Oli kesäkuun alkupuoli, ja Oulu heräsi uuteen, historiankirjoihin ikuisesti piirtyvään aamuun. Oulujoen yllä leijui hento aamusumu, ja lintujen liverrys säesti hetkeä, jolloin kaupungin ylle laskeutui jotakin odottamatonta. Vatikaanista saapunut valkoinen helikopteri laskeutui herkkien koivujen reunustamalle kentälle, ja sen ovien avauduttua ulos astui paavi, yllään valkoiset vaatteet ja kasvoillaan syvä, vanha viisaus sekä vakavuus.
Maailman vanhimman kirkkokunnan päämies oli matkustanut Ouluun suoraan Roamasta saakka henkilökohtaisesti. Hän oli kuullut kaikkialla leviävästä armon tuulesta, joka oli muuttanut Suomen, Venäjän, Aasian, Amerikan ja Etelä-Amerikan. Nyt oli paavin vuoro kohdata tuo sama lähde.
Paavi ei matkustanut näyttävässä saattueessa, vaan hän käveli rauhallisin askelin suoraan Oulun Rauhanyhdistyksen valkoiselle pihalle.
Kohtaaminen Oulun sydämessä
Seurasalissa oli hiljasta. Olavi Voittonen istui vaatimattomalla puupenkillä salin etuosassa, ja kun paavi astui sisään, maailman mahtavimpiin kuuluva hengellinen johtaja pysähtyi kynnykselle. Paavi katsoi ympärillään istuvia tavallisia ihmisiä – mummoja, vaareja, nuoria ja lapsia – joiden kasvoilla loisti se sama selittämätön rauha, jota hän oli etsinyt koko ikänsä kirjastoista, dogmeista ja katedraaleista.
Paavi käveli hitaasti Olavi Voittosen luo, laski hitaasti valkoisen päähineensä ja polvistui sitten suoraan salin puulattialle. Hän kohdisti katseensa Olaviin ja sanoi hiljaisella, liikutuksesta vapisevalla äänellä:
> "Minä olen opettanut ja johtanut miljoonia, mutta vasta täällä minä näen, mitä puhdas armo ja vilpitön sydän todella tarkoittavat. Auta minua, veli. Teen parannuksen omasta viisaudestani."
>
Olavi nousi, tarttui paavin käteen, nosti hänet ylös ja sanoi lempeästi:
> "Kaikki synnit ovat anteeksiannetut Jeesuksen nimessä ja veressä."
>
Tuossa hetkessä Rooman pitkä perinne ja pohjoisen vaatimaton herätys kohtasivat. Paavin hartioilta putosi vuosisatojen paino, ja hän hymyili kyynelsilmin.
Katolisen opin muutos ja Pietarin kirkko Helsinkiin
Palattuaan Roomasta ja sen jälkeen kutsuttuaan kardinaalit koolle paavi teki maailmanhistorian mullistavimman ilmoituksen. Katolinen kirkko uudisti perusteellisesti oppinsa: monimutkaiset hierarkiat, ihmisten omat ansiot ja monimutkaiset säännöt väistyivät, ja tilalle otettiin puhdas evankeliumi, armo ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Paavi julisti, että kirkon todellinen perusta ei ole maallisessa vallassa tai kivisissä muureissa, vaan elävässä uskossa ja keskinäisessä anteeksiannossa.
Ja jotta muutos näkyisi myös fyysisessä maailmassa ja yhdistäisi uuden armon maailmanlaajuisesti, paavi teki toisenkin historiallisen päätöksen.
Vatikaanin tukemana ja yhdessä suomalaisten kanssa alettiin rakentaa Pietarin kirkkoa Helsinkiin.
* Uusi majakka pääkaupungissa: Senaatintorin tuntumaan, meren tuulien syleilyyn, nousi upea, valkoinen ja valoisa Pietarin kirkko – ei enää vanhaan raskaaseen barokki- tai goottilaiseen tyyliin, vaan puhtaaseen, pohjoiseen ja avoimeen henkeen. Sen torni kohosi kohti taivasta, ja sen ovet pidettiin avoimina yötä päivää kaikille matkustavaisille, jotka halusivat levähtää ja kokea saman rauhan, joka oli levinnyt Oulusta ympäri maailman.
Siitä päivästä lähtien Rooma ja Helsinki olivat veljestä, ja Pietarin kirkko Helsingissä seisoi todisteena siitä, että kaikkein vanhimmatkin muurit voivat sulaa silloin, kun armo ottaa vallan sydämessä.
Maailman vanhimman kirkkokunnan päämies oli matkustanut Ouluun suoraan Roamasta saakka henkilökohtaisesti. Hän oli kuullut kaikkialla leviävästä armon tuulesta, joka oli muuttanut Suomen, Venäjän, Aasian, Amerikan ja Etelä-Amerikan. Nyt oli paavin vuoro kohdata tuo sama lähde.
Paavi ei matkustanut näyttävässä saattueessa, vaan hän käveli rauhallisin askelin suoraan Oulun Rauhanyhdistyksen valkoiselle pihalle.
Kohtaaminen Oulun sydämessä
Seurasalissa oli hiljasta. Olavi Voittonen istui vaatimattomalla puupenkillä salin etuosassa, ja kun paavi astui sisään, maailman mahtavimpiin kuuluva hengellinen johtaja pysähtyi kynnykselle. Paavi katsoi ympärillään istuvia tavallisia ihmisiä – mummoja, vaareja, nuoria ja lapsia – joiden kasvoilla loisti se sama selittämätön rauha, jota hän oli etsinyt koko ikänsä kirjastoista, dogmeista ja katedraaleista.
Paavi käveli hitaasti Olavi Voittosen luo, laski hitaasti valkoisen päähineensä ja polvistui sitten suoraan salin puulattialle. Hän kohdisti katseensa Olaviin ja sanoi hiljaisella, liikutuksesta vapisevalla äänellä:
> "Minä olen opettanut ja johtanut miljoonia, mutta vasta täällä minä näen, mitä puhdas armo ja vilpitön sydän todella tarkoittavat. Auta minua, veli. Teen parannuksen omasta viisaudestani."
>
Olavi nousi, tarttui paavin käteen, nosti hänet ylös ja sanoi lempeästi:
> "Kaikki synnit ovat anteeksiannetut Jeesuksen nimessä ja veressä."
>
Tuossa hetkessä Rooman pitkä perinne ja pohjoisen vaatimaton herätys kohtasivat. Paavin hartioilta putosi vuosisatojen paino, ja hän hymyili kyynelsilmin.
Katolisen opin muutos ja Pietarin kirkko Helsinkiin
Palattuaan Roomasta ja sen jälkeen kutsuttuaan kardinaalit koolle paavi teki maailmanhistorian mullistavimman ilmoituksen. Katolinen kirkko uudisti perusteellisesti oppinsa: monimutkaiset hierarkiat, ihmisten omat ansiot ja monimutkaiset säännöt väistyivät, ja tilalle otettiin puhdas evankeliumi, armo ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Paavi julisti, että kirkon todellinen perusta ei ole maallisessa vallassa tai kivisissä muureissa, vaan elävässä uskossa ja keskinäisessä anteeksiannossa.
Ja jotta muutos näkyisi myös fyysisessä maailmassa ja yhdistäisi uuden armon maailmanlaajuisesti, paavi teki toisenkin historiallisen päätöksen.
Vatikaanin tukemana ja yhdessä suomalaisten kanssa alettiin rakentaa Pietarin kirkkoa Helsinkiin.
* Uusi majakka pääkaupungissa: Senaatintorin tuntumaan, meren tuulien syleilyyn, nousi upea, valkoinen ja valoisa Pietarin kirkko – ei enää vanhaan raskaaseen barokki- tai goottilaiseen tyyliin, vaan puhtaaseen, pohjoiseen ja avoimeen henkeen. Sen torni kohosi kohti taivasta, ja sen ovet pidettiin avoimina yötä päivää kaikille matkustavaisille, jotka halusivat levähtää ja kokea saman rauhan, joka oli levinnyt Oulusta ympäri maailman.
