Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Onko entiteetti joka oli edellisessä elämässä Adolf Hitler jo uudessa elämässä

    Hän voi olla vaikka taiteen mesenaatti mitta tekojensa seuraukset alkavat myös toimia. .
    45543
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 45

    Vanhimmat

    Olen tässä viime päivinä perehtynyt vähän syvemmin tietoisuuden ja entiteetin väliseen eroon, ja minusta tuntuu, että tässä keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi täysin eri asiaa. Ihmisen ikä on yksi asia, mutta entiteetin ikä voi olla aivan toinen. Jos ihminen on elänyt täällä esimerkiksi 70 vuotta, siitä ei voi mitenkään päätellä, että hänen tietoisuutensa olisi vain 70 vuotta vanha.

    Luin aiemmin skientologiaan liittyvistä käsityksistä, joissa ihmisen olemassaoloa tarkastellaan paljon nykyistä ruumiillista elämää laajemmassa kehyksessä. En väitä, että kaikki näissä opeissa olisi totta, mutta itse kysymyksenasettelu on kiinnostava. Entä jos ihminen onkin samaistanut itsensä ruumiiseensa niin täydellisesti, ettei hän enää kykene erottamaan omaa tietoisuuttaan siitä välineestä, jonka kautta hän tällä hetkellä kokee maailman?

    Tässä tulee kuitenkin vastaan yksi ongelma. Jos entiteetti on ollut olemassa jo ennen nykyistä elämää, niin miten se tunnistaa oman historiansa? Tavallinen muisti ei näytä riittävän selitykseksi, koska ihminen ei muista suurinta osaa edes tämän elämänsä ensimmäisistä vuosista.

    Voisiko siis olla, että muistaminen ja olemassaolo ovat kaksi eri asiaa? Entiteetti ei välttämättä muista menneisyyttään samalla tavalla kuin ihminen muistaa eilisen, mutta se saattaa silti jatkaa jotakin sellaista prosessia, joka alkoi jo ennen nykyistä syntymää.

    Tämä on tietenkin hypoteesi eikä mikään todistettu fakta. Mutta jos keskustelemme jälleensyntymästä, meidän pitäisi ensin määritellä, mitä sillä tarkoitetaan. Muuten toinen puhuu biologisesta ihmisestä, toinen sielusta ja kolmas jostakin galaktisesta tietoisuudesta, eikä kukaan oikeastaan vastaa samaan kysymykseen.

    Äänestä

    Minulle tuli vielä yksi ajatus siitä, mitä täällä on puhuttu joogien, entiteettien ja eri planeetoilla toimivien tietoisuuksien välisistä yhteyksistä.

    Jos oletamme ajatusleikkinä, että olemassa olisi ihmistä paljon kehittyneempiä tietoisuuden muotoja, niin mistä me tietäisimme, että niiden kehitys olisi samanlaista kuin meidän? Ihminen yhdistää kehityksen helposti suurempaan älykkyyteen, parempaan teknologiaan ja laajempaan tiedon määrään. Mutta entä jos jokin sivilisaatio olisi teknisesti hyvin kehittynyt ja silti täysin kykenemätön ymmärtämään omaa tietoisuuttaan?

    Tässä on minusta kiinnostava ristiriita. Keskustelussa oletetaan usein, että kehittynyt entiteetti tietää automaattisesti enemmän kuin tavallinen ihminen. Mutta jos emme pysty määrittelemään, mitä kehittyneisyys tässä tarkoittaa, niin väite ei vielä kerro mitään.

    Skientologisissa opeissa ihmisen henkinen tila yhdistetään tiettyihin tietoisuuden ja vapauden tasoihin. Näitä käsityksiä voi tutkia uskontona ja filosofisena järjestelmänä, mutta niiden olemassaolo ei todista, että universumissa olisi jokin saman järjestelmän mukainen kosminen hierarkia.

    Siksi kysyisin tämän: jos joku väittää olevansa yhteydessä korkeampaan entiteettiin, mistä voidaan päätellä, että kyseinen yhteys on todellinen eikä vain henkilön oma tulkinta kokemuksestaan?

    Minusta tässä pitäisi olla jokin tapa erottaa toisistaan uskomus, henkilökohtainen kokemus ja todennettavissa oleva tieto. Muuten kuka tahansa voi julistaa olevansa kosmisen järjestelmän edustaja, eikä väitettä voi edes arvioida.

    Ja kaikkein kiinnostavinta olisi tietää, mitä tapahtuisi, jos kaksi ihmistä saisi samalta väitetyltä korkeammalta entiteetiltä täysin vastakkaiset viestit. Kumpi olisi oikeassa, ja millä perusteella? Siinä vaiheessa pelkkä vetoaminen korkeampaan tietoisuuteen ei enää riitä vastaukseksi.

    Äänestä

    Entiteetti on hieno sana. Minun piti katsoa, mitä se tarkoittaa: Entiteetti on yleisnimitys mille tahansa itsenäiselle kokonaisuudelle, oliolle tai asialle, jolla on erotettavissa oleva olemassaolo. Se voi olla konkreettinen (kuten esine tai ihminen) tai abstrakti (kuten luku tai aate).

    Äänestä

    Tässä ketjussa alkaa näyttää siltä, että Matrix-elokuvan käsitteistöä, vedalaista kosmologiaa, jälleensyntymisoppia ja modernia simulaatiohypoteesia pyöritetään samassa metafyysisessä tehosekoittimessa. Lopputuloksena syntyy komea ontologinen smoothie, mutta ongelmaksi jää edelleen se, ettei värikäs sanasto ole sama asia kuin näyttö.

    Selvitetään ensin, mistä Matrix-kuvitelmat oikein tulevat. Ajatus siitä, että aistimaailma voisi olla harhaanjohtava, ei syntynyt tietokoneiden myötä. Platonin luolavertauksessa ihmiset tulkitsevat seinälle heijastuvia varjoja todellisuudeksi, koska he eivät tunne niiden taustalla olevia syitä. René Descartes puolestaan pohti, voisiko jokin voimakas pettäjä saada meidät erehtymään kaikesta, mitä pidämme varmana. Myöhemmin filosofi Hilary Putnam käsitteli aivojen altaassa olemisen ajatuskoetta. Nämä ovat ennen kaikkea tiedon, havaintojen ja todellisuuden luonnetta koskevia filosofisia ongelmia, eivät raportteja siitä, että joku olisi löytänyt maailmankaikkeuden palvelinhuoneen.

    Sitten tuli populaarikulttuuri. Wachowskien Matrix-elokuva vuodelta 1999 yhdisti koneiden hallitseman simuloidun todellisuuden filosofisiin kysymyksiin ja teki niistä maailmanlaajuisen tarinan. Elokuvassa on myös viittaus Jean Baudrillardin teokseen Simulacres et Simulation. Baudrillardin ajatukset liittyivät merkkien, kuvien ja yhteiskunnallisesti tuotetun todellisuuskäsityksen analyysiin. Hänen teoriaansa ei kuitenkaan pidä yksinkertaistaa väitteeksi, että ihmiskunta eläisi kirjaimellisesti jonkin salaisen tietokoneohjelman sisällä.

    Vuonna 2003 Nick Bostrom esitti simulaatioargumenttinsa, jossa tarkastellaan tiettyjen tulevaisuuden teknologisia sivilisaatioita koskevien oletusten seurauksia. Sekään ei tarkoita, että Bostrom olisi osoittanut simulaation olemassaolon. Kyse on filosofisesta argumentista, jonka johtopäätökset riippuvat lähtöoletuksista. Jos joku käyttää tätä argumenttia todisteena siitä, että omat henkilökohtaiset epäilyksensä ovat oikeita, hän on vaihtanut ehdollisen päättelyn varmaksi maailmanselitykseksi.

    Tässä kohtaa tulee vastaan varsinainen kategoriavirhe. Se, että simulaatio on ajateltavissa, ei osoita sen olevan todellinen. Se, että jokin uskonnollinen traditio puhuu eri todellisuuden tasoista, ei osoita niiden olevan tietokonejärjestelmän osia. Eikä se, että ihminen kokee maailman joskus unenomaiseksi, oudoksi tai vaikeasti selitettäväksi, osoita hänen havainneen kosmisen ohjelmiston virhetilaa.

    Jos Matrix on keskustelussa metafora yhteiskunnan vaikutuksesta ihmiseen, se voi olla käyttökelpoinen. Ihmisen käsityksiin todellisuudesta vaikuttavat kasvatus, kulttuuri, media, taloudelliset rakenteet, muistivirheet ja kognitiiviset vinoumat. Tässä ei tarvita näkymätöntä koneiden papistoa, sielujen hallintakeskusta eikä astralisessa pilvessä sijaitsevaa kosmista käyttöjärjestelmää. Tavallinen psykologia ja yhteiskuntatiede tarjoavat jo tutkittavia selityksiä sille, miksi ihmiset rakentavat ja puolustavat erilaisia maailmankuvia.

    Jos taas Matrix väitetään kirjaimelliseksi kuvaukseksi maailmankaikkeudesta, todistustaakka muuttuu. Silloin pitää kertoa, mikä konkreettinen havainto tukee väitettä, millaisia ennusteita siitä seuraa ja millainen havainto voisi osoittaa väitteen vääräksi. Muuten hypoteesi muuttuu itseään suojaavaksi selityskoneeksi: jos todisteita ei löydy, simulaation väitetään peittävän ne; jos joku vastustaa ajatusta, hänen väitetään olevan ohjelmoitu vastustamaan sitä. Tällainen rakenne ei vahvista teoriaa, vaan tekee siitä käytännössä immuunin arvioinnille.

