https://judo.fi/wp-content/uploads/2026/10/toimintasuunnitelma-ja-talousarvio-2027.pdf
Toimintasuunnitelma on kunnianhimoinen, mutta sen suurin heikkous on strategisten tavoitteiden, käytännön toimenpiteiden ja taloudellisten resurssien välisen yhteyden puutteellinen osoittaminen.
Suunnitelmassa on paljon hyvää. Huippu-urheilulle on rakennettu selkeä valmennusjärjestelmä, koulutusta kehitetään ja seuratoiminnan merkitys tunnistetaan. Myös organisaation uudistaminen tarjoaa mahdollisuuksia.
Ongelma on, että dokumentti kuvaa monin paikoin enemmän sitä, mitä aiotaan tehdä, kuin sitä, mitä tekemisellä pitäisi saada aikaan, paljonko se maksaa ja miten onnistuminen todetaan.
Judoliiton strategiassa on kolme päätavoitetta:
1. Jäsenmäärän kasvattaminen 10 prosentilla vuosittain.
2. Olympiamitalin saavuttaminen Los Angelesissa 2028.
3. Tähtiseurojen ja koulutuksiin osallistuvien määrän kasvattaminen.
Suunnitelma tunnustaa, että jäsenmäärän kasvutavoitteesta ollaan jäljessä. Silti dokumentissa ei esitetä riittävän selkeää, lukuihin perustuvaa arviota siitä, miksi näin on tapahtunut ja kuinka kehitys käännetään.
Tämä on olennainen puute, sillä jäsenmäärän kasvu ja seuratoiminnan kehittyminen ovat pitkällä aikavälillä myös huippujudon menestymisen edellytyksiä.
Talousarvio on ylijäämäinen, mikä on sinänsä hyvä asia. Tulosmarginaali on kuitenkin vain 1,35 prosenttia. Pienikin poikkeama tuotto- tai kulupuolella voi poistaa ylijäämän.
Henkilöstökulut nousevat lähes 11 prosenttia, kun kokonaismenojen kasvu on noin viisi prosenttia. Dokumentti ei avaa riittävän yksityiskohtaisesti, mistä henkilöstökulujen kasvu johtuu ja millaisia lisätuloksia sillä tavoitellaan.
Valmennuksen osuus on huomattava
Valiokunnittaisessa talousarviossa valmennuksen bruttokulut ovat noin 966 000 euroa eli 69 prosenttia kokonaiskuluista.
Se ei tarkoita, että kaikki tämä olisi vapaasti huippu-urheiluun käytettävää rahaa. Mukana on esimerkiksi urheilijoiden omilla osallistumismaksuilla katettavia menoja ja käyttötarkoitukseltaan sidottua rahoitusta.
Silti painotus herättää olennaisen kysymyksen:
Onko resurssien jakautuminen oikeassa suhteessa strategian kolmeen tasavertaiseen päätavoitteeseen?
Koulutus- ja seurakehitystoimintaan käytettävien resurssien todellinen kokonaismäärä ei käy nykyisestä budjettirakenteesta selkeästi ilmi. Siksi suora vertailu on hankalaa. Tämä on ennen kaikkea talousarvion läpinäkyvyysongelma.
Jäsenmäärän kasvu – strategian heikoimmin perusteltu tavoite
Suunnitelmassa ehdotetaan jäsenhankintaan muun muassa Kokeile Judoa -konseptia, markkinointia, videotuotantoja sekä Judolla liikkeelle -hanketta.
Nämä ovat mahdollisia kasvun välineitä, mutta niistä puuttuu selkeä tuloksellisuusketju.
Esimerkiksi markkinointikampanjan onnistumista ei pitäisi ensisijaisesti arvioida näkyvyyden perusteella vaan sen perusteella, kuinka monta uutta harrastajaa kampanjasta saadaan ja kuinka moni jatkaa judon parissa.
Vielä merkittävämpi puute on harrastajien pysyvyyden tarkastelu.
Jos seura saa 30 uutta harrastajaa mutta menettää samana vuonna 35 entistä, jäsenmäärä ei kasva. Siksi pelkkä uusien harrastajien hankinta ei riitä.
Mielestäni jokaisen jäsenkasvua tavoittelevan toimintasuunnitelman pitäisi osoittaa kolme asiaa: kuinka paljon uusia jäseniä tavoitellaan, kuinka moni nykyisistä jäsenistä halutaan säilyttää ja mitkä ovat tärkeimmät syyt lopettamiselle.
