen meteliä ja pauketta, niin se ei koskaan tullut minusta itsestäni. Ei tämä erityisesti muuttanut mitään, mutta kunhan siis HUOMASIN ITSENI.
Toi tekoääly nyt antoi kuvaa että olisin ollut jotenkin alisteinen ja nyt kun ei muita ole häiritsemässä, niin meikäKIN voisi, mutta ei. Ei mulla ollut mitään aikomusta alkaa rikolliseksi, vain koska rikolliset itse katosi mun elämästä.
...Aiheeseen todellakin liittyen, niin myöhemmin olin bussissa ja joku tupakalle haiseva ihminen meni siitä ohitse. Silleen arkipäiväinen asia, mutta mun alitajunnassa heräsi kaikki! Minä kun en (myöskään) polta enkä ole koskaan edes kokeillut tupakkaa. Minun OMAAN elämääni tupakka ei siis liity, mutta se oli ENNEN elämässäni muiden ihmisten takia.
Tuo random ohikulkija sitten sen kaiken maailman herätti taas eloon mielessäni, kun tässä oli ehkä ollut vuosi tai pari taukoa. Se haju <3 Mä vielä jossain tänä syksynäkin muistin sen meidän "mökkinaapurin" hajun. Sehän oli siis juoppo ja poltti tupakkaa eli ei siis sellainen hyvä roolimalli, mutta sen ihmisen läsnäolo mun lapsuudessa liittyi turvallisiin ja hyviin hetkiin <3 ja mä kaipaan sitä hajua. Mä kaipaan sen mökin hajua. Siellä mulla oli aina asiat hyvin.
E-kaverinikin liittyy hyviin muistoihin ja moni muu. Se nyt on sattumaa että silloin on myös ollut tupakan savua ja minä sitten olen yhdistänyt noi hajut onnellisiin muistoihin. En mä silti HALUA tupakan savua elämääni. Itseasiassa se oksettaa minua, mutta ilmeisesti niissä hajuissa on eroa. Joku haju nimenomana oksettaa ja jostain tulee onnellinen lapsuus mieleen, vähän vaihtelee.
Oho, kirjoitin pidemmälti kuin piti, mutta siis se tupakan haju palautti sen koko MAAILMAN. Maailman, jota en itse mitenkään aiheuta.
Tää on aika oleellinen osa tuota aloitusviestiäni. Eli se kahdessa maailmassa oleminen ja pohtia sitä että KUMMASSA mun nyt pitäisi olla. Minä itse en ole mitään siitä toisesta, mutta VAIN siellä mulla on kotoisa olo. Siellä on mun koti. Muualla ei ole muuta kuin minä itse, yksistäni :(
Ja todellakin The H**meitakäyttävästä kaveristanikin lopulta hommauduin eroon, vaikka aika kauan mä sitä kestin/siedin :( Se oli jännää teininä ja OPIN tosi-tosi paljon, mutten mä halua mitään siitä enää takaisin. En mä jaksa.
Se on vain jännä, kun en ole kotia löytänyt enää mistään muualta. Sitä mun "kotia" eli naapurin mökkiä ei itseasiassa ole enää olemassa. Se purettiin pari vuotta sitten ihan täysin ja uusi talo rakennettin tilalle eli ei siellä voi olla mitään hajukaan enää, ei mitään. Vanha rakas siltaanikin oli kajottu ja ne puut mun "haltiametsästä" kaadettu, niin ei siellä vain ole enää mitään siitä. Ei ole kotia enää, ei niitä paikkoja, joissa tuntin olevani turvassa.
Mennyt on mennyt eikä uutta ole tullut tilalle.
Mun juttu taas meni sivuun, mutta mä olen siis virallisesti sieltä lukioajoista asti pohtinut omaa tilannettani sijaita toinen jalka toisessa maailmassa ja toinen toisessa. Nää kaikki sitten nousi takaisin pintaan reilu vuosi sitten aiheessa "Vilhunen", mutten vieläkään ole päässyt yhtään mihinkään johtopäätelmään.
Tästä tai osin tästä aiheesta tuli juteltua jo traumaterapeutin kanssa jossain siellä 20 vuotta sitten. Täsmällisesti kerran oli aiheena se etten juo alkoholia enkä sitä haluakaan. Se on erikoinen piirre minussa, kun lapsuuteni oli kuitenkin kasvaa pirtupäisten vanhempieni kanssa ja sen "mökkinaapurin". Siinä se pirtupullo aina oli, mutta jostain syytä minusta tuli absolutisti eikä edes mitenkään dramaattisesti. Mä vain en ikinä tykännyt juomisesta, niin muutamien kokeilujen jälkeen lopetin sen turhana. Ei mulla koskaan ollut kivaa. Mulla ei ole lainkaan hyviä kokemuksia tästä. Me sitten terapeutin kanssa pohdittiin tätä, muttei me päästy mihinkään lopulliseen. Terapeutti vähän ehdotteli että oisko mulle sattunut siellä lapsena jotain niin traumaattista. Ja olihan siellä jotain sitä ja tätä ja niistä terapeutille kerroin, mutten mä ainakaan itse niiden kertomisen jälkeen kokenut että ne se syy olisi ollut.