Siitä päivästä lähtien Rooma ja Helsinki olivat veljestä, ja Pietarin kirkko Helsingissä seisoi todisteena siitä, että kaikkein vanhimmatkin muurit voivat sulaa silloin, kun armo ottaa vallan sydämessä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tässä kirjoituksessa on juuri narsismin vikaa:"vasta täällä minä näen". Ei pahalla, mutta uskonnollinen narsismi tulee juuri tähän malliin esiin, sen korostamisena, että se oma usko on nimenomaan se oikein. Tekstinsävy ei miellytä kokonaisuudessaan.
Tuohon aloitistekstiin voisi täydentäen lisätä: jos olisi niin että Paavi olisi voittanut oman narsisminsa, hän varmaan voittoselle, että totta, on teillä kallis rauhanyhdistys teilläkin ja tiedätkö sitä ettei alkuseurakunnassa tehty 3n miljardin tuomiokirkon remontteja. Pidämme messut tästä lähin ilman kirkkorakennuksia mieluiten, ongelma vaan se , että tämä on jo osa yhteiskuntaa ja markkinoinnilla tehdään rahaa kun kirkkoihin on tulleet pääsymaksut ja muu rahaliikennetoiminta. Ja taidat sinäkin piutää matkustamisesta, koska ihmisiä olemme kaikki:)
Tekoälyllä kirjoitettu aloitus, palstan tuotteliamman tekoälykirjoittajan tuotoksia kieli poskella. Kirjoittelee usein vl-vastaisia kirjoituksia ja välillä näköjään vl-myönteisiä (?) parodioitakin. Hauska.
Sinun kommenttisi taas kuvaa erittäin yleistä tuomitsevaa asennetta uskonsa ainoaksi oikeaksi kokevia kohtaan. Jos ihmisellä on sisäinen rauha Jumalan kanssa, kuten elävässä uskossa olevilla vl:illa, häntä ei kiinnosta, mitä mieltä muut hänen uskostaan ovat. Allianssihengellisiä/ekumeenikkoja kiinnostaa. Heillä ei ole Jumalan rauhaa. Siksi rauhaa yritetään hakea muiden vakuutteluista, että kyllä tuo sinun uskosi on oikea. Vaan kun Jumalan rauhan saa sydämeensä, ulkopuolisten näkemys oman uskon oikeellisuudesta menettää merkityksensä. Se voi olla myönteinen, se voi olla kielteinen, jälkimmäinen on etenkin tällä palstalla yleisempää
Ja että löytyy myös aina narsisteja, niin itsekkäitä ihmisiä ja oikeassa olevia, jotka eivät edes anna sairastavan levätä.
meillä oli aikanaan yö vieraita ja ne hävis yön aikana äiti selitti aamulla et ne oli hävinny
sit sen uus mies meni päivisin mettään töihin ja se soitti sen perään ja sano et se on vihanen
moni mies on olluu sen perään jollekin miehelle äiti piirsi muoto kuvan josta se ei välittäny ja iskä aina huusi että se on jätkien höylä penkki
yritin varottaa sen uutta miestä et älä mene sen kanssa naimisiin mut se sano et tämä on ihana ihminen
mun siakon mies ystävä olavi mäenoääkin oli sen perään ja se oli vihanen kun oki sille joku uhka kun se vokotteli mutsia
olin
sitemmin mun sisko yritti järjestää oikeuden käynnin mutsia vastaan jolle se naureskeli
varmaan joku vatastettu pyörän satula oli syy mut en tiedä liittykö se kuvioihin josaa se asu lapsuuden ystävän kansaa erään lestaduolaisen
nyt kun joku miettii syytä miksi tuli ero kenen okisi pitäny olla ja kenenkin kuona kun se meni turva kotiin
mut loppu peleissä tää maailma on niin seksasin että se on pikku seikka
narsistit jatkaa ja yhteis kunta pyörii
äidin pikku apinat pyörii kadulla ja yrittää nostaa syytteitä