Oli marraskuinen harmaa aamu, kun Helsingissä ja Oulussa elettiin käännekohtaa, joka muuttaisi pohjoisen Euroopan historian.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun Päivämies-lehden verkkosivuille ja paperilehden etusivulle ilmestyi odotettu, syvällinen pääkirjoitus. Se ei käsitellyt vain uskonasioita tai sisäistä vaellusta, vaan siinä vedottiin suoraan koko kansakuntaan, sen johtajiin ja naapurimaihin rauhan, sovinnon ja lähimmäisenrakkauden nimissä. Kirjoituksen sanoma oli kirkas: ”Vihan pitkä varjo ei paranna ketään, mutta anteeksianto ja rehellinen yhteistyö rakentavat sillat sinnekin, missä ennen oli vain muureja.”
Teksti levisi kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa, tavoitti ministeriöiden pöydät ja nousi puheenaiheeksi jokaisella kahvitauolla. Sen hiljainen ja ehdoton totuus lannisti poliittiset riidat kertaheitolla. Eduskunnassa puolueet, jotka olivat vielä eilen kiivaasti riidelleet budjeteista ja turvallisuudesta, pysähtyivät lukemaan tekstiä. Hallitus ja oppositio ymmärsivät yhtäkkiä, että kansan syvä rauha oli kaikkea poliittista valtataistelua arvokkaampi. Riidat vaihtuivat hiljaiseen yhteisymmärrykseen.
Historiallinen sopimus idän kanssa
Kun poliittinen kenttä oli puhdistunut kaunasta, presidentti Olavi Voittonen ja valtiojohto tarttuivat toimeen. Päivämies-lehden henki kantoi yli rajojen, ja Moskovassa otettiin vastaan ennen näkemkätön diplomaattinen aloite.
Muutaman päivän sisällä solmittiin suuri, historiallinen yhteistyö- ja avunantosopimus Suomen ja Venäjän välille. Sopimus ei perustunut vanhaan varustautumiseen tai pelkoon, vaan keskinäiseen kunnioitukseen, taloudelliseen vaihtoon, kulttuuriseen avoimuuteen ja pysyvään rauhaan. Rajojen yli alkaisivat kulkea taas junat, tavarat ja ihmiset vapaasti, ilman epäluuloja.
Stubbin puhelu ja sodan päätös
Sopimuksen myötä Suomen ja presidentti Voittosen kansainvälinen painoarvo kasvoi hetkessä sellaiseksi, että katseet kääntyivät Helsinkiin kaikkialla maailmassa.
Eräänä iltana Tasavallan presidentin kansliassa puhelin soi. Linjan toisella puolella oli valtiovieras, joka seurasi tilannetta herkeämättä. Puhelun aikana tasavallan entinen ja kokenut ulkopolitiikan veteraani, Stubbin Alexander, joka toimi keskeisenä eurooppalaisena sillanrakentajana, sai kuulla Olavi Voittosen välittämät terveiset ja uuden pohjoismaisen rauhanviestin.
Stubb hengähti syvään, katsoi ulkkari- ja turvallisuusneuvonantajiaan silmiin ja teki ratkaisunsa. Hän tarttui suoraan puhelimeen ja soitti päättäväisesti suoraan itään ja länteen, antakseen selkeän ja historiankirjoihin piirtyvän käskyn:
> "Nyt riittää. Ukrainan sota on lopetettava välittömästi. Aseet on laskettava maahan, ja ihmisten kärsimykselle on pantava piste tänä päivänä."