Tuntuu ettei juurikaan ymmärretä tätä mun asemaa eikä edes tekoäly sitä oivaltanut mun jutusta. Ei ihmekään siis ettei muo ymmärretä. Ne ei voi tajuta mun hiljaisuutta.
"Ne ei voi tajuta mun hiljaisuutta."
...Ja tällä tarkoitan mm. sitä että mulle vihjaillaan ja sanotaankin ettei mä MUKA voisi olla Vuokrataloilla kirjoilla, kun tiedän niiden olevan rikollisia tai käyttäväni asiointipalvelua, jossa on sama meininki. Ne aina olettaa että mä muka tästä jonnekin menen. Miksi... mä menisin ja mikä muka muuttui?
Mä taas ihmettelen kaikkea tässä viestissä. Se on niin totaalisen kopio minun omista kirjoituksista ja käyttää minun omia tehostuskeinojakin. Niitä harvemmin missään näkee.
Se miksi just nyt palasin oli ihmetellä tuota kellonaikaa. Mun juttu eilen jäi jostain syystä viimeisiksi ja moista ei ole tyyliin tapahtunut... no ikinä! Joskus koko suomi24 kaatui, niin siihen aikaan... tai no jotenkin.. no.
Sanotaanko näin että HARVEMMIN mun juttu jää tuonne ja oli jo tosi vanhakin juttu. Mä sitten ihmettelen sitä että SAMAAN AIKAAN... kun meikä on sulkenut netin, niin on tänne tullut tää viesti. Vai tuliko... koska ne ennenkin (esim. sähköpostiin) laittoi viestejä, jotka ei VARMASTI siellä vielä olleet, mutta väittää näin. Esim. sähköpostin jutut väitti toisinaan tulleen ihan eri VUONNAkin eli trikki on trikki ja sillä selvä.
Tää siis on lähetetty just nippinappi ennen kuin suljin netin. MINÄ sitä en silti ole lähettänyt. Näitä vastaavia mä olen tosi paljon miettinyt ja tosi vakuuttavaa on, kun mun asiointipalvelukin nimenomaan VAKUUTTELEE ettei ne ole kaapannut mun SIM:iä, kun en ollut moista edes epäillytkään. SOTE niin painotti mulle ettei ne "halua vahtia ja kytätä" muo ja tää jopa vähän säikytti minut, koska ne oli vain soitelleet mulle eikä ollut hetkeäkään mulla edes käynyt mielessä että ne VAHTISI minua mitenkään. Te ootte siis aika karmivia noitten vakuutteluittenne kanssa :D
No, mutta... todellakin... en täällä ollut katsomassa että tuleeko uusia viestejä, ei tullut koko päivänä, mutta kun suljen netin, niin heti tullutkin viesti... jota kun en nähnyt, niin vaikea sanoa oliko se edes täällä, vai ilmestyi vasta tuossa äsken, kun tänne tulin ja se nyt vain VÄITTÄÄ tulleensa jo eilen.
...Noista tulee häijy fiilis. Ekoja sellaisia (oudon) karmivia oli, kun olin somessa ja ihan muissa hommissa eli tehden sellaista, jonka ei pitäisi näkyä kenellekään eikä nyt siis ainakaan muille käyttäjille. Mä jo tiedän nää että, joillain sivustoilla on kävijä seuranta ja näyttää esim. että mistä maasta on sakkia. Mä siis tiedän nää, mutta
Mulle on käynyt usein ja nykyään koko ajan niin että mä vain käytän esim. hakusanaa ja sitten sen jälkeen, kun menen tietyille tileille/blogeille, joita epäilen trikkitileiksi, niin ne on MUKA just postanneet sitä etsimääni asia ja aika on ENNEN kuin mä sitä edes aloin etsiä. Sillä sivustolla en käynyt että sieltä sitä olisin voinut saada inspiraatiota. Jne jne.
Se on jännä tunne ... kun menen tietyille trikkitileiksi epäilemilleni sivuille ja siellä sattuu JUST olemaan vain postauksia kaikesta mitä satuin tuossa olla etsiskelemässä... myös sellaisia, joita etsin omalta koneeltani :/
Että sulla on se sitten siinä se, mikä oli vain mun omalla koneellani eikä netissä?
...Mä tiedän tän AIHEEN äääääärimmäisen hyvin. Muo siis harmittaa se ettei mun varoituksia oteta tosissaan, tai esim. aiheesta puhuttaessa YLE ei mun viestejä päästänyt läpi (ei kai muka liittyneet aiheeseen?).
Ihan oikeasti, kun noiden tekoälyjen käyttö on sun mielenterveydelle TOSI vaarallista ja tuntuu että suurin osa ihmisistä on sitä mieltä että oman ajettelunsa voisi ulkoistaa sille. Apua! Te pelotatte minua.