Nyt kasvua tavoitellaan ilman riittävää tietoa siitä, missä jäsenpolun vaiheessa harrastajia menetetään.
Seuratoiminnan kehittäminen – oikea tavoite, mutta riittääkö toteutus?
Seuratoiminnan kehittämisessä on useita myönteisiä asioita. Tähtiseurojen toimintaa halutaan tukea auditointien välillä, VOK-koulutuksia uudistetaan ja alueellisen yhteistyön merkitys tunnistetaan.
Erityisen konkreettinen on Judolla liikkeelle -hankkeen tavoite kouluttaa 30 ohjaajaa ja vakiinnuttaa toimintamalli vähintään kymmeneen seuraan. Tällaista mitattavuutta kaipaisi muuallekin suunnitelmaan.
Strategisen seurakehityksen näkökulmasta näen kuitenkin kaksi puutetta.
Ensimmäinen on seuratoiminnan erilaisten lähtökohtien huomioiminen. Tähtiseuraohjelma on hyvä kehittämisväline, mutta se ei yksin ratkaise esimerkiksi pienten seurojen ohjaajapulaa, taloudellisia haasteita, harjoitustilojen saatavuutta tai vapaaehtoisten kuormitusta.
Toinen on käytännön seuratuen tuloksellisuus. Koulutusten ja tapahtumien järjestäminen ei välttämättä kerro, onko seuran toimintakyky parantunut.
Seurakehityksen mittareiksi sopisivat esimerkiksi aktiivisten ohjaajien määrän kasvu, uusien ryhmien käynnistyminen, harrastajien pysyvyys ja seurojen arvio liitolta saamastaan tuesta.
Toimintasuunnitelma on kunnianhimoinen, mutta sen suurin heikkous on strategisten tavoitteiden, käytännön toimenpiteiden ja taloudellisten resurssien välisen yhteyden puutteellinen osoittaminen.
Suunnitelmassa on paljon hyvää. Huippu-urheilulle on rakennettu selkeä valmennusjärjestelmä, koulutusta kehitetään ja seuratoiminnan merkitys tunnistetaan. Myös organisaation uudistaminen tarjoaa mahdollisuuksia.
Ongelma on, että dokumentti kuvaa monin paikoin enemmän sitä, mitä aiotaan tehdä, kuin sitä, mitä tekemisellä pitäisi saada aikaan, paljonko se maksaa ja miten onnistuminen todetaan.
Judoliiton strategiassa on kolme päätavoitetta:
1. Jäsenmäärän kasvattaminen 10 prosentilla vuosittain.
2. Olympiamitalin saavuttaminen Los Angelesissa 2028.
3. Tähtiseurojen ja koulutuksiin osallistuvien määrän kasvattaminen.
Suunnitelma tunnustaa, että jäsenmäärän kasvutavoitteesta ollaan jäljessä. Silti dokumentissa ei esitetä riittävän selkeää, lukuihin perustuvaa arviota siitä, miksi näin on tapahtunut ja kuinka kehitys käännetään.
Tämä on olennainen puute, sillä jäsenmäärän kasvu ja seuratoiminnan kehittyminen ovat pitkällä aikavälillä myös huippujudon menestymisen edellytyksiä.
Talousarvio on ylijäämäinen, mikä on sinänsä hyvä asia. Tulosmarginaali on kuitenkin vain 1,35 prosenttia. Pienikin poikkeama tuotto- tai kulupuolella voi poistaa ylijäämän.
Henkilöstökulut nousevat lähes 11 prosenttia, kun kokonaismenojen kasvu on noin viisi prosenttia. Dokumentti ei avaa riittävän yksityiskohtaisesti, mistä henkilöstökulujen kasvu johtuu ja millaisia lisätuloksia sillä tavoitellaan.
Valmennuksen osuus on huomattava
Valiokunnittaisessa talousarviossa valmennuksen bruttokulut ovat noin 966 000 euroa eli 69 prosenttia kokonaiskuluista.
Se ei tarkoita, että kaikki tämä olisi vapaasti huippu-urheiluun käytettävää rahaa. Mukana on esimerkiksi urheilijoiden omilla osallistumismaksuilla katettavia menoja ja käyttötarkoitukseltaan sidottua rahoitusta.
Silti painotus herättää olennaisen kysymyksen:
Onko resurssien jakautuminen oikeassa suhteessa strategian kolmeen tasavertaiseen päätavoitteeseen?