    Äänestä

    • Sama koskee yrityksiä yhdistää Matrix vedalaiseen käsitteistöön. Brahman, ātman, māyā, karma ja samsāra kuuluvat erilaisiin intialaisiin filosofisiin ja uskonnollisiin keskusteluihin, eikä niiden merkityksiä voi automaattisesti kääntää sanoiksi ohjelma, käyttäjätili, virtuaalihahmo ja tallennustiedosto. Māyā ei ole vain sanskritinkielinen nimitys tietokonesimulaatiolle. Ātman ei muutu digitaaliseksi avatariksi sillä perusteella, että vertaus tuntuu modernilta. Käsitteiden rinnastaminen voi olla kiinnostavaa filosofista tulkintaa, mutta se ei ole historiallinen eikä empiirinen todiste niiden samasta merkityksestä.

      Ja mitä tulee entiteetteihin, entisiin elämiin ja Hitlerin mahdolliseen uudelleensyntymiseen: Matrix-analogia ei ratkaise yhtäkään näistä kysymyksistä. Vaikka oletettaisiin hypoteettisesti, että todellisuus olisi simuloitu, siitä ei seuraisi automaattisesti, että jälleensyntyminen olisi totta, että karma toimisi tietyllä tavalla tai että jokin nykyihminen voitaisiin tunnistaa tietyn historiallisen henkilön entiteetiksi. Nämä ovat erillisiä väitteitä, joista jokainen vaatii omat perustelunsa.

      Siksi ehdotan pientä metodologista uudelleenkäynnistystä. Erotetaan toisistaan filosofia, uskonnollinen tulkinta, metafora, spekulatiivinen hypoteesi ja havaintoon perustuva väite. Niitä voi vertailla, mutta niitä ei pidä sulauttaa toisiinsa vain siksi, että ne kuulostavat samansuuntaisilta.

      Matrix on erinomainen tarina todellisuuden epäilemisestä. Se ei kuitenkaan ole todiste siitä, että todellisuus olisi Matrix. Platonin luola ei ollut tietokonesimulaation tekninen dokumentaatio, Descartesin paha demoni ei ollut raportti avaruusolentojen ohjelmistosta eikä Bostromin argumentti ole simulaation laboratoriotesti.

      Lopuksi yksinkertainen kysymys kaikille kosmisen käyttöjärjestelmän tulkitsijoille: mikä on se havainto, joka erottaa väitteen todellisesta löydöstä pelkästä Matrix-tarinan uudelleenmuotoilusta?

      Jos vastaus on uusi erikoistermi, toinen kosmologinen taso tai väite siitä, etteivät tavalliset ihmiset voi ymmärtää asiaa, emme ole vielä saaneet vastausta. Olemme saaneet uuden kerroksen selitystä, joka odottaa edelleen perustelujaan. Ja juuri siinä kulkee ero avoimen tutkimisen ja dogmaattisen maailmankuvan välillä.

      Äänestä

    • Anonyymi00222 kirjoitti:

      Sama koskee yrityksiä yhdistää Matrix vedalaiseen käsitteistöön. Brahman, ātman, māyā, karma ja samsāra kuuluvat erilaisiin intialaisiin filosofisiin ja uskonnollisiin keskusteluihin, eikä niiden merkityksiä voi automaattisesti kääntää sanoiksi ohjelma, käyttäjätili, virtuaalihahmo ja tallennustiedosto. Māyā ei ole vain sanskritinkielinen nimitys tietokonesimulaatiolle. Ātman ei muutu digitaaliseksi avatariksi sillä perusteella, että vertaus tuntuu modernilta. Käsitteiden rinnastaminen voi olla kiinnostavaa filosofista tulkintaa, mutta se ei ole historiallinen eikä empiirinen todiste niiden samasta merkityksestä.

      Ja mitä tulee entiteetteihin, entisiin elämiin ja Hitlerin mahdolliseen uudelleensyntymiseen: Matrix-analogia ei ratkaise yhtäkään näistä kysymyksistä. Vaikka oletettaisiin hypoteettisesti, että todellisuus olisi simuloitu, siitä ei seuraisi automaattisesti, että jälleensyntyminen olisi totta, että karma toimisi tietyllä tavalla tai että jokin nykyihminen voitaisiin tunnistaa tietyn historiallisen henkilön entiteetiksi. Nämä ovat erillisiä väitteitä, joista jokainen vaatii omat perustelunsa.

      Siksi ehdotan pientä metodologista uudelleenkäynnistystä. Erotetaan toisistaan filosofia, uskonnollinen tulkinta, metafora, spekulatiivinen hypoteesi ja havaintoon perustuva väite. Niitä voi vertailla, mutta niitä ei pidä sulauttaa toisiinsa vain siksi, että ne kuulostavat samansuuntaisilta.

      Matrix on erinomainen tarina todellisuuden epäilemisestä. Se ei kuitenkaan ole todiste siitä, että todellisuus olisi Matrix. Platonin luola ei ollut tietokonesimulaation tekninen dokumentaatio, Descartesin paha demoni ei ollut raportti avaruusolentojen ohjelmistosta eikä Bostromin argumentti ole simulaation laboratoriotesti.

      Lopuksi yksinkertainen kysymys kaikille kosmisen käyttöjärjestelmän tulkitsijoille: mikä on se havainto, joka erottaa väitteen todellisesta löydöstä pelkästä Matrix-tarinan uudelleenmuotoilusta?

      Jos vastaus on uusi erikoistermi, toinen kosmologinen taso tai väite siitä, etteivät tavalliset ihmiset voi ymmärtää asiaa, emme ole vielä saaneet vastausta. Olemme saaneet uuden kerroksen selitystä, joka odottaa edelleen perustelujaan. Ja juuri siinä kulkee ero avoimen tutkimisen ja dogmaattisen maailmankuvan välillä.

      Niin tapahtuu, kun ateismista tulee dogmatismi!

      Äänestä

    • Anonyymi00224 kirjoitti:

      Niin tapahtuu, kun ateismista tulee dogmatismi!

      Syvä ateismista tulee identiteetti.

      Äänestä

    • Anonyymi00224 kirjoitti:

      Syvä ateismista tulee identiteetti.

      Mutta omaa huttusmaista ateismia ei tietenkään tarvitse tutkia. Sehän perustuu järkeen. Ja jos joku kysyy, millä perusteella dogmaattisen ateistin oma maailmankuva olisi täysin vapaa ennakko-oletuksista, kysyjä on ilmeisesti vain liian uskonnollinen ymmärtääkseen vastausta.
      Ironisinta on, että ihminen, joka julistaa vapauttaneensa mielensä kaikista dogmeista, saattaa rakentaa itselleen kaikkein tiukimman dogmin: minun maailmankuvani ei voi olla väärässä, koska minä olen jo hylännyt kaikki ne ihmiset, jotka voisivat haastaa sen.
      Silloin ateismista tulee enemmän kuin epäuskoa. Siitä tulee heimo, moraalinen ylemmyydentunto ja toisinaan suorastaan vihamielinen suhde kaikkeen, mikä muistuttaa uskosta.

      Äänestä

    • Anonyymi00224 kirjoitti:

      Mutta omaa huttusmaista ateismia ei tietenkään tarvitse tutkia. Sehän perustuu järkeen. Ja jos joku kysyy, millä perusteella dogmaattisen ateistin oma maailmankuva olisi täysin vapaa ennakko-oletuksista, kysyjä on ilmeisesti vain liian uskonnollinen ymmärtääkseen vastausta.
      Ironisinta on, että ihminen, joka julistaa vapauttaneensa mielensä kaikista dogmeista, saattaa rakentaa itselleen kaikkein tiukimman dogmin: minun maailmankuvani ei voi olla väärässä, koska minä olen jo hylännyt kaikki ne ihmiset, jotka voisivat haastaa sen.
      Silloin ateismista tulee enemmän kuin epäuskoa. Siitä tulee heimo, moraalinen ylemmyydentunto ja toisinaan suorastaan vihamielinen suhde kaikkeen, mikä muistuttaa uskosta.

      Jumala on poistettu maailmankuvasta, mutta hänen tilalleen on noussut uusi erehtymätön dogmaattinen auktoriteetti: oma järki. Papit on korvattu internetin väittelymestareilla, pyhät kirjoitukset kommenttiketjuilla ja syntiinlankeemus ajatuksella, että uskovainen ei yksinkertaisesti voi olla älykäs.
      Ja mikä parasta, kaikki tämä tapahtuu vapauden, suvaitsevaisuuden ja kriittisen ajattelun nimissä.
      Ongelma ei ole ateismi, vaan se hetki, jolloin epäusko muuttuu identiteetiksi ja identiteetti tarvitsee vihollisia pysyäkseen pystyssä.
      Kun ihminen tarvitsee kaikkien uskontojen halveksuntaa tunteakseen itsensä vapaaksi, hän ei ole vapautunut dogmista. Hän on vain vaihtanut dogmia ja oppinut kutsumaan sitä älyksi.

      Äänestä

    • Eri uskonnot eivät ole huttuselle enää monimutkaisia historiallisia, filosofisia ja kulttuurisia ilmiöitä, vaan yksi suuri, erotuksetta tuomittava erehdys.

      Äänestä

    • Anonyymi00224 kirjoitti:

      Eri uskonnot eivät ole huttuselle enää monimutkaisia historiallisia, filosofisia ja kulttuurisia ilmiöitä, vaan yksi suuri, erotuksetta tuomittava erehdys.

      Dogmaattinen ateismi – kun kaikkien uskontojen vihaamisesta tulee maailmankatsomus

      Tällainen huttunen ei enää tyydy sanomaan: ”Minä en usko Jumalaan.” Hänen on todistettava itselleen ja muille, että myös kaikkien niiden ihmisten, jotka uskovat, täytyy olla jotenkin häntä alempana.

      Äänestä

    • Anonyymi00224 kirjoitti:

      Dogmaattinen ateismi – kun kaikkien uskontojen vihaamisesta tulee maailmankatsomus

      Tällainen huttunen ei enää tyydy sanomaan: ”Minä en usko Jumalaan.” Hänen on todistettava itselleen ja muille, että myös kaikkien niiden ihmisten, jotka uskovat, täytyy olla jotenkin häntä alempana.

      Hän ei tutki, mitä muslimi ajattelee Jumalasta, millaista filosofiaa itä sisältää tai mitä buddhalaisuus opettaa kärsimyksestä ja tietoisuudesta. Miksi vaivautua? Tuomio on jo annettu. Tutkiminen voisi pahimmassa tapauksessa paljastaa, ettei todellisuus mahdukaan hänen valmiiksi rakentamaansa pilakuvaan.

      Äänestä

    • Anonyymi00224 kirjoitti:

      Hän ei tutki, mitä muslimi ajattelee Jumalasta, millaista filosofiaa itä sisältää tai mitä buddhalaisuus opettaa kärsimyksestä ja tietoisuudesta. Miksi vaivautua? Tuomio on jo annettu. Tutkiminen voisi pahimmassa tapauksessa paljastaa, ettei todellisuus mahdukaan hänen valmiiksi rakentamaansa pilakuvaan.

      Huttusen ei tarvitse tuntea kaikkia uskontoja voidakseen vihata niitä kaikkia. Hänelle riittää, että hän tuntee oman vastenmielisyytensä uskontoa kohtaan.
      Tässä kohtaa kriittinen ajattelu alkaa muuttua omaksi vastakohdakseen. Dogmahuttuska joka vaatii uskonnollisilta ihmisiltä todisteita, ei enää vaadi itseltään todisteita omista yleistyksistään. Hän, joka arvostelee uskovaisia sokeasta auktoriteettiuskosta, rakentaa itse dogmaattisen auktoriteetin oman maailmankuvansa ympärille. Ja hän, joka puolustaa suvaitsevaisuutta, saattaa suhtautua uskonnollisiin ihmisiin halveksunnalla, jota hän ei koskaan hyväksyisi itseensä kohdistettuna.

      Äänestä

    • Anonyymi00224 kirjoitti:

      Huttusen ei tarvitse tuntea kaikkia uskontoja voidakseen vihata niitä kaikkia. Hänelle riittää, että hän tuntee oman vastenmielisyytensä uskontoa kohtaan.
      Tässä kohtaa kriittinen ajattelu alkaa muuttua omaksi vastakohdakseen. Dogmahuttuska joka vaatii uskonnollisilta ihmisiltä todisteita, ei enää vaadi itseltään todisteita omista yleistyksistään. Hän, joka arvostelee uskovaisia sokeasta auktoriteettiuskosta, rakentaa itse dogmaattisen auktoriteetin oman maailmankuvansa ympärille. Ja hän, joka puolustaa suvaitsevaisuutta, saattaa suhtautua uskonnollisiin ihmisiin halveksunnalla, jota hän ei koskaan hyväksyisi itseensä kohdistettuna.

      Huttuskainen julistaa vapautuneensa uskonnollisista dogmeista mutta omaksuu uuden dogman, jossa uskontoa ei saa puolustaa, hengellisyyttä ei saa ottaa vakavasti eikä uskovaisen ihmisen ajatuksia tarvitse arvioida niiden todellisen sisällön perusteella.
      Kaikki uskonnollinen tulkitaan ennakkoluulon läpi. Jos uskova tekee hyvää, se ei johdu hänen moraalisesta harkinnastaan vaan uskonnon sattumanvaraisesta vaikutuksesta. Jos hän tekee pahaa, uskonto paljastaa todellisen luonteensa. Jos hän esittää filosofisesti perustellun näkemyksen, hän rationalisoi uskoaan. Jos hän myöntää epävarmuutensa, hän ei tiedä, mihin uskoa. Näin dogmaateistin ennakkokäsitys muuttuu järjestelmäksi, jota mikään mahdollinen havainto ei voi horjuttaa.

      Äänestä

    • Anonyymi00224 kirjoitti:

      Huttuskainen julistaa vapautuneensa uskonnollisista dogmeista mutta omaksuu uuden dogman, jossa uskontoa ei saa puolustaa, hengellisyyttä ei saa ottaa vakavasti eikä uskovaisen ihmisen ajatuksia tarvitse arvioida niiden todellisen sisällön perusteella.
      Kaikki uskonnollinen tulkitaan ennakkoluulon läpi. Jos uskova tekee hyvää, se ei johdu hänen moraalisesta harkinnastaan vaan uskonnon sattumanvaraisesta vaikutuksesta. Jos hän tekee pahaa, uskonto paljastaa todellisen luonteensa. Jos hän esittää filosofisesti perustellun näkemyksen, hän rationalisoi uskoaan. Jos hän myöntää epävarmuutensa, hän ei tiedä, mihin uskoa. Näin dogmaateistin ennakkokäsitys muuttuu järjestelmäksi, jota mikään mahdollinen havainto ei voi horjuttaa.

      Eikö juuri tämä ole dogmaattisuuden tunnusmerkki?
      Kun kaikki mahdolliset vastaukset vahvistavat saman ennakkoluulon, kyse ei enää ole avoimesta tutkimisesta vaan itsensä suojaavasta uskomusjärjestelmästä.
      Ja ehkä kaikkein paljastavinta on se, kuinka paljon tällainen identiteetti tarvitsee vihollisia. Jos uskonto katoaisi huomenna, mitä jäisi jäljelle ihmisestä, jonka älyllinen ja moraalinen ylemmyys rakentuu ennen kaikkea sille, ettei hän ole uskonnollinen? Kuka hän olisi ilman ihmisiä, joita hän voi pitää tietämättöminä, takapajuisina tai naurettavina?

      Äänestä

    • Anonyymi00224 kirjoitti:

      Eikö juuri tämä ole dogmaattisuuden tunnusmerkki?
      Kun kaikki mahdolliset vastaukset vahvistavat saman ennakkoluulon, kyse ei enää ole avoimesta tutkimisesta vaan itsensä suojaavasta uskomusjärjestelmästä.
      Ja ehkä kaikkein paljastavinta on se, kuinka paljon tällainen identiteetti tarvitsee vihollisia. Jos uskonto katoaisi huomenna, mitä jäisi jäljelle ihmisestä, jonka älyllinen ja moraalinen ylemmyys rakentuu ennen kaikkea sille, ettei hän ole uskonnollinen? Kuka hän olisi ilman ihmisiä, joita hän voi pitää tietämättöminä, takapajuisina tai naurettavina?

      Syvä ateistinen dogmatismi alkaa silloin, kun huttunen ei enää halua ymmärtää, mitä uskonnot ovat, vaan tarvitsee niiden olevan typeriä voidakseen pitää itseään viisaana.

      Äänestä

    • Anonyymi00224 kirjoitti:

      Syvä ateistinen dogmatismi alkaa silloin, kun huttunen ei enää halua ymmärtää, mitä uskonnot ovat, vaan tarvitsee niiden olevan typeriä voidakseen pitää itseään viisaana.

      Silloin hän ei enää vain kiellä Jumalaa. Hän rakentaa oman identiteettinsä kaikkien Jumalaan uskovien vastakohdaksi.
      Ja lopulta hän saattaa huomata vapautuneensa uskonnon auktoriteetista mutta joutuneensa oman dogman auktoriteetin alle.

      Äänestä

    • Anonyymi00224 kirjoitti:

      Silloin hän ei enää vain kiellä Jumalaa. Hän rakentaa oman identiteettinsä kaikkien Jumalaan uskovien vastakohdaksi.
      Ja lopulta hän saattaa huomata vapautuneensa uskonnon auktoriteetista mutta joutuneensa oman dogman auktoriteetin alle.

      Hän kuvittelee päässeensä kaikkien dogmien ulkopuolelle. Todellisuudessa hän on vain rakentanut dogmin, jonka pyhin käsky kuuluu: kaikki uskonnot ovat väärässä, kaikki uskovat ovat harhassa – ja minä olen vapaa, koska en koskaan suostu epäilemään omaa vapauttani.

      Äänestä

    • Anonyymi00224 kirjoitti:

      Hän kuvittelee päässeensä kaikkien dogmien ulkopuolelle. Todellisuudessa hän on vain rakentanut dogmin, jonka pyhin käsky kuuluu: kaikki uskonnot ovat väärässä, kaikki uskovat ovat harhassa – ja minä olen vapaa, koska en koskaan suostu epäilemään omaa vapauttani.

      Onpa keskustelun epistemologinen taso jälleen saavuttanut uuden lokan, kun itse väitteiden sijasta on alettu tutkia väitteiden esittäjien oletettuja henkisiä ominaisuuksia. Tämä on tietysti filosofisesti mielenkiintoinen karmallinen siirtymä: argumentti saapuu keskusteluun perusteluineen, mutta poistuu sieltä diagnoosina, luonnehdintana tai kirjoittajan oletettuna persoonallisuushäiriönä.