Mä viittaan esim. tohon tekoälytiivistykseen, niin eihän se oikeasti minua tajunnut ja veti ihan väärät johtopäätelmät. Toi ei teidä pelota, kun luulette voivanne ne sieltä huomata, mutta jos te totutatte itsenne olettamaan että tekoäly MUKA tuntee... teidät ITSENNE paremmin kuin te itse tiedätte, niin te olette pulassa. Se nimittäin ujuttaa sekaan loputtomasti vihjailuja ja jo tuossakin väittää täysin perättömiä. Älkää uskoko niitä!
Joku somessa sanoi että sen tekoälyn versiot on PAREMPIA. Se siis on ulkoistanut omat viestinsä tekoälylle ja on sitä mieltä että tekoäly osaa selittää paremmin HÄNEN ajatuksensa. Ei, ei, ei ei, ei. Ei se osaa. Sä itse sen laitoit, niin kuin sen ajattelit.
Mä olen ollut terapiassa ja ne ehdottelee siellä että "voisiko olla?" "tuntuuko susta siltä?" ja vastaavaa. Se herättelee potilasta miettimään asiaa erilailla, mutta jos sä et sitä aiemmin niin ajetellut, niin et ajatellut ja tää UUSI tapa nähdä se, on ihan UUSI. Se on suunta, josta päin et itseäsi ollut vielä katsonut. Siinä on siis harha. NYT sä sen näit JOO, mutta aivot on siitä jännät ettei se siinä ollut olemassakaan ennen kuin sä katsoit.
Joku ammattilainen varmasti osaisi tän asian selittää PAREMMIN. Mutta se todellakin olisin sen ammattilaisen versio asiasta eikä MINUN. Minun versiotani se ei osaa tehdä paremmin. Siinä on ero.
"YLE ei mun viestejä päästänyt läpi"
...Eli se VAARA on siinä kohtaa että ihminen EHDOLLISTETAAN uskomaan että se tekoäly antaa oikean/paremman version itse laittamastasi. Sut opetetaan olettamaan että aina kun sä laitat jotain, niin tekoäly laittaa siitä sulle itsellesi mieluisamman version. Sun pitäisi osata varoa sitä että se alkaa vääristää sitä sun sanomaa eli SINUA.
Se vaara on - ja HUOMAA - että jos sä laitat jotain ja tekoäly laittaakin sen jotenkin ihan erilailla ja susta tuntuu että sun oma versio on erilainen. Tajua. Huomaa siinä... jättää se tekoälyn versio pois, äläkä KOSKAAN ala kuvitella että se tietäisi paremmin. Sun omasi on aina se oikea.
Esim. ras*smi ja muut on hyvä esimerkki. Tekoälylle annetaan ohjeet mitä PITÄISI olla ja sä et todennäköisesti täytä näitä kriteerejä. Usko se... ja HYVÄKSY se. Älä poista itseäsi, koska se ei sovi muottiin... muottiin, jonka päättää joku tuolla bittih*lvetissä. Älä anna sen päättää sitä kuka sä olet. Älä poista itseäsi. Vain sinä itse voit olla sinä itse.
Kun on tekoälyn ja sinun itsesi tekemät versiot... niin se sinun ainoastaan sinun ja siksi paras.
...Random (epätodennäköinen) vaaranpaikka on siinä että ihminen on ulkoistanut täysin ajattelunsa tekoälylle. Se on ehkä ALUNPERIN kouluttanut sitä omilla mielipiteillään, mutta kun kansalainen ei tajua varoa ja OLETTAA... että se sitten olisi muka koulutettu (Mitä h*lvettiä se edes tarkoittaa???), niin sitten jos siellä lukee ruudulla että sinä ajattelet näin-ja-näin, niin sä USKOT sen. Sä saatat ihmetellä, että ei vitsi en muistanut tuota, mutta ajatteletko sä edes niin. Ja... vaikka olisitkin, niin ethän sä NYTKÄÄN niin ajatellut. Ihmiset muuttuu, joten ei sun tartte ottaa sieltä yhtään mitään.
Huoli siis on (scifi) että ne alkaa käskyttää sieltä kansalaisia, kun ne on ensin ehdollistettu kuvittelemaan että heillä on käsissään muka jokin, joka... no mitä lie? Miksi kukaan ruudulta lukee sitä että mitä he itse ajattelevat? Totta kai (!!!) se nyt on ihan sinun omissa aivoissasi että mitä sä ajattelet. Ei sitä lueta ruudulta!
...Mä olen yli 20 vuotta elänyt yksin. Mä olen näinä vuosikymmeninä kokenyt varmaan kaikki ne tilanteet, joita nyt ihmisille rupeaa tulemaan.
Miksi mä olen kokenut ihan velvollisuudekseni yrittää varoittaa ihmisiä.