Koulutus- ja seurakehitystoimintaan käytettävien resurssien todellinen kokonaismäärä ei käy nykyisestä budjettirakenteesta selkeästi ilmi. Siksi suora vertailu on hankalaa. Tämä on ennen kaikkea talousarvion läpinäkyvyysongelma.
Jäsenmäärän kasvu – strategian heikoimmin perusteltu tavoite
Suunnitelmassa ehdotetaan jäsenhankintaan muun muassa Kokeile Judoa -konseptia, markkinointia, videotuotantoja sekä Judolla liikkeelle -hanketta.
Nämä ovat mahdollisia kasvun välineitä, mutta niistä puuttuu selkeä tuloksellisuusketju.
Esimerkiksi markkinointikampanjan onnistumista ei pitäisi ensisijaisesti arvioida näkyvyyden perusteella vaan sen perusteella, kuinka monta uutta harrastajaa kampanjasta saadaan ja kuinka moni jatkaa judon parissa.
Vielä merkittävämpi puute on harrastajien pysyvyyden tarkastelu.
Jos seura saa 30 uutta harrastajaa mutta menettää samana vuonna 35 entistä, jäsenmäärä ei kasva. Siksi pelkkä uusien harrastajien hankinta ei riitä.
Mielestäni jokaisen jäsenkasvua tavoittelevan toimintasuunnitelman pitäisi osoittaa kolme asiaa: kuinka paljon uusia jäseniä tavoitellaan, kuinka moni nykyisistä jäsenistä halutaan säilyttää ja mitkä ovat tärkeimmät syyt lopettamiselle.
Nyt kasvua tavoitellaan ilman riittävää tietoa siitä, missä jäsenpolun vaiheessa harrastajia menetetään.
Seuratoiminnan kehittäminen – oikea tavoite, mutta riittääkö toteutus?
Seuratoiminnan kehittämisessä on useita myönteisiä asioita. Tähtiseurojen toimintaa halutaan tukea auditointien välillä, VOK-koulutuksia uudistetaan ja alueellisen yhteistyön merkitys tunnistetaan.
Erityisen konkreettinen on Judolla liikkeelle -hankkeen tavoite kouluttaa 30 ohjaajaa ja vakiinnuttaa toimintamalli vähintään kymmeneen seuraan. Tällaista mitattavuutta kaipaisi muuallekin suunnitelmaan.
Strategisen seurakehityksen näkökulmasta näen kuitenkin kaksi puutetta.
Ensimmäinen on seuratoiminnan erilaisten lähtökohtien huomioiminen. Tähtiseuraohjelma on hyvä kehittämisväline, mutta se ei yksin ratkaise esimerkiksi pienten seurojen ohjaajapulaa, taloudellisia haasteita, harjoitustilojen saatavuutta tai vapaaehtoisten kuormitusta.
Toinen on käytännön seuratuen tuloksellisuus. Koulutusten ja tapahtumien järjestäminen ei välttämättä kerro, onko seuran toimintakyky parantunut.
Seurakehityksen mittareiksi sopisivat esimerkiksi aktiivisten ohjaajien määrän kasvu, uusien ryhmien käynnistyminen, harrastajien pysyvyys ja seurojen arvio liitolta saamastaan tuesta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Graduointitoiminta – toiminnan järjestäminen korostuu, kehittäminen jää vajaaksi
Tämä on mielestäni yksi toimintasuunnitelman kiinnostavimmista kehittämiskohteista.
Suunnitelman mukaan järjestetään kolme yleistä dan-graduointia ja yksi maajoukkuevalmennettavien graduointi. Lisäksi uudistetaan graduoijien osaamista ja arvioidaan vuonna 2026 voimaan tulleiden sääntöjen vaikutuksia.
Nämä ovat tarpeellisia toimenpiteitä.
Mutta huomio kohdistuu pääosin järjestelmän hallinnointiin ja sääntöjen soveltamiseen. Vähemmälle jää kysymys siitä, kuinka hyvin järjestelmä tukee judokoiden pitkäjänteistä kehittymistä.
Graduointijärjestelmän onnistumista ei pitäisi mitata vain kokeiden määrällä tai sääntöjen toimivuudella.
Tarvittaisiin tietoa siitä, kuinka moni judoka etenee eri dan-tasoille, kuinka pitkään eteneminen kestää ja kuinka moni jää vuosiksi samalle tasolle.
