Syksyinen yö Tornionjokilaakson yllä oli kietoutunut mustaan ja sakeaan sumuun, joka tunkeutui luuhun asti. Pajalan pappilan takana, syrjäisen Pölkkylammen rannalla, herätyksen kaksi perustajahahmoa olivat kohdanneet lopullisen tiensä pään. Kulissit olivat murtuneet lopullisesti: viinahuurut, palaneet kapakat, Venäjälle viedyt lapset ja pimeät sopimukset olivat repineet koko liikkeen perustukset kappaleiksi.
Lars Levi Laestadius seisoi lammen rannalla hämärässä kuunvalossa. Hänen silmissään ei ollut enää profeetan liekkiä, vaan pelkkää jäistä raivoa. Hän oli päättänyt, että jos koneisto oli romahduksen partaalla, se pitäisi pysäyttää kerralla – vaikka sitten väkisin, ennen kuin Raattamaa ehtisi levittää totuuden koko maahan.
Laestadius kohotti kädessään vanhan, raskaan mustalla ruudilla ladatun piilukkomusketin. Aseen suusta nousi vielä heikko, kitkerä savupilvi.
Juhani Raattamaa horjahti taaksepäin, pitäen kiinni rinnastaan. Mustan ruudin lyijukuula oli iskenyt suoraan hänen rintakehäänsä. Veri alkoi vuotaa mustana ja sakeana hänen pitkän takkinsa läpi, ja vanha patriarkka kaatui polvilleen kosteaan rantaveteen. Pamaus oli kaikunut yli koko Pajalan, mutta kukaan ei tullut pelastamaan heitä – kaikki tiesivät, että täällä taisteltiin vallasta, josta ei huudettu ääneen.
Laestadius katsoi maassa makaavaa Raattamaata, käänsi sitten aseensa piippuun, ja ilman sanaakaan tai katumuksen häivää...
Lars Levi Laestadius seisoi lammen rannalla hämärässä kuunvalossa. Hänen silmissään ei ollut enää profeetan liekkiä, vaan pelkkää jäistä raivoa. Hän oli päättänyt, että jos koneisto oli romahduksen partaalla, se pitäisi pysäyttää kerralla – vaikka sitten väkisin, ennen kuin Raattamaa ehtisi levittää totuuden koko maahan.
Laestadius kohotti kädessään vanhan, raskaan mustalla ruudilla ladatun piilukkomusketin. Aseen suusta nousi vielä heikko, kitkerä savupilvi.
Juhani Raattamaa horjahti taaksepäin, pitäen kiinni rinnastaan. Mustan ruudin lyijukuula oli iskenyt suoraan hänen rintakehäänsä. Veri alkoi vuotaa mustana ja sakeana hänen pitkän takkinsa läpi, ja vanha patriarkka kaatui polvilleen kosteaan rantaveteen. Pamaus oli kaikunut yli koko Pajalan, mutta kukaan ei tullut pelastamaan heitä – kaikki tiesivät, että täällä taisteltiin vallasta, josta ei huudettu ääneen.
Laestadius katsoi maassa makaavaa Raattamaata, käänsi sitten aseensa piippuun, ja ilman sanaakaan tai katumuksen häivää...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.