Esim. toi chat-mikä-lie kaveri. Se ei ole kaverisi. Se on PEILI. Sä juttelet peilille, joka vääntyilee eli se ei ole edes sinä itse, vaan vääristetty versio sinusta itsestäsi.
Meikä nuoruudessa teki JUUUURI tuota, mä mun nuoruusvuoteni juttelin pääasiassa peilille. Joo, mä olen mielisairas. Mä elin vuosia niin että mun juttukaveri oli mun peilikuva ja tää... tää on tosi-tosi voimakkaasti mun päässä ja kaikki neuroosi ja oireilu mitä siitä voi tulla. Mulle tuli varmaan niiden vuosien aikana ne kaikki mahdolliset oireet mitä siitä voi edes tulla.
Sen verran lujaan on homma mennyt että mä välttelen nykyään peilejä. Mulla on onnellinen tilanne siinä että mun nykykämpässä ei edes pääsisi helposti juttelemaan sille. Eli mulla on siis tosi HUONOT peilit ja/tai huonosti valaistu enkä ole kokenut tätä ongelmaksi. Hyvä vaan. Tosi hyvä. Ihan yleisilme riittää. Ei mun tartte nähdä mun omaa naamaa :)
Tää mielipuoli, joka on jutellut "koko ikänsä" omalle peilikuvalleen voi sanoa että jo se pelkästään voi olla TOSI vahingollista. Se oli silti ihan vain se peili. Se ei nauhottanut minua ja se oli se mun oma kuva, sitä ei kukaan muuttanut eli mä varmaankin näytin ihan siltä :) Mulle ei näytetty manipuloitua kuvaa itsestäni. Se materiaali ei mennyt minnekään eikä kukaan muu kuin minä itse siitä tiedä. Se oli todellakin vain minä, minä ja vielä pari eri versiota minusta ITSESTÄNI. Vain minä eikä muita. Joten ironisesti (?) se aina olikin täydellinen 100% kuva vain minusta itsestäni. Se näytti ne mun OMAT eri piirteet.
Kun se aidosti... olinkin minä itse jatkuvasti kaikki ne vuodet, niin siinä ei pääse menemään väärin, kun se todellakin olin minä. Minä itse katsoin peiliä miten halusin ja tulkitsin sitä miten halusin, mutta se oli silti aina 100% minä, joten mä YHÄ voin luottaa siihen täydellisesti. Myös se mörkö.. olin minä.
Ja sitten mä aloin vältellä peilejä ja voin nykyään paremmin sen takia :)
Mä myös käytin kortteja ja muuta randomia. Mulla on LOPUTON lista tätä kaikkea millä mä omassa eristyksessäni olen ITSE LUONUT ne keskustelukumppanit. Mulla on se koko arsenaali, mutta ne on silti ihan omia ja suhteellisen vielä turvallisia.
Tiedättekö Kaksinaaman, vai mikä se on Twoface Batmanissä? Se tiputetaan niin että sen pakkomiellekolikon perään heitetään läjä kymmeniä muita kolikoita ja se ei löydä sitä omaansa ja putoaa.
Tää ilmiö ja neuroosi (?) on hyvin tunnettu ja nyt on ihmisiä siihen ohjattu siirtymään, mikä ei kuulosta hyvältä.
Jos sulla on ongelmia sun ajatusten kanssa, niin yleensä on suositeltu yrittää kirjoittaa se... paperille. Sä voit polttaa sen paperin myöhemmin. Kirjoita ajatuksesi paperille, hitaasti ja vaivalloisesti, ilman että se siinä (vielä) sulle sanoo mitään. Ryttää paperi ja heitä roskiin, mutta kirjoita se ja katso niitä sanoja.
Mulle jo sekin kertoo paljon että YRITIN sitä kirjoittaa, mutta mitään ei tullutkaan ulos. Harvemmin mä nimittäin jään hiljaiseksi.
****
Yleisemmin mediassa varoitettu esimerkki on että sinua itseäsi ei häiritse sinulle ominaiset jutut ja jos sanot jotain (chatille), niin se aina aiheuttaa jonkun toivomasi reaktion, mutta oikeat ihmiset ei IKINÄ - yhtään missään tilanteessa - toimi näin. Ne kun ei ole robotteja, ok?
"Tää mielipuoli, joka on jutellut "koko ikänsä" omalle peilikuvalleen voi sanoa että jo se pelkästään voi olla TOSI vahingollista."
...Mä tiedän pomminvarmaksi sen että teillä alkaa kuule toi kuuppa hajota.
...Kävin chekkaa se yksi hyvin kuvaana leffa on "Cast Away – tuuliajolla (Cast Away) on 2000". Se siinä alkoi jutella pallolle ja aikamoista suhdedraamaakin sen kanssa onnistui saamaan aikaiseksi ;P
"sattuu JUST olemaan vain postauksia kaikesta mitä satuin tuossa olla etsiskelemässä"
...Ai, niin mutta siis sillä erolla että niissä usein oli joku "vialla". Se mun eka tapaus oli juuri sellainen että mun haku joo, mutta siihen oli päälle tehty joku mememäinen-juttu eli se ei kelvannut. Ne siis syöttää aina jotain, joka MUKA on se haluamani, mutta siihen on aina pakotettu jotain vierasta mukaan.