      Tätä ilmiötä kutsutaan ad hominemiksi. Latinankielinen termi tarkoittaa käytännössä sitä, että väitteen sijasta hyökätään väitteen esittäjää vastaan. Jos joku kysyy, millä perusteella Hitlerin entiteetti olisi tunnistettu jossakin nykyisessä ihmisessä, hänelle voidaan vastata esimerkiksi, että kysyjä on tyhmä, katkera, sekaisin tai muuten vain vääränlainen ihminen keskustelemaan. Näin alkuperäinen kysymys saa uuden ruumiillistuman, mutta vastausta siihen ei edelleenkään löydy.

      Tämä on argumentaation samsaraa puhtaimmillaan. Väite ei kuole eikä synny uudelleen, vaan se kiertää kehää henkilöön kohdistuvien kommenttien muodossa. Todistustaakka siirtyy maagisesti kysymyksestä kysyjään, ja keskustelija kuvittelee ratkaisseensa ongelman, koska hän on onnistunut tuottamaan toisesta ihmisestä epämiellyttävän vaikutelman.

      Mutta tässä on pieni looginen häiriötila: vaikka väitteen esittäjä olisi kuinka ärsyttävä, se ei vielä tee hänen väitteestään väärää. Ja vaikka väitteen esittäjä olisi kuinka miellyttävä, se ei tee hänen väitteestään oikeaa. Totuusarvo ei määräydy sen mukaan, kuka saa viimeisen ivallisen sanan, kuka kerää eniten kuvitteellisia keskusteluvoittoja tai kuka kykenee tuottamaan pisimmän luettelon vastapuolen oletetuista puutteista.

      Toki henkilöön liittyvät seikat voivat joskus olla keskustelun kannalta olennaisia. Esimerkiksi eturistiriita voi vaikuttaa lähteen luotettavuuden arviointiin. Mutta silloinkin tarvitaan perustelu, ei pelkkä luonnehdinta. Jos joku esittää väitteen, että tietty nykyihminen on Adolf Hitlerin jälleensyntymä, olennaista on kysyä, mistä tunnistaminen on peräisin, mitä näyttöä sille on ja miten vaihtoehtoiset selitykset on suljettu pois. Vastapuolen luonteen arvioiminen ei vastaa yhteenkään näistä kysymyksistä.

      Sama koskee vedalaisia termejä, karmaa ja entiteettien metafysiikkaa. Sanskritinkielisen sanaston käyttäminen ei anna väitteelle automaattista immuniteettia kritiikkiä vastaan. Jīva ei ole looginen palomuuri, karma ei ole argumentaation virustorjunta eikä samsāra ole lupa kierrättää samaa todistamatonta väitettä loputtomasti. Jos väite ei saa perusteluja, sen päälle voidaan rakentaa kuinka monta kosmologista kerrosta tahansa, mutta rakennus seisoo edelleen tyhjän päällä.

      Ja jos joku vastaa kritiikkiin kertomalla, ettei kriitikko ymmärrä korkeampia totuuksia, ollaan jo siirrytty tiedon arvioinnista tiedolliseen kastijärjestelmään. Siinä järjestelmässä omaa näkemystä ei tarvitse perustella, koska vastapuoli on määritelty kyvyttömäksi ymmärtämään sitä. Nerokasta! Väite on tosi, koska vain ymmärtäväiset tunnistavat sen todeksi, ja ymmärtäväiset tunnistetaan siitä, että he pitävät väitettä totena. Kehäpäätelmä saa näin oman hengellisen passinsa ja matkustaa suoraan metafyysiselle VIP-alueelle.

      Kannattaa silti huomata, ettei jokainen kärjekäs kommentti ole automaattisesti ad hominem. Jos joku sanoo argumenttia virheelliseksi ja näyttää, missä virhe on, kyse voi olla täysin asiallisesta kritiikistä. Jos taas hän sanoo argumentin olevan virheellinen siksi, että sen esittäjä on hänen mielestään typerä, kyseessä on aivan eri asia. Ero on yksinkertainen: arvostellaanko perustelua vai yritetäänkö korvata perustelu arvostelulla?

      Ehdotan siis pientä keskustelullista mokšaa: vapautumista henkilökohtaisuuksien ikuisesta kiertokulusta. Seuraavan kerran, kun joku esittää jälleensyntymistä, entiteettejä tai karmallisia seurauksia koskevan väitteen, ei tarvitse ryhtyä tutkimaan hänen oletettua sielunhistoriaansa, psykologista käyttöjärjestelmäänsä tai edellisen elämänsä keskustelukarmaa.

      Riittää, että kysyy: mikä on väite, mikä on näyttö ja miten johtopäätökseen päädyttiin?

      Jos tähän vastataan henkilökohtaisella hyökkäyksellä, voidaan todeta, että keskustelun argumentatiivinen käyttöjärjestelmä on kaatunut. Näytölle ilmestyy virheilmoitus: Argumenttia ei löydy. Henkilöön kohdistuva hyökkäys käynnistetty. Todistustaakkaa ei voitu ladata.

      Eikä siinä mitään, jokainen saa uskoa jälleensyntymään, karmaan tai vaikka kosmiseen käyttöjärjestelmään. Mutta kun uskomus tuodaan keskusteluun perusteltavana väitteenä, sen on kestettävä myös kysymyksiä. Muuten kyse ei ole tutkimisesta vaan uskomuksen suojelusta.

      Äänestä

    • Anonyymi00242 kirjoitti:

      Onpa keskustelun epistemologinen taso jälleen saavuttanut uuden lokan, kun itse väitteiden sijasta on alettu tutkia väitteiden esittäjien oletettuja henkisiä ominaisuuksia. Tämä on tietysti filosofisesti mielenkiintoinen karmallinen siirtymä: argumentti saapuu keskusteluun perusteluineen, mutta poistuu sieltä diagnoosina, luonnehdintana tai kirjoittajan oletettuna persoonallisuushäiriönä.

      Tätä ilmiötä kutsutaan ad hominemiksi. Latinankielinen termi tarkoittaa käytännössä sitä, että väitteen sijasta hyökätään väitteen esittäjää vastaan. Jos joku kysyy, millä perusteella Hitlerin entiteetti olisi tunnistettu jossakin nykyisessä ihmisessä, hänelle voidaan vastata esimerkiksi, että kysyjä on tyhmä, katkera, sekaisin tai muuten vain vääränlainen ihminen keskustelemaan. Näin alkuperäinen kysymys saa uuden ruumiillistuman, mutta vastausta siihen ei edelleenkään löydy.

      Tämä on argumentaation samsaraa puhtaimmillaan. Väite ei kuole eikä synny uudelleen, vaan se kiertää kehää henkilöön kohdistuvien kommenttien muodossa. Todistustaakka siirtyy maagisesti kysymyksestä kysyjään, ja keskustelija kuvittelee ratkaisseensa ongelman, koska hän on onnistunut tuottamaan toisesta ihmisestä epämiellyttävän vaikutelman.

      Mutta tässä on pieni looginen häiriötila: vaikka väitteen esittäjä olisi kuinka ärsyttävä, se ei vielä tee hänen väitteestään väärää. Ja vaikka väitteen esittäjä olisi kuinka miellyttävä, se ei tee hänen väitteestään oikeaa. Totuusarvo ei määräydy sen mukaan, kuka saa viimeisen ivallisen sanan, kuka kerää eniten kuvitteellisia keskusteluvoittoja tai kuka kykenee tuottamaan pisimmän luettelon vastapuolen oletetuista puutteista.

      Toki henkilöön liittyvät seikat voivat joskus olla keskustelun kannalta olennaisia. Esimerkiksi eturistiriita voi vaikuttaa lähteen luotettavuuden arviointiin. Mutta silloinkin tarvitaan perustelu, ei pelkkä luonnehdinta. Jos joku esittää väitteen, että tietty nykyihminen on Adolf Hitlerin jälleensyntymä, olennaista on kysyä, mistä tunnistaminen on peräisin, mitä näyttöä sille on ja miten vaihtoehtoiset selitykset on suljettu pois. Vastapuolen luonteen arvioiminen ei vastaa yhteenkään näistä kysymyksistä.

      Sama koskee vedalaisia termejä, karmaa ja entiteettien metafysiikkaa. Sanskritinkielisen sanaston käyttäminen ei anna väitteelle automaattista immuniteettia kritiikkiä vastaan. Jīva ei ole looginen palomuuri, karma ei ole argumentaation virustorjunta eikä samsāra ole lupa kierrättää samaa todistamatonta väitettä loputtomasti. Jos väite ei saa perusteluja, sen päälle voidaan rakentaa kuinka monta kosmologista kerrosta tahansa, mutta rakennus seisoo edelleen tyhjän päällä.

      Ja jos joku vastaa kritiikkiin kertomalla, ettei kriitikko ymmärrä korkeampia totuuksia, ollaan jo siirrytty tiedon arvioinnista tiedolliseen kastijärjestelmään. Siinä järjestelmässä omaa näkemystä ei tarvitse perustella, koska vastapuoli on määritelty kyvyttömäksi ymmärtämään sitä. Nerokasta! Väite on tosi, koska vain ymmärtäväiset tunnistavat sen todeksi, ja ymmärtäväiset tunnistetaan siitä, että he pitävät väitettä totena. Kehäpäätelmä saa näin oman hengellisen passinsa ja matkustaa suoraan metafyysiselle VIP-alueelle.

      Kannattaa silti huomata, ettei jokainen kärjekäs kommentti ole automaattisesti ad hominem. Jos joku sanoo argumenttia virheelliseksi ja näyttää, missä virhe on, kyse voi olla täysin asiallisesta kritiikistä. Jos taas hän sanoo argumentin olevan virheellinen siksi, että sen esittäjä on hänen mielestään typerä, kyseessä on aivan eri asia. Ero on yksinkertainen: arvostellaanko perustelua vai yritetäänkö korvata perustelu arvostelulla?

