Ranskan huolestuttava tilanne on varoittava esimerkki Suomelle. Väkivaltaisiin mellakoihin ja mielenosoituksiin on osallistunut niin opiskelijoita, työväestöä, maaseutuväestöä ja viljelijöitä kuin maahanmuuttajiakin. Taustalla on tyytymättömyyttä elinkustannusten nousuun, jättikoulujen suuriin luokkakokoihin, valtionvelan paisumiseen, maaseudun riistoon ja eriarvoistumisen lisääntymiseen. Kaikki nämä ovat seurausta äärimmilleen viedystä keskittämispolitiikasta.
On vain ajan kysymys, koska myös Suomessa vuosikymmeniä jatkuneen pakkokeskittämisen negatiiviset kerrannaisvaikutukset räjähtävät käsiin. Ranskassa ilmenneet ongelmat ovat eskaloitumassa myös Suomessa, eikä keskittämisen ja tehostamisen lisääminen ole ratkaisu, vaan ne johtavat yhä syvenevään kriisiin.
Yhteiskuntatieteilijöiden ja poliittisten analyytikoidenkin mukaan Ransakan kriisiytymisessä on keskeisesti kyse juuri keskittämispolitiikan aiheuttamasta alueellisesta epätasa-arvosta. Ranska on Suomen lailla vahvasti keskusjohtoinen valtio, jossa investoinnit ja työpaikat ovat keskittyneet suuriin kaupunkikeskuksiin, joita on kasvatettu myös nopean maahanmuuton avulla.
Molemmissa maissa maaseutu on kriisissä ja viljelijät suurten kauppakeskusten ja elintarvikejättien puristuksessa. Maaseutu ja pienpaikkakunnat ovat tyhjentyneet saman urbanisaatiota edistävän poliittisen ohjailun seurauksena. Oppilaitokset, työpaikat ja palvelut on keskitetty suuryksiköihin.
Urbanisaatio on aiheuttanut Ranskassa suurkaupunkien reuna-alueilla maahanmuuttajataustaisen väestön eriytymistä ja eriarvoistumista. Segregaatio on jo ongelma myös keskittämisen avulla kasvatetussa Helsingissä. Puhe kaupunkien luontaisesta vetovoimasta on ideologian tuottama valhe.
Niin Suomessa kuin Ranskassakin työttömyys on korkeaa ja tulevaisuudennäkymät heikot. Väestö ikääntyy ja ihmisten turhautuminen ja kokemus epäoikeudenmukaisuudesta kasvaa.
Ranskan valtio on pyrkinyt ratkaisemaan ongelmia kalliin sosiaalitukijärjestelmän avulla, mikä on kasvattanut kohtuuttomasti julkisia menoja ja velkaa. Kun valtiontaloutta yritetään tasapainottaa leikkauksilla, eläkeuudistuksilla ja palveluiden yhä tehostetulla keskittämisellä, seuraa siitä uusia protestiaaltoja.
Niin Suomessa kuin Ranskassa haasteet ovat mittakaavaerosta huolimatta samankaltaiset. Väitän että Suomi on Ranskan lailla rakenteellisessa umpikujassa, jossa keskittämispolitiikka on luonut niin maantieteellistä kuin sosiaalista eriarvoisuutta. Kehityksen synnyttämien lieveilmiöiden hallinta tulee valtiolle äärimmäisen kalliiksi ja raskaaksi.
Suomessa on tehty ja tehdään jatkuvasti lisää päätöksiä, jotka muistuttavat Ranskan kehitystä. Kouluverkkoa harvennetaan, lähipalveluita karsitaan ja työpaikat katoavat pienpaikkakunnilta. Samalla kun maaseutua tyhjennetään, kaupungeissa kärsitään lisääntyvistä sosiaalisista ongelmista.
Pakkokeskittämistä ajavat valtiovarainministeriön virkamiehet sekä puolueista keskeisesti kokoomus ja sdp. Keskittämistä perustellaan taloudellisella pakolla ja tehokkuudella, sekä julkisen talouden kriisillä.
Suuriin yksiköihin kuten jättikouluihin siirtymisen ei ole kuitenkaan todettu tuovan toivottuja säästöjä. Palveluiden keskittäminen lisää ihmisten siirtymäkustannuksia ja arjen kuluja.
Yhteisöllisyyden hajoaminen ja hyvinvoinnin heikkeneminen luovat lisäkustannuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Ihmiset jäävät yksin ja osattomiksi niin täyteen pakatuissa kaupungeissa kuin autioituneella maaseudulla, samalla kun alueellinen huoltovarmuus, kriisinkestävyys ja turvallisuus sekä omavaraisuus ruoantuotannossa vaarantuvat.