Erityisen tärkeää olisi tarkastella 1.–3. danin välistä etenemistä, koska aktiivisen harrastajan, valmentajan, tuomarin ja seuratoimijan kehittymispolut voivat olla hyvin erilaisia.
Vuoden 2027 suunnitelmassa olisi mielestäni paikka valtakunnalliselle graduointijärjestelmän vaikuttavuusarvioinnille, jossa tarkasteltaisiin paitsi uusia sääntöjä myös kymmenen viime vuoden graduointimääriä ja ikärakennetta.
Tuomaritoiminta – hyvä kehittämissuunta, epäselvä tavoitetaso
Tuomarikomission vuoden 2027 painopisteenä on nuorten tuomarien mentorointi ja kehittäminen.
Pidän suuntaa oikeana. Matkastipendit, mentorointi ja kansainvälinen kokemus ovat tärkeitä tuomaripolun kehittämisessä.
Toimintasuunnitelma ei kuitenkaan kerro nykyistä aktiivisten tuomarien määrää tai sitä, kuinka paljon määrää tavoitellaan kasvatettavan.
Tuomaritoiminnan jatkuvuuden kannalta olennaista on myös tietää, kuinka moni peruskurssin suorittanut jatkaa aktiivisena tuomarina kahden tai kolmen vuoden kuluttua.
Nykyiseen suunnitelmaan olisi helppo lisätä seurattavat tunnusluvut: uusien tuomarien määrä, aktiivisten tuomarien määrä, luokkakorotukset ja mentorointiin osallistuneiden määrät.
Tuomariraporttien julkaiseminen on hyvä asia, mutta koulutusten laadun ja tuomarien pysyvyyden arviointi olisi vielä tärkeämpää.
Organisaatiouudistus – merkittävä hallinnollinen riski
Uusi organisaatiorakenne aloittaa 1.1.2027. Suunnitelma on kuitenkin laadittu vielä vanhan valiokuntarakenteen pohjalta.
Tätä ei pitäisi käsitellä pelkkänä teknisenä yksityiskohtana.
Kun toimielimiä ja niiden tehtäviä uudistetaan, muuttuvat mahdollisesti myös päätöksentekovastuut, resurssien kohdentaminen ja toiminnan seuranta.
Toimintasuunnitelma kertoo, että uudistuksen onnistumista arvioidaan vuoden 2027 aikana. Se on hyvä lähtökohta, mutta riittämätön ilman ennakolta määriteltyjä arviointiperusteita.
Keskeinen kysymys on, kuka vastaa kolmen strategisen tavoitteen toteutumisesta uudessa organisaatiossa ja millä resursseilla.
Uudistukselle pitäisi laatia selkeä vastuumatriisi, jota seurataan kevät- ja syysliittokokouksissa.
Tärkeimmät kysymykset syysliittokokoukseen
Nostaisin keskusteluun seuraavat kysymykset tässä tärkeysjärjestyksessä.
Kysymys hallitukselle Miksi tärkeä
1. Miksi jäsenmäärän 10 %:n kasvutavoitteesta ollaan jäljessä? Ilman syiden tunnistamista uusia toimenpiteitä on vaikea arvioida.
2. Paljonko rahaa vuonna 2027 käytetään suoraan jäsenhankintaan ja seurakehitykseen? Budjetista ei saa riittävän selkeää kuvaa kasvupanostuksen kohdentumisesta.
3. Mihin perustuu henkilöstökulujen lähes 11 %:n kasvu? Lisäresurssien pitäisi liittyä tunnistettuihin tehtäviin ja tavoitteisiin.
4. Miten avustusrahoituksen mahdollinen aleneminen on huomioitu? Budjetoitu ylijäämä on vain 19 000 euroa.
5. Millä mittareilla seuratoiminnan kehitystä arvioidaan? Koulutusten määrä ei vielä osoita seurojen toimintakyvyn paranemista.
6. Miten valmennuksen alueellinen saavutettavuus turvataan? Keskittämisen hyötyjen rinnalla pitää hallita alueellisia eroja.
7. Arvioidaanko graduointijärjestelmän vaikutuksia myös harrastajien etenemiseen? Pelkkä sääntöjen ja prosessien tarkastelu on liian kapea näkökulma.
8. Millaiset tulostavoitteet uudelle organisaatiolle asetetaan? Vastuut on määriteltävä ennen toiminnan käynnistymistä.
En jaksanut lukea näitä pitkiä kommentteja oletettavasti aloittajalta itseltään, mutta lueskelin läpi tuon matskun.
On siellä paljon hyviä asioita ja on positiivista, että tietyt ongelmat on tunnistettu ja niille aiotaan tehdä jotain. Mutta.
- en oikein ymmärtänyt tuota Kokeile Judoa hanketta. Tai no tavallaan ymmärsin, mutta en vaan näe siinä suurta hyötyä seuroille ja siten lajille. Kyllähän niitä somejuttuja ja tägäyksiä voi laitella mutta ongelma on se, miten se nuori ikinä edes löytää päivityksen jos paikallisen seuran tilillä on seuraajia 80. Sinänsä konsepti on hyvä, mutta aika näyttää, toimiiko toteutus. Ehkä olen väärässä.
- Mikä tämä koulujudo homma oikein on? Opetetaan opettajille joku ippon seoi nage, jota eivät osaa kuitenkaan opettaa koulussa vai mikä idea tässä on? En ymmärrä.
- Judolla liikkeelle….mikä tässä on ideana ja se hyöty lajille? Poliittinen korrektius?
Edit. no niin olikin aloittajan oma monologi😆😆
Teen tästä oman monologin.
Koulujudo. Eli ilmeisesti on tarkoituksena opettaa liikuntatunneilla judon perusteita, käyttäytymistä yms. Okei.
Noh kuvitellaas tilanne, että Reeti ja Viljami 15v ovat katsoneet UFC:tä ja haluavat kamppailijoiksi. Reeti ja Viljami tietävät jotain vähän judosta ja mieltävät sen lajiksi jossa heitetään ihmisiä kaaressa. Näyttävää touhua.
Paikalle kouluun menee keski-ikäinen kaljuuntuva vyötärölihava karkeakarvainen keskikaljannoutaja. Ensimmäisenä opetellaan kumartelemaan ja kaatumaan maahan. Sekä ottamaan kaverista häävalssi ote ja kävellään ympäri salia kuin DTM päivätansseissa. Kysehän on toki judon ihan perusjutuista, mutta näin pojat ajattelevat. Kun tunti on ohi, pojat ajattelevat judon olevan neitien laji ja ihme nipistelyä ja menevät seuraavana maanantaina MMA peruskurssille.
Entä jos tunti olisikin ollut sellainen, että ensin kumarretaan ja alkulämpäksi aletaan painia matossa tai annetaan tehtäviä esim. kaveri ei saa nousta matosta ylös. Tämän jälkeen opetetaan yksi mattokääntö ja vaikka yksi sidonta. Kun pojat ovat hetken jumpanneet näitä niin otetaan 3x2 min matto randorit. Koko ryhmällä on tekemistä ja osalle tulee onnistumisen fiilikset. Myös Reeti ja Viljami ajattelevat tunnin jälkeen, etteivät tienneet judon olevan näin kovaa puuhaa. He luulivat aina että lukot ja kuristukset on bjj peruja. Pojat menevätkin MMA sijasta kavereiden kanssa kokeilemaan judoa.
Kumpi myy paremmin? Päivätanssit ja sählääminen kavereiden kanssa koska tanssit ei kiinnosta, vai aito kamppailu kavereiden kanssa. Siinäpä mietittävää.
PS. tämä tarina ei ole tosi
Ei tämä ole aloittajan monologi vaan surkea yritys ottaa paskan tekoäly sovelluksen tuotos omiin nimiin. Ja hauskinta on, ettei aloittaja ymmärrä tekoälyn vastauksesta mitään. Näin siinä käy kun ikäihminen sotkeutuu teknologiaan.
Kommentoi sisältöä. Älä kirjoittajaa tai kirjoitustapaa. Mikä kohta sinusta on väärin analysoitu? Kun teet sen, saadaan asiaa eteenpäin.
Jos sinusta toimintasuunnitelman lataaminen ilmaisversio ai sivustolle tuottaa mielestäsi totuuden niin se kertoo vain ja ainoastaan sen että olet kykenemätön omaan ajatteluun.
Sanahelinää, mikään ei muutu!
Ei pitäisi yrittää ruotia 50 sivuista toimintasuunnitelmaa kerralla. Voisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan niin vähemmän lukuintoisetkin pysyisivät mukana.
Ei oo ihmeellistä toi ruotiminen. Tyyppi kopioi toimintasuunnitelman liiton sivuilta, lataa sen halppis tekoäly sivulle ja kopioi tuloksen tänne. Säälittävää.