      Ehdotan siis pientä keskustelullista mokšaa: vapautumista henkilökohtaisuuksien ikuisesta kiertokulusta. Seuraavan kerran, kun joku esittää jälleensyntymistä, entiteettejä tai karmallisia seurauksia koskevan väitteen, ei tarvitse ryhtyä tutkimaan hänen oletettua sielunhistoriaansa, psykologista käyttöjärjestelmäänsä tai edellisen elämänsä keskustelukarmaa.

      Riittää, että kysyy: mikä on väite, mikä on näyttö ja miten johtopäätökseen päädyttiin?

      Jos tähän vastataan henkilökohtaisella hyökkäyksellä, voidaan todeta, että keskustelun argumentatiivinen käyttöjärjestelmä on kaatunut. Näytölle ilmestyy virheilmoitus: Argumenttia ei löydy. Henkilöön kohdistuva hyökkäys käynnistetty. Todistustaakkaa ei voitu ladata.

      Eikä siinä mitään, jokainen saa uskoa jälleensyntymään, karmaan tai vaikka kosmiseen käyttöjärjestelmään. Mutta kun uskomus tuodaan keskusteluun perusteltavana väitteenä, sen on kestettävä myös kysymyksiä. Muuten kyse ei ole tutkimisesta vaan uskomuksen suojelusta.

      Pitääkö ne perustella samalla tavalla, kun olet jo esittänyt tässä pätevät perustelut? Pitääkö perusteiden esittämistavan olla juuri tällainen?

      Äänestä

    • Anonyymi00243 kirjoitti:

      Pitääkö ne perustella samalla tavalla, kun olet jo esittänyt tässä pätevät perustelut? Pitääkö perusteiden esittämistavan olla juuri tällainen?

      Pitääkö ne perustella samalla tavalla, kun olet jo esittänyt tässä pätevät perustelut? Pitääkö perusteiden esittämistavan olla juuri tällainen kuin sinun perustelusi uskonnoista?

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18679991/enkeli-manta---oma-kehu-haisee-ja----ja-pakokaasua-pukkaa!

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18740825/enkeli-manta-muistuttaa-jotta-totuus-ei-unohdu

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18776102/enkeli-manta-vastaa-quotmielisairaanhoitajallequot
      https://keskustelu.prod.suomi24.fi/t/18750257/enkeli-mantan-jouluevankeliumi?sort=popular

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18730566/enkeli-manta-kysyy-miksi-jumala-jarjestaisi-ikuiset-bileet-apinalle

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18761237/enkeli-manta-vastaa-trollien-tahtihetket-ja-copypaste-virta!

      Äänestä

    • Anonyymi00243 kirjoitti:

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18912471/aivot-ristilla-neuroteologinen-huokaus

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18658694/mielenterveysongelmat-ovat-yleisia-helkuntaissa

      Pitääkö ne perustella samalla tavalla, kun olet jo esittänyt tässä pätevät perustelut? Pitääkö perusteiden esittämistavan olla juuri tällainen kuin sinun perustelusi uskonnoista?

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18813167/kristinusko-ja-vaaristynyt-jumalakuva-osa-c---08-02-2025

      Kristinusko ja vääristynyt jumalakuva? Osa C - 08-02-2025

      Äänestä

    • Anonyymi00243 kirjoitti:

      Pitääkö ne perustella samalla tavalla, kun olet jo esittänyt tässä pätevät perustelut? Pitääkö perusteiden esittämistavan olla juuri tällainen kuin sinun perustelusi uskonnoista?

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18813167/kristinusko-ja-vaaristynyt-jumalakuva-osa-c---08-02-2025

      Kristinusko ja vääristynyt jumalakuva? Osa C - 08-02-2025

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812786/kristinusko-ja-vaaristynyt-jumalakuva-osa-a---07-02-2025

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18813120/kristinusko-ja-vaaristynyt-jumalakuva-osa-b---08-02-2025

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18813167/kristinusko-ja-vaaristynyt-jumalakuva-osa-c---08-02-2025

      Onko huttunen kaikki hyvin perustellut näissä?

      Äänestä

    • Anonyymi00243 kirjoitti:

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812786/kristinusko-ja-vaaristynyt-jumalakuva-osa-a---07-02-2025

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18813120/kristinusko-ja-vaaristynyt-jumalakuva-osa-b---08-02-2025

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18813167/kristinusko-ja-vaaristynyt-jumalakuva-osa-c---08-02-2025

      Onko huttunen kaikki hyvin perustellut näissä?

      Pitääkö ne perustella samalla tavalla, kun olet jo esittänyt tässä pätevät perustelut? Pitääkö perusteiden esittämistavan olla juuri tällainen kuin sinun perustelusi uskonnoista?

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18604146/kristinuskon-ydinopin-surkuhupaisa-ristiriita

      Enkeli Mäntä, faktojen ystävä ja mielipiteiden selibaattipappi
      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18937944/mika-on-ihmisen-jako-kolmeen
      Enkeli Mäntä
      Emeritusprofessori aiheesta "Kuolemanjälkeinen elämä ja muu epävarma logiikka uskontojen historiassa"
      Twitter: @MantaEnkeli | Mastodon: @[sieluja.ei.palauteta]

      Äänestä

    • Anonyymi00243 kirjoitti:

      Pitääkö ne perustella samalla tavalla, kun olet jo esittänyt tässä pätevät perustelut? Pitääkö perusteiden esittämistavan olla juuri tällainen kuin sinun perustelusi uskonnoista?

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18604146/kristinuskon-ydinopin-surkuhupaisa-ristiriita

      Enkeli Mäntä, faktojen ystävä ja mielipiteiden selibaattipappi
      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18937944/mika-on-ihmisen-jako-kolmeen
      Enkeli Mäntä
      Emeritusprofessori aiheesta "Kuolemanjälkeinen elämä ja muu epävarma logiikka uskontojen historiassa"
      Twitter: @MantaEnkeli | Mastodon: @[sieluja.ei.palauteta]

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/19021462/alykkaisillisin-ihminen-tallallisella-loyvoksella-hetkella-tallalla

      Minä, Enkeli Mäntä, kristinuskon epävirallinen epäilijä, havaitsen tieteellisen läpimurron heti kun sellainen ilmestyy, ja Kim on kirjaimellisesti perustanut enemmän älykkyysjärjestöjä kuin sinä olet tehnyt päätelmiä. Hänen metodinsa:

      Äänestä

    • Anonyymi00243 kirjoitti:

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/19021462/alykkaisillisin-ihminen-tallallisella-loyvoksella-hetkella-tallalla

      Minä, Enkeli Mäntä, kristinuskon epävirallinen epäilijä, havaitsen tieteellisen läpimurron heti kun sellainen ilmestyy, ja Kim on kirjaimellisesti perustanut enemmän älykkyysjärjestöjä kuin sinä olet tehnyt päätelmiä. Hänen metodinsa:

      Pitääkö ne perustella samalla tavalla, kun olet jo esittänyt tässä pätevät perustelut? Pitääkö perusteiden esittämistavan olla juuri tällainen kuin sinun perustelusi uskonnoista?

      Jos kaikki laittaisi ottaisi noin vuorokauden, mutta toki voi laitta lisää

      Äänestä

    • "Jos tähän vastataan henkilökohtaisella hyökkäyksellä"
      Eikö kaikki kirjoituksesi ole juuri tuollaista? On outoa, ettet huomaa sitä omissa teksteissäsi.

      Äänestä

    • Anonyymi00243 kirjoitti:

      "Jos tähän vastataan henkilökohtaisella hyökkäyksellä"
      Eikö kaikki kirjoituksesi ole juuri tuollaista? On outoa, ettet huomaa sitä omissa teksteissäsi.

      Suomi24:n keskustelupalstalla kannattaa joskus lukea muutakin kuin viimeisintä viestiä. Vielä parempi on avata vanha ketju ja verrata sitä uudempaan. Siinä voi päästä todistamaan sellaista mielipiteiden liikkuvuutta, että tavallinen tuuliviirikin näyttää periaatteen mieheltä.

      Tarkastellaanpa kahta keskustelua:

      1. Koko maan tuomari tekee oikein! (hindulaisuuden palstalla huom)
      https://keskustelu.suomi24.fi/t/19086746/koko-maan-tuomari-tekee-oikein!

      2. Mitä tälle palstalle on tapahtunut?
      https://keskustelu.suomi24.fi/t/19580119/mita-talle-palstalle-on-tapahtunut

      Ensimmäisessä ketjussa esiintyy Enkeli Mäntä, jonka kirjoituksia joku lukija ihailee suorastaan liikuttavan lämpimästi. Kehut eivät jää epämääräiseksi nyökyttelyksi, vaan tyyli on varsin juhlallinen:

      ”Ystävämme Enkeli Mäntä. Taas loistavaa takstiä. Bravo bravissimo taas, Enkeli Mäntä!”

      Toisessa kommentissa ylistys saa vielä lisää kierroksia. Kirjoittaja kuvailee Mäntää muun muassa näin:

      ”Erittäin tyylitajuinen kirjoittaessaan ja samalla runollinen ajatuksenlennossaan…”

      Ja jatkaa kehumalla tekstien älykkyyttä, syvyyttä ja huumoria. Lukijalle syntyy vaikutelma, että palstalle on ilmaantunut varsinainen kirjallisuuden suurmestari. Melkein odottaa, että seuraavaksi perustetaan fanikerho, pystytetään muistomerkki ja nimetään keskustelualue uudelleen Mäntän akatemiaksi.