Ranskan tilanne osoittaa, että kun alueellinen kahtiajako ja taloudellinen ahdinko syvenevät riittävästi, eivät kosmeettiset korjausliikkeet tai budjettien viilaaminen ja leikkauslistat kykene enää pelastamaan tilannetta. Ongelma on järjestelmän syvärakenteissa.
Suomessa on mietittävä myös keskittämispolitiikan inhimillisiä seurauksia ja tehtävä merkittäviä arvovalintoja. On pohdittava sitä, mitkä toimet lisäävät yhteiskunnassa luottamusta ja eheyttä.
Itse näen että keskittämispolitiikka on nykyisellään itseään ruokkiva ongelma, ja että keskittämistä tulee Suomessa ryhtyä purkamaan, ennen kuin ajaudumme Ranskan esimerkin mukaiseen kaaokseen ja massatyytymättömyyteen.
On vain ajan kysymys, koska myös Suomessa vuosikymmeniä jatkuneen pakkokeskittämisen negatiiviset kerrannaisvaikutukset räjähtävät käsiin. Ranskassa ilmenneet ongelmat ovat eskaloitumassa myös Suomessa, eikä keskittämisen ja tehostamisen lisääminen ole ratkaisu, vaan ne johtavat yhä syvenevään kriisiin.
Yhteiskuntatieteilijöiden ja poliittisten analyytikoidenkin mukaan Ransakan kriisiytymisessä on keskeisesti kyse juuri keskittämispolitiikan aiheuttamasta alueellisesta epätasa-arvosta. Ranska on Suomen lailla vahvasti keskusjohtoinen valtio, jossa investoinnit ja työpaikat ovat keskittyneet suuriin kaupunkikeskuksiin, joita on kasvatettu myös nopean maahanmuuton avulla.
Molemmissa maissa maaseutu on kriisissä ja viljelijät suurten kauppakeskusten ja elintarvikejättien puristuksessa. Maaseutu ja pienpaikkakunnat ovat tyhjentyneet saman urbanisaatiota edistävän poliittisen ohjailun seurauksena. Oppilaitokset, työpaikat ja palvelut on keskitetty suuryksiköihin.
Urbanisaatio on aiheuttanut Ranskassa suurkaupunkien reuna-alueilla maahanmuuttajataustaisen väestön eriytymistä ja eriarvoistumista. Segregaatio on jo ongelma myös keskittämisen avulla kasvatetussa Helsingissä. Puhe kaupunkien luontaisesta vetovoimasta on ideologian tuottama valhe.
Niin Suomessa kuin Ranskassakin työttömyys on korkeaa ja tulevaisuudennäkymät heikot. Väestö ikääntyy ja ihmisten turhautuminen ja kokemus epäoikeudenmukaisuudesta kasvaa.
Ranskan valtio on pyrkinyt ratkaisemaan ongelmia kalliin sosiaalitukijärjestelmän avulla, mikä on kasvattanut kohtuuttomasti julkisia menoja ja velkaa. Kun valtiontaloutta yritetään tasapainottaa leikkauksilla, eläkeuudistuksilla ja palveluiden yhä tehostetulla keskittämisellä, seuraa siitä uusia protestiaaltoja.
Niin Suomessa kuin Ranskassa haasteet ovat mittakaavaerosta huolimatta samankaltaiset. Väitän että Suomi on Ranskan lailla rakenteellisessa umpikujassa, jossa keskittämispolitiikka on luonut niin maantieteellistä kuin sosiaalista eriarvoisuutta. Kehityksen synnyttämien lieveilmiöiden hallinta tulee valtiolle äärimmäisen kalliiksi ja raskaaksi.
Suomessa on tehty ja tehdään jatkuvasti lisää päätöksiä, jotka muistuttavat Ranskan kehitystä. Kouluverkkoa harvennetaan, lähipalveluita karsitaan ja työpaikat katoavat pienpaikkakunnilta. Samalla kun maaseutua tyhjennetään, kaupungeissa kärsitään lisääntyvistä sosiaalisista ongelmista.
Pakkokeskittämistä ajavat valtiovarainministeriön virkamiehet sekä puolueista keskeisesti kokoomus ja sdp. Keskittämistä perustellaan taloudellisella pakolla ja tehokkuudella, sekä julkisen talouden kriisillä.