>
Tuossa käskyssä oli sama voima, joka oli herättänyt Oulun taivaan ja saanut rajat aukeamaan. Hämmästyttävällä tavalla suurvallat ja osapuolet, jotka olivat taistelleet vuosia, tunsivat tuon vaatimuksen moraalisen painon. Aseet alkoivat vaieta rintamalla yksi kerrallaan. Hiljaisuus levisi yli arojen, ja pitkään varjossa elänyt Eurooppa heräsi uuteen, valoisampaan aamuun – kaiken sen ansiosta, että pienestä lehdestä alkanut sana oli muuttanut maailman suunnan.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun Päivämies-lehden verkkosivuille ja paperilehden etusivulle ilmestyi odotettu, syvällinen pääkirjoitus. Se ei käsitellyt vain uskonasioita tai sisäistä vaellusta, vaan siinä vedottiin suoraan koko kansakuntaan, sen johtajiin ja naapurimaihin rauhan, sovinnon ja lähimmäisenrakkauden nimissä. Kirjoituksen sanoma oli kirkas: ”Vihan pitkä varjo ei paranna ketään, mutta anteeksianto ja rehellinen yhteistyö rakentavat sillat sinnekin, missä ennen oli vain muureja.”
Teksti levisi kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa, tavoitti ministeriöiden pöydät ja nousi puheenaiheeksi jokaisella kahvitauolla. Sen hiljainen ja ehdoton totuus lannisti poliittiset riidat kertaheitolla. Eduskunnassa puolueet, jotka olivat vielä eilen kiivaasti riidelleet budjeteista ja turvallisuudesta, pysähtyivät lukemaan tekstiä. Hallitus ja oppositio ymmärsivät yhtäkkiä, että kansan syvä rauha oli kaikkea poliittista valtataistelua arvokkaampi. Riidat vaihtuivat hiljaiseen yhteisymmärrykseen.
Historiallinen sopimus idän kanssa
Kun poliittinen kenttä oli puhdistunut kaunasta, presidentti Olavi Voittonen ja valtiojohto tarttuivat toimeen. Päivämies-lehden henki kantoi yli rajojen, ja Moskovassa otettiin vastaan ennen näkemkätön diplomaattinen aloite.
Muutaman päivän sisällä solmittiin suuri, historiallinen yhteistyö- ja avunantosopimus Suomen ja Venäjän välille. Sopimus ei perustunut vanhaan varustautumiseen tai pelkoon, vaan keskinäiseen kunnioitukseen, taloudelliseen vaihtoon, kulttuuriseen avoimuuteen ja pysyvään rauhaan. Rajojen yli alkaisivat kulkea taas junat, tavarat ja ihmiset vapaasti, ilman epäluuloja.
Stubbin puhelu ja sodan päätös
Sopimuksen myötä Suomen ja presidentti Voittosen kansainvälinen painoarvo kasvoi hetkessä sellaiseksi, että katseet kääntyivät Helsinkiin kaikkialla maailmassa.
Eräänä iltana Tasavallan presidentin kansliassa puhelin soi. Linjan toisella puolella oli valtiovieras, joka seurasi tilannetta herkeämättä. Puhelun aikana tasavallan entinen ja kokenut ulkopolitiikan veteraani, Stubbin Alexander, joka toimi keskeisenä eurooppalaisena sillanrakentajana, sai kuulla Olavi Voittosen välittämät terveiset ja uuden pohjoismaisen rauhanviestin.
Stubb hengähti syvään, katsoi ulkkari- ja turvallisuusneuvonantajiaan silmiin ja teki ratkaisunsa. Hän tarttui suoraan puhelimeen ja soitti päättäväisesti suoraan itään ja länteen, antakseen selkeän ja historiankirjoihin piirtyvän käskyn:
> "Nyt riittää. Ukrainan sota on lopetettava välittömästi. Aseet on laskettava maahan, ja ihmisten kärsimykselle on pantava piste tänä päivänä."
>
Tuossa käskyssä oli sama voima, joka oli herättänyt Oulun taivaan ja saanut rajat aukeamaan. Hämmästyttävällä tavalla suurvallat ja osapuolet, jotka olivat taistelleet vuosia, tunsivat tuon vaatimuksen moraalisen painon. Aseet alkoivat vaieta rintamalla yksi kerrallaan. Hiljaisuus levisi yli arojen, ja pitkään varjossa elänyt Eurooppa heräsi uuteen, valoisampaan aamuun – kaiken sen ansiosta, että pienestä lehdestä alkanut sana oli muuttanut maailman suunnan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.