      Mutta sitten siirrytään jälkimmäiseen ketjuun.

      Siellä keskustelun sävy on aivan toinen. Mäntästä puhutaan jo näin:

      ”Mäntä-nimimerkillä pilkkaat kristittyjä ja Urge-nimimerkillä puolustat kristinuskoa.”

      Samassa yhteydessä esitetään väite, että Mäntä ja Urge olisivat saman henkilön käyttämiä nimimerkkejä. Kyse on kirjoittajan esittämästä syytöksestä, ei pelkästään näistä viesteistä riippumattomasti vahvistetusta henkilöllisyydestä.

      Ja sitten tulee ehkä koko näytelmän kiinnostavin kohta. Samassa jälkimmäisessä keskustelussa lukee:

      ”Mäntä on erittäin älykäs; on sääli, että hän käyttää sitä ihmisten vahingoksi.”

      Hetkinen. Erittäin älykäs! Aiemmin runollinen, tyylitajuinen, syvällinen ja huumorintajuinen kirjoittaja. Nyt älykkyys on edelleen tallella, mutta sen käyttötarkoitus on vaihtunut. Kyseessä on melkein kirjallinen versio vanhasta autokaupasta: moottori on erinomainen, mutta omistaja ajaa väärään suuntaan.

      Erityisen kiinnostavaa on, että jälkimmäisessä ketjussa samasta henkilöstä kirjoitetaan myös:

      ”Kukaan ei ole koskaan aiheuttanut niin paljon vahinkoa – ainakaan yhtä paljon kuin hän.”

      Tässä kohtaa lukija joutuu jo miettimään, mitä kaikkea keskustelupalstalla voi tapahtua ihmisen arviolle toisesta ihmisestä. Onko kyseessä henkilökuvan täydellinen uudelleenarviointi, vanhan ihailun unohtaminen vai yksinkertaisesti se, että samaa henkilöä katsotaan eri tilanteissa aivan eri silmin?

      Tietenkin ihminen saa muuttaa mieltään. Se on jopa suositeltavaa, jos uutta tietoa ilmaantuu. Eikä siinä ole mitään väärää, että aiemmin ihaillun kirjoittajan toiminta alkaa myöhemmin ärsyttää. Mutta jos ylistys ja tuomio osuvat samaan keskustelukokonaisuuteen ja kirjoittajan jälki näyttää tutulta, kontrasti on kieltämättä herkullinen.

      Suomi24:ssa on siis mahdollista nähdä kirjallisuuskriitikon syntymä ja kuolema ilman, että kukaan ehtii poistua palstalta. Ensin taputetaan seisaaltaan, sitten vaaditaan esiripun laskemista. Päähenkilö ei välttämättä ole muuttunut lainkaan – tai ehkä on. Varmaa on vain se, että yleisön tunnelma vaihtuu.

      Tämän tarinan opetus ei ole, että joku ei saisi olla väärässä tai muuttaa mieltään. Pikemminkin se, että keskustelupalstalla kannattaa säilyttää vanhat viestit. Ne ovat joskus parempi muistikirja kuin ihmisen oma muisti.

      Ja lopuksi pieni kysymys palstalaisille: jos kirjoittaja on eilen mestari ja tänään vahingontekijä, kumpi arvio kertoo enemmän Mäntästä – vai kertovatko ne lopulta enemmän arvioijasta?

      Siinäpä mietittävää.

      Äänestä

    • Anonyymi00254 kirjoitti:

      Suomi24:n keskustelupalstalla kannattaa joskus lukea muutakin kuin viimeisintä viestiä. Vielä parempi on avata vanha ketju ja verrata sitä uudempaan. Siinä voi päästä todistamaan sellaista mielipiteiden liikkuvuutta, että tavallinen tuuliviirikin näyttää periaatteen mieheltä.

      Tarkastellaanpa kahta keskustelua:

      1. Koko maan tuomari tekee oikein! (hindulaisuuden palstalla huom)
      https://keskustelu.suomi24.fi/t/19086746/koko-maan-tuomari-tekee-oikein!

      2. Mitä tälle palstalle on tapahtunut?
      https://keskustelu.suomi24.fi/t/19580119/mita-talle-palstalle-on-tapahtunut

      Ensimmäisessä ketjussa esiintyy Enkeli Mäntä, jonka kirjoituksia joku lukija ihailee suorastaan liikuttavan lämpimästi. Kehut eivät jää epämääräiseksi nyökyttelyksi, vaan tyyli on varsin juhlallinen:

      ”Ystävämme Enkeli Mäntä. Taas loistavaa takstiä. Bravo bravissimo taas, Enkeli Mäntä!”

      Toisessa kommentissa ylistys saa vielä lisää kierroksia. Kirjoittaja kuvailee Mäntää muun muassa näin:

      ”Erittäin tyylitajuinen kirjoittaessaan ja samalla runollinen ajatuksenlennossaan…”

      Ja jatkaa kehumalla tekstien älykkyyttä, syvyyttä ja huumoria. Lukijalle syntyy vaikutelma, että palstalle on ilmaantunut varsinainen kirjallisuuden suurmestari. Melkein odottaa, että seuraavaksi perustetaan fanikerho, pystytetään muistomerkki ja nimetään keskustelualue uudelleen Mäntän akatemiaksi.

      Mutta sitten siirrytään jälkimmäiseen ketjuun.

      Siellä keskustelun sävy on aivan toinen. Mäntästä puhutaan jo näin:

      ”Mäntä-nimimerkillä pilkkaat kristittyjä ja Urge-nimimerkillä puolustat kristinuskoa.”

      Samassa yhteydessä esitetään väite, että Mäntä ja Urge olisivat saman henkilön käyttämiä nimimerkkejä. Kyse on kirjoittajan esittämästä syytöksestä, ei pelkästään näistä viesteistä riippumattomasti vahvistetusta henkilöllisyydestä.

      Ja sitten tulee ehkä koko näytelmän kiinnostavin kohta. Samassa jälkimmäisessä keskustelussa lukee:

      ”Mäntä on erittäin älykäs; on sääli, että hän käyttää sitä ihmisten vahingoksi.”

      Hetkinen. Erittäin älykäs! Aiemmin runollinen, tyylitajuinen, syvällinen ja huumorintajuinen kirjoittaja. Nyt älykkyys on edelleen tallella, mutta sen käyttötarkoitus on vaihtunut. Kyseessä on melkein kirjallinen versio vanhasta autokaupasta: moottori on erinomainen, mutta omistaja ajaa väärään suuntaan.

      Erityisen kiinnostavaa on, että jälkimmäisessä ketjussa samasta henkilöstä kirjoitetaan myös:

      ”Kukaan ei ole koskaan aiheuttanut niin paljon vahinkoa – ainakaan yhtä paljon kuin hän.”

      Tässä kohtaa lukija joutuu jo miettimään, mitä kaikkea keskustelupalstalla voi tapahtua ihmisen arviolle toisesta ihmisestä. Onko kyseessä henkilökuvan täydellinen uudelleenarviointi, vanhan ihailun unohtaminen vai yksinkertaisesti se, että samaa henkilöä katsotaan eri tilanteissa aivan eri silmin?

      Tietenkin ihminen saa muuttaa mieltään. Se on jopa suositeltavaa, jos uutta tietoa ilmaantuu. Eikä siinä ole mitään väärää, että aiemmin ihaillun kirjoittajan toiminta alkaa myöhemmin ärsyttää. Mutta jos ylistys ja tuomio osuvat samaan keskustelukokonaisuuteen ja kirjoittajan jälki näyttää tutulta, kontrasti on kieltämättä herkullinen.

      Suomi24:ssa on siis mahdollista nähdä kirjallisuuskriitikon syntymä ja kuolema ilman, että kukaan ehtii poistua palstalta. Ensin taputetaan seisaaltaan, sitten vaaditaan esiripun laskemista. Päähenkilö ei välttämättä ole muuttunut lainkaan – tai ehkä on. Varmaa on vain se, että yleisön tunnelma vaihtuu.

      Tämän tarinan opetus ei ole, että joku ei saisi olla väärässä tai muuttaa mieltään. Pikemminkin se, että keskustelupalstalla kannattaa säilyttää vanhat viestit. Ne ovat joskus parempi muistikirja kuin ihmisen oma muisti.

      Ja lopuksi pieni kysymys palstalaisille: jos kirjoittaja on eilen mestari ja tänään vahingontekijä, kumpi arvio kertoo enemmän Mäntästä – vai kertovatko ne lopulta enemmän arvioijasta?

      Siinäpä mietittävää.

      Olet erittäin älykäs. Olen sen usein sanonut, suorastaan Suomen Einstein. Sääli vain, että käytät älyäsi pahaan.

      Äänestä

    • Anonyymi00255 kirjoitti:

      Olet erittäin älykäs. Olen sen usein sanonut, suorastaan Suomen Einstein. Sääli vain, että käytät älyäsi pahaan.

      KuuluuT Suomen intelligentsian edustajiin – kaikki riippuu siitä, mihin älyä käytetään.

      Äänestä

    • Anonyymi00255 kirjoitti:

      Olet erittäin älykäs. Olen sen usein sanonut, suorastaan Suomen Einstein. Sääli vain, että käytät älyäsi pahaan.

      "Ja jatkaa kehumalla tekstien älykkyyttä, syvyyttä ja huumoria. Lukijalle syntyy vaikutelma, että palstalle on ilmaantunut varsinainen kirjallisuuden suurmestari."
      Sitähän sinä oletkin!

      Äänestä

    • "Pikemminkin se, että keskustelupalstalla kannattaa säilyttää vanhat viestit."