Suuriin yksiköihin kuten jättikouluihin siirtymisen ei ole kuitenkaan todettu tuovan toivottuja säästöjä. Palveluiden keskittäminen lisää ihmisten siirtymäkustannuksia ja arjen kuluja.
Yhteisöllisyyden hajoaminen ja hyvinvoinnin heikkeneminen luovat lisäkustannuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Ihmiset jäävät yksin ja osattomiksi niin täyteen pakatuissa kaupungeissa kuin autioituneella maaseudulla, samalla kun alueellinen huoltovarmuus, kriisinkestävyys ja turvallisuus sekä omavaraisuus ruoantuotannossa vaarantuvat.
Ranskan tilanne osoittaa, että kun alueellinen kahtiajako ja taloudellinen ahdinko syvenevät riittävästi, eivät kosmeettiset korjausliikkeet tai budjettien viilaaminen ja leikkauslistat kykene enää pelastamaan tilannetta. Ongelma on järjestelmän syvärakenteissa.
Suomessa on mietittävä myös keskittämispolitiikan inhimillisiä seurauksia ja tehtävä merkittäviä arvovalintoja. On pohdittava sitä, mitkä toimet lisäävät yhteiskunnassa luottamusta ja eheyttä.
Itse näen että keskittämispolitiikka on nykyisellään itseään ruokkiva ongelma, ja että keskittämistä tulee Suomessa ryhtyä purkamaan, ennen kuin ajaudumme Ranskan esimerkin mukaiseen kaaokseen ja massatyytymättömyyteen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Nämä jättikoulut pilasivat meidän lastemme koulutuksen.
Ulkoa tulleet jo 20 - vuotta sitten hyppivät sekopäisinä pulpettien päällä kesken tunnin, hälinä oli sietämätöntä.
Tarinaa riittäisi, virheet tapahtui meidän oman opetuksen näköalattomuuden myötä.
Raamatun profetiat piirtävät lopunajoista hyvin yksityiskohtaisen kuvan, joka jakautuu kahteen pääluokkaan: ihmisten moraalisen ja henkisen tilan rappeutumiseen sekä maailmanlaajuisiin kriiseihin ja luonnonmullistuksiin.
Raamatullisessa kontekstissa nämä ilmiöt eivät tarkoita pelkkää tuhoa, vaan niiden katsotaan olevan synnytystuskia, jotka edeltävät Jeesuksen toista tulemista.
1. Lopunajan ihmisten luonne ja moraali
Uuden testamentin kirjeissä ja Jeesuksen puheissa ihmiskunnan henkistä tilaa kuvaillaan itsekkääksi, kylmäksi ja moraalittomaksi.
Äärimmäinen itsekkyys ja materialismi:
Tunnetuin kuvaus löytyy Apostoli Paavalin toisesta kirjeestä Timoteukselle (2. Tim. 3:1–5):
”Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä...”.
Ihmissuhteiden kylmeneminen ja väkivaltaisuus:
Samassa tekstiyhteydessä ihmisiä kuvataan rakkaudettomiksi, leppymättömiksi, panetteleviksi, hillittömiksi, raaoiksi ja hyvän vihamiehiksi.
Jeesus totesi Matteuksen evankeliumissa (Matt. 24:12):
”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.”.
Nautinnonhalu ja uskonnollinen tekopyhyys:
Ihmiset rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa. Heillä on ”jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman” – eli uskonto muuttuu ulkoiseksi muodoksi ilman todellista elävää uskoa tai moraalisia seurauksia.
Pilkkaajat ja totuuden hylkääminen:
Profetioiden mukaan ihmiset kääntyvät pois totuudesta korvasyyhyynsä ja etsivät opettajia, jotka puhuvat heidän omien himojensa mukaisesti.
Pietarin kirjeessä (2. Piet. 3:3) varoitetaan, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka elävät omien himojensa mukaan ja kyseenalaistavat lupauksen Kristuksen paluusta.
2. Lopunajan maailmantila ja globaalit ilmiöt
Maailma näyttäytyy ennustuksissa poliittisesti, yhteiskunnallisesti ja ekologisesti epävakaana näyttämönä.
Sodat ja konfliktit: Jeesus ennusti, että kansat nousevat kansoja vastaan ja valtakunnat valtakuntia vastaan (Matt. 24:6–7).
Ilmestyskirjan neljästä ratsastajasta toinen (tulipunainen hevonen) symboloi nimenomaan rauhan ottamista pois maasta ja laajamittaista sodankäyntiä.