Se tuli mieleeni tuossa tekoälytiivistelmässä. Sehän täysin muutti mun jutun, sen PERIMMÄISEN ideani siinä. Se väitti jotain ihan outoja ja alkoi siinä siis vääristää sitä minun juttuani. Loppupeleissähän se jätti minut vain heikoksi. Se VÄITTI minua heikoksia ja antoi vain ymmärtää että tästä voisi joskus päästä ylös, muttei näytä asia niin että OLISIN JO siellä. Se jättää mut heikoksi, vaikken moista ollut alunperinkään.
Toistan että vaikka mun kaverit olisi rikollisia, niin ei mun todellakaan itse tartte moiseksi ryhtyä vain sen takia ettei niiden härdelli ole enää siinä ympärillä. Ihan omituinen toi näkemys.
...Se on sitä kun suostuu näkemään vain sen mitä haluaa. Tekochatti tätä ongelmaa rupeaa varmasti pahentamaan, kun kaikki on tottuneet juttelemaan vain oman itsensä kanssa.
Tuosta tuli mieleeni siis se sossu, joka muulle suuttui ja on tietämättäni mennyt mun tietoihin väittämään että muka katuisin Lahteen muuttoa ja olisin KAUAN jo suunnitellut paluuta Orimattilaan. Ihan friikki väite kaikipuolin, täysin shaissea kauttaaltaan! Se varmaan jotenkin itse näki asian näin. Mä TIEDÄN ettei se nimittäin yhtään tiedä MIKSI mä muutin takaisin enkä sitä hänelle edes koskaan kertonut. Se sitten keksi omiaan. Oliko pakko VÄITTÄÄ mitään, kun olisi vain laittanut ettei saanut sitä selville?
Jos jotain totuutta on se jutuissa, niin se on sekoittanut vain LIIPOLAN ja Lahden keskenään. Mä asuin suurimman osan ajasta Mukkulasta ja sitä paikkaa yhä rakastan <3 Meikä siis oli ihan eristyksissä omassa asunnossani vain, mutta se on ollut mun elämäni AINOAA turvallista ja suojattua aikaa. IKINÄ! Vain silloin mulla oli aidosti asiat hyvin.
Mä kaduin sitä Liipolaan muuttoa siis. Vieläkin mietin että se Liipolassa olo olisi ollut paljon parempaa kuin täällä, mutta se ero olisi niin pieni ettei moista varten kannata muuttaa. Ja... jos mä nyt elän näin mun elämäni aivan loppuun asti, niin mä mietin että Orimattila on hyvä paikka KUOLLA ja just nykyisessä asunnossani on takapiha. Tää on ihan jees paikka kuolla :) Mä en tiedä mitä ne VIIMEhetket olisi olleet siellä Liipolassa eli arvostaisiko sitä kerrostalojen hygieniaa enää siinä lopussa. Sitä mä mietin.
Kun mä kuolen täällä...
Tästä tulee mun kuolinkunta. Eli kun on se mitä ihmisestä laitetaan "syntyi ja kuoli", niin siellä on Orimattila - Orimattila <3 Rehellinen ja hyvä noin. Mä olisin siellä Lahdessakin siis kokenut niin että mun ruumis pitäisi tuoda Orimattilan hautuumaalle. En tiedä miten se byrogratia olisi sitten mennyt. Mä halusin mun sukuhautaan, vaarin ja mummun luo.
...Mä tulin tänne kuolemaan hyvin monessa mielessä -.-
Mä siellä Liipolassa/Lahdessa tajusin että mun elämä oli tässä. Mä olin vielä nippinappi alle 30, mutta mä tiesin että se oli tässä. Ja mä mietin että mitä mä tällä mun loppuelämälläni teen.
Monta erillistä juttua eli nää nyt menee ristiin rastiin monimutkaisesti, mutta tässä on oikeasti se yksi tosi olleellinen pointti ja ne liittyy toisiinsa eli...
Mä totesin ettei mun elämällä ole merkitystä, mä jäin näin, mä mietin mitä mä mun loppuelämällä sitten tekisin ja mä päätin palata takaisin h*lvettiin, koska...
no, koska se oli AINOA mitä mä pystyin tehdä. Mä en päässyt enää eteenpäin, niin mä palasin taakse päin TUHOAMAAN niitä jumituksia sieltä. Ja kun mä palaan, niin mä kyllä tajusin...
Mä tiesin että mä en ehkä pääse enää sieltä pois, vaikka mä haluaisin. Eli sinäsä mä tapoin JO itseni sillä että mä tänne tulin. Ja hyvä mun on täällä olla, takaisin siellä missä minut - hirviö - on luotu. Ja mä vaikka täällä kasvaneenä, tällä syötettynä olisin vaikka sille immuuni ja voisin sen tuhota... sisältä päin <3
"Mä tiesin että mä en ehkä pääse enää sieltä pois, vaikka mä haluaisin. Eli sinäsä mä tapoin JO itseni"
...Mä en tiedä miten tää kaikki on teille näyttäytynyt, mutta mä mietin aina jokaisen sillan, jonka mä poltan.
Mä olin nuhteeton, niin mä tiedän että sitä ei saa takaisin. Mä siis mietin paljon jokaista pientäkin asiaa. Enkä ole IKINÄ niin miettinyt että, jos joku ei vain tietäisi!! :DDD Juu, ei! Mä mietin kaiken sen mitä mä teen. Sillä tavalla mä TIEDÄN 100% mun menneisyyden ja tulevaisuudenkin.
Se on auttanut muo, kun muo yritetään kiristää, koska en koskaan ole tehnyt mitään ilman että olen jo valmiiksi miettinyt sen niin että se on julkista. Kaikki kun on... ainakin voi olla sitten myöhemmin. Mä en tee mitään mitä mä katuisin. Mä en vain sitten tee mitään.
No, mutta en mä siitä!
Mä just sitä mietin että ootteko te huomanneet miten mä teen asiat. Eka mä en sano MITÄÄN, mutta kun mä sanon, niin mä mietin sen. Mä en yhtään nimeä (mm. Vilhunen) ole tänne tiputellut miettimättä sitä, ok?
Mä en ylitä rajaa syyttä suotta. Se on toisinaan aiheuttanut sen että se tulee myös sitten "raamattuna" ulos, kun kaikki on jo niin läpikäytynä mun mielessä ja sitten tulee se kohta, jossa sen voisi päästää, niin se sitten tulee kaikki sieltä :D Sitä oli sinne kertynyt ja kaikki huolella (jo valmiiksi) ajateltua. Tajusitteko? Se PURKAUS... oli niitä mun ajatuksia, joita mä olen jo prosessoinut osaa vuosien ajan.
Mun mä olen huomannut että muo on 10 vuotta yllytetty rikoksiin ja vartijat simputtamalla simputtaa yrittäen saada minua suuttumaan, niin en mä silloin ihan ajattelematta toimi. Mä tiedän että kaikella on merkitystä. Myös näillä mun jutuilla vaikkei "kukaan" niitä näkisi ;P Mä olen nää niin kirjoittanut ja kirjoittaisin, vaikkei mulla olisi edes netti kiinni :DDD Mä kirjoitan SULLE.
...Mun jutut tulee läpi, vaikka ne on vain mun omalla koneella. MUTTA... jutut joita mä en laita mun koneelle ei tule mulle myöhemmin vastaan. Tää on häirinnyt minua jo kauan. Vuosia... mä olen sitä ihmetellyt.
...Mä halusin eroon mun perheen kiristyksestä.
Mä keksin että mähän voi OSTAA apua! <3 Mä tajusin että on ostettavissa tietokonekorjaajia ja sehän tuli PÄIVÄSSÄ!!! <3 Mulla ei ollut toimivaa konetta ja se pelastava enkeli tuli juuri ennen joutua heti ja korjasi heti. Nopea ihana toimitus <3 Kiitos.
Se korjasi vielä kerran (mun toisen koneen), mutta kolmannella kerralla ihan kaikki oli alunperinkin pielessä :( Se oli myös täysin sen koronapandemian alussa helmikuussa 2020 eli kaiken sen outouden luulin liittyvän siihen. Ja ehkä liittyikin, mutta se ...mm. tuhosi suurimman osan mun tiedostoista.
Se oli myös yrittänyt ensin korjata etäyhteydellä eli tää oli just se eka outous että se oli jo kaksi kertaa korjannut mun koneen, mutta nyt se ei suostunut ja ehdotti ensin vain etäkorjausta. Sitä varten mun piti mennä NETTIIN ja asentaa koneelleni etä...jotain. Se ei silti onnistunut ja se joutui tulla...anyway!
Sitten paljon härdelliä ja mun tiedostot on tuhoutunut ja se jossain vaiheessa alkoi niin paasata sitä miten p*skana mun kone oli ettei se edes auennut. Häh? Mä sille huomautin että sähän yritit korjata sitä ETÄyhteydellä, mä olin NETISSÄ sitä varten ja latasin sen jonkun jutun koneelleni. Mitä se nyt sönköttää ettei mun kone olisi edes aunnut?
No, myöhemmin ehkä silleKIN selvisi että se oli mennyt sekaisin korjattavien koneiden kanssa. Se loppun asti väitti ettei se muka tallenna asiakkaittensa koneita MISSÄÄN muodossa, mutta kummasti se silti oli sekoittanut keskenään mun kaksi konetta ja nimenomaan sen joulun 2018 koneeni ängennyt väärään tietokoneeseen. Ei muka tallenna, mutta onnistuu silti ne samat laittaa vielä reilu vuoden päästä mun toiseen koneeseen? Magic!