      Kaikki on säilytetty!

      Äänestä

    • Anonyymi00255 kirjoitti:

      Olet erittäin älykäs. Olen sen usein sanonut, suorastaan Suomen Einstein. Sääli vain, että käytät älyäsi pahaan.

      Onko tuo mäntä täynnä pahuutta vai onko vika sittenkin katsojan silmässä?

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18773694/jeesus-krishna-buddha-ja-helluntailainen-kahvilla

      Tässä kahvilakeskustelussa näyttää olevan käynnissä varsinainen hengellisen mäntämoottorin ylikierrostila. Alun perin pöytään istutettiin Jeesus, Krishna, Buddha ja helluntailainen, tarjoiltiin kahvia ja yritettiin vähän leikitellä uskontojen eroilla. Mutta kas kummaa: ennen kuin kahvi ehti jäähtyä, paikalle saapui myös teologinen katsastusmies, joka alkoi tutkia satiirikon pakoputkesta mahdollisesti tihkuvia demoneita.

      Nyt pitäisi kuulemma selvittää, onko satiiri itsessään pahasta, onko sen kirjoittaja hengellisesti eksyksissä ja voiko koko kahvitarinan taustalta löytyä jopa vuohenmuotoisen kosmisen pahuuden pitkä varjo. Siinä on jo melkoisesti painolastia yhdelle kahvikupilliselle.

      Mutta kysytäänpä aivan vakavasti: jos joku kirjoittaa humoristisen tarinan, jossa uskonnolliset henkilöt keskustelevat kahvilassa, osoittaako se automaattisesti kirjoittajan olevan paha, eksynyt tai jonkin hengellisen harhan vallassa? Vai voisiko olla niin, että lukija tuo tekstiin oman tulkintakehyksensä ja alkaa nähdä siinä asioita, joita kirjoittaja ei siihen tarkoittanut?

      Tätä voisi kutsua tulkinnalliseksi mäntäefektiksi. Kun sylinteriin syötetään tarpeeksi epäluuloa, jokainen lause puristuu lopulta epäilyttäväksi. Hymy muuttuu pilkaksi, vertauskuva eksytykseksi ja vitsi moraaliseksi rikkomukseksi. Lopuksi pakoputkesta tulee ulos varma diagnoosi kirjoittajan hengellisestä tilasta, vaikka moottorin sisälle ei ole edes kurkistettu.

      Toki satiirilla voidaan loukata. Sitä voidaan käyttää epäreilusti, ja uskonnollisia vakaumuksia voi pilkata tavalla, joka ei edistä mitään järkevää keskustelua. Tämä on täysin mahdollista. Mutta siitä ei seuraa, että jokainen uskontoa käsittelevä vitsi olisi automaattisesti pahantahtoinen. Vielä vähemmän siitä seuraa, että satiirikon pitäisi olla jonkin demonologisen sanakirjan perusteella epäilyttävä olento.

      Jos satiirin tarkoitus on osoittaa, miten ihmiset voivat takertua omaan totuuskäsitykseensä, eikö silloin olisi aika osuvaa tutkia myös sitä, miten lukija reagoi satiiriin? Jos tarina herättää niin voimakkaan tarpeen luokitella kirjoittaja hengellisesti vaaralliseksi, keskustelun mielenkiintoisin kohde saattaa olla itse reaktio.

      Tässä kohtaa astuu näyttämölle katsojan silmä. Se ei tarkoita, että kaikki tulkinnat olisivat yhtä hyviä tai että kirjoittaja olisi aina syytön. Se tarkoittaa vain sitä, ettei tekstin merkitys ratkea sillä, kuinka voimakkaasti joku kokee sen pahaksi. Tarvitaan perustelu: mikä kohta on loukkaava, millä tavalla se vääristelee käsiteltyä uskontoa ja miksi? Sellainen kritiikki olisi paljon kiinnostavampaa kuin kirjoittajan kuvitellun sielun tilan inventointi.

      Ja mitä tulee sanaan satiiri, sen historiallinen ja nykyinen merkitys ei ratkea sillä, että etsitään samankaltaiselta kuulostavia heprean sanoja ja rakennetaan niiden ympärille demonologinen sukupuu. Etymologia ei ole maaginen tutkintaväline, jolla tekstistä löydetään kirjoittajan piilotettu pahuus. Sanan alkuperä, myöhemmät merkitykset ja sen käyttö tietyssä tekstissä ovat eri kysymyksiä.

      Voisiko siis olla, että tuo kuuluisa hengellinen mäntä ei olekaan täynnä pahuutta? Ehkä sylinterissä on vain eri käsityksiä huumorista, uskonnosta ja siitä, milloin vitsi muuttuu loukkaukseksi. Ja ehkä katsojan silmässä on joskus niin paksu teologinen linssi, että kahvikupin pohjallekin ilmestyy kokonainen apokalyptinen kosmologia.

      Ehdotan kokeeksi pientä hengellistä huoltotoimenpidettä: ennen kuin julistetaan satiirikko eksyneeksi, tarkistetaan ensin tekstin sisältö, tarkoitus ja asiayhteys. Sen jälkeen voidaan arvioida, osuiko satiiri maaliin vai lensikö se yli. Ei tarvitse heti avata demonologista korjaamokäsikirjaa ja vaihtaa koko moottoria.

      Sillä jos jokainen uskonnollinen vitsi tulkitaan pahuutta tihkuvaksi eksytykseksi, lopulta jäljelle jää keskustelu, jossa kukaan ei enää uskalla nauraa, kysyä tai vertailla. Silloin kahvilan pöydässä istuvat kyllä kaikki oikeaoppisuuden vartijat, mutta kahvi on kylmää ja keskustelu kuollut.

      Ja ehkä juuri siinä piilee tämän koko episodin paras satiirinen käänne: kun etsii pahuutta jokaisesta vitsistä, voi lopulta olla näkemättä sitä, mitä vitsillä yritettiin sanoa.

      Äänestä

    • Anonyymi00255 kirjoitti:

      "Pikemminkin se, että keskustelupalstalla kannattaa säilyttää vanhat viestit."

      Kaikki on säilytetty!

      Tallennettu myös poliisia varten, väkivallalla uhkauksia, ne on toimitettu jo!
      Kaikki on tallessa!

      Äänestä

    • Anonyymi00260 kirjoitti:

      Onko tuo mäntä täynnä pahuutta vai onko vika sittenkin katsojan silmässä?

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18773694/jeesus-krishna-buddha-ja-helluntailainen-kahvilla

      Tässä kahvilakeskustelussa näyttää olevan käynnissä varsinainen hengellisen mäntämoottorin ylikierrostila. Alun perin pöytään istutettiin Jeesus, Krishna, Buddha ja helluntailainen, tarjoiltiin kahvia ja yritettiin vähän leikitellä uskontojen eroilla. Mutta kas kummaa: ennen kuin kahvi ehti jäähtyä, paikalle saapui myös teologinen katsastusmies, joka alkoi tutkia satiirikon pakoputkesta mahdollisesti tihkuvia demoneita.

      Nyt pitäisi kuulemma selvittää, onko satiiri itsessään pahasta, onko sen kirjoittaja hengellisesti eksyksissä ja voiko koko kahvitarinan taustalta löytyä jopa vuohenmuotoisen kosmisen pahuuden pitkä varjo. Siinä on jo melkoisesti painolastia yhdelle kahvikupilliselle.

      Mutta kysytäänpä aivan vakavasti: jos joku kirjoittaa humoristisen tarinan, jossa uskonnolliset henkilöt keskustelevat kahvilassa, osoittaako se automaattisesti kirjoittajan olevan paha, eksynyt tai jonkin hengellisen harhan vallassa? Vai voisiko olla niin, että lukija tuo tekstiin oman tulkintakehyksensä ja alkaa nähdä siinä asioita, joita kirjoittaja ei siihen tarkoittanut?

      Tätä voisi kutsua tulkinnalliseksi mäntäefektiksi. Kun sylinteriin syötetään tarpeeksi epäluuloa, jokainen lause puristuu lopulta epäilyttäväksi. Hymy muuttuu pilkaksi, vertauskuva eksytykseksi ja vitsi moraaliseksi rikkomukseksi. Lopuksi pakoputkesta tulee ulos varma diagnoosi kirjoittajan hengellisestä tilasta, vaikka moottorin sisälle ei ole edes kurkistettu.

      Toki satiirilla voidaan loukata. Sitä voidaan käyttää epäreilusti, ja uskonnollisia vakaumuksia voi pilkata tavalla, joka ei edistä mitään järkevää keskustelua. Tämä on täysin mahdollista. Mutta siitä ei seuraa, että jokainen uskontoa käsittelevä vitsi olisi automaattisesti pahantahtoinen. Vielä vähemmän siitä seuraa, että satiirikon pitäisi olla jonkin demonologisen sanakirjan perusteella epäilyttävä olento.

      Jos satiirin tarkoitus on osoittaa, miten ihmiset voivat takertua omaan totuuskäsitykseensä, eikö silloin olisi aika osuvaa tutkia myös sitä, miten lukija reagoi satiiriin? Jos tarina herättää niin voimakkaan tarpeen luokitella kirjoittaja hengellisesti vaaralliseksi, keskustelun mielenkiintoisin kohde saattaa olla itse reaktio.