Luonnonkatastrofit ja nälänhätä: Raamatun mukaan maapallo alkaa järkkyä: esiintyy suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja (kulkutauteja) eri puolilla maailmaa.
Ilmestyskirjan vitsaukset kuvaavat myös kosmisen tason häiriöitä ja ekologista tuhoa, kuten vesistöjen pilaantumista ja kuumuutta.
Eksytys ja väärät profeetat: Yksi Jeesuksen vahvimmista varoituksista koski henkistä eksytystä.
Lopunajalla nousee monia vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja, jotka tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääkseen mahdollisuuksien mukaan valitutkin (Matt. 24:24).
Poliittinen keskittyminen ja "Pedon merkki": Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan profetiat kuvaavat lopunajaksi nousevaa globaalia poliittis-taloudellista järjestelmää, jota johtaa diktatorinen hahmo, Antikristus (tai "Peto").
Tähän järjestelmään liittyy tiukka kontrolli: kukaan ei voi ostaa tai myydä mitään ilman järjestelmän hyväksyntää, niin sanottua pedon merkkiä.
Israelin keskeinen rooli: Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa korostetaan, että lopunaikoina Israelin kansa ja Jerusalem ovat maailmanpolitiikan ja tapahtumien polttopisteessä.
Positiivinen merkki: Evankeliumin leviäminen
Vaikka kuvaus maailmasta on synkkä, Raamattu esittää myös yhden poikkeuksellisen positiivisen maailmanlaajuisen ilmiön.
Jeesus sanoi: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14).
Samaan aikaan ennustetaan tapahtuvan ihmisten tiedon lisääntymistä.
Tämän Jumalan saa jättää ulkopuolelle.
Jutut liittyy aikuisten ikiaikaiseen satueepokseen.
Ei enempää.
Kuvaat hyvin KD:n toimintaa hallitustaipaleella.
Ainoa ongelma on islam maahanmuutto niin ranskassa kun suomessakin. Suomessa tämä sairas väst v maksaa yli 10 miljardia vuodessa ja on romauttanut koululaitoksen ja työelämän sekä aiheuttanut valtiovelan lähes kokonaan. Ranskassa kuvien perusteella melkakoijat ovat kaikki maahanmuuttajia ja 5 prosenttia vasemmisto aktivisteja.
Suomessa islam ei ole mikään ongelma. Meilläkin rasistit ovat paljon suurempi ongelma. Lukekaan vaikka Facea. Myös KD:n kansanvastaisuus on maanlaajuinen ongelma.
Päinvastoin kuin meidän ääenssä olevat persut vaativat emme halua Venäjän maakunnaksi.
Ranskassa mellakoivissa on paljon muita kuin maanhuuttajia.
muuttajia
Juuri näin 👍
"lukekaa vaikka facea" 🤣.
Mitäpä Oulun poliisi teki mellakan aikana ? Katsoi päältä
Ukkini taisteli, jotta suomalaisilla olisi tulevaisuus. Mitä hänen perinnölleen on tapahtunut?
Ukkini oli vasta seitsemäntoistavuotias, kun hän lähti sotaan puolustamaan Suomea.
Sodassa ukki haavoittui kranaatin räjähdyksessä ja sai sirpaleita kehoonsa. Räjähdyksen paine vaurioitti myös hänen kuuloaan. Kuulo heikkeni pikkuhiljaa, ja lopulta ukki kuuroutui kokonaan.
Ukki ei koskaan saanut kuulla meidän lastenlasten ääniä.
Miettikääpä sitä hetki.
Vietin ukkini kanssa todella paljon aikaa. Hän oppi jonkin verran lukemaan huulilta, mutta pääasiassa kommunikoimme kirjoittamalla paperille.
Se oli meille ihan tavallista arkea. Nyt aikuisena ymmärrän paremmin, miten valtavan hinnan ukki joutui maksamaan.
Myös mummo kantoi sodan seurauksia koko heidän yhteisen elämänsä ajan. Hän jakoi ukin kanssa arjen vaikeudet ja piti hänestä huolta vielä vanhoilla päivillään niin pitkään kuin omat voimat riittivät.
Sota ei päättynyt kaikkien kohdalla siihen, kun aseet vaikenivat.
Sen seuraukset näkyivät vuosikymmeniä myös puolisoiden ja perheiden elämässä.
Isäni on kertonut, kuinka hän joutui kokemaan vasemmistolaisten taholta syyllistämistä oman isänsä sotaan osallistumisen vuoksi aina lapsuuden kouluajoista yhdeksänkymmentäluvulle asti. Sotaveteraaneja nimiteltiin sotahulluiksi.
