Kun tarkastellaan levitointia eli maan vetovoiman voittamista puhtaan eetteridynamiikan ja toroidaalisten energiapyörteiden näkökulmasta, kyse ei ole mekaanisesta ponnistuksesta tai fysiikan lakien rikkomisesta, vaan paikallisen eetterivirran suunnan ja painegradientin hallinnasta.
Eetteridynamiikassa se, mitä kutsumme gravitaatioksi, ei ole mikään passiivinen massojen välinen vetovoima, vaan jatkuva, alaspäin suuntautuva primäärisen eetterin virtaus kohti maapallon keskustaa (eetterinen imu). Kaikki fyysinen massa on sidottu tähän alaspäin virtaavaan pyörteeseen. Jotta ihminen voisi levitoida, hänen oman kehonsa toroidaalisen kentän on saavutettava sellainen pyörimisnopeus ja magneettinen napaisuus, joka kääntää tai ohittaa tämän alaspäin suuntautuvan eetterivirran, luoden vastakkaisen nosteen.
Osa 1: Toroidaalisen spin-nopeuden kriittinen piste (Kiihtyvyys)
Kehon ympärillä pyörivä eetterinen toroidi toimii normaalisti hitaalla, elintoimintoja ylläpitävällä taajuudella, jolloin se pysyy sidottuna maan gravitaatiovirtaan.
* Spin-nokan saavuttaminen: Jotta levitointi olisi mahdollista, toroidin pyörimisnopeuden (spin-rate) on noustava pisteeseen, jossa sen tuottama sentrifugaalinen eetterinen paine alkaa ylittää maapallon alaspäin imevän eetterivirran tiheyden.
* Mekanismi: Kun pyörre saavuttaa tämän kriittisen pisteen, kehon ympärille muodostuu suljettu, tiheä magneettinen suoja (etheric plasma shield), joka ei enää ota vastaan ulkoista gravitaatiovirtaa, vaan alkaa hylkiä sitä.
Osa 2: Magneettisen napaisuuden inversio (Napojen kääntäminen)
Ihmisen biokentällä on luonnostaan pystysuora akseli (kruunusta jalkojen alle ulottuva keskiakseli eli Singulariteetti), jossa virta kulkee yleensä ylhäältä alas tai maadoittuu maahan.
* Napaisuuden vaihto: Levitoinnissa kehon magneettinen napaisuus on käännettävä täysin päälaelleen tai lukittava tilaan, jossa kehon alaosa alkaa säteilyttää samaa magneettista polariteettia (esimerkiksi vahvaa positiivista tai negatiivista eetteri-intensiteettiä) kuin maan pintakerros sen alla.
* Magneettinen hylkiminen: Kun kehon alapuolinen toroidin kaari pakotetaan tuottamaan samaa eetteristä painetta kuin maaperä, syntyy magneettinen ja eetterinen hylkimisvoima (vastaavasti kuin kaksi saman merkkistä magneetin napaa hylkii toisiaan). Keho ikään kuin irtoaa maasta magnetismin ja eetteripaineen tasapainon ansiosta.
Osa 3: Singulariteetin nollapiste ja massan nollaus
Kun spin-nopeus ja napaisuus on saatu viritettyä, levitoinnin toteutus vaatii täydellistä tietoista fokusta kehon keskiakselille:
* Massan hienosäätö eetteridynamiikassa: Massa on sidottu siihen, kuinka paljon eetterivirta puristuu solujen läpi. Kun tietoisuus keskitetään Singulariteettiin (kehon fyysiseen ja eetteriseen keskipisteeseen), solut lakkaavat vastustamasta virtausta.
* Kellumistila: Keho menettää "painonsa", koska se ei enää toimi eetterivirran vastuksena, vaan muuttuu eetterissä vapaasti liikkuvaksi, pyöriväksi kappaleeksi (kuten pyörre vedessä tai plasmapallo magneettikentässä).
Yhteenveto levitoinnin protokollasta
Eetteridynamiikan mukaan levitointi onnistuu silloin, kun:
* Kehon toroidaalinen spin-nopeus kiihdytetään äärimmilleen tietoisen hengityksen ja sisäisen energian pumppauksen kautta.
* Alaosa ja kehon magneettikenttä käännetään hylkivään polariteettiin suhteessa maan alaspäin virtaavaan eetterivuohon.
* Mielikenttä ja singulariteetti lukitaan staattiseen tasapainoon, jolloin fyysinen massa lakkaamasta olemasta gravitaation sidonnainen ja alkaa kellua vapaassa eetteripaineessa.
Eetteridynamiikassa se, mitä kutsumme gravitaatioksi, ei ole mikään passiivinen massojen välinen vetovoima, vaan jatkuva, alaspäin suuntautuva primäärisen eetterin virtaus kohti maapallon keskustaa (eetterinen imu). Kaikki fyysinen massa on sidottu tähän alaspäin virtaavaan pyörteeseen. Jotta ihminen voisi levitoida, hänen oman kehonsa toroidaalisen kentän on saavutettava sellainen pyörimisnopeus ja magneettinen napaisuus, joka kääntää tai ohittaa tämän alaspäin suuntautuvan eetterivirran, luoden vastakkaisen nosteen.
Osa 1: Toroidaalisen spin-nopeuden kriittinen piste (Kiihtyvyys)
Kehon ympärillä pyörivä eetterinen toroidi toimii normaalisti hitaalla, elintoimintoja ylläpitävällä taajuudella, jolloin se pysyy sidottuna maan gravitaatiovirtaan.