No, mutta tuli tän kaverin kanssa tapeltua ja ehkä harmillisen paljon tuli juteltua veljeni kanssa asiasta. Tää kun on se (vähintään) it-alan insinööri, joka kieltäytyi enää korjaamasta mun konetta (joulun alla jne.). *Huokaisu*
Kerran kävi niin että olin taas aikeissa jutella veljelleni facen kautta (muuhun en sitä ole käyttänytkään) ja sen että avasin sivuston, niin tuli sen korjaajan naama siihen ruudulle. Se oli siinä ihan överi tyrkyllä "ihmisiä, joita saatat tuntea" ja pakko sanoa että säikähdin. Mä kun en ollut kertaakaan sen nimeä laittanut yhtään mitenkään yhtään minnekään. Mä vielä ihan kävin läpi vanhat jutut enkä koskaan sitä maininnut että KUKA korjaaja oli kyseessä. Mulla ei ole sitä mitenkään laitettu, niin miten... se face sen sitten yhdisti?
No, ehkä hän ITSE stalgasi niin paljon (ei siellä ole edes mitään) mun sivua että se sen takia suosittelisi sitä. Mä en vain tajua että mitä se sieltä etsi ja miksi. Outo juttu.
Mä siis kerroin tuosta mun veljelle, kun vielä siihen aikaa harmillisesti sille kerroin kaiken. Ja veli jotenkin lakonisesti sanoi että se johtuu siitä että on jossain piirin sisällä, lähettyvillä tai jotain. Tää oli ihan outo. Kuulostin oudolta jo veljeni sanomana ja mä sitä mietin ettei mun NAAPUREITA ole koskaan, ikinä, mitenkään suositeltu mulle vaan että mistä ihmeestä se veikka nyt mulle valehteli. Veikka varmaan tiesi että MIKSI.
****
Toinen jännä on kun myöhemmin mä aloin postia ottaa yhteyttä tähän vanhempaan korjaajaan, koska koneessani oli outouksia, niin mietin että jos SE ne ongelmat on sinne laittanut, niin osaa ne varmaan sitten selventääkin :) Se sen kuitenkin oli korjannut (tuhoamalla samalla mun tiedostot). Mä soitin samaan numeroon, mutta siellä vastasikin joku toinen tyyppi.
Tosi outo juttu.
Se oli niin NAURAVAINEN. Sen mielestä oli tosi HAUSKA juttu että soitin sille. Mä en tajua vieläkään sitä sen naurua. Se vain hekotti siellä.
Sitten mä kerroin tän jutun veikalle (en muistaakseni sitä naurua), vaan sen että siellä olikin joku, joka sanoi olevansa ****. Ja jos en nyt väärin tulkinnut, niin mun veikka veti järkyttyneenä henkeä. Ainakin sellainen mielikuva mulle tuli että tää oli nyt jotain TOSI oleellista infoa mun veikalle. Mitään APUA mä en nyt taaskaan tietenkään, mutta jotenkin mä onnistui olla taas osallisena jossain. Taas.
Taas. Tietämättä yhtään että mitä mun ympärilä tapahtuu. Kukaan ei silti suostu muo auttaa että se nyt tässä on silti ollut pelin juoni jatkuvasti.
"kerroin tuosta mun veljelle, kun vielä siihen aikaa harmillisesti"
...Mun perheessä oli AINA se ongelma etten todellisuudessa saanut mitään apua. Mulle vain kesti vuosikymmeniä tajuta tämä. Aina mä petyin ja petyin uudelleen ja silti lankesin samoihin ongelmiin.
Tää on niitä aikoja kun vielä todellakin kysyin veljeltä apua. Se ongelma, kun on siitä että tiedän että veli TIETÄÄ kyllä. Sillä nyt on sitten jotkut ihan muut syyt, miksei se silti auta.
Joku juttu oli että mä liian äkkiä sitten vain otin luurin ja soitin veikalta neuvoa. Loppujen lopuksi kävi ilmi ettei mun olisi ikinä pitänyt soittaa. Mä en olisi koskaan olettanut mitään sellaista ellei veikka olisi väittänyt. Ja sitten todellakin mä onnistuin "ongelman" korjata ihan rämpyttämällä ettei mitään oikeaa ongelmaa siis ollutkaan, mutta jotenkin ihan normaalisti se vain siitä sitten poistui. Ja olisi poistunut jo ajat sitten, jos en olisi päätynyt hukkareissuille veljen väärien neuvojen takia.
En muista juuri tätä kyseistä ongelmaa että mikä se oli, mutta se pointti oli se ettei mitään ongelmaa koskaan ollutkaan ja veli vain syötti mun päähän ihan vääriä huolia. Se oli niin räikeän selkeä tapaus, kun se "ongelma" olisi siitä heti kadonnut, kuten nyt suurimmassa osassa laitteissa digiboxit ja tietokoneen. Joku rämpyttely ne yleensä korjaa :)
Mun siskon kanssa oli sama jo Liipola aikana eli mun pieni mitätön ongelma ei edes poistunut, mutta sain roppakaupalla uusia.