Ajatelkaa sitä. Nuoret miehet lähtivät puolustamaan maataan. Moni menetti henkensä tai terveytensä. Sodan jälkeen vielä heidän lapsensakin joutuivat kantamaan sen seurauksia.
Ukki ei sodasta paljon puhunut. Yksi asia tuli kuitenkin harvinaisen selväksi.
Tätä maata puolustettiin ja rakennettiin suomalaisia ja tulevia sukupolvia varten.
Itsenäisyys, turvallisuus ja suomalainen elämäntapa eivät tulleet ilmaiseksi.
Olen monesti miettinyt, mitä ukki ajattelisi, jos näkisi tämän päivän Suomen. Uskon, että hän olisi monesta asiasta hyvin pettynyt.
Tunsin ukkini ja mummoni arvot. Koti, uskonto, isänmaa, suomalainen kulttuuri ja perinteiset arvot olivat heille tärkeitä.
Mummo äänesti perussuomalaisia loppuun asti.
Heidän arvonsa olivat kaukana siitä vihervasemmistolaisesta politiikasta, jota Suomessa edelleen pyritään edistämään.
Minua hämmästyttää se, mihin suuntaan Suomea ollaan viemässä. Tänne halutaan lisää ihmisiä hyvin erilaisista kulttuureista, mutta miksi meidän oman yhteiskuntamme pitäisi jatkuvasti mukautua?
Suomalaisista perinteistä, arvoista, kulttuurista ja elämäntavasta on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa. Myös kristilliset perinteet ovat osa suomalaista kulttuuria.
Miten turvaamme lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuden? Entä miten pidämme huolta omista vanhuksistamme, sairaistamme ja apua tarvitsevista?
Haluan, että Suomi säilyy itsenäisenä ja turvallisena maana, jossa suomalaisia perinteitä, kulttuuria ja yhteisiä pelisääntöjä arvostetaan.
Maahanmuuttopolitiikka on yksi Suomen tulevaisuuden tärkeimmistä kysymyksistä, ja siitä on pystyttävä puhumaan suoraan.
Sanon tämän nyt ihan suoraan, koska näin minä asian koen.
Minun mielestäni vihervasemmistolainen politiikka on räikeässä ristiriidassa sotaveteraaniemme jättämän perinnön kanssa. Sen aatteen kannattaminen on minun silmissäni suoraan sanottuna perseen näyttämistä niille ihmisille, jotka taistelivat, haavoittuivat ja kuolivat Suomen puolesta.
Sotaveteraanien perinnön kunnioittaminen ei saa jäädä pelkiksi juhlapuheiksi ja seppeleiden laskemiseksi. Sen pitää näkyä myös siinä, millaisia päätöksiä tässä maassa tehdään ja mihin suuntaan tätä maata viedään.
Minun mielestäni erityisesti vuosien varrella tehdyissä maahanmuuttopoliittisissa ratkaisuissa tätä perintöä ei ole kunnioitettu niin kuin olisi pitänyt. Koen, että sitä on jo tahrattu aivan liikaa.
Seuraavat eduskuntavaalit ovat jälleen yksi hetki pohtia, millaista Suomea haluamme rakentaa ja mitä arvoja päätöksenteossa pidämme tärkeinä.
Toivoisin, että jokainen pysähtyisi ihan oikeasti miettimään, millaisen Suomen haluamme jättää lapsillemme ja lastenlapsillemme.
Itsenäinen Suomi ei tullut meille ilmaiseksi, eikä sitä perintöä saa pitää itsestäänselvyytenä.
Islamilaista suomea pukkaa, kun sitä vihervasemmisto haluaa. Sharia laki voimaan ym👍
Mitenkäs KD vaatimus liittyä Venäjän leiriin?
Meillä on jo massatyytymättömyyttä, ei kannata asioita enää vähätellä eikä väistellä...ei hyvää tulossa eikä tiedossa...
Vain lukutaidoton idiootti kävelee hiihtoladulla.
maski päähän
Pelkkiä takarivin valtuuten viestejä
Huijasiko persut taas 😱
Kotirottia pitää kohdella ainoalla oikealla tavalla mitä ne ymmärtää.
https://www.facebook.com/reel/1594355718669231
Entäs mitä sanoo töktäk🤣
Ainut kieli mitä perSSelukat ymmärtää on kyseinen"kieli"....🌝🌝🌝🌝
Olen ylpeästi perussuomalainen, mitäs aiot asialle tehdä, muuta kuin uhota täällä tunkiolla 🥱