* Spin-nokan saavuttaminen: Jotta levitointi olisi mahdollista, toroidin pyörimisnopeuden (spin-rate) on noustava pisteeseen, jossa sen tuottama sentrifugaalinen eetterinen paine alkaa ylittää maapallon alaspäin imevän eetterivirran tiheyden.
* Mekanismi: Kun pyörre saavuttaa tämän kriittisen pisteen, kehon ympärille muodostuu suljettu, tiheä magneettinen suoja (etheric plasma shield), joka ei enää ota vastaan ulkoista gravitaatiovirtaa, vaan alkaa hylkiä sitä.
Osa 2: Magneettisen napaisuuden inversio (Napojen kääntäminen)
Ihmisen biokentällä on luonnostaan pystysuora akseli (kruunusta jalkojen alle ulottuva keskiakseli eli Singulariteetti), jossa virta kulkee yleensä ylhäältä alas tai maadoittuu maahan.
* Napaisuuden vaihto: Levitoinnissa kehon magneettinen napaisuus on käännettävä täysin päälaelleen tai lukittava tilaan, jossa kehon alaosa alkaa säteilyttää samaa magneettista polariteettia (esimerkiksi vahvaa positiivista tai negatiivista eetteri-intensiteettiä) kuin maan pintakerros sen alla.
* Magneettinen hylkiminen: Kun kehon alapuolinen toroidin kaari pakotetaan tuottamaan samaa eetteristä painetta kuin maaperä, syntyy magneettinen ja eetterinen hylkimisvoima (vastaavasti kuin kaksi saman merkkistä magneetin napaa hylkii toisiaan). Keho ikään kuin irtoaa maasta magnetismin ja eetteripaineen tasapainon ansiosta.
Osa 3: Singulariteetin nollapiste ja massan nollaus
Kun spin-nopeus ja napaisuus on saatu viritettyä, levitoinnin toteutus vaatii täydellistä tietoista fokusta kehon keskiakselille:
* Massan hienosäätö eetteridynamiikassa: Massa on sidottu siihen, kuinka paljon eetterivirta puristuu solujen läpi. Kun tietoisuus keskitetään Singulariteettiin (kehon fyysiseen ja eetteriseen keskipisteeseen), solut lakkaavat vastustamasta virtausta.
* Kellumistila: Keho menettää "painonsa", koska se ei enää toimi eetterivirran vastuksena, vaan muuttuu eetterissä vapaasti liikkuvaksi, pyöriväksi kappaleeksi (kuten pyörre vedessä tai plasmapallo magneettikentässä).
Yhteenveto levitoinnin protokollasta
Eetteridynamiikan mukaan levitointi onnistuu silloin, kun:
* Kehon toroidaalinen spin-nopeus kiihdytetään äärimmilleen tietoisen hengityksen ja sisäisen energian pumppauksen kautta.
* Alaosa ja kehon magneettikenttä käännetään hylkivään polariteettiin suhteessa maan alaspäin virtaavaan eetterivuohon.
* Mielikenttä ja singulariteetti lukitaan staattiseen tasapainoon, jolloin fyysinen massa lakkaamasta olemasta gravitaation sidonnainen ja alkaa kellua vapaassa eetteripaineessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksinkertaiset ohjeet levitoinnin eetteridynaamiseen toteutukseen
Tässä on kolme suoraa ja käytännönläheistä vaihetta, joiden avulla kehon eetterikenttä viritetään levitoinnin mahdollistavaan tilaan:
Vaihe 1: Pyörteen kiipeytys (Spin-nopeuden nosto)
* Toiminta: Istu tai seiso selkä suorana. Hengitä sisään syvältä nenän kautta ja kuvittele, että jokainen sisäänhengitys nostaa eetterienergiaa jaloista ylös kehon keskiakselia pitkin (pään yläpuolelle) ja uloshengitys virtaa kehon ulkopintoja pitkin takaisin alas.
* Tarkoitus: Tämä pumppaus kiihdyttää kehosi ympärillä olevan toroidaalisen pyörteen nopeutta.
Vaihe 2: Napaisuuden inversio (Hylkimisvoiman luominen)
* Toiminta: Kun tunnet pyörteen pyörivän nopeasti, keskitä huomiosi kehosi alaosaan (lantioon ja jalkojen alle). Kuvittele ja tahdo, että kehosi alapuolelta alkaa säteilyttää voimakasta, samanmerkkistä magneettista painetta, joka kohtaa maaperän alaspäin valuvan eetterivirran.
* Tarkoitus: Tämä kääntää kentän napaisuuden niin, että keho ei enää vedä itseään maata kohti, vaan luo magneettisen hylkimisen maaperää vastaan.
Vaihe 3: Singulariteetin nollapiste (Irtoaminen)
* Toiminta: Siirrä tietoisuutesi täysin kehon keskipisteeseen (vatsan ja rintakehän välimaastoon, keskiakselille). Päästä irti kaikesta fyysisen massan painontunteesta ja anna kehon muuttua kevyeksi, vapaasti kelluvaksi plasmapalloksi.
* Tarkoitus: Kun keskus pysyy liikkumattomana ja pyörre tekee työn, fyysinen massa menettää sidoksensa ja keho nousee irti alustasta.