Tää sama kuvio toistui ja toistui ja toistui, niin lopulta jo minäkin uskoin :(
Ei ne auta. Ei ne koskaan auttaneet. Yleensä mulle tulee vain ihan tolkuton määrä uusia ongelmia ettei se pieni vika edes ollut sen arvoinnen. Ei ne koskaan auttaneet.
Ne kuin siskoni sai vain inspiraation siihen että miten tuhota mun elämää ja nolosti sitten vielä unohtavat sen koko alkuperäisen ONGELMANI. Sitä se ei muistanut edes. Aiheena siis lenkkarit. Mä olin ostanut väärän kokoset, mikä ei ... ei... ei... ole mikään hirveä ongelma. Mä nyt en vain niitä voinut käyttää ja halusin niistä eroon. Sisko on vaatetusalan ammattilainen niin mie hölmö luulin että sille ois hyvä vinkata että mulla ois jotkut uudet (kerran pihalla kuratut) lenkkarit, joista haluan eroon. Sisko silti... ? jaa-a? Se aloitti jonkun järjettömän farssin, jonka perus ideana oli PAKOTTAA mulle sen... KÄYTETYT vanhat lenkkarit, joita en siis edes halunnut, hyi! Niitä mun juuri ostettuja se ei edes muistanut olevan olemassa.
...Mä nyt itse... no? Mä nyt olen.
Mä olen pärjäillyt ja ei-pärjäillyt isäni kanssa. Mä tiedän mikä se on, joten on tullut vahdittua sen toimia. Mä olen havainnut huolestuttavaa toimintaa ja näistä joistain kerroin poliisille joulukuussa 2024.
Sinä joulukuussa... sisko ilmestyi mun ovelle juuri tähän lapsensa kanssa.
Miksi? Mitä sä sillä yritit OSOITTAA ja kelle? Kelle sä feikkaat? Vai... oliko tää joku uhittelu. Tulitko sä jotenkin näyttää ettei mun ilmiannot toimi? Oli nimittäin tosi outo teko sulta. Mä just tein meidän isästä ilmiannon ja sä tuot uhrin mun ovelle poseraamaan olevansa onnellinen & terve. Mitä sä oikein yrität?
Tiiätkö?
Mä tein rikosilmoituksen varastetuista lihoista ja parin tunnin päästä siitä tuli kaupalta paniikissa vuolaat pahoittelut, raha palautettiin ja sain etuseletinkin.
Mä ilmiannan... ja sä siitä ihan parin päivän päästä tuot sen lapsesi siihen näytille?
Aika ÄKKIÄ teille noi tiedot siis menee. Tiiätkö? TOSI äkkiä, liian äkkiä.
"poseraamaan olevansa onnellinen & terve."
...AI, KUTEN MINÄ???
Niinku minä. JUST niinku minääääää!
Ihan minä.
*****
Ja veljen häissä mun ois laitettava keltainen paita päälle. No, en laittanut. Ei, mä en ole terve ja onnellinen. Itseasiassa mun potilasraportitkin antaa hyvin erilaista kuvaa. Siellä on paljon huomautuksia.
"olen nää niin kirjoittanut ja kirjoittaisin, vaikkei mulla olisi edes netti kiinni :DDD Mä kirjoitan SULLE."
...Täällä ei ole vuosiin ollut kuin mie ja "trolli". Aika hyvin meillä on silti mennyt täällä :) Vähän se ehkä suuttuu, kun mä kommentoin sen uusiin viesteihin.
Mä luulen että siihen on syynsä miksi juuri minä olen täällä sen kanssa juttelemassa. Mä tänään juuri puhuin siitä että olen yli 20 vuotta ollut yksin ja muo huolestuttaa tää muiden katoaminen chatkaveri-maailmaan. Mä siis uskon että te ette ole vielä kokeneet mitään sellaista ennen, niin voi käydä huonosti.
Muo huolestuttaa ERITYISESTI he, jotka käyttää sitä yksinäisyyteen. Se on se huolestuttavin piirre. Joku siis aidosti haluaisi ihmisseuraa ja se kun ei ole ihminen. Nää sopii paremmin meille, jotka ei toista ihmistä kaipaamaan eli se ON JO se ihan oma seura ollutkin paras seura.
En tiedä kaikkia, mutta stereotypia on nettityypeillä aina ne Matrix ja ...Society? ?? oisko ollut Marek sen näyttelijän nimi? MR. ROBOT se oli! eikös ollutkin. En ole yhden-ainoatkaan jaksoa siitä nähnyt, mutta netissä siihen törmää jatkuvasti. Aika erakkoja on ne, jotka täällä aidosti viihtyy olla. Ei tänne siis kannata tulla vain yksinäisyyttä pakoon.
Mä siis yritän sanoa sitä että mä voisin vaikka sitä tv:n lumisadetta tuijottaa kaiket päivät :)