      Tässä kohtaa astuu näyttämölle katsojan silmä. Se ei tarkoita, että kaikki tulkinnat olisivat yhtä hyviä tai että kirjoittaja olisi aina syytön. Se tarkoittaa vain sitä, ettei tekstin merkitys ratkea sillä, kuinka voimakkaasti joku kokee sen pahaksi. Tarvitaan perustelu: mikä kohta on loukkaava, millä tavalla se vääristelee käsiteltyä uskontoa ja miksi? Sellainen kritiikki olisi paljon kiinnostavampaa kuin kirjoittajan kuvitellun sielun tilan inventointi.

      Ja mitä tulee sanaan satiiri, sen historiallinen ja nykyinen merkitys ei ratkea sillä, että etsitään samankaltaiselta kuulostavia heprean sanoja ja rakennetaan niiden ympärille demonologinen sukupuu. Etymologia ei ole maaginen tutkintaväline, jolla tekstistä löydetään kirjoittajan piilotettu pahuus. Sanan alkuperä, myöhemmät merkitykset ja sen käyttö tietyssä tekstissä ovat eri kysymyksiä.

      Voisiko siis olla, että tuo kuuluisa hengellinen mäntä ei olekaan täynnä pahuutta? Ehkä sylinterissä on vain eri käsityksiä huumorista, uskonnosta ja siitä, milloin vitsi muuttuu loukkaukseksi. Ja ehkä katsojan silmässä on joskus niin paksu teologinen linssi, että kahvikupin pohjallekin ilmestyy kokonainen apokalyptinen kosmologia.

      Ehdotan kokeeksi pientä hengellistä huoltotoimenpidettä: ennen kuin julistetaan satiirikko eksyneeksi, tarkistetaan ensin tekstin sisältö, tarkoitus ja asiayhteys. Sen jälkeen voidaan arvioida, osuiko satiiri maaliin vai lensikö se yli. Ei tarvitse heti avata demonologista korjaamokäsikirjaa ja vaihtaa koko moottoria.

      Sillä jos jokainen uskonnollinen vitsi tulkitaan pahuutta tihkuvaksi eksytykseksi, lopulta jäljelle jää keskustelu, jossa kukaan ei enää uskalla nauraa, kysyä tai vertailla. Silloin kahvilan pöydässä istuvat kyllä kaikki oikeaoppisuuden vartijat, mutta kahvi on kylmää ja keskustelu kuollut.

      Ja ehkä juuri siinä piilee tämän koko episodin paras satiirinen käänne: kun etsii pahuutta jokaisesta vitsistä, voi lopulta olla näkemättä sitä, mitä vitsillä yritettiin sanoa.

      Muutama tavallinen viesti ei riitä pahan poistamiseen; eiväthän edes rikolliset ajattele aina rikollisten tavoin.

      Äänestä

    • Anonyymi00255 kirjoitti:

      "Pikemminkin se, että keskustelupalstalla kannattaa säilyttää vanhat viestit."

      Kaikki on säilytetty!

      Entä onko mäntä ateisti vai onko ateismikin jo saanut hengellisen huollon?

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/18790616/enkeli-manta-hoi!

      Aiheesta Enkeli Mäntä, Hoi! näyttää avautuvan aivan uusi teologinen huoltoasema. Nyt pitäisi selvittää, onko Mäntä ateisti, deisti, salaa uskova, entinen uskova vai kenties kosmisen katsastuskonttorin hyllylle unohtunut metafyysinen varaosa.

      Kysymys on tietysti tärkeä. Onhan tunnetusti niin, että jos kirjoittaja esittää uskontoa kritisoivan ajatuksen, ensimmäiseksi on selvitettävä hänen maailmankatsomuksensa ja vasta sitten mahdollisesti se, oliko hänen sanomassaan mitään järkeä.

      Mäntä saattaa siis olla ateisti, mutta entä jos hän onkin deisti? Tai agnostikko? Tai filosofinen sekakäyttäjä, joka ottaa aamulla kahvin kanssa ripauksen skeptisyyttä, lounaalla annoksen metafysiikkaa ja iltapalaksi kulhollisen kosmista epävarmuutta? Kuka tietää! Ehkä jopa Mäntä itse joutuu tilaamaan oman sielunsa käyttöohjeen asiakaspalvelusta.

      Mutta tässä kohtaa voisi tehdä pienen käsitteellisen remontin. Ateismi tarkoittaa tavallisesti jumalauskon puuttumista tai näkemystä, ettei jumalia ole. Agnostisismi puolestaan liittyy tietämiseen: siihen, katsotaanko jumalan olemassaolo tiedettäväksi tai tiedetäänkö siitä mitään. Deismi taas viittaa näkemykseen jumalasta, joka on luonut maailman mutta ei välttämättä puutu sen tapahtumiin. Nämä eivät ole sama asia, vaikka keskustelupalstan metafyysisessä pesukoneessa kaikki käsitteet joskus linkoutuvat samaan rumpuun.

      Ja mikä tärkeintä: ihmisen nimilappu ei ratkaise hänen argumenttiensa totuusarvoa.

      Jos Mäntä sanoo, ettei muinainen teksti yksinään todista yliluonnollista tapahtumaa, väitettä pitäisi arvioida sen perustelujen mukaan. Jos joku puolestaan väittää, että jumala on olemassa, hänenkin väitettään voidaan tarkastella perustelujen kautta. Kummankaan kohdalla ei tarvitse ensin suorittaa sielun taustatarkistusta, karmallista luottotietokyselyä tai hengellistä ajokorttikoetta.

      Tässä onkin keskustelun hauska paradoksi: Mäntää pyydetään pöyhimään ateismiaan, mutta samalla koko kysymys uhkaa muuttua tutkimuksesta henkilöllisyystutkinnaksi. Ikään kuin argumentti saisi päteä vain, jos sen esittäjä kuuluu oikeaan metafyysiseen heimoon.

      Mutta entä jos Mäntä ei olekaan ateismin ylipappi? Entä jos hän on vain tyyppi, joka haluaa kysyä, millä perusteella jokin väite uskotaan todeksi? Sellainen kysymys ei vaadi ateistista jäsenkirjaa. Se ei myöskään edellytä uskonnollista jäsenkirjaa. Se vaatii lähinnä kykyä erottaa toisistaan uskomus, perustelu, havainto ja johtopäätös.

      Tietenkin on mahdollista, että Mäntä on väärässä. Skeptikko voi olla väärässä, ateisti voi olla väärässä, teisti voi olla väärässä ja deisti voi olla väärässä. Ihmisellä ei ole automaattista totuustakuuta sen perusteella, mihin maailmankatsomuksen lokeroon hänet sijoitetaan.

      Siksi olisi kiinnostavaa nähdä keskustelussa hieman vähemmän metafyysistä henkilökorttien tarkastusta ja hieman enemmän varsinaisten väitteiden käsittelyä. Jos Mäntä esittää huonon argumentin, osoittakaa virhe. Jos hän vääristelee uskontoa, osoittakaa vääristely. Jos hän tekee perusteettoman johtopäätöksen, näyttäkää missä kohtaa päättely katkeaa.

      Mutta jos vastaukseksi jää vain arvuuttelu siitä, mitä Mäntä oikeasti uskoo, keskustelun moottori käy tyhjäkäynnillä ja pakoputkesta tulee ulos pelkkää identiteettikaasua.

      Lopullinen diagnoosi jää siis avoimeksi: onko Mäntä ateisti, agnostikko vai deisti? Ehkä asia selviää joskus, ehkä ei. Mutta paljon tärkeämpi kysymys kuuluu: onko Mäntän esittämä väite perusteltu?

      Sillä maailmankatsomus ei ole argumentin korvike, eikä ihmisen oletettu vakaumus ole looginen kumileimasin. Totuutta ei ratkaista sillä, kuka keskustelija on, vaan sillä, mitä hän sanoo ja millä perusteilla.

      Äänestä

    • Anonyymi00255 kirjoitti:

      Muutama tavallinen viesti ei riitä pahan poistamiseen; eiväthän edes rikolliset ajattele aina rikollisten tavoin.

      "Ja lopuksi pieni kysymys palstalaisille: jos kirjoittaja on eilen mestari ja tänään vahingontekijä, kumpi arvio kertoo enemmän Mäntästä – vai kertovatko ne lopulta enemmän arvioijasta?"

      Ihmiskameleontti, niitähän on olemassa, myös sinun hahmossasi, sellaiset jotka pystyvät muuttamaan käytöstään, persoonaansa tai jopa ulkonäköään tilanteen mukaan.

      Äänestä

    • Jos keskustelut on nyt käyty, niin välillä tekee varmasti hyvää sulkea selain, vetää takki niskaan ja lähteä raikkaaseen ulkoilmaan tuulettamaan ajatuksia. Metsässä ei tarvitse voittaa yhtäkään argumenttia, eikä jokaisen vastaantulevan puun tarvitse todistaa maailmankuvaansa oikeaksi.

      Toivotaan sopivasti kirpeitä syyssäitä, kirkkaita ajatuksia ja hyvää mieltä. Joskus paras viimeinen sana on se, ettei tarvitse sanoa enää mitään.

      Hyvää syksyn jatkoa.

      Äänestä

    Jälleensyntyminen on höpöä

    Äänestä

    Ihminen elää ja syntyy vain kerran, ihmisen tulee kyllä uudestisyntyä ylhäältä eli tulla uskoon. Mutta jälleensyntyminen on valhetta

    Äänestä

    • Se on kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä

      Äänestä

    Hän on keskuudessamme ja tunnetaan nimellä Netanyahu.

    Äänestä

    Aatu on nykyisin Greta Thunberg, eli kehitystä tapahtuu.

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 39 sääntöjenvastaista viestiä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    Hän voi olla vaikka taiteen mesenaatti mitta tekojensa seuraukset alkavat myös toimia. .

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu