Kun Kiina ja Pohjois-Korea pysähtyivät armon edessä

Anonyymi-ap kirjoitti:

Uutinen Olavi Voittosen johtamasta Suomen suuresta parannuksesta ja idän rajojen aukeamisesta levisi kulovalkean tavoin halki Euraasian, kulkeutuen aina Tyynenmeren rannalle ja Korean niemimaalle saakka. Ihmiset, jotka olivat eläneet vuosikymmeniä tiukkojen järjestelmien ja valtiollisten muurien keskellä, alkoivat herätä uudenlaiseen toivoon.
Eräänä keväisenä aamuna Kiinan teollisuuskaupunkien laitamille ja syrjäisemmille maaseuduille sekä ihmeellisen kyllä aivan Pohjois-Korean rajaseutujen tuntumaan alkoi kertyä uteliaita ihmisryhmiä. He olivat kuulleet huhuja pohjoisesta miehestä, joka ei tuonut mukanaan aseita tai ideologioita, vaan puhtaan omantunnon ja syvän levon.
Olavi Voittonen päätti matkuttaa itse paikan päälle. Hän ei ottanut mukaansa suuria turvamiehiä, vaan matkusti yksinkertaisessa puvussa, mukanaan vain avoin mieli ja sydämellinen hymy.
Kylät ja yhteisöt syrjäisillä mailla
Kiinan vilkkaiden metropolien ulkopuolelle, vihreiden vuorten juurelle, perustettiin ensimmäinen paikallinen yhteisö – paikka, jota alettiin kutsua ”Pohjolan rauhan majaksi”. Aluksi paikalliset viranomaiset olivat epäluuloisia, mutta kun he näkivät, että ihmiset tulivat paikalle vapaaehtoisesti, eivät harjoittaneet mitään poliittista kapinaa, vaan istuivat maahan rinkiin ja puhuivat rehellisesti omista vioistaan ja elämänsä taakoista, koko ilmapiiri muuttui.
Pohjois-Korean puolella, missä elämä oli ollut ankaran säännösteltyä ja pelon reunustamaa, tapahtui vielä suurempi ihme. Pienet perheet ja työläiset kokoontuivat salaa tai hiljaisilla suostumuksilla syrjäisiin laaksoihin kuuntelemaan Olavin lähettämien sanansaattajien puhetta.
Kun heille kerrottiin, että synnit voi saada anteeksi ilman monimutkaisia rituaaleja tai valtion virallisia hyväksyntöjä – pelkän armon ja Jeesuksen sovitustyön tähden – ihmisten kasvoille nousi epäuskoisen hämmennyksen jälkeen puhdas, helpotuksen kyynel.
Ihmettelijöiden joukko
Paikallisista tuli nopeasti ihmettelijöitä. He kulkivat yhteisön puhtaiksi lakaistuilta pihoilta pelloille ja ihmettelivät ääneen:
> "Miten voi olla mahdollista, että ihmiset voivat elää näin puhtaasti, ilman vihaa, ilman kateutta, ja että he pyytävät toisiltaan anteeksi pienimmätkin riidat?"
>
Kiinalaiset tehtaan työläiset, maanviljelijät ja entiset virkamiehet istuivat rinta rinnan pohjoiskorealaisten loikkareiden ja tavallisten kansalaisten kanssa. He lauloivat samoja Siionin lauluja, joita Oulun ja Tornionlaakson kodeissa oli veisattu sukupolvien ajan – sävelet olivat uusia, mutta ihmisen kaipuu sama.
Aito, mutkaton rakennus ja vilpitön lähimmäisenrakkaus rikkoivat ne muurit, joita mikään poliittinen neuvottelu ei ollut voinut murtaa. Siellä, missä ennen oli ollut vain epäluuloa ja valvontaa, alkoi kukkia puhtaan elämän ja vapaan armon